Luuk. 15
20. Ja hän nousi ja tuli isänsä tykö. Mutta kuin hän vielä taampana oli, näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen.
21. Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojakses kutsuttaa.
Luuk. 10:
33. Mutta yksi Samarialainen vaelsi, ja tuli hänen tykönsä, ja kuin hän näki hänen, armahti hän häntä,
34. Ja tuli ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti siihen öljyä ja viinaa, ja pani juhtansa päälle, ja vei hänen majaan, ja korjasi häntä.
Kysymys kuuluu: mitä eroa oli näissä armahduksissa?
20. Ja hän nousi ja tuli isänsä tykö. Mutta kuin hän vielä taampana oli, näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen.
21. Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojakses kutsuttaa.
Luuk. 10:
33. Mutta yksi Samarialainen vaelsi, ja tuli hänen tykönsä, ja kuin hän näki hänen, armahti hän häntä,
34. Ja tuli ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti siihen öljyä ja viinaa, ja pani juhtansa päälle, ja vei hänen majaan, ja korjasi häntä.
Kysymys kuuluu: mitä eroa oli näissä armahduksissa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
TUHLAAJAPOIKA:
Luuk. 15:20
"Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi."
"näki hänen isänsä hänet ja ARMAHTI häntä"
LAUPIAS SAMARIALAINEN:
Luuk. 10:
"29. Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
30. Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.
31. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.
32. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.
33. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.
34. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.
35. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'.
36. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?"
37. Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin"."
---------------------------------------------------------------------
1) Tuhlaajapoikavertauksessa Jeesus opettaa, että isä riensi katuvaa ja synteihin eksynyttä poikaa vastaan ja armahti pojan SUORAAN ilman ihmisvälikäsiä. Tämä on vertauskuva siitä, miten Jumala antaa katuvalle syntiselle synnit anteeksi SUORAAN ilman ihmisvälikäsiä.
2) Vertauksessaan laupiaasta samarialaisesta Jeesus opettaa, että meidän jokaisen tulisi omata sellaista lähimmäisenrakkautta, että jos joku kärsivä lähimmäinen tarvitsee apua ja me pystymme antamaan apuamme, niin meidän tulee myöskin apuamme antaa.
Kysymyksessä on siis kaksi vertausta, joissa käytetään samaa sanaa "armahti", mutta jo asiayhteys kertoo, että kyseessä on kahdesta täysin eri tilanteesta ja kahdesta eri Jeesuksen opetuksesta.
>>1) Tuhlaajapoikavertauksessa Jeesus opettaa, että isä riensi katuvaa ja synteihin eksynyttä poikaa vastaan ja armahti pojan SUORAAN ilman ihmisvälikäsiä. Tämä on vertauskuva siitä, miten Jumala antaa katuvalle syntiselle synnit anteeksi SUORAAN ilman ihmisvälikäsiä.
2) Vertauksessaan laupiaasta samarialaisesta Jeesus opettaa, että meidän jokaisen tulisi omata sellaista lähimmäisenrakkautta, että jos joku kärsivä lähimmäinen tarvitsee apua ja me pystymme antamaan apuamme, niin meidän tulee myöskin apuamme antaa.
Kysymyksessä on siis kaksi vertausta, joissa käytetään samaa sanaa "armahti", mutta jo asiayhteys kertoo, että kyseessä on kahdesta täysin eri tilanteesta ja kahdesta eri Jeesuksen opetuksesta.>>
Mutta ihan ihmisnäkökulmasta ja isän näkökulmasta sanoen ensimmäisessä vertauksessa kerrotaan myös se tosiasia, että tavallinen lastaan rakastava maallinen isä ei edes odota katumusta. Suomalaisittain vain toteaisi: "Tärkeintä on, että henkikulta sentään säilyi. Muulla ei ole merkitystä. Nyt syömään ja saunaan! Sitten vaihdetaan puhtaat vaatteet päälle."
Puhtaasti ns. maallisesta näkökulmasta katsoen voipi tuumia noin.
Jeesuksella vain oli jokaisessa vertauksessaan mukana jokin hengellinen opetus. Niin myöskin näissä kahdessa.
tuota kai vertauksella voi olla montakin merkitystä. laupias samarialais vertauksessa kehoitetaan lähimmäisen rakkauteen, jonka aihe on on suurin mahdollinen ihmisen kautta tuleva rakkaus...voisiko ihminen enää enempää auttaa toista, kun hän auttaa toisen ihmisen taivasten valtakuntaan Jumalan voimasta.
Mutta samalla siinä kerrotaan, että näin kuuluu ihan fyysisestikkin tehdä.
Samanlailla toimii vertauskuva siitä, kun Jeesus parantaa sairaita...Hän parantaa ne sekä synneistä, että ajallisista sairuksista...eikö?
Näin teki laupias samarialainenkin Jumalan voimasta.
No mitä tulee tuhlaaja poika vertaukseen...kai tiedät, että isä lähtetti palvelijat pukemaan hänelle vaatteet ja laittamaan sinetin sormeen, ennen kuin poika tuli valtakuntaan....mitä luulet tämän tarkoittavan?
Molemmat vertaukset kertovat Jumalan valtakunnan tehtävästä parantaa syntisairaita ja eksyneitä. Samarialaisen vertaus kertoo vielä sen, että kristitty on usein halveksittu ja maailman silmissä aivan mitätön, kuten samarialaiset aikanaan.
Kun tuhlaajapoika muisti retkillään isän kodin, hän kiiruhti sinne takaisin. Isä juoksi häntä vastaan ja antoi hänelle suuta. Samoin antaa suuta Taivaallinen Isä katuvalle ja evankeliumia kaipaavalle tänäkin päivänä ja osoittaa kuulleensa syntisen armoa kaipaavan rukouksen. Jotkut kristityt ovat kertoneet, miten Jumala antoi heille pientä armon tuntemista, kun he olivat jo sydämessään kääntyneet, vaikka heille ei ollut vielä saarnattu evankeliumia. Tätä on isän suun antaminen.
Samoin kuin tuhlaajapojan isän talossa, tarvitaan yhä palvelijoita, jotka pukevat ja kengittävät pojan sekä panevat sormuksen hänen sormeensa. Jumalan valtakuntaan ei tulla vieläkään syntiryysyissä, vaan itse armon saaneet riisuvat kaiken synnin ja omavanhurskauden tulijalta pois ja pukevat kalliin verellä pestyn juhlapuvun tuhlaajalapsen päälle. Vasta sitten alkavat juhlat, kun tulija on juhlavaatteella kaunistettu ja sormuksella Yljälle kihlattu.
Pojan vanhempi veli huomaa tämän juhlamenon ja kyselee syytä moiseen juhlaan. Hän pääsisi myös mukaan, mutta ei tahdo mennä, koska siellä juhlitaan hänen mielestään väärää henkilöä. Juhla olisi pitänyt järjestää hänelle, joka on mielestään täysin onnistunut ja kaiken tehnyt, mitä on käsketty. Hän ei kuitenkaan huomaa joutuneensa vikaan jo siinä vaiheessa, kun on lähtenyt täyttämään käskyjä eli elämään lain alla.
Isän talo tarkoittaa siis Jumalan valtakuntaa, jossa hänellä on palvelijansa. Se valtakunta löytyy yhä tänä päivänä ja siellä jaetaan juhlapukuja aivan kuten tuhlaajapojan kotona. Isä ei lähtenyt seuraamaan poikaa turhille retkille, mutta muistutti itsestään pojan omassatunnossa. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että Jumalan lasten juhlia pidetään vain isän talossa eli Jumalan valtakunnassa. Niitä ei pidetä maailman turuilla tai väärissä hengellisyyksissä, joita sikopaimenena olo merkitsee.
Poika ei ollut lammaspaimenena kuten uskovainen Daavid, vaan hän kelpasi vain väärän hengellisyyden sikopaimeneksi. Samoin kelpaa vielä nykyään väärän hengellisyyden opettajaksi langennut Jumalan lapsi, joka saarnaa tunkkaisessa läävässä kovalla äänellä, jotta saisi sen edes kuuluviin. Arkojen lampaiden hellästi puhuvaksi paimeneksi vehreille niityille puhtaaseen ilmaan hänestä ei ole.
Laupias samarialainen näki ryöstetyn matkalaisen ja vei hänet majataloon. Tämä matkalainen oli todellakin ryöstetty ja lähes kuoliaaksi lyöty. Hänelle oli käynyt vielä huonommin kuin tuhlaajapojalle, joka sentään pääsi omin avuin kotiin. Molemmilla olivat enää ryysyt päällä, mutta tätä raukaa oli lyöty ja haavoitettu. Näin voi myös synti vahingoittaa ihmistä, ettei hän enää kykene auttamaan itseään ollenkaan eikä kulkemaan hoidettavaksi. Hän makaa tien ohessa ja varmastikin vaikeroi tuskissaan. Pappi ja leeviläinen eivät voineet auttaa häntä. Ilmeisesti he eivät uskaltaneet todettuaan vammojen olevan niin pahoja. Samoin tekee aikamme omavanhurskas, jos hänelle valittaa heikkouttaan. Kun hän huomaa avunpyytäjän surkean tilan ja toteaa olevansa voimaton auttamaan, hän vaatii omaa voimaa ja ryhtiä sekä vähintään jaloillaan pysymistä. "Auta itse itseäsi", niinkuin papit sanoivat Juudaksellekin. Onneksi jotkut nykyäänkin osaavat neuvoa synnin hädässä olevaa oikeille avoimille armonlähteille.
Vaan mitä tekin hyljeksitty samarialainen? Hän vei ryöstetyn ja haavoitetun majataloon hoitoon. Tämä majatalo on se sama Jumalan valtakunta, jota tuhlaajapojan isän koti kuvaa. Siellä hoidetaan kahdella penningillä eli armolla ja totuudella. Siellä ei saarnata vain jompaakumpaa, kuten omavanhurskaiden keskellä siitä riippuen, onko menty oikean vaiko vasemman käden eli lakihengen vaiko hempeyden syntiin, vaan kokonaista kaksiteräistä evankeliumia. Niiden penninkien loppumistakaan ei tarvitse pelätä, sillä "jos hän enemmän kuluttaa, minä palatessani maksan". Kristus maksoi ristillä aivan kaikki synnit, mutta jos joku epäilee armon riittämistä itselleen syntiensä määrän tähden, niin Jeesus palatessaan vielä maksaa lisää. Ei ole niin suurta syntistä, etteikö hänelle kuuluisi evankeliumin täydellinen syntien anteeksianto. Paavalikin sanoo, että missä synti on tullut suureksi, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi.
Käy muutaman kerran seuroissa nii opit kyllä.
täälläkin kysellä, jos on vaikka räntäkelit eikä avaaja viitsi just seuroihin lähteä.
kohta jatkuu vielä näin
Luuk 15.
22. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: "Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
23. ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
24. sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt." Ja he rupesivat iloa pitämään.
Jumala siis antoi palvelijoidensa pukea pojan vaatteisiin, eli heidän kauttaa hän saarnasi pojan synnit anteeksi.
Palvelijoiden kautta pantiin sinetti hänen sormeensa eli hänen nimensä kirjoitettiin elämän kirjoihin ja kengät jalkaan, jotta hän vapautuisi lain alta, ettei hänen enään tarvisi taivaltaa matkaa jalat mudassa, vaan että hän olisi sovintotyön tähden synnistä vapaa ja hänellä olisi puhtaat jalat. Hänen lihansa toki ei ole vapaa synnistä, mutta henki on.
niin kuin Kristus on sanonut Joh 13:14
Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat.
eli antamaan toinen toisillemme synnit anteeksi, koska hänkin on meille meidän syntimme anteeksi antanut.
Tällä tavoin Jumala käyttää palvelijoitaa puettamaan syntiset puhtaisiin häävaatteisiin, jotta syntinen ihminen olisi kelvollinen tulemaan Jumalan valtakuntaan.
ja toisessa vertauksessa on samasta asiasta kysymys.
Laupias samarialainen pani öljyä ja viinan uhrin haavoihin, eli sovitti Jeesuksen veressä uhrin synnit, jotta hän olisi terve Jumalassa.
Ei silti laupias samarialainen, vaan Jumala hänen kauttansa.
...ja vei hänen majaan, ja korjasi häntä.
Tässä hänet viedään hakomajaan, eli Jumalanvaltakuntaan.
Eli eroa ei ole.
"Jumala siis antoi palvelijoidensa pukea pojan vaatteisiin, eli heidän kauttaa hän saarnasi pojan synnit anteeksi."
"eli heidän kauttaa hän saarnasi pojan synnit anteeksi."
Raamattu ei puhu tällaisesta.
"Laupias samarialainen pani öljyä ja viinan uhrin haavoihin, eli sovitti Jeesuksen veressä uhrin synnit, jotta hän olisi terve Jumalassa."
"eli sovitti Jeesuksen veressä uhrin synnit, jotta hän olisi terve Jumalassa."
Raamattu ei puhu tällaisesta.
Majassa miestä sitten viellä hoidettiin armolla ja laupeudella että kostuis taivaaseen
on korvat, se kuulkoot mitä henki seurakunnalle sanoo.
Raamattu on täynnä vertauksia.
Ja sitä paitsi raamattu puhuu tällaisesta paljonkin.
täällä muutamama esimerkki:
Apostolien teot - 19. luku
1. Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia.
2. Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan".
3. Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella".
4. Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen".
5. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.
6. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.
Tässä paavali saarnaa evankeliumin saarnaan, ja he uskoivat sen ja saivat nämä samat vaatteet, mitä sai tuhlaajapoikakin. Pyhän Hengen armolahjat ja sinetin sormeensa.
samanlailla pyysi rikasmieskin lasarusta saarnaamaan hänen syntinsä anteeksi Kristusken nimessä.
Luuk 16:24 Ja hän huusi sanoen: "Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!"
Joh 20:22 Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki.
Joh 20:23 Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."
Matt 16:19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa."
Huomaa, että hän sanoi pietarille antavansa taivasten valtakunnan avaimet, kuinka taidat mennä ohi taivaan portin, jos sinulle ei avaimilla porttia avaita. Kuinka voisit sen omilla avaimillasi avata, kyllä se on kuule niin, että Pyhän Hengen kautta saatava synnit anteeksi, sillä Pyhä Henki on avain.
En ajatellut kysymystä tehdessäni niinkään armahtamista armahtajan kannalta kuin armahdettujen kannalta. Mielestäni niissä on vissi ero ja luettuna molemmista vertauksista vain nuo lyhyet katkelmat.