Sinua on ikävä Marko

Sinua on ikävä. Kaipaan sinun ääntä. Olemusta. Hetkiä sinun kansa. Tuntuu, pahalle kun, et voinut rakastaa minua takaisin. Et ollut edes ihastunut minuun lopulta sen tajusin. Mutta meillä oli kivaa yhdessä ja tuntuu kivalle kun ajattelit niin. Minä ikävöin ja kaipaan niin kovasti. Päivittäin mielessäni pyörit hetkittäin enemmän ja välillä, luojan kiitos vähemmän.
Minä tiedän, että olet jatkanut eteenpäin..se on sinun tapasi, luonteesi mukaista..Tottakai kun et välittänyt tarpeeksi. Et taaksesi katsele.
Kesästä tulet mieleen sinä ja ne meidän reissut. Aurinko tuo mieleen sinun päivettyneen ihosi. Mitä antaisinkaan jos saisin kokea niitä hetkiä vielä. Hetken luulin, että elämäni muuttui kun tappasin sinut. Minun toiveeseeni vastattiin. Löysin jotain yhteistä meistä. Sinä olit jotain mitä minä pystyin rakastamaan. Uskalsin tuntea aina vain enemmän vaikka joku ääni sisällä puhui, että saan sinusta lopulta vain surua. Eikä sinun käytös minua kohtaan ollut kovin lempeää ja kivaa, kylmää kyytiä tavallaan. Näin jotain rakastettavaa silti.
Mitäköhän sinulle kuuluu? Onko kaikki ok?
Minä toivon vielä olevani onnellinen ja löytäväni sen tunteen itsestäni uudelleen ja jos vielä saisin vastakaikua. Mutta tästä ikävästä ja kaipuusta haluaisin jo eroon kun se on turhaa.
3103
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Kysy häneltä mitä kuuluu jos sinulla on ikävä.

Äänestä

Jätä rauhaan.

Äänestä
  • Aloitus oli ihan paska provo.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kaipuutakannan kirjoitti:

Sinua on ikävä. Kaipaan sinun ääntä. Olemusta. Hetkiä sinun kansa. Tuntuu, pahalle kun, et voinut rakastaa minua takaisin. Et ollut edes ihastunut minuun lopulta sen tajusin. Mutta meillä oli kivaa yhdessä ja tuntuu kivalle kun ajattelit niin. Minä ikävöin ja kaipaan niin kovasti. Päivittäin mielessäni pyörit hetkittäin enemmän ja välillä, luojan kiitos vähemmän.
Minä tiedän, että olet jatkanut eteenpäin..se on sinun tapasi, luonteesi mukaista..Tottakai kun et välittänyt tarpeeksi. Et taaksesi katsele.
Kesästä tulet mieleen sinä ja ne meidän reissut. Aurinko tuo mieleen sinun päivettyneen ihosi. Mitä antaisinkaan jos saisin kokea niitä hetkiä vielä. Hetken luulin, että elämäni muuttui kun tappasin sinut. Minun toiveeseeni vastattiin. Löysin jotain yhteistä meistä. Sinä olit jotain mitä minä pystyin rakastamaan. Uskalsin tuntea aina vain enemmän vaikka joku ääni sisällä puhui, että saan sinusta lopulta vain surua. Eikä sinun käytös minua kohtaan ollut kovin lempeää ja kivaa, kylmää kyytiä tavallaan. Näin jotain rakastettavaa silti.
Mitäköhän sinulle kuuluu? Onko kaikki ok?
Minä toivon vielä olevani onnellinen ja löytäväni sen tunteen itsestäni uudelleen ja jos vielä saisin vastakaikua. Mutta tästä ikävästä ja kaipuusta haluaisin jo eroon kun se on turhaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu