Yhä suurempi on se joukko, joka on tyytymätöin vallitseviin käytänteisiin ja rakenteisiin, mitä vanhoillislestadiolaisen, eli tämän elävän kristillisyyden ympärille on rakennettu. Moni on alkanut ihan näkyvästikin uhmaamaan rakkauden neuvoja. Tämä näkyy mm. maailman ihannoimisen runsaana lisääntymisenä. Eli käytännössä näyttäytyy lähinnä siten, että yhä useampi seuroissa käyvä vanhoillislestadiolainen kuuntelee ja tykkää julkisesti tämän maailman syntimusiikista, eikä sitä nähdä millään muotoa pahana. Ompa monet vanhoillislestadiolaiset perustaneet omia bändejään ja jotku laulavat ihan soolonakin sellaisia lauluja, jotka ovat hyvin vieraita tälle kristillisyydelle. Esimerkiksi vanhoillislestadiolainen laulaja mainostaa: tanssittavaa, rokahtavaa ja viihdyttävää musiikkia rennolla otteella. Tai vanhoillislestadiolaisista miehistä koostuva räp-yhtye kertoo, että räpäyttävät ihmisarvon, luonnon, tasa-arvon (myös seksuaalisen tasa-arvon) jne puolesta. Ja näillä vanhoillislestadiolaisuuden piiristä nousseilla maailmallisilla artisteilla on paljon tykkääjiä kristillisyytemme keskuudessa. On selkeesti muutospaineita sen suhteen, että rauhanyhdistyksillä esitettävää musiikkiakin pitäisi uudistaa.
Helsingin rauhanyhdistyksellä on alettu vastaamaan tähän muutospaineeseen mm. laulamalla yhä enemmän ja enemmän kristillisyydellemme vieraita virsiä. Jotku henkivät voimakasta ekumenian henkeä, sekä rytmi on sellainen, että se menee jalan alle. Ainakin minussa asuva vanha aatami pisti jalan polkemaan maata vasten, kun laulettiin varsin svengaava virsi.... ja kuinka moni siihen virteen yhtyikään! Itestä se tuntui vieraalta, jopa hämmentävältä. Muutospaineita on ollut muissakin siioneissa. Esimerkiksi kotisiionissa pohjoispohjanmaalla on alettu laulamaan myös vauhdikkaampia virsiä ja juhlissa tms. lauletaan jo melkeimpä gospeliksi miellettäviä lauluja, tosin ilman rumpuja. Yksi vanhempi nainen oli pahentuneena sanonutkin, että ihme ettei tässä ole tämän ajan räminäsoittimia tehostimena. En tiedä, jos tähän suuntaan ollaan menossa, arvelen, että jo vuoden päästä siioneissa saatetaan nähdä rytmisoittimia... Ensin ehkä kapuloita, tamburiineja jne. Lopulta rumpuja jne....
Helsingin rauhanyhdistyksellä on alettu vastaamaan tähän muutospaineeseen mm. laulamalla yhä enemmän ja enemmän kristillisyydellemme vieraita virsiä. Jotku henkivät voimakasta ekumenian henkeä, sekä rytmi on sellainen, että se menee jalan alle. Ainakin minussa asuva vanha aatami pisti jalan polkemaan maata vasten, kun laulettiin varsin svengaava virsi.... ja kuinka moni siihen virteen yhtyikään! Itestä se tuntui vieraalta, jopa hämmentävältä. Muutospaineita on ollut muissakin siioneissa. Esimerkiksi kotisiionissa pohjoispohjanmaalla on alettu laulamaan myös vauhdikkaampia virsiä ja juhlissa tms. lauletaan jo melkeimpä gospeliksi miellettäviä lauluja, tosin ilman rumpuja. Yksi vanhempi nainen oli pahentuneena sanonutkin, että ihme ettei tässä ole tämän ajan räminäsoittimia tehostimena. En tiedä, jos tähän suuntaan ollaan menossa, arvelen, että jo vuoden päästä siioneissa saatetaan nähdä rytmisoittimia... Ensin ehkä kapuloita, tamburiineja jne. Lopulta rumpuja jne....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.