Tanssiahan tunnetusti suositellaan tämänkin ketjun ikäluokkaan kuuluville.
Ketjun ulottuvilla on epäilemättä useampikin 60 (70-) -ikäinen innokas tanssin harrastaja. Niinpä seuraavassa eräs keskeinen kysymys:
Jos elämässä on mukana jonkunlainen eri sukupuolta edustava kumppani, parhaassa tapauksessa aviopuoliso, niin pitäisikö kyseisen kumppanin olla mukana mahdollisilla tanssimatkoillasi? Vaatisitko sitä itse?
Jos kumppani ei taasen itse ole halukas lähtemään tansseihin (syynähän voi olla myös vamma tai sairaus) tai peräti inhoaa tanssia, onko paikallaan, että hän sallii sinun mennä pyörähtelemään ja pyöräyttelemään toisenb sukupuolen edustajaa jonakin iltana viikon aikana? Pitäisikö olla joitakin rajoituksia?
Miten menettelisitte, arvoisat tanssin ystävät ja harrastajat, ikäluokasta 60 tällaisessa asiassa.?
Ketjun ulottuvilla on epäilemättä useampikin 60 (70-) -ikäinen innokas tanssin harrastaja. Niinpä seuraavassa eräs keskeinen kysymys:
Jos elämässä on mukana jonkunlainen eri sukupuolta edustava kumppani, parhaassa tapauksessa aviopuoliso, niin pitäisikö kyseisen kumppanin olla mukana mahdollisilla tanssimatkoillasi? Vaatisitko sitä itse?
Jos kumppani ei taasen itse ole halukas lähtemään tansseihin (syynähän voi olla myös vamma tai sairaus) tai peräti inhoaa tanssia, onko paikallaan, että hän sallii sinun mennä pyörähtelemään ja pyöräyttelemään toisenb sukupuolen edustajaa jonakin iltana viikon aikana? Pitäisikö olla joitakin rajoituksia?
Miten menettelisitte, arvoisat tanssin ystävät ja harrastajat, ikäluokasta 60 tällaisessa asiassa.?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Lähes aina yksin. Kyllä sieltä pyöritettäviä löytyy. PItää tosin olla mies.
Jos toinen puolisko ei tanssi, niin silloin on lupa mennä yksikseen, jos omaa tanssivarvasta kovasti kutittaa. Jos kutittaa jotain muuta paikkaa, silloin on mietittävä asiaa ja aihetta hieman tarkemmin; ensin omalta kannalta, sitten toisen kantilta ja sen jälkeen molempien.
Avioliiton ei ole tarkoitus olla vankila, joten molemmilla on lupa toteuttaa omia juttujaan, toiveitaan, haaveitaan ja tarpeitaan. Muuten ei ole onnellista itsellä eikä sitten toisellakaan.
Täytyyhän sitä sepaluksen pullotusta käydä välillä kokeilemassa! Kun likistelee ja painaa häpykumpunsa sepaluksen kohdalta ja hieroo kumparettaan pullottavaa sepalusta vasten hienovaraisesti, niin siitä saa oikein kunnon liukasteet torttuunsa.
https://www.youtube.com/watch?v=2KD2Yt4OtWs
Kai sitä tuli nuorna tanssittua tarpeeksi, ei enää kiinnosta. Joskus häissä tai syntymäpäiväjuhlissa jos on orkesteri ja musiikkia pyörähdämme kumppanini kanssa muutaman kierroksen.
Saahan sitä suositella tanssia mutta eri asia moniko ottaa haasteen vastaan?
Kun pitää olla tanssikurssia, tanssikorttia, tanssikatsastus, päästömittaukset ja kaikki, nykyaikana ennen kuin voi mennä mihinkään latoon. Se on trendi.
Voin ihan hyvin sanoa, että juu näin Olavi Virran 60 luvulla ja vieläkin polvet sätkii kohtalon tangoa ja nilkatkaan ei pysy samassa tahdissa lenkkareitteni kanssa.
Mutta. Jos menojalkoja vipattaa, sitä on mentävä vaikka viisi kertaa viikossa kumppanin kanssa tai ilman.
Itse asiassa, mikä luottamuskysymys se edes on? Jos parisuhteisilla on suhde balanssissa, siinä on myös tanssivapaus, luulisin.
Oli mahdollinen parisuhde millainen tahansa, niin kyllä tanssiin pitää jokaisella olla oikeus vielä vanhuusiässäkin.
Tanssia suositellaan tämänikäisillekin eikä siinä yhteydessä mainita mitään kumppanista. Tanssitilanteestahan sen löytää.
Eräässä ylläolevassa puheenvuorossa oli erityisen asiallinen toteamus: avioliitto ei saa olla vankila.
Jos toinen haluaa tanssia ja toinen ei, niin menköön tanssinhaluinen tanssimaan ja nauttikoon pyörähtelystä!
Niihin toimintoihin, joita erityisesti suositellaan vanhusikäisille, kuuluu liikunnan ohella tanssi, joka edistää koordinaatiokykyä, luo yhteyksiä mielen ja kehon välille sekä tarjoaa mahdollisuuden antaa toiselle ihmiselle iloa ja vastaanottaa sitä.
Kaiken lisäksi tuo toinen ihminen on ratkaisevalla tavalla erilainen siinä mielessä, että on eri sukupuolta.
Joku mainitsi mahdollisista vähän syvällisemmistä tarkoitusperistä tanssissa. Tokkopa niitä paljon enää tämänikäisillä esiintyy. Haku ("saiskos pluvan"),kaksi kappaletta ja palautus kiittäen, siinä kaikki.
Eräs kaverini on löytänyt kaksi viimeistä naiskumppania nimenomaan tansseista.
"Kaksi viimeisintä kumppania"?
Öh kauanko humpat kestivät?
Mitä meinaa "siinä kaikki"? Jos löytää hyvän tanssiparin, niin mikä estää tanssimasta enemmän kuin yhden parin? Jos jutut kolahtavat yksiin, mikä estää juttelemasta ja kommunikoimasta toisen ihmisen kanssa? Jos seura tuntuu mukavalta molemmin puolin, miksi ei voi 'seurustella' ilman sen vakavampia ja kummempia taka-ajatuksia?
Ettei vain sen takia, että ajattelu on ahdasta, mielen puoli pimeältä keskiajalta kotoosin.
Kun ryhmä naisia, päälle seitsenkymppisiäkin, lähtee hurvittelemaan ja irrottelemaan, sieviksi pyntättyinä he päätyvät yleensä tansseihin.
Kun ryhmä miehiä, päälle seitsenkymppisiäkin, lähtee hurvittelemaan ja irrottelemaan, arkirehjuissaan he päätyvät yleensä olutkolpakoiden äärelle.
Ei ole ihme, että iäkkäämpi suomalainen mies on keskimäärin huonokuntoinen.
Ensimmäisen kanssa seurusteli vuoden ja toisen kanssa on nyt pitänyt yhtä lähes kaksi vuotta. Tämä
Jäi kesken elikkä tämä viimeinen suhde näyttää olevan vakavampaa plaatua.
"Jos seura tuntuu mukavalta molemmin puolin, miksi ei voi 'seurustella' ilman sen vakavampia ja kummempia taka-ajatuksia?
Ettei vain sen takia, että ajattelu on ahdasta, mielen puoli pimeältä keskiajalta kotoosin."
(Noin kirjoitti nimim. Estothemmettiin.)
Hyvin sanottu! Tuo on erinomainen lähtökohta. Jos myöhemmin alkaa tulla taka-ajatuksiakin, niinkyllä niille on silloin jo painavia syitä eikä kyse ole hetken huumasta.
Aloittajalle voi vastata seuraavaa:
Ensijaisesti kumppanin kanssa.
Jos tämä ei ole mahdollista, koska asiaan sopivaa kumppania ei ole lainkaan tai hän on olemassa, mutta ei ole paikalla tai ei ole kiinnostunut asiasta, niin silloin on vapaus valita muu seuralainen tai mennä yksin.
Tärkeintä on, että kumppanin olemassaolo ei estä tansseihin menoa.
Täytyy olla mahdollisuus tanssia enemmän kuin yhden kanssa. Eihän muuten opi tanssimaan, ellei kumppani ole todellinen alan taituri.
Jos kumppani/ puoliso ei ole halukas lähtemään tansseihin, älkön se estäkö toista kumppania/ puolisoa menemestä karkeloihin. Jos yksin käy tansseissa, ei siitä ole tilivelvollinen kenellekään.
Tanssi on esiaste ###emisell¤. Ainakin hitaat, puolenyön jälkeen.
Ei ole mitään estettä sille, että menee tansseihin yksin ja tulee sieltä yksin, kun on kyse tästä ikäluokasta. Jos sieltä kumppani mukaan haluaa lähteä, niin antaa lähteä. Mitä väliä silläkään on?
Annetaan vapaus kaikille.
Meidän isäntä saa niihin mennä meikäläisen puolesta yksin , jos niin haluaa. Enpä paljoa panisi pahaksi, jos olisi innostunut tanssimaan, tapahtui se kenen kanssa tahansa.
Pääsisinhän sitten ehkä itsekin joskus sen kanssa parketille pyörähtelemään.
Kunpa menisikin!
Tottakai saa mennä tanssimaan milloin tahtoo ja kivahan se on ,kun sieltä löytyy uusi vieraskorea kumppani.siitä on mukava jatkaa,eikä ole ne vuosikymmenien jäkätykset ensimäisenä.Varmaan tekee parisuhteelle hyvää,löytyy se uusi sänkykin ja makeelta maistuu.Lykkyä tykö,kokeilkaapa.Tilaisuus tekee varkaan!
Tansseissa mekin tavattiin ja hitaissa rakastuttiin.
Tanssin viimeisen valssini mopin kanssa jo reilu vuosi sitten ja jätin tanssipartnerini toisten liikuteltavaksi. Sen jälkeen ei ole pahemmin tanssituttanut muuten kuin muutaman kerran tanssinut soolotanssin ihmeellisin askelin kotioloissa hiuksiani repien.