Hei!
Minua koulukiusattiin lapsena todella paljon ja lisäksi vanhempani eivät koskaan hyväksyneet minua tällaisena kuin olen. Vanhempani olivat hyvin vaativia ja hyökkääviä sekä toisiaan, että lapsiaa kohtaan. Minä kärsin tyhjyyden tunteesta ja minun elämäni on ollut vain ajelehtimista. Minulla on hyvin heikko itsetunto. Ikääkin on jo 26-vuotta.
En voi syyllistää kuitenkaan kiusaajiani tai vanhempia lopun ikääni vaan minun täytyy löytää elämääni ilo itse. Mutta ongelma tosiaan on se etten tiedä kuinka oppisin rakastamaan itseäni. Se on niin vaikeaa kun on aina kohdeltu kuin roskaa. Haluaisin päästä vielä yliopistoon opiskelemaan koska olen vielä hyvin nuori ja älykäs, mutta en löydä itsestäni sitä voimaa jota menestykseen tarvitaan. Kuinka opin pitämään itsestäni? Onko vinkkejä?
Minua koulukiusattiin lapsena todella paljon ja lisäksi vanhempani eivät koskaan hyväksyneet minua tällaisena kuin olen. Vanhempani olivat hyvin vaativia ja hyökkääviä sekä toisiaan, että lapsiaa kohtaan. Minä kärsin tyhjyyden tunteesta ja minun elämäni on ollut vain ajelehtimista. Minulla on hyvin heikko itsetunto. Ikääkin on jo 26-vuotta.
En voi syyllistää kuitenkaan kiusaajiani tai vanhempia lopun ikääni vaan minun täytyy löytää elämääni ilo itse. Mutta ongelma tosiaan on se etten tiedä kuinka oppisin rakastamaan itseäni. Se on niin vaikeaa kun on aina kohdeltu kuin roskaa. Haluaisin päästä vielä yliopistoon opiskelemaan koska olen vielä hyvin nuori ja älykäs, mutta en löydä itsestäni sitä voimaa jota menestykseen tarvitaan. Kuinka opin pitämään itsestäni? Onko vinkkejä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jo yski positiivinen tunnustus tuli että olet älykäs ja kyvykäs. Ja olet ainutlaatuinen ihminen. On olemassa paljon hyvää itsehoitokirjallisuutta; Seppo Jokinen, Tommy Hellsten ovat itse eheytyneet, olleet pitkään terapeuttina ja kirjoittaneet kirjoja. Ja tietenkin on paljon muita kirjastot pullollaan.
Se että joku sanoo ja omat tunteet vakuuttavat, että en ole mitään, niin sehän ei pidä paikkaansa. Sinullakin on varmasti paljon alitajuista tunnemaailmassa, myös vihaa ja surua menetettyä lapsuutta kohtaan.
Kannattaa yrittää antaa anteeksi vanhemmille ja kiusaajille. Kohtelu on ollut oire hiedän rikkinäisyydestä.
Ei tarvitse jäädä menneisyyden vangiksi. Tulevaisuudesta ja kasvusta ihmisenä voi tehdä haasteen.
En tiedä tilannettasi? Oletko töissä päivät? Kuinka kiinni aikasi on. Kun itselle on tehty pahaa, se, että auttaa muita, voi tehdä itsellekin hyvää. Niin on moni kokenut.. Koetapa keksiä jotakin vaapaaehtoisauttamistyötä.
Yliopisto ei ole hyvä paikka ajelehtijalle. Ikääkin on jo turhan paljon. Ja maistereita on liikaa. Eivät saa töitä. AMK parempi paikka.Valmistuu nopeammin ja työllistyvät paremmin.
Muista joka päivä kehua itseäsi, ja antaa itsellesi arvoa ja onnitella itseäsi teoista, joissa onnistuit. Muista jatkuvasti kehua itseäsi; tein tämän itselleni, olen tyytyväinen tähän juttuun, minkä tein.. Voit nähdä tämän prosessina, jolla kokoajan kehität itsellesi sisäistä itsetuntoa, joka ei riipu muiden mielipiteistä.Muista tunnistaa, ne teot, joissa onnistuit, pienetkin. Älä odota, että joku muu kehuu sinua. Älä pelkää olla ylpeä itsestäsi, monet asiat rakentuvat hyvästä itsetunnosta. Jos emme arvosta itseämme, saatamme tämän takia jättää tilaisuuksia käyttämättä, lähtemättä asioihin joihin haluaisimme lähteä ja tätä kautta hienoja kokemuksia ja tunteita tuntematta. Olet kokenut nuorempana asioita, jotka ovat vaikuttaneet minäkäsitykseesi, mutta älä anna niiden lamata sinua. Helppoahan itsetunnon saaminen, itsensä rakastaminen ei ole, jos on kehittänyt itseään kohtaan liikaa negatiivisia tunteita. Voin sanoa omasta kokemuksesta, että ikä auttaa. Mitä enemmän ikää itselle on tullut, sitä vähemmän jaksan välittää, mitä esimerkiksi muut ajattelevat ja olen oppinut suhtautumaan huomattavasti armollisemmin itseeni. On hienoa huomata, että ollessani oma itseni, kelpaan silti niille ihmisille joiden parissa olen. Jos koet olevasi epäonnistunut jossain, muista, että olemme vain ihmisiä, epäonnistumme, teemme virheitä. Mikä merkitsee , on se, mitä niistä virheistä oppii ja miten ongelmat selvittää. Se on todellista rohkeutta ja kasvamista. Kaikki tekevät virheitä.
Uskoisin tuon tyhjyyden olevan kohdallasi pitkälti sitä, että et tee niitä asioita, mitä haluaisit tehdä. Kirjoita niitä ylös. Kysy ja visualisoi itsellesi, mitä haluat elämässä? Mitä haluaisit opiskella? Mitä haluaisit kokea elämässäsi? Onko jokin harrastus, mikä sinua kiinnostaa? Jos et tiedä sitä, ajelehdit. Joskus muutokset tuntuvat todella vaikeilta, mutta rohkeus tehdä muutosta ja mennä elämässä eteenpäin, on se, mikä palkitsee. Älä tee tavoitteista liian suuria, vaan saavuttamiskelpoisia, joita kohden menet pienin askelin.
Kun päätät, mitä haluat, pyri aktiivisesti elämässäsi sitä kohti. Joka päivä. Konkreettisesti. Kirjoita asiat, mitkä tekemällä pääset tavoitteeseen. Sitten alat aktiivisesti pyrkiä kohti tavoitetta. Tämä kuulostaa helpolta, mutta on oikeastaan se vaikea kohta. Esimerkiksi yliopistoon hakiessa pitää olla paljon itsekuria ja tieto suunnasta, mihin pyrkii. Se, että keskittyy niin siihen pänttäämiseen, eikä anna negatiivisten tunteiden estää projektin saavuttamista. Siksi esimerkiksi jo ihan arjen hallinta ja kalenterin käyttö ja realistisen lukusuunnitelman teko auttaa. Muista aina realismi - mihin jaksat ja pystyt. Kun valjastat energiasi viedäksesi elämääsi eteenpäin, saat kokoajan niitä onnistumisen kokemuksia, mitkä tuottavat lisää motivaatiota ja uskoa itseesi. Tsemppiä! :)
t. ongelmia kohdannut 27 vuotiaana vasta unelma-alan opiskelut yliopistossa aloittanut