Olen jo vuosia sairastanut ahdistuneisuushäiriötä sekä siitä johtuvaa masennusta. Olen saanut avuksi niin lääkehoitoa kuin terapiaa jossa edelleen käyn. Välillä on tasaisia jaksoja ja välillä jokin asia laukaiseen ahdistuksen, mikä on minulla todella voimakasta, eli olen ns. paniikissa 24/7. Yleensä nämä vaiheet ovat menneet ohi ja olen taas jatkanut tasaiseen tahtiin. Viimeisin ahdistusjakso oli kuitenkin huomattavasti pidempi. En nyt enää voinut tämän ahdistuksen takia juosta pois vaan pakotin itseni kohtaamaan ahdistusta aiheuttavan asian. Tosiaan ahdistus helpotti tai ns. muutti muotoaan enemmän siedettäväksi. Tosin joudun turvautumaan edelleen rauhoittaviin 2-3 kertaa viikossa.
Nyt on rinnalle tullut lisää "mielenhäiriöitä", eli ei enää kovaa ahdistusta tai siitä johtuvaa masennusta.
Minulla tulee lähes päivittäin epätodellinen olo. Eli tuntuu kun ei olisi tässä vaikka on tässä, tunnetta on vaikea selittää. Lisäksi olen huomannut etten muista asioita kuten ennen. Esim nyt olen käynyt muutaman kerran elokuvissa kavereiden kanssa, niin olen oikeasti joutunut miettimään mitä olemme käyneet katsomassa, tai mistä olemme puhuneet. Osittain tämä johtuu epätodellisesta olosta ja osittain etten jostain syystä pysty olemaan läsnä samalla tapaa kuin ennen. Tämä on todella häiritsevää, sillä olen saanut viestejä; niin nähdäänkö me huomenna ? ja minulla ei ole mitään muistikuvaa että olisin sopinut mitään. Lisäksi näen tosipaljon unia ja välillä saan ns. flashbackejä näistä unista lähinnä kuvina. Usein minun on mietittävä onko tämä mieleen tullut "kuva" oikeasti tapahtunut vai oliko se vain unta. Viimeisenä asiana mitä olen nyt huomannut on se että en mun on välillä vaikea ymmärtää mitä mulle sanotaan. Eli joudun miettimään tarksi mitä mulle sanottiin ja tämä menee viiveellä mun tajuntaan.
Ovatko tälläiset tuntemukset/olotilat normaaleja ahdistuneilla ihmisillä? Tai jotka ovat kokeneet paljon pahaa oloa ? Olen ollut ahdistunut aikaisemminkin, mutta tämä viime kerta on ollut pahin kaikista. Haluaisin olla jo normaali mutta vähän vaikeaa kun esim. nämä epätodelliset olot iskevät päälle.
Tämäkin ahdistuneisuus josta olen nyt suurinpiirtein selvinnyt on terapeuttini aikaansaannosta. Minulle on toitotettu jo useammasta eri suusta ettei saa antaa periksi ja vaikeuksia päin on vain mentävä. No mä olen mennyt. Nyt sitten vaan mietin olenko enemmänkin sairas kuin vain ahdistunut.
Mulla on suvussa skitsofreniaa, psykooseja ja narsismia. Olen lukenut että tuo skitsofrenia voi periytyä ?? En nyt vielä toistaiseksi ole kuullut mitään tai muuta. Tuntuu vaan välillä että toi pää lahoaa jossain vaiheessa.
Nyt on rinnalle tullut lisää "mielenhäiriöitä", eli ei enää kovaa ahdistusta tai siitä johtuvaa masennusta.
Minulla tulee lähes päivittäin epätodellinen olo. Eli tuntuu kun ei olisi tässä vaikka on tässä, tunnetta on vaikea selittää. Lisäksi olen huomannut etten muista asioita kuten ennen. Esim nyt olen käynyt muutaman kerran elokuvissa kavereiden kanssa, niin olen oikeasti joutunut miettimään mitä olemme käyneet katsomassa, tai mistä olemme puhuneet. Osittain tämä johtuu epätodellisesta olosta ja osittain etten jostain syystä pysty olemaan läsnä samalla tapaa kuin ennen. Tämä on todella häiritsevää, sillä olen saanut viestejä; niin nähdäänkö me huomenna ? ja minulla ei ole mitään muistikuvaa että olisin sopinut mitään. Lisäksi näen tosipaljon unia ja välillä saan ns. flashbackejä näistä unista lähinnä kuvina. Usein minun on mietittävä onko tämä mieleen tullut "kuva" oikeasti tapahtunut vai oliko se vain unta. Viimeisenä asiana mitä olen nyt huomannut on se että en mun on välillä vaikea ymmärtää mitä mulle sanotaan. Eli joudun miettimään tarksi mitä mulle sanottiin ja tämä menee viiveellä mun tajuntaan.
Ovatko tälläiset tuntemukset/olotilat normaaleja ahdistuneilla ihmisillä? Tai jotka ovat kokeneet paljon pahaa oloa ? Olen ollut ahdistunut aikaisemminkin, mutta tämä viime kerta on ollut pahin kaikista. Haluaisin olla jo normaali mutta vähän vaikeaa kun esim. nämä epätodelliset olot iskevät päälle.
Tämäkin ahdistuneisuus josta olen nyt suurinpiirtein selvinnyt on terapeuttini aikaansaannosta. Minulle on toitotettu jo useammasta eri suusta ettei saa antaa periksi ja vaikeuksia päin on vain mentävä. No mä olen mennyt. Nyt sitten vaan mietin olenko enemmänkin sairas kuin vain ahdistunut.
Mulla on suvussa skitsofreniaa, psykooseja ja narsismia. Olen lukenut että tuo skitsofrenia voi periytyä ?? En nyt vielä toistaiseksi ole kuullut mitään tai muuta. Tuntuu vaan välillä että toi pää lahoaa jossain vaiheessa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Epätodellinen olo liittyy ahdistuneisuuteen. Kun ahdistus alkoi vähentyä, alkoi myös epätodellinen olo häipyä. Enää on riippeet jäljellä. Näin mulla.
Minulla ahdistuneisuus on vaan itkuisuutta ja negatiivista oloa. Minusta tuo kuulostaa dissosiaatiohäiriöltä.
Ahdistukseenhan tuo liittyy, mieli blokkaa ulkomailmaa jostain syystä, ehkä on tunteita joita ei pysty käsittelemään. Kaiken paras kun ei ainakaan ota stressiä mokomasta, joskus saattaa itsellä mennä muutama päiväkin unessa.
Pitää keskittyä vaan tekemään ja puuhailemaan kaikenlaista. Ajatusten turhanaikainen pyöritteleminen on myrkkyä tässä taudissa.
Pitää kutinsa. Jos ihmisellä on liikaa joutoaikaa, mielen pyrkii täyttämään synkät ajatukset.
Ihmisillä on oma tasapaino tekemisille, sitä kannattaa etsiä.
Epätodellisia oloja on ollut monta kertaa ja muisti mennyt. Siis aivan täysin olen sopinut jonkun asian jonkun kanssa ja täydellisesti unohtanut! Ahdistuksesta johtuu minun mielestä ainakin minulla. Ei tästä koskaan selviä, parane. Nyt olen alkanut pyöritellä päässäni, että mitä järkyttävän pahaa minulle on tapahtunut silloin kun olin aivan pieni lapsi? Kyllä minä muistan sen ainaisen pelon mikä kotona oli, mutta onko tapahtunu jotain vielä enemmän pahaa joka on alitajunnassa!
onko sinulta koskaan otettu kilpirauhaskokeita? toki osa noista sairauksiasta voi periytyä.
Minun enolla ollut skitsofrenia. Periytyvää vai tällanen outous?
Sekavat olot, epätodelliset olot jne johtuu siitä ahdistuksesta ja myös huonosta unen laadusta. Olen itse niistä kärsinyt koko ahdistavan nuoruuteni ja nyt edelleenkin täysikasvuisena, kohta viisikymppisenä, ne vaivaa ajoittain. Olen niihin vain jo tottunut ja tiedän, että kun saan nukuttua hyvin, niin olo on taas selkeä. Sullakin varmaan unirytmi vähän lirpallaan? Ja unen laatukin varmasti kärsinyt ahdistuksen vuoksi. Ahdistus ja unenpuute jo pelkästään saa olon sekaiseksi ja epätodelliseksi. On ihan normaalia, että alkaa ajatella, että sekoanko kohta. Muistihäiriöt on nekin ahdistuksesta ja unen puutteesta johtuvia. Itse olen aina kulkenut muistivihko mukana. Muuten unohtuu asiat. En ole psykologian asiantuntija, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että lääkkeisiin ei kannata turvautua. Haluan mieleni pysyvän kirkkaana ja yritän ennemmin löytää syyn ikävään oloon kuin vain turruttaa sitä lääkkeillä. Oletko muuten luonteeltasi pohdiskelija ja tiedonjanoisena olet kiinnostunut monenlaisista asioista, joista ammennat usein tietoa? Tämän tyyppiset persoonat on herkemmin taipuvaisia menemään paljon syvemmälle mielessään ja siten herkemmin kokevat ahdistusta.
Minulla on muuten ihan samanlaisia flashbackeja. Pahin niistä lienee se kun kerran aloin tuntemaan, että olen varmasti tappanut jonkun, mutta "turvamekanismi" mielessäni on torjunut sen tiedon. Muistin jopa sen ruumiin hajun ja sen pelon kun yritin kätkeä sitä, etten jäisi kiinni. Tiesin kuitenkin, että se on ollut uni, mutta silti se tuntui siltä, että se on tapahtunut oikeasti. Nytkin kun muistelee sitä, niin tulee puristavan synkkä olo.
Samoin mulla on joskus vaikea ymmärtää mitä mulle puhutaan. Ja jos radio soi taustalla, niin ne molemmat sekoittuu mielessäni enkä saa mitään tolkkua.
Kaikki nämä on ahdistuksen, pelkojen ja huonon unenlaadun tulosta. En halua sua johtaa mihinkään päämärättömään... silti sanon, että jätä kaikki lääkkeet pois ja mene mielessäsi sinne, mistä kaikki ahdistuksesi johtuu. Teen itse usein näitä matkoja kun olen yksin. Laitan youtubesta pläikäämään jonkun parin tunnin mittaisen "Relaxing music" videon ja rentoudun. Sitten hetken päästä olen yksin oman mieleni sokkeloissa ja käyn asioita läpi ja teen löytöjä kuin tutkimusmatkailija. Olen tällätavoin saanut asioita selviteltyä ja oloni kevyemmäksi. Tällaiset rentoutussessiot toimii paremmin kuin yksikään lääketeollisuuden kemiallinen yhdiste. Koska tiedän, että se voima saada asiat kuntoon on mun oma mieleni ja sen vahvuus. Kokemukseni puhuu, että se toimii. Enkä usko, että sulla on mitään vakavaa mielenterveysongelmaa. Ainakaan kirjoituksestasi päätellen. Pelkästään ahdistuksen ja huonon unenlaadun aiheuttama sokkeloinen tunnemaailma.
Toi on se kun toi masennus kroonistuu sinne aivoihin. 3 kuukaudessa ihmisen hermosto uusiutuu ja jos 3 kuukautta enimmäkseen kokee ahdistusta, se muokkaantuu pysyväksi olotilaksi aivoihin ja siksi pitäisi taistella sitä vastaan se 3 kuukautta että aivot pääsevät normalisoitumaan. Luen itse aiheesta joka päivä, koska olen koko ikäni ollut jokseenkin masentunut, mutta nyt 2 vuotta niin pahasti että ahdistus kasvoi ja jäi krooniseks. Nyt elän kuin unimaailmassa, ei pysty keskittymään muuhun ku oman pään sisällä olemiseen ja mitään ei muista ja tuntuu että kroppa nykisi koko ajan. Tiedän että se johtuu aivojen välittäjäaineiden jostain epätasapainosta/toimintahäiriöstä. Enää en ajattele niinkuin masentunut, olen vain jäänyt pääni sisään ja kulutan paljon aikaa selvittäen että mikä mua auttais.
Kyllähän mulla lääkkeitäkin yritettiin määrätä n. vuosi sitten, en huolinut ottamaan, koska olen niin lääkevastainen. Lisäravinteita suosittelisin tueksi että pääsee tuosta ahdistuksesta pois.
Itse usein ostelen lisäravinteiksi:
E-epaa: tutkitusta auttaa keskittymishäiriöisiä
magnesiumia: tehostaa hermoston toimintaa
B-vitamiineja (erityisesti B12): Ihan tärkein vitamiiniryhmä ja vaikuttaa mielialaan.
tryptofaania: eli serotoniinin esiaste, muuntautuu myös melatoniiniksi
teaniinia: tasapainottaa aivoja, tuo ihmisen pois päänsä sisältä
Seuraavaksi kun saan rahaa, ostan vielä mucunaa, koska se on kasvi mikä sisältää dopamiinia ja sitä tarvitaan motivaatioon/keskittymiskykyyn
Tuun mahdollisesti kirjottelemaan johki nettiin, mikäli apua löydän mucunasta. Esim. joihinkin vieroitusoireisiin toi mucuna voi olla avuksi...
Välimeren ruokavalio korvaa nuo kaikki luontaistuotteet. Ei noihin rahojaan kannata tuhlata. Esim. oliiviöljy/rypsiöljy korvaa epan, kourallinen pähkinöitä hoitaa magnesiumin, teaniinia saa riittävästi kun juo teetä jne...
Vähintään tunnin hikilenkki luonnossa 5 kertaa viikossa mm. nostaa serotoniinitasoja paljon enemmän.
samaa vaivaa itselläni, masennuksesta ja ahdistuksesta juohtuvia aivojen toimintahäiriöitä, kiusallisia mutta kuuluvat jollain tapaa taudinkuvaan.
Ahdistuksessa mieli on jännittynyt/levoton ja siten myös hermot ja lihakset ovat ylijännitystilassa. Tämä vaikuttaa suoraan muistiin, epätodelliseen oloon, huimaukseen, ruoansulatusvaivoihin ja muihin toimintahäiriöihin. Ihminen miettiin silloin liikaa menneitä ja tulevia ja näkee niissä uhkakuvia.
Kaikki rentoutusharjoitukset ja aktiviteetit joissa joutuu keskittymään ovat täsmähoitoa ahdistuksessa. Näitä aktiviteettimahdollisuuksia on olemassa pilvin pimein. Pillerit ovat vain tukihoitoa.
Tässä ketjussa on hyviä vastauksia, varsinkin artsilta, kiitos niistä!