toisten ihmisen asemaan, ajatella miltä hänestä tuntuu. Mitä esim. tekisi tieto varatun puolisolle, että ukko tai akka kaipailee täällä toista naista tai miestä. Ja kirjoittaa rakkaudentunnustuksia sille toiselle, vaikka kyse ei ole fyysisestä pettämisestä, niin ei se mielestäni ole oikein. Sairasta. En koskaan toimisi kenenkään seläntakana tai kaipailisi salaa. Arvostan avointa rehellisyyttä myös ominaispiirteenä. Henkinen pettäminen on melkeen pahempaa kuin fyysinen se vaatii tietynlaisen luonteen.
Oikeesti mitä hemmettiä
osaattekoasettua
5764
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
voi ressu
Henkinen pettäminen on pahempaa ja suhde on silloin mennyt jo menojaan, molemmin puolin.
Mitä te siitä luulette tietävänne? Onko omakohtaista kokemusta vai jotainko piti vaan länkyttää?
Yleensä kyllä olen empaattinen, mutta tuo on asia joka pitäis kai ensin kokea itse jotta varmuudella osais sanoa. 10v aviossa muinoin eikä tuollaista tilannetta tullut, ei pettäjänä eikä petettynä. Eli en osaa.
toi on sun mielipide, pidä se! Mutta älä älypää tyrkytä omia mielipiteitäs toisille. Katsos jokainen elää omaa elämäänsä, jokaisella on omat tunteensa, ja oma näkemyksensä asioihin. Ja jokainen tietää vain oman elämänsä tilanteen tasan tarkkaan.
Sä et voi tietää esim mitä jonkun pariskunnan parisuhteeseen oikeasti kuuluu, vaikka näkisit heidät yhdessä joka perjantai kauppakeskuksen vihannesosastolla kärreineen.
Turha tuomita toisia vain omien mielipiteiden varjolla. Et ole kenenkään vartija. Keskity omaan elämääsi, ja jos äksöniä kaipaat, kaivele omia luurankokaappejas. Et sinäkään niin puhtoinen ole, kuin kuvittelet.
se on oma mielipiteeni. Uskallan olla pitämättä ihmisistä, jotka toimivat aloitukseni mainitsemalla tavalla, uskallan sanoa mielipiteeni asiasta. Uskallan olla omaa mieltä. En lähde valehtelemaan, että joku juttu olisi oikein, saadakseni suosiota, vaikka kaikki tietävät että se on väärin, en katso sormien läpi asioita, pönkittääkseni omaa asemaani.
Ajattelen miltä muistakin ihmisistä tuntuu ja miten heihin vaikuttavat tietyt asiat, osaan asettua muiden ihmisten asemaan. Omaan puhtaan omatunnon.
Et tajunnut hölkäsen pölähtämää, mitä kirjoitin. Ihan turha sulle sauhuta, sama kuin seinille sauhuis.
Jos kyseessä ei ole sun oma elämäsi, tuskin sun tarvitsee nokkaas laittaa toistenkaan asioihin. Mutta sä taidat just olla niitä ihmisiä, jotka elää toisten tunkiolla.
tajuaminen on sitä että näyttää vihreetä valoa jonkun epärehellisen toimille, olen suosiolla tajuamatta.
Ei kannata kuumentua, sehän vaan paljastaa että osuu arkaan paikkaan.
Komppaan ap.ta. On ihan terveellistä olla ymmärtämättä näitä hassut perheet kuvioita. Suhteessa kun alkaa kiinnostus kohdistumaan muualle kun omaan kumppaniin, niin kannattaa nostaa kytkintä. Näin ei ole onneksi käynyt.
Rauhallista iltaa omalle rakkaaLle töihin <3
Hullunkuriset perheet kokoontuu öisin suoli24.llä.
sinä-elät, meillä molemmilla on oma elämämme, joten huolehdi omista tekemisistäsi, ja anna jokaiselle oikeus päättä oman elämän hallinnasta ja sen käytöstä.
Arvostan avoimuutta ja rehellisyyttä ja uskollisuutta. Olen ollut uskollinen, se mitä tänne laitan on omia tuntojani, niillä en loukkaa puolisoani. En halua ikinä loukata ketään, mutta tunne toisesta istuu sitkeästi, kyllä saatte arvata että olen todellakin vain yrittänyt ja yrittänyt etten mitään tuntisi, nyt yritän taas.
Joskus tuntuu, että pakko on jonnekin purkaa, ja kun sen on tehnyt niin meri on tyyni taas ja voin olla rauhassa ajatuksiltani.
Kyllä parisuhteessa saa olla omat mietteet, ne suon myös puolisolleni. Kunnioitan myös yksityisyyttä parisuhteessa. Se mitä tänne laitan hukkuu bittitaivaalle ja ei ole kenellekään. Jos aikoisin puhua ..puhuisin irl, siellä minä vaikenen.
Tyhmää on tulla sanomaan millainen pitäisi olla, eiköhän jokainen käy omat taistelunsa. Tämä oli nyt viimeinen, pidän hieman lepotaukoa, hänelle aina ja ikuisesti pus!
pari tuntia, normaalin tunnin sijaan.
Joo sä oot huolehtivainen. Olin nyt liian kauan. Purin jotain patoja sydämen, taisin olla häiriöksi. On ennenkin komentoitu vähän ilkeästi mun sanomisia, ei haittaa. Rauhaa sulle :)
On tyhmää olla parisuhteessa missä rakastunut toiseen.Lopeta suhde niin olet vapaa kaipaamaan kaikkia heitä keitä haluat kaivata.Toisinaan se kaipaaminen liittyy oman suhteen puutteisiin.Puhu asiasta tai lähde kävelemään.Eikö suhde ole jo mätä jos siinä kaivataan muita.Kuin se sinun suhdetta parantaisi.
Suhteeseen tulee lisää puutteita ja ongelmia, mitä enemmän viihtyy täällä sekalaisen vertaistuen, sekavan informaation ja sen ylitarjonnan seassa. Puhukaa hyvät ihmiset niiden puolisoidenne kanssa, yrittäkää ymmärtää ja tulla ymmärretyiksi. Te itse ja läheisenne olette parhaita asiantuntijoita omissa suhteissanne, ei suolen vieraat anonymiteetit.
jos se on varatun puolisolle ok, että puolisonsa täällä jotain toista ikävöi? Jotkut liitot kestää avoimen puhumisen ihan kaikesta.
aika epätoivoinen puoliso
Sekö joka on suoraselkäisesti puhunut puolisolleen totta? Vai se, joka pystyy asettumaan toisen ihmisen asemaan ja hyväksymään puolisonsa tunteet?
Molemmat, epätoivoisia suhteessaan. Tunteet jaetaan suhteessa ja yksityisyyden vaatiminen tunteisiin parisuhteessa, on parisuhteessa pian muuri joka kasvaa ajan kanssa erottavaksi asiaksi.
kokemusta? Hienoa, että voit analysoida tuntemattomien ihmisten välisiä suhteita mistään mitään tietämättä. Jos se on sinun suhteessasi muuri, se ei tarkoita sitä, että se olisi myös kaikkien muiden ihmisten suhteissa muuri.
Puhuin omasta kokemuksesta. 20v. avioliittoa joka olisi pitänyt purkaa jo 10v. aikaisemmin, kun tunteet oli muuttuneet ystävien tasolle ja liitto materiaalisia etuja ajavaksi toiminimeksi.
Toiminimi on riskibisnes. Virtaset Oy paljon parempi :)
Mikäs puoliso se sellainen on joka hyväksyy että muita kaivataan ja rakastetaan...ehkä rakastellaankin.Ei se mun.mielestä kovinkaan hyvä match ole.Hävettäisi tuollainen parisuhde ihan oikeasti.Surkee fiilis kaikkien puolesta jotka elää noin.Ei voi mitään!!!
Samaa mieltä. Valehdellaan itselle ja muille, niin että korvat heiluu.
Uskooko nämä lortot itsekin näitä selityksiään, raha se on, mikä näitä suhteessa kiinni pitää.
Ei kauaakaan aikaa, kun täällä joku haukkui miestänsä siitä, että se haukkuu ja on ilkeä, kertoi olevansa itse rakastuneensa toiseen, oli huolissaan talosta, jonka erossa menettäisi ja saisiko enää elämässään taloa jne.
Talotaikurit Oy :-D
että teillä on mennyt noin. Se mikä toimii yhdessä liitossa, ei aina toimi toisessa. Ihmiset ovat erilaisia.
Ap kysyi osaatteko asettua toisen ihmisen asemaan. Tässä ketjussa on monta vastausta ihmisiltä, jotka eivät osaa.
Se että ymmärtää, ettei puoliso ole omaisuutta, ei tarkoita, ettei suhteessa olisi intohimoa ja rakkautta. Kaikki eivät tarvitse suhteissaan sääntöjä rajoituksia kieltoja muureja mustasukkaisuutta omistamisen halua... tai toisen rahoja. Maailma ei ole mustavalkoinen. Aina on ihmisiä, jotka paasaavat omaa näkemystään ainoana oikeana... vähän niin kuin uskovaiset.
Harmillista on ollut jälkeenpäin meidän molempien mielestä se, ettei lopetettu suhdettamme aikaisemmin, olimme jo luopuneet kaikesta mikä sitoo kaksi ihmistä tunteilla toisiinsa ja parisuhteeseen. Tilalle oli tulleet sokean järkisyyt ja jonkinlainen läheiseen kohdistuva myötätunto, kunnioitus tai ylitse pursuava solidaarisuuden henki.
Asioita ei ollut koskaan oikea aika alkaa käymään läpi, kun toinen oli jo niin kaukana ja järjellisetkin tunteet laitettiin odottamaan parempia aikoja.
Yhteinen koti, osa perheyritystä, lapset, yhteinen talous ja ajatus että periksi ei anneta..
Esikoinen palautti erilleen kasvaneet robottivanhemmat ajattelemaan ja kysyi miksi olemme enää yhdessä jos asiat hoituvat erilläänkin.
Tänä päivänä olemme hyviä luotettavia ystäviä ja molemmilla vapaus elää avoimesti tunteella elämäänsä.
Lapset kärsivät jos parisuhde on tunteiltaan kuollut, siinä riidellään, loukataan, ollaan kylmiä, taistellaan asioissa toisiaan vastaan.
En usko että lapset varsinaisesti kärsivät, kun ei ollut tunteita niin ei oikein edes riidelty enää. Loukkaukset tehtiin silloin jo kymmenen vuotta aiemmin ja ne varmaan seksuaaliset tunteet tappoi, vaikka jäljelle jäi ystävyys ja läheisestä välittäminen, niin tunteet oli kuin sisaruksilla. Rakkaus ja intohimo oli pois mutta suhteeseen haettiin ne omat tavat elää, että se suhde voitiin pitää koossa. En tiedä miksi unohdettiin ajatella, miksi olemme suhteessa ja olemmeko onnellisia.
Onnellisuus on se, miksi yleensä tehdä mitään, loppujen lopuksi kaikessa tavoitellaan onnellisuutta. Lapsekin on onnellisia jos vanhemmat on onnellisia ja me olimme onnettomia 10v. ja luultiin tekevämme lapset onnelliseksi olemalla onnettomasti yhdessä.
Ero tuli lopulta kun toinen sairastui ja sanoi, että on parempi lopettaa se teatteri jonka esityksestä ei edes lapset nauti.
Olihan se ollut outoa lapsistakin, kun ei nautittu yhdessä olosta, naurettu yhdessä, iloittu asioista yhdessä.
Sitä tehtiin muualla ja muiden ihmisten kanssa, josta kontrasti osui varmaan lastekin silmään
Elän samanlaisessa tilanteessa. Tunteet puolisoon ovat niin, että jos koskisi niin oksentaisin. On rikottu ja loukattu molemmin puolin. Nautin kun puoliso lähtee työmatkalle tai on kotona näkymätön ja hiljaa. Lapset ja turvallinen talous tuo minulle nyt onnen.
En usko että kumpikaan pahastuisi jos toisella on salasuhde.
Sellaistako etsit täältä.
jos sille puolisolle toinen on pelkkä kodinkone ja on ihan sama mitä se kodikone tekee kunhan asiat hoituu kotona. Taidat ap olla nuori, koska vanhempana tajuut ettei elämä ole pelkkää mustaa ja valkoista.
Sitten voi nostaa kytkintä.Erohan tuossa olisi järkevin ratkaisu mikä estää?
Joskus mietin niin, että jos toinen ei juo, ei lyö niin ei ole syytä erota. Vähänpä tiesin. Se on kai se että vuosien varrella asioihin vaan tottuu.
Onko syytä olla suhteessa jos ei ole syytä erota. Kaikkeen voi tottua, mikäli se ei tapa, sen tiedän. Ihmiset tottuu juomattomuuteen, juomiseen, janoon, nälkään, tietämiseen, tietämättömyyteen ja siihen tottumiseenkin totutaan. Totutut asiat muokkaavat meitä samoin, kun ne asiat joita haluamme muokata ja muuttaa totutun laisista joksikin muuksi, omalla halulla, tunteilla tai tunnetiloilla. Tottuminen on vähemmän omaa tahdonalaista toimintaa ja melko passiivista, jopa flegmaattista olotilaa.
Mitäpä tähän sanoisin. Eron syitä voisi olla tänä päivänä montakin. Niin elämä kuljettaa kun sen antaa viedä. Sen ymmärtäminen mitä elämältä tässä vaiheessa haluaa on ollut tavallaan pitkä tie, jo kolmisen vuotta. Mutta aina ei ole keinoja toteuttaa päätöksiä vaikka niitä tekeekin. Ensisijainen asia on ollut jälkikasvun turvaaminen, toinen oma toimeentulo. Kun nuo on kunnossa, voi alkaa miettiä sitä, että mitä seuraavaksi. Viimeisen puoli vuotta olen ajatellut sitä haluanko elää lopun elämääni ystävänä toisen kanssa ilman mitään muuta. Vai onko mahdollista vielä elellä rakastaen, tuntien tässä elämässä. Eikä se ole yksin minusta kiinni.
Arvostan minäkin rehellisyyttä, enkä todellakaan kannusta ketään mihinkään vispiläkauppaan, mutta ensimmäinen vaihtoehto ei tulisi olla tuomitseminen, kun koskaan ei voi tietää muiden ihmisten tilanteista, parisuhteista jne. Ulospäin voi näyttää miltä hyvänsä, mutta vain ne kaksi ihmistä todellisuudessa tietää, mitä kaikkea suhde pitää sisällään, joten ulkopuolisten on viisainta olla ottamatta kantaa ainakaan kovin jyrkästi. Pettäminen ei ole oikein, mutta on paljon muitakin syntejä, jotka voivat jättää vielä rumemman jäljen osapuolille. Ei siksi, että "voi olla pahempaakin", mutta on vain niin helppoa tuomita, kun voidaan osoittaa "nimittäjä". Ihminen voi olla toiselle niin järkyttävän paha monella tapaa. Ei vähiten toisen ihmisen elämän riistäminen henkisesti. Ja niitä keinojahan riittää.
Parisuhdeoppaat ja parisuhdeterapia kehottaa kertomaan ihastuksesta myös suhteen toiselle osapuolelle. Ihastuminen ja toiseen rakastuminen kertoo yleensä sen, että suhteessa on jotakin pielessä. Ja fiksut ihmiset voivat yrittää ratkoa tuota ongelmaa ja kun/jos siitä pääsee yli onm suhde entistä voimakkaampi. Omassa tapauksessa parisuhteeni ongelmat olivat vielä syvemmällä ja hyvin tuhoisia jo ilman ihastumista, mutta en niitä täällä aio levitellä.
Mutta rehellisyys kannattaa. Ei nyt ehkä kannata kertoa kuka kohde on ja jos kertoo olevansa täällä niin ehkä se toinenkin tänne löytää vittuilemaan. Että terkkuja vaan ex.
Niin ja tosirakkauden voi kohdata vielä parisuhteessa ollessaankin.
Monivuotisessa suhteessa oppii myös lukemaan kumppania ja muutoksen huomaa vaikka sitä yrittäisi peitellä ja valehdella kumppanin suoriin kysymyksiin. Tunteet on tunteita ja niitä ei voi kumppanilta kieltää ja viatontahan täällä kirjoittelu lopulta on, sanoja sanojen perään eikä sen enempää.
Meillä se on molemminpuolin hyväksyttyä. Kumpikaan ei ole yhtään mustasukkainen. Toinen saa mennä ja tavata uusia ihmisiä. Jos ihastuu, niin ihastuu. Jos rakastuu, niin sitten mietitään mitäs sitten. Ei ketään voi kontrolloida kahlita. Tunteita on meillä kaikilla, moniin moniin ihmisiin elämän varrella.
Te ette ole rakkaudellisessa parisuhteessa. Oletteko veljeksiä?
Et taida tietää rakkaudesta mitään.
Tiedän jotain ja näen tuon rakkaude,n että se on: Avoimeen suhteeseen perustuvaa lähimmäisen rakkautta intohimolla, itsekkyyteen liittyvää itserakkautta, jäähtyneen suhteen platonista rakkautta, sisar- tai veljesrakkautts jne.
Mutta ei missään nimessä parisuhteeseen perustuvaa ja sitovaa rakkautta, jossa on hitustakaan intohimoa toiseen jäljellä!
Siskoja ja niiden veljiä koko palsta täynnä. Haikailevat muuta kuin sitä missä elävät.
Kun paskakasaa täällä tonkii, tottakai se lemuaa.
Rakastaa voi monin tavoin, silloin kun on sydän avoin.
Kuvittelen ymmärtäväni tavallista keskivertokansalaista paremmin.
Aijaahas? :) Meilläpäs onkin avoin suhde. Mitä muiden suhdejärjestelyt sua liikuttaa? Ihan on kuules avointa peliä meillä eikä kukaan pelaa kenenkään selän takana. Nyt sä varmaan pyörryit järkytyksestä? :DDD
Aloittaja menee liikaa palstan juttuihin mukaan. Elämä on hei tuolla netin ulkopuolella, jos et sattunut muistaan. Ja niin kuin tääl on jo todettu, pidä sä huoli omista asioistas. Ei se tee sua yhtään paremmaksi, että jeesustelet muiden tekemien elämänsä ratkaisuiden kanssa.
Avioeroja ja pettämisiä on ollut ja tulee aina olemaan, niin kauan kun maailmassa on ihmisiä. Koita pälli kestää!
Älä sinäkään ota ongelmaa muiden mielipiteestä, sinulla oma ja aloittajalla oma.
Kaikkien mielipiteet, kysymykset ja ihmettelyt tänne keskustelupalstalle mahtuu ja live-elämästä niitä tänne tuodaan.
EI ihminen tunteilleen mitä voi, aika epäinhimillistä ylipäätänsä puhua sellaisesta konseptista kuin "henkinen pettäminen". Ihmiset ihastuu ja rakastuu kaiken aikaa ja joskus se tarkoittaa nykyisen suhteen loppumista. Sellaista se elämä on höpönassu.
Tunteisiinsa voi vaikuttaa ja pitääkin vaikuttaa.
Henkinen pettäminen tapahtuu ajatuksen tasolla, ajattelenko kumppania vai muuta ihmistä. Käytänkö aikaani ajatuksen tasolla kumppaniini vai muuhun ihmiseen. Alanko fantasioimaan kumppanista vai toisesta. Rakennanko ajatuksilla yhteyttä ja ymmärrystä kumppaniin vai toiseen ihmiseen.
Jos ihmiset eivät voisi vaikuttaa tunteisiinsa niin ketään ei pettäisi tai tulisi itse petetyksi, myös toisinpäin voi väittämäsi kääntää.
Niinpä. Jotkut tunteet ne jo irrallaan olevat myös yhdessä pitää.
Turvallisuuden tai turvattomuuden tunne, hyvyyden tai pahuuden tunne, häpeän tai ylpeyden tunne, mikä mihinkin asiaan yhdistettynä.
Ihastumisia tulee ja menee pitkissä parisuhteissa. Varatutkaan eivät kulje laput silmillä. Pieni flirtti vain piristää. Se on sitten eri asia kuinka pitkälle antaa asioidenmennä mutta jos joka ihastumisesta alettaisiin lusikoita jakamaan niin johan nousisi avioerotilastot 100 %
Ota ihan rauhassa. Moni varattu täällä tuntojaan purkaa mutta ei silti petä irl puolisoaan.
Pettää jos pääsee pukille. Tunteita kun aletaan kohdistaa muualle niin se on parisuhteesta pois.
Anna sen ukkos vaan kirjotella rauhassa lorujaan täällä :)
Mä en ainakaan ole pettnyt henisesti enkä kyl fyysiseksiteksään.