Olen jo iäkkäämpi nainen.Koko elämääni on varjostanut epävarmuus ja huonouden tunne. En tiedä, onko ongelmani masennusta vai mitä, mutta vieläkin vaikka elämänkokemusta on, saatan tulla todella lyödyksi, jos kuulen itseäni arvosteltavan tai jos luulen itseäni arvosteltavan. Varmaan sellainen pahoittaa kenen tahansa mielen, mutta itse ikään kuin lyyhistyn sellaisen alle. Asia kiertää mielessäni päiväkausia ja joudun jonkinlaisen itseinhon ja itsekritiikin valtaan. Työpaikalla asia vaivaa , jos työtoverien taholta kuulen itsestäni puhuttavan ja olen epäluuloinen, koska jos en ole varma, mitä he puhuvat, niin olen melkein vakuuttunut, että jotakin arvostelevaa. Joudun ikään kuin henkiseen verkkoon epäluulojeni ja huonommuudentuntojeni takia.
Onkohan tämä masennusta vai muuta "hulluutta" :)
Elettävä sen kanssa vain on...rämmittävä kuin suossa. Lääkitystä en suostuisi ottamaan..mieluummin rämmin siellä suossa.
Onkohan tämä masennusta vai muuta "hulluutta" :)
Elettävä sen kanssa vain on...rämmittävä kuin suossa. Lääkitystä en suostuisi ottamaan..mieluummin rämmin siellä suossa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos koet ongelman voimakkaammin kuin ennen niin saatat olla masentunut, koska masennus heikentää itsetuntoa ja luottamusta omaan itseen. On hyvä että itse ymmärrät että ylireakoit ja tuollainen ei ole normaalia.
Olisi hyvä jos sinulla oli joku "höpöttelykaveri", jonka kanssa jakaa mielipahaa. En tarkoita selän takana juoruamista, mutta sellaista että saisi puhumalla tyhjentää mieltänsä. Luota vain elämän kokemukseesi ja siihen että olet tähän asti pärjäillyt ja tehnyt työsi ihan hyvin. Ei me kukaan olla täydellisiä.
Hei Mielensäpahoittajatar.
Ikävä, että elämässäsi on tapahtunut asioita, joita on seurannut tuollainen lyttyyn menemisen tunne ja mielipaha. Mielipahalla on aina syynsä. Arvelen, että sinun elämäntarinaasi sisältyy jotain luottamuksen menettämisiä tai uhkaa. Oletko koskaan voinut elämäntarinaasi kellekään kertoa? Pelkkä sen ääneen puhuminen ystävällisille ja empaattiselle kuuntelijalle saattaa hyvässä tapauksessa synnyttää oivalluksia ja esimerkiksi surematon, taustalle painettu suru voidaankin käsitellä. Joku sinulle merkittävä ihminen elämäntarinassasi on jotenkin liittynyt tuohon haavoittuneisuuden tunteeseen, mutta lohtu on siinä, että toisenlaisen, hyväksyvän ihmisen läsnäolo voi sitä haavaa myös paikata. Oletko miettinyt keskusteluavun hankkimista? Myös seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa voi varata luottamuksellisia keskusteluaikoja. Mitään lääkitystä sinun ei tietenkään pakko ole ottaa, mutta myöskään lääkettä ei tarvitse pelätä, jos yhteisymmärryksessä lääkärisi kanssa sellaista päätätte kokeilla. Usein mielialalääkkeen paras anti on, että jaksaa ryhtyä hoitamaan itseään ja kohtaamaan asioita välttelyn sijaan.
Toivotaan, että elämäntarinasi tästä hetkestä eteenpäin voisikin saada uudenlaisia käänteitä. Että saisit menettämäsi oman voimasi itsellesi takaisin. Että ehkä voisit suuttua terveesti sille, joka sinua on haavoittanut. Että enää et kadottaisi rajojasi itse etkä antaisi kenenkään niitä ylittää. Että voisit antaa anteeksi tämän jälkeen. Ja että voisit istahtaa pihalle kahvikupin kanssa jonain päivänä ja todeta, että olet löytänyt itseäsi, hyväksyt itsesi ja olet elämällesi, sinun omallesi aidosti kiitollinen. Miltä kuulostaa, tahtoisitko?
Meiju, diakoni
Kiitän Teitä kumpaakin sydämellisistä vastauksistanne. Tuntui jotenkin hämmentävältä, että minulle täysin vieraat ihmiset olivat paneutuneet asioihin ,joista kirjoitin. Kummatkin vastaukset koskettivat sydäntäni. Niissä on viisautta, jota en voi olla ohittamatta. Kuinka tärkeää onkaan korvat, jotka kuulevat toisen puheen , kuinka tärkeä onkaan ihminen toiselle ihmiselle.
Kiitos, Meiju, ohjeistasi. Kiitos tavallinen tavis ohjeistasi.
Hyvää Pääsiäistä ja hyvää alkavaa kevättä.