ei yhtään ystävää, ei ketään, ei mitään, ei ketään kenelle kertoa mitään, ei luota kehenkään, kaikki kuitenkin kerrotaan kaikille, kaikki kaatuu kuitenkin omaan niskaan, kaikesta saa vittuilut palkaksi, teki niin tai näin!
Elämä on aika raskasta
yksintaivaltaa
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ajattele jotain kaunista. Katso jokin video, joka saa sut hyvälle mielelle. Itse tykkään kaikista eläinvideoista. Eläimet on luonnostaan niin suloisia ja valloittavia. Muuta ajatusten suuntaa. Se ei ole aina helppoa, mutta onnistuu jos todella haluat niin.
pahasta olostakin voi nauttia.
Niin surullista, kun ihmiset jäävät yksinäisyyteen...
Ja joskus ihan omaa syytään. Mitäs ovat niin paskamaisia ja vittumaisia. Omassa käytöksessä on usein hyvin paljon korjaamisen varaa.
Niin, kaikessahan on puolensa.
Herranjee.Ensin on ihan mahdollisimman kusipää ja sitten vielä ihmettelee kuinka onkaan yksin. Missä järki, missä logiikka? Oisko kenties syy omassa peilssä? Sama näillä köyhyyttä valittelevilla ihmisillä, itketään palstoilla kun ei ole rahaa, mutta työssä ei haluta käydä eikä opiskelut kiinnosta. Vittu miten urpoja ihmisiä voi olla!
Provo aloitus
Usko pois, mutta tässä maailmassa on hyviäkin ihmisiä. Niitä on vaan vaikea löytää, koska hekin usein saattavat olla samanlaisia kuin sinä. Eivät uskalla tutustua, koska pelkäävät liikaa.
Totta. Elämä on raskasta kun ei ole ystäviäkään, jolle voisi murheitaan purkaa. Ehkä olin niin ulkoisia ja sisäisiä vikoja täynnä oleva kappale ettei kukaan halunnut munlaisen kanssa olla missään tekemisissä. Pari vuotta sitten viimeinenkin tuttava lopetti yhteyden pidon, sanoi vaan ett yritä pärjäillä. Hän oli löytänyt omalle tasolleen paremmin sopivia ystäviä, sellaisia joiden kanssa kehtaa ihmisten ilmoilla liikkua. Luulin häntä toisenlaiseksi, en arvannut ett hänellekin tuttavien ulkonäkö on niin tärkeä, oli aika järkytys, kun hän antoi ymmärtää huomautuksillaan ett mä en ollutkaan mikään ystävä hänelle ollut, pelkkä hätävara, joka lempattiin syrjään tasokkaampien ystävien tullessa kuvioihin. Eipä ollut eka kerta, mutt toivottavasti viimeinen. Tuskin enää ystäviä löydän, tässä iässä on jo vaikea tutustua uusiin ihmisiin, kun luotto on mennyt. Kaipa sitä yksinkin pärjää kun on pakko, enpä ainakaan ole riesa kellekään, eikä kenenkään tarvi uhrautua säälistä olemaan mun kanssa. Pistäköön rahaa vaikka johonkin keräykseen, ei tarvi leikkiä hyväntekijää olemalla vastoin omaa tahtoa munlaisen kanssa tekemisissä. Jotkut jopa luulevat ett olen niin tyhmä etten huomaa miten vastenmielisesti ovat mun kanssa, se näkyy niin selvästi heidän ilmeestään ja töykeästä käytöksestä. Pitivät sitten itseänsä suurina hyväntekijöinä kun säälistä uhrautuivat viettämään kallista aikaansa mun kanssa. Saattoivat jollekin paremmalle tuttavalleen sanoakin ett sillä ressukalla kun ei oikein ketään ystävää ole, niin hän sitten kävi sen kanssa kahvilla jne..