Mutta arvaatko miksi?
Siksi, etten enää ole siellä tunnelissa. Olen valossa :).
Jonkun mielestä on ehkä väärin tällaista tänne kirjoittaa, kun toiset kierii ikävässä tai surussa tai kuka missäkin, mutta kyllä ne jokaiselle valoisammat ajat joskus koittaa, kyllä kuopasta aina jossain vaiheessa ylös pääsee.
Siksi, etten enää ole siellä tunnelissa. Olen valossa :).
Jonkun mielestä on ehkä väärin tällaista tänne kirjoittaa, kun toiset kierii ikävässä tai surussa tai kuka missäkin, mutta kyllä ne jokaiselle valoisammat ajat joskus koittaa, kyllä kuopasta aina jossain vaiheessa ylös pääsee.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Käännä vaan veistä haavassa idiootti.
Tää ei ole kenellekään joka ajattelisi minusta noin. Mutta voimia sinulle omassa tinateessasi... melkein arvasin, että joku ottaa tämän näin. Silti positiivisia ajatuksia niille, joilla on vaikeaa.
Mun tunnelin päässä ei valoa näy tällä hetkellä. Elämä on silkkaa painajaista, ikinä en olis uskonut ett elämä voi mennä näin raa'aksi. Mikään ei ole kuin ennen. Pari läheistä kuoli viime vuoden lopun puolella, molemmilla parantumaton sairaus. Myös parilla muulla läheisellä parantumaton sairaus. Miten voi näin paljon pahoja asioita tulla kerralla samaan aikaan kohdalle. Ja tiedän että tulee lisää menetyksiä kohdalle. Kaikki entinen on mennyttä, jatkuva suru ja murhe on läsnä. Jos olisi joku jonka kanssa murheet vois jakaa, olis joku joka tukisi, vois olla helpompaa kestää. Taitaa mennä pitkä aika ennen kuin löydän valoa tähän synkkyyteen. Päivä kerrallaan pitää mennä, ei huomisesta tiedä mitä tulee kohdalle. Ehkä joku päivä pystyn ja jaksan ryömiä täältä montustani ylös, nyt ei ole voimia.
Pääset sinä ylös. Ajattele asia toisin. Miksi murehtia liikaa kuolemaa, kun elämä kuitenkin päättyy jokaisella aikanaan. Elämä on jokaisella ainutkertainen ja arvokas. Mitä jo poismenneet sinulle haluaisivat lohduksi sanoa? Varmasti kannustaisivat kiinnittämään huomion menetyksistä toisaalle, elämään.
Kuitenkin tuokin surullinen aika on elettävä, mutta se varmasti helpottuu. Suuntaa ajatuksesi keinolla millä tahansa toisaalle, iloisempiin asioihin.
Voimia sinulle.
Kumpa olisikin noin helppoa. Kuten kirjoitin, niin mulla on vielä kaksi parantumattomasti sairastanutta huolehdittavana. Sitten, kun molemmilla on muitakin sairauksia tuon muistisairautensa lisäksi, niin huolia riittää. Mä olen sitä tyyppiä, joka murehtii ennakkoon eteen tulevia asioita ja niiden järjestelyjä, miten selviän kaikista eteen tulevista asioista yksin. Liian paljon on pantu yhden ihmisen harteille kannettavaksi. Vähän vaikea löytää iloa mistään tällä hetkellä, ehkä joskus jos elonpäiviä riittää, saatan löytää tien ulos tästä pimeydestä. Ehkä yksinäisyys tämän kaiken keskellä on se joka vetää eniten mielen matalaksi. Pari vuotta sitten eräs pitkäaikainen tuttava, lopetti yhteydenpidon juuri kun olisin eniten ystävää tarvinnut ja se järkytti mua. Onpahan ollut aikaa työstää tuotakin surua, etten ystävänä merkinnyt hänelle mitään, en ollutkaan mikään ystävä hänelle. Aika aikaansa kutakin, niin tuo tuttavakin sanoi mulle. Ja koeta pärjätä, sen hän sanoi lopuksi. Ja minähän koetan pärjätä jatkossakin yksin, niin monta kertaa olen tuttavien puolelta tullut hylätyksi etten enää ystävyyteen usko.
Ei tuossa mitään väärää ole. Minusta on mukava lukea, jonkun selvinneen tunnelista ulos. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa..ei siinä mitään ikävää ole. Mä ainakin peukutan sulle :)
sieltä voi olla todella koetus, mutta kun muutaman kerran rämpii valoon ja saa elämästä kiinni uudelleen niin joka kerta se tie lyhenee ja helpottuu. Ikään kuin kaikki tuntuis kuuluvan elämän kuvioihin vakiovarusteena, ja ne ottaa vastaankin kuin haasteena jatkamaan hyvää ja parempaa elämää kohti.
Juuri noin. Sen verran monta kertaa putoamiset ja nousemiset kokeneena uskon ja luotan, että elämä kantaa. Ei niin synkkää ja pitkää yötä, etteikö päivä koita.
Tuosta kappaleesta en kyllä vieläkään erityisemmin pidä. Hyvä, jos olet jo lautturisi löytänyt:D
En viitannut millään muotoa siihen kappaleeseen :D
Visusti elossa ;)
Hieno juttu, pysyhän kanssa, kuka lietkin:) Hyvää pääsiäistä samalla!!
Itse kolme kertaa mankelin lävitse käyneenä tiedän huominen aina parempi Jaksamisia.
Uudet ihmissuhteet auttoi minua pääsemään irti entisistä, ei niin tärkeistä suhteista.Päivääkään en ole katunut.