EU-kaappaus

Euroskeptikko kirjoitti:

Näin on, että EU-Bryssel vei Suomen itsemääräämisoikeuden - itsenäisyyden.
Perustelen. Tämä asia kun näyttää edelleenkin olevan eräiltä kateissa. Lehdistöltäkin on valtio-oppi kateissa vastoin toimitusten parempaa tietoa. Luen artikkelin lopussa valtio-opin kirjasta, kuinka mm. Venäjän vallan aikana Suomi oli toisin kuin nyt EU-komissaarien yksinvaltaisen aloiteoikeuden ja vastuuvapauden alaisuudessa itsenäinen "vain" sisäisissä asioissaan.

Euroopan Yhteisöjen/Unionin asetukset eivät tunne jäsenmaidensa "päätöksiin vaikuttamista", vaan ainoastaan niiden noudattamisen. 70% maassamme voimaan tulevista laeista on unionin määrämiä. Eurooppa-oikeudella on välitön oikeusvaikutus. Yhteisön lainsäädännöllä voidaan asettaa jäsenvaltion kansalaisille oikeuksia ja velvollisuuksia ilman, että tarvitaan erikseen kansallisen parlamentin hyväksyntää. Eurooppa-oikeus on ensisijaista: ristiriitatilanteessa on kansallisen lainsäädännön väistyttävä.

Jäsenvaltiot sitoutuvat toimeenpanemaan kansallisesti unionin toimielinten päätökset. Suomen tuomioistuinten on noudatettava ratkaisuissaan Eurooppa-oikeuden ylimmän tuomarin, Euroopan Yhteisöjen Luxemburgissa sijaitsevan tuomioistuimen linjauksia. Asetus on ulkomailta Suomelle saneltavan lainsäädännön voimakkain väline. Asetus on sellaisenaan EU:n jäsenmaissa noudatettavaa oikeutta. Se ei edellytä erityistä kansallista hyväksymistä tai voimaansaattamista. Sellainen on jopa kiellettyä. Jäsenmaiden on kumottava antamansa ristiriitaiset säädökset ja määräykset, joista unioni antaa asetuksen. (vaikka yleisesti luullaan/väitetään, että päätöksiin voitaisiin vaikuttaa: ei voida).
EU:n huippukokouksissa ym. toimielimissä saavat Suomen edustajat sanoa sanansa 2-3 %:n ääntenpainotuksellaan, mikä tähän saakka on sekin ollut lähes kaiken EU-politiikan ehdoitta hyväksymistä. Maastrichtin sopimuksesta lähtien ovat Suomen edustajat ainoina EU:ssa hyväksyneet lähes kaiken ehdoitta.

Mikäli säädöksiä ei ole pantu toimeen asianmukaisesti, komissio vaatii lisäselvityksiä (mitä se ei itsenäiseltä valtiolta saattaisi vaatia) ja antaa huomautuksen jäsenvaltion hallitukselle havaitsemistaan puutteellisuuksissa vieraan vallan sanelupolitiikan noudattamisen hitaudesta. Kuka tahansa saattaa valittaa asiasta komissaareille, ettei mukamas "itsenäinen" Suomi tottele ulkomailta tulevia äärimmäisen huonostikin olosuhteisiimme sopivia maatalous- ym. asetuksia. Seuraavaksi astuu Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kuvaan.

Suomi on luovuttanut toimivaltansa yhteisöille maatalouspolitiikassa, kauppapolitiikassa, rahapolitiikassa, alue- ja rakennepolitiikassa, kalastuspolitikassa, kilpailupolitiikassa ja elinkeinopolitiikassa. Lisäksi unioni puuttuu verotukseen, tutkimus- ja kehitystyöhön, liikenteeseen ja televiestintään, ympäristöön, energiaan, koulutukseen, kehitysyhteistyöhön, budjettiin (jäsenmaksut), sosiaalipolitiikkaan tunnetulla tavalla EMU-kriteerein, julkisen budjetin ylijäämävaatimuksineen ja kaiken kruunuksi on EU:lla yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka saattaa hyvinkin johtaa yhteiseen puolustukseen.

verotuksen yhdenmukaistaminen koskee välillistä verotusta eli arvonlisäveroa ja valmisteveroa, liikenteen verotusta, ympäristöveroja, yhtiöverotusta, korkotulojen verotusta sekä leimaverotusta. Arvonlisävero määrätään että osa yhteisön budjetin tuloista saadaan maksuina, joiden suuruus määräytyy maittain niiden arvonlisäveropohjan mukaan.

Yhteisöllä on toimivalta energia-asioissa silloin, kun puhutaan sisämarkkinoista. Energiatalouteen ulkomailta käsin vaikuttava lainsäädäntö tuli Suomeen jo ETA-sopimuksen myötä. Jäsenyys toi muassaan polttoaineiden kriisivalmiuteen liittyvää lainsäädäntöä ja samanaikaisesti toteutuneen Euroopan Atomienergiayhteisön Euratom:in jäsenyyden kautta kaikki ydinenergiaan liittyvät asiat. Jäsenvaltion on pidettävä yllä tiettyjä raakaöljyn ja öljytuotteiden vähimmäisvarastoja.

Koulutusyhteistyö perustuu mm. Leonardo- ohjelmaan. Koulutuksessa on jäsenvaltiolla vielä jäljellä omintakeisuutta, mutta se ei riitä itsenäisen valtion tuntomerkiksi, joista lisää tuonnempana.

Unionin menot katetaan jäsenvaltioiden jäsenmaksuilla joiden suuruus perustuu maiden bruttokansantuloon ja arvonlisäveron kertymään sekä yhteisön keräämiin tulleihin ja maatalouden tuontimaksuihin. Talousarvion perustana olevat rahoituskehykset vuosille 2000-2006 maksusitoumusten vakauttamiseen hiukan alle 90 miljardin euron tasolle.

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisen syinä väitetään olevan unionin yhteisten arvojen, perusetujen ja riippumattomuuden turvaaminen, EU:n ja sen jäsenten turvallisuuden kaikinpuolinen vahvistaminen sekä rauhan ylläpitäminen ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistaminen.

Kenties väitetyt YUTP:n "tavoitteet" kuulostavat kauniilta, mutta niihin osallistuva maa ei ole itsenäinen valtio, kuten itsenäinen maa ei toteuttaisi kenenkään kanssa unioniluokan tiivistä yhteistyötä oikeus ja sisäasioissa ns. kolmannen pilarin mukaisesti. Suomen rajat muutettiin perustuslain vastaisesti vieraan suurvaltayhtymän rajoiksi valtakunnan rajojen muuttuessa EU:lle avoimiksi, lisäsi se Eurooppa-tiedotuksen mukaan tarvetta oikeus- ja sisäasioista vastaavien viranomaisten yhteistyölle. Viranomaisia painoi kuulemma huoli katoavien rajojen mukanaan tuomista haitoista: huumeiden salakuljetuksesta, rahanpesusta ja terrorismista.

Valtio-opin mukaan ei liittovaltiomallisen yhteisön jäsen ole itsenäinen maa, koska se ei itse voi määrätä asioistaan, vaan valtion yläpuolella on ylikansallinen hallintokoneisto ja lainsäädäntö. Itsenäinen valtio määritellään valtio-opissa ihmisyhteisöksi, joka määrätyllä alueella käyttää omintakeista ja pysyvää valtaa (luovuttamatta sitä sen enempää Brysseliin kuin Moskovaankaan, USA/NATO:lle tms). Itsenäisen valtion luonteenomaisia perusaineksia ovat siten selvästi rajoitettu alue, rajoittamaton vallankäyttö tällä alueella ja kansa joka on tämän vallankäytön alaisena.
Valtiolle kuuluu siis määrätty alue, jonka sisällä sillä on oikeus käyttää valtaansa. Alueensa sisäiseltä rakenteelta valtiot voivat kuitenkin olla hyvin erilaisia. Päätyyppeinä erotetaan yhtenäisvaltiot ja liittovaltiot. Viimeksi mainitut ovat valtioyhtymiä, joihin kuuluu useita epäitsenäisiä jäsenvaltioita (EU:ssa jäsenvaltioita, Yhdysvalloissa osavaltioita, Sveitsissä kantoneita ja entisessä Neuvostoliitossa liitontasavaltoja).

Vallan omintakeisuus merkitsee suvereenia täysivaltaisuutta eli valtaa määrätä miten olot valtion alueella järjestetään sekä tarpeen vaatiessa pakkoakin apuna käyttäen valvoa, että määräyksiä noudatetaan. Valtioihin luetaan myös sellaiset maat, jotka eivät ole täysivaltaisia suhteissaan ulkovaltoihin nähden. Tällainen riippuvuussuhteessa oleva ei-itsenäinen valtio on esim. EU-Suomi. Jopa Venäjän vallan aikaan Suomella oli sentään täysivaltainen sisäisissä asioissaan - ollen silloinkin epäitsenäinen.

Valtion toimintamuodot, joiden puitteissa itsenäisen valtion tehtävät hoidetaan, voidaan jakaa kolmeen osaan: omintakeiseen lainsäädäntöön, lainkäyttöön ja toimeenpanovallan käyttöön. Lainsäädännöllä luodaan yksilöiden toimintaa rajoittavia ja turvaavia oikeussäännöksiä, joita sitten lainkäytöllä tuomioistuinten toimesta sovelletaan käytännössä esiintyviin tapauksiin. Toimeenpanovalta on määritelty joskus siten, että siihen on luettu kaikki valtion toiminta joka ei ole kumpaakaan edellämainituista. Toisinaan se on rinnastettu käsitteeseen "hallinto." Toimeenpanovaltaan on kahdenlaista. Hallitustoiminta, Johon ennen osallistuvat ylintä toimeenpanovaltaa käyttänyt tasavallan presidentti ja valtioneuvosto. Kysymys on tällöin ylimmän poliittisen johto-ja käskyvallan käyttämisestä valtiossa.

Entinen oikeusministeri Hannele Pokka toisin kuin muut päättäjämme, oli aikoinaan tehtäviensä tasalla ja näki EU-jäsenyydessä ristiriidan Suomen perustuslain kanssa seuraavalla tavalla:
-Lainsäädäntövalta siirtyy Suomen rajojen ulkopuolelle,
-EU:n oikeuskäytännön mukaan Suomen oman, kansallisen lain on väistyttävä EU:n säädösten tieltä.
-EU:n komissio ja kilpailuviranomaiset saavat toimeenpanovaltaa Suomen rajojen sisällä,
-EU ottaa tasavallan presidentille kuuluvaa valtaa solmia kansainvälisiä sopimuksia Suomen puolesta.
-EU:n tuomioistuin saa Suomeen ulottuvaa tuomiovaltaa.

EU:ssa Suomi ei ole enää täysivaltainen tasavalta. Meillä ei ole enää itsenäistä rahapolitiikkaa, valuutta,- talous,- maatalous,- alue,- kauppa,- tulli,- elinkeino,- ulko- ja turvallisuuspolitiikaa, joiden kaikkien osalta joudumme noudattamaan EU:n säädöksiä.

Juhlapuheissa esitettyjä väitteitä Suomen itsenäisyyden kestävyydestä ei tarvitse uskoa. Maamme käy jo kymmenettä vuotta kolmatta itsenäistymisprosessiaan, eikä se tule sitä koskaan lopullisesti häviämään. Jopa juhlapuheissa ja lehdistössäkin esitetyillä valheilla on lyhyet jäljet, eivätkä ne voi mitään myöhemmin tuleville sukupolville, jotka esittävät kiusallisia kysymyksiä itsenäisyyden kavaltamisesta Brysselin euroneuvostoliitolle.

EU:n perustuslaki alistaa Suomen Eurooppa-valtion epäitsenäiseksi osaksi.

Euroopan unionin perustuslaki, jonka nimeksi EU on antanut Euroopan perustuslaki, tekee siitä Eurooppa-valtion, joka voi solmia osavaltioitaan sitovia kansainvälisiä sopimuksia. Osavaltioiden omien perustuslakien yläpuolella olevaan, ja osavaltioita sitovaan Euroopan perustuslakiin nojaava unioni täyttää liittovaltion olennaiset tunnusmerkit.

Liittovaltio on valtio-opillisen määritelmän mukaan autonomisista osavaltioista koostuva valtio, jolle toisin kuin täysivaltaisista valtioista muodostetulle valtioliitolle on ominaista ainakin tietyssä laajuudessa myös osavaltioiden kansalaisia velvoittava lainsäädäntö. Osavaltioiden autonomisesta asemasta johtuu, että niillä on omat lainsäädäntö-, hallinto- ja oikeudenhoitoelimensä.

Mikäli Suomi hyväksyy EU:n perustuslain, oma perustuslakimme sekä valtiosääntömme mitätöityvät ja maastamme tulee Eurooppa-valtion osa, sen koillinen rajamaakunta. Suomen rikoslain mukaan valtiosääntömme mitätöiminen ja valtiojärjestyksemme muuttaminen ovat valtiopetosrikos.

Tästä huolimatta Matti Vanhasen (Kesk) johtama hallitus ja useimmat kansanedustajat kannattavat Euroopan perustuslain hyväksymistä Suomen perustuslain yläpuolelle. Vaikka edes kansanäänestys ei oikeuta mitätöimään Suomen valtiosääntöä, on sen järjestäminen Euroopan perustuslaista tärkeää, koska vain se näyttää tarjoavan kansalaisille mahdollisuuden estää Suomen itsenäisyyden ja kansanvaltaisen valtiojärjestyksen mitätöiminen ja maamme liittäminen Eurooppa-valtioon, sen yhdeksi osavaltioksi.

Ennen viime maaliskuun eduskuntavaaleja niihin osallistuneista puolueista vain Muutosvoimat Suomi vaati muita puolueita julkistamaan kantansa EU:n perustuslakiin. Hallituspuolueiden toivomusten mukaisesti EU:n perustuslaki-kysymys sivuutettiin kokonaan vaaleja edeltäneissä tv-keskusteluissa. Unioniin kuuluvan Suomen autonomia olisi EU:n perustuslain mukaan rajoitetumpi kuin Suomen suuriruhtinaskunnan itsehallinto Venäjän yhteydessä vuosina 1809-1917.
"Euroopan perustuslaki" on juuri kokonsa ja painonsa verran jäsenvaltion itsemääräämisoikeuden yläpuolella. Kuten alussa totesimme, ei unionin päätöksiin voi vaikuttaa, vaan niitä on ainoastaan noudatettava. Juhlat ja puheet itsenäisyydestä ovat propagandaa, jolla kansa saadaan pidettyä hiljaisena ja tyytyväisenä. Ettei turhan moni osallistuisi kolmanteen itsenäisyystaisteluun - äänestyslipun avulla toteutettavaan kansannousuun.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä