Ystäväni soitti juuri minulle. Hän oli viime yönä nähnyt järkyttävää painajaisunta. Unessa hän oli ollut kirrellyt koti- ja asuinkaupunkiaan ympäri miehensä kanssa. He olivat yhdessä käyneet paikoissa, joissa oli ystäväni rakkaita ihmisiä. Mies oli aina tappanut jokaisen ystäväni rakkaan yksitellen niin, että tämä oli nähnyt tapahtuneen, kosksa mies halusi piinata tätä. Ystäväni pelkäsi aivan mielettömästi ja hän oli vieläkin tohkeissaan näin illalla. Heidän yhteiselle pojalleen mies ei kuitenkaan tehnyt mitään eikä minulle, hänen parhaalle ystävälleen. Totuus on, että ystäväni mies ei hyväksy, että ystävälläni olisi ketään rakasta eli toisin sanoen hän on niin mustasukkainen ettei edes ystäväni äiti saa tulla käymään heillä kotonaan, jkos mies on siellä. Tämä mies kokee minutkin uhkana. Omasta pojastaan hän ei VÄLITÄ. Tavallaan kunnollinen mies; käy säännöllisesti töissä eikä juo tai polta, muttei ota mitenkään huomioon poikaansa. Ei puhu tälle, tukistaa jos ei syö puuroa niin paljon kuin hän haluaa, alistaa ystävääni eli naistaan henkisesti niin paljon, että ystäväni joutuu käymään terapiassa, syömään lääkkeitä, saanut krooniset allergiat, koska keho ei kestä suurta henkistä painetta. Mies voi sanoa esimerkiksi ettei ruoka maistu ja lähtee abc:lle syömään. Kesällä mies oli meinannut ajaa autolla pojan päälle. Tahallaan tai ei, mutta kun ystäväni ja lapsen äiti siis tottakai oli aivan poissa tolaltaan ja tivasi syytä miehen huolimattomuuteen, mies oli kylmän rauhallinen eikä sanonut mitään! Eilen poika oli kysynyt jospa hän voisi tulla äildin ja isän viereen heidän sänkyyn makuuhuoneeseen. Isä oli tokaissut että et helvetti tule. Ei saa koskaan tulla. Tämä ystäväni on ollut jo monesti lähtemässä pois ´kotoaan´, koskei saa käyttää esimerkiksi sellaista yöpaitaa kuin haluaisi tai astiastoa yms. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaikkea muuutakin on, aikaa menisi kirjoittamiseen.
Pääpointtina vaan se, että olen TODELLA HUOLISSANI ystävästäni. hän ei uskalla lähteä, pelkää olla yksinhuoltaja yms. mutta olen vakuuttanut hänelle että sehän hän jo nyt on; ostaa ruoan pojalleen ja miehelleen, maksaa sähkölaskun, tekee ruoan, pesee pyykit, siivoaa ja antaa miehen käyttää pankkiikorttiaan pyydettäessä. Täysin alistettuna. Mitä tehdä? Olen toivoton ja ystäväni on menettämässä järkensä, koska ei kukaan voi elää tuolla lailla muiden ehdoilla.
Ystäväni on TODELLA masentunut.
Pääpointtina vaan se, että olen TODELLA HUOLISSANI ystävästäni. hän ei uskalla lähteä, pelkää olla yksinhuoltaja yms. mutta olen vakuuttanut hänelle että sehän hän jo nyt on; ostaa ruoan pojalleen ja miehelleen, maksaa sähkölaskun, tekee ruoan, pesee pyykit, siivoaa ja antaa miehen käyttää pankkiikorttiaan pyydettäessä. Täysin alistettuna. Mitä tehdä? Olen toivoton ja ystäväni on menettämässä järkensä, koska ei kukaan voi elää tuolla lailla muiden ehdoilla.
Ystäväni on TODELLA masentunut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Unessa voi nähdä tai pitää pelottavana vain niitä asioita, joita on oppinut pitämään pelottavana. Eli jos mies tappaa unessa, se kertoo vain siitä, että ystäväsi on joskus itse ajatellut sitä alitajuisesti. Jos hän olisi nähnyt unen, jossa mies pettää, hän on joskus epäillyt miehen pettävän tai jos mies ajaisi kolarin unessa, unennäkijä on vain alitajuisesti pelännyt miehen ajavan kolarin.
Enneunia ei ole olemassa. Kukaan ei esim. nähnyt todistettavasti unta WTC-iskusta, vaikka se olisi ollut todennäköistä, koska uhrimäärä oli suuri. Unia voi nähdä vain niistä asioista joita on joskus tiedostamattaan ajatellut. Esim jos joku näkee enneunen kolarista, se on vain sattumaa. Monelle sattuu kolareita. Unet voivat myös toteuttaa itseään. Jos menee kertomaan toiselle, mitä unta on nähnyt, toinen voi toteuttaan sen tahallaan.
Ystäväsi ei kannattaisi kertoa miehelleen, mitä unta on nähnyt. Siitä voi tulla riita, se tulehduttaa pariskunnan välit entisestään ja miehen todennäköisyys toteuttaa se, mitä unessa tapahtui, kasvaa. Syy tulee aina ennen seurausta. Enneunet toteuvat joskus vain siksi, että niistä on kerrottu muille ja sitten saadaan sanoa, että kuinka enneuni piti paikkansa. Unet ei enteile tulevaa, vaan elämäntilanne on aiheuttanut unet.
Tiedän järjellä, että puheessasi on perää. Toisaalta minä uskon, että joillakin ihmisillä on taipumusta kuunnella intuitiotaan niin paljon, että he ikäänkuin vaistoavat tulevan. Ystäväni kertoi minulle viime viikolla, että oli nähnyt unta punatukkaisesta, ponihäntäisestä tytöstä ja kertoi tarkalleen hänen vaatteistaan yms. Hän ei ollut koskaan nähnyt vastaavanlaista tyttöä. Seuraavana päivänä hänen työpaikalleen tuli aivan ilmetysti unessa ollut tyttö.
Tähän väliin haluan kertoa, etten tahdo provosoida vaan olen yleisesti vain niin kovin huolissani ystävästäni, joten minun on oltava jokaisesta tilanteesta ja hänen sanomastaan hyvin valppaana.
Toinen, tähän liittymätön juttu oli kun äitinä oli tuntenut voimakkaasti, että entinen poikaystäväni istui heidän olohuoneessa. Tunne oli ollut niin vakuuttava, että äitini istuessaan sohvalla oli monta kertaa hämmentynyt tunteen lujuutta. Kun tulin kotiin, kerroin äidilleni suuren yllätyksen; olin tavannut exäni vuoden eron ja puolen vuoden puhumattomuuden jälkeen laivalla. :) Tässä oli jotain valoisa kerrottavaa. Tuohon voi ja onkin monta mielipidettä, mutta hämmentävältä se kyllä minun korvaani kuulosti. Hyvin!
Ystäväni oli sanokut miehelleen, että oli nähnyt pahaa unta, muttei ollut kertonut unenlaadusta. Tiedän, että hän on pelännyt miehen tekevän teon alitajuisesti. Se on ymmärrettävää, koska hän ei pysty luottamaan mieheen. Tämä lupailee ja pettää lupauksen, mutta kolmatta pyörää tähän tuskin liittyy. Se olisi pieni paha sen rinnalla, mitä nainen tällä hetkellä joutuu kärsimään. Toisaalta jokin tuollainen syy voisi antaa sen viimeisen pisaran ja näkyvän syyn lähteä pois helvetistä.
Toivotaan parasta.
Ystäväsi on todella vaikeassa elämäntilanteessa. Yksin hän tuskin pystyy jättämään miestään, vaikka se olisi paras vaihtoehto äidille ja pojalle. Hienoa, että olet hänen tukenaan.
Onko ystäväsi paikkakunnalla turvakotia? Ks. www.turvakoti.net
Kun itselläni oli aikoinaan vastaavanlainen tilanne, lähdin lapsen kanssa turvakotiin. Palasin sieltä vielä silloiseen kotiini, mutta varsin pian lähdin lopullisesti. Mutta hirveän vaikeaa se on, kun on ollut henkisesti alistettu.
Minä uskon enneuniin. Ystävällesi olkoon unen näkeminen ponnahduslauta lähteä kodistaan sekä itsensä että lapsensa takia.
Kiitos. Välitän osoitteen hänelle. Tosin asuinpaikkakunta on sen verran pieni, ettei siellä vällttämättä ole ja ystäväni on painokkaasti sanonut, ettei halua jäädä sinne. Kerron kuitenkin mahdollisuuden. Siitä voi olla hyötyä tulevassa. Voit lukea toisen vastaukseni ylämpää. Kirjoitin vähän enemmän astrologia ja unet -palstalle.
Myöhemmin olen kiinnostunut selvittämään, minkä laista tukiverkkoa hänellä on mahdollisuus saada. Uskoisin, että mahdollisimman erityyppisillä keinoilla on lopputuloksen kannalta vaikuttava tekijä. Yksi voisi olla päiväkirjan pitäminen, jota hän tosin on jo pitänyt ja toisena kirjoittamisen avulla saatuna tukena voisi olla suljettu keskusteluryhmä esim sähköpostilla. Silloin ei mikään apu voi olla liikaa..?
Parhainta toivoen.
Lainaus osoitteesta www.turvakoti.net:
"Turvakoti on tarkoitettu lähisuhteessaan väkivaltaa kohdanneille lyhytaikaiseksi turvapaikaksi silloin kun kotiin jääminen väkivallan, uhkailun tai pelon takia on mahdotonta tai suorastaan vaarallista. Turvakodin henkilökunta tukee asiakasta kriisitilanteen ratkaisemiseksi. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten turvakotityössä otetaan huomioon kaikki perheväkivaltatilanteiden osapuolet. Lähtökohtana on lapsen edun turvaaminen kaikissa olosuhteissa. Suurin osa turvakodeista päivystää 24h/vrk.
Turvakotiin voivat soittaa kaikki perheväkivaltatilanteiden osapuolet. Puhelimessa voit keskustella omasta tilanteestasi ja saada muiden auttavien tahojen yhteystietoja."
Tulipa niin elävästi mieleeni oma kokemukseni n. 16 vuoden takaa turvakodista, jossa vietin pari yötä vauvani kanssa. Ei elämä siellä herkkua ollut, mutta yhtä kokemusta rikkaampana lähdin pois. Saihan siellä ainakin olla turvassa. Ikkunoissa oli luodinkestävät lasit. Ulko-ovet aina lukossa, vaikka sellaisessa korvessa oltiin. Jos lähdin ulkoilemaan, niin paluuaika piti kertoa henkilökunnalle. Sain kertoa elämäntilanteeni semmoisena kuin se oli. Jos ex olisi tappanut mut (ja vauvani?), ainakin joku taho olisi tiennyt...ajattelin. Monet äidit kävivät töissä sieltä käsin. Etsivät asuntoa...
Kerran jouduin soittamaan poliisit apuun, kun exäni uhkasi pistää kirjahyllyn kirveellä palasiksi, ja jouduin juoksemaan naapuriin karkuun vauvan kanssa. Poliisi sanoi minulle sillä reissulla, että minun on syytä tehdä ratkaisu...tämä kaupunki on täynnä naisia, jotka eivät sitä tee. Se pisti tosiaan miettimään, ja toteutin lähtöni vajaan vuoden kuluessa siitä, kun fyysinen pahoinpitely oli alkanut.
Ystäväsi voisi ainakin soittaa johonkin turvakotiin, ellei ole kiinnostunut muuten menemään sinne. Se ensimmäisen askeleen ottaminen on se vaikein askel.