Ikaalisten syvin olemus.

Olen ilolla ja mielenkiinnolla tutustunut palstaanne. Mielessäni on sen jälkeen pyörinyt runo, jossa mielessäni kuvataan onnistuneesti palstan ikaalislaisuutta. Jos etsitään sitten brändiä, tuhrua taksin takapenkiltä, homoilua, mällipuskaa tai ruiskauksia grillillä jne....ne kaikki löytyvät tästä runosta. Ja erityisesti myös hymyilevä hiihtäjä.
Joten, olkaa niin hyvät:

Kun aavehet mieltäsi ahdistaa
niin lemmi! - ja aavehet haihtuu
Kun murheet sun sielusi mustaks saa
niin lemmi! - ja iloks ne vaihtuu
Ja jos sua häpäisee vihamies
niin lemmellä katko sen kaunan ies
ja katso, hän kasvonsa kääntää pois
kuin itse hän hävennyt ois

Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli
Kas, povet se aukovi paatuneet
se rungot nostavi maatuneet
ja kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin

Ken yhtä ihmistä rakastaa
se kaikkia rakastaapi
Ken kerran itsensä unhoittaa
se unten onnen saapi
Ken kerran itse on onnellinen
se tahtoisi onnehen jokaisen
Ja antaa ja antaa ja antaa vaan
Oman onnensa aarteistaan

Ei paha ole kenkään ihminen
vaan toinen on heikompi toista
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen
Vaikk' ei aina esille loista
Kas hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä
Mis ihmiset tuntevat tuntehin
siel lähell' on Jumalakin

Ken yhtä ihmistä rakastaa
se kaikkia rakastaapi
Ken kerran itsensä unhoittaa
se unten onnen saapi
Ken kerran itse on onnellinen
se tahtoisi onnehen jokaisen
Ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan

Oi, onnellinen joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois
ja yksi jos murtuis, muut tukena ois
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa
niin suuri, suuri on maa

(Eino Leino: Hymyilevä Apollo, 1898)