Voisitteko kertoa minulle, miksi ette voi käyttää ehkäisyä ja nauttia seksistä niin kuin on tarkoitettu.
Ei ne siittiöt varmasti osaa ajatella ja se munasolukin kyllä menee hukkaan kerran kuussa vaikka ei seksiä harrastaisikaan.
Mielestäni on väärin lapsia kohtaan, jos perheessä on yli reilusti yli kymmenen lasta. Eihän kellään voi riittää aikaa ja rahaa sellaiselle katraalle, vai voiko? Ja onko ne lapset silti yhtä rakkaita teille, jos niitä on toista kymmentä?
Luulisi olevan kaikkien etujen mukaista rajoittaa perhekokoa. Eihän edes rakas maapallomme kestä sellaista taakkaa, mitä liiallinen väestönkasvu aiheuttaa.
Älkää loukkaantuko, mutta mielenkiinnolla haluaisin kuulla mielipiteitänne.
Ei ne siittiöt varmasti osaa ajatella ja se munasolukin kyllä menee hukkaan kerran kuussa vaikka ei seksiä harrastaisikaan.
Mielestäni on väärin lapsia kohtaan, jos perheessä on yli reilusti yli kymmenen lasta. Eihän kellään voi riittää aikaa ja rahaa sellaiselle katraalle, vai voiko? Ja onko ne lapset silti yhtä rakkaita teille, jos niitä on toista kymmentä?
Luulisi olevan kaikkien etujen mukaista rajoittaa perhekokoa. Eihän edes rakas maapallomme kestä sellaista taakkaa, mitä liiallinen väestönkasvu aiheuttaa.
Älkää loukkaantuko, mutta mielenkiinnolla haluaisin kuulla mielipiteitänne.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvä epätietoinen!
Ei tarvitse mennä ajassa taaksepäin kuin 60-vuotta oli iso osa perheistä suurperheitä. Ei silloin tullut ihmisille mieleen miettiä, voiko kymmentä lasta rakastaa. Jumala antaa lapsia Äideille ja Isille. Jumala antaa rakkauden jolla lapsia voi rakastaa. Usko että se on oikeaa rakkautta. Tänä päivänä naisella voi olla kierrossa vähintään 10 mies ja miehellä 10 nainen, tuleeko meille mieleen kysyä voiko kymmenettä miestä/naista rakastaa. Uskon että se rakkaus mitä 10 lapsisen perheen äiti tai isä usein väsymyksestä uupuneenakin osoittaa pienelle lapselleen, on kuitenkin puhtaampaa kuin se rakkaus mitä tämän ajan maailmassa huudetaan kaikissa mahdollisissa medioissa. Mutta tämän maailman henki on itsekkyyden henki.
Kun ajattelet voiko kymmenettä lasta rakastaa, voit aivan samalla tavalla ajatella voiko sitä yhtä lasta rakastaa.
Jokainen lapsi on vanhemmilleen rakas. Ja erityisesti kaikkein rakkain on se jolla menee kaikkein heikoimmin.
On valinta kysymys mihin rahansa pistää.
Minä laitan rahani perheeseen joku muu viinaan, tupakkaan, naisiin. Kumpi elämäntyyli on järjettömämpi. Siinä on meille jokaiselle kysymys ? Ja meillä on vapaus valita. Ja minä olen vapaaehtoisesti valinnut oman tyylini.
Minä haluan ottaa illalla syliini tuon pienimmän tytön ja kuulla sanat " isä mä rakastan sua".
Tällä tavallako maailma täyttyy......
Suomessa on tällä hetkellä tilanne ettei syntyvyys ole riittävän suurta. No tilannetta ei korjaa se että syntyvyyttä säännösteltäisiin. Jos kiinassa syntyvyys on liian suurta ei tilannetta korjaa se että joku suomessa jättää lapsen vastaanottamatta maailman tasapainon ja ympäristösyiden vuoksi. Uskon että todellinen syy on itsekkyys, joka on verhoiltu vaan kauniiseen pakettiin.
Valinta on sinun, minä olen valintani tehnyt....
.....ja totta vie rakastan jokaista lastani
Suurperheen Isä
Sait silmäni avautumaan, ja kiitän sinua siitä.
Epäluuloni vain johtavat juurensa kaikesta siitä sulkeutuneesta ja onnettomasta ilmapiiristä, johon olen muutaman kerran törmännyt lestadiolaisten lähellä.
Ihminen alkaa helposti yleistämään ongelmia(itse en ole poikkeus), jotka tuntuvat lähipiirissä.
Tunnen tasan kaksi lestadiolaisperhettä, mutta näihin kahteen ei onnellisia yksilöitä ole eksynyt, mikä voi tietenkin olla vain suuri sattuma.
Näin ulkopuolisen näkökulmasta on pakko todeta, että uskonne tuntuu hieman uhkaavalta ja sulkeutuneelta. Jopa vihamieliseltä muita kohtaan. Onkohan se tarkoitus? En ole nimittäin yksin ajatuksineni...
"Jumala antaa lapsia Äideille ja Isille."
Tuosta lauseesta ei voi olla tulematta mieleen kaiken maailman haikarasadut. Eikö se kuitenkin ole niin, että ihminen päättää itse ja hänellä on oikeuskin siihen, kuinka monta lasta aikoo hankkia?
Ymmärrän huolesi vallitsevasta itsekkyydestä, mutta ei sen tarvitse olla itsekäs päätös olla hankkimatta lapsia tällaiseen maailmaan.
Jos Jumala on suunnitellut esim. minulle syntyvien lasten määrän, niin miten voisin kumota itse Jumalan tahdon??? Jumala ei ole niin heikko, että Hänen päätöksensä voi kumota lateksilla! Eikä tietääkseni nautintokaan ole kielletty rakastamansa vaimon/miehen kanssa.
Päättäköön kukin perhe omista asioistaan, mitä tämä sinulle kuuluu kenekään muiden perhesuunnittelu.
Omanvanhurskauden waatimuksesta tapahtuva toisten ihmisten pakkosiitättäminen on raskasta syntiä kuten on käytäntönä esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuudessa. Mutta yleensäkin uskovat haluavat paljon lapsia, eikä siinä sinänsä ole mitään väärää.
Me voimme taasen esittää kysymyksen voiko Ihminen toimia Jumalan tahtoa vastaan. Jos Jumala on päättänyt jonkin asian, voiko Ihminen sen kumota.
Jumala on aikojen alussa päättänyt että toisen ihmisen tappaminen on synti ja väärin, kuitenkin näemme päivittäin että ihmiset tappavat toisiaan.
Uskon vahvasti niin ettei ihminen voi tehdä lapsia, mutta se voi jättää vastaanottamasta ne.
Näemme jatkuvasti ympärillämme, että vaikka useat ihmiset haluaisivat lapsia niin he eivät kuitenkaan niitä saa. Joten lapsia ei voi tehdä ne saadaan Jumalan lahjana. Voimmeko me varmasti sanoa että jos minä harjoittaisin lapsen syntymiseen vaadittavia toimia vaikka kuinka paljon. Saisin lapsia sanotaan vaikka 29 kappaletta. En usko siihen. Saisin lapsia vain sen määrän kun minulle annetaan.
Mutta mitä tapahtuu jos en ota vastaan niitä lapsia jotka Jumala antaa.
On viisaasti sanottu että kahden ihmisen aviolliseen rakkauteen suurimman ja ihanimman tunteen tuo isäksi ja äidiksi tulemisen tunne.
Kun tämä tunne riisutaan siitä yhteydestä pois jää jäljelle vain eläimellinen himo. Tobian kirjassa sanotaan suurinpiirtein näin: Olkaa yhdessä lisääntyminen mielessänne, ettette te ole kuten eläimet jotka ovat ainoastaan himojensa vietävissä...... todella karkea muistelus.
Ei nautinto ole kielletty, mutta voi sitä nauttia toisen ihmisen läheisyydestä ja rakkaudesta ja kuitenkin ottaa vastaan sen rakkauden hedelmät.
Jumala ei tee mitään väkisin. Jos Jumala on suunnitellut sinulle 3 lasta enempää et saa, mutta voit kyllä nekin jättää vastaanottamatta. Vain Jumala voi vaikuttaa elämää, mutta kuolemaan ja elämän estämiseen me voimme, mutta minkä tuomion siitä ihminen päälleen vetää.
Uskon että tässä on pienelle ihmiselle ajattelemista.... ja uskon että tätä kannattaa ajatella täällä ajassa, ettei kerran syytösten raskaus olisi iankaikkisen kadotustuomion kaltainen.
Samalla tavalla ei ihminen voi vaikuttaa hengellisen elämän syntymiseen, mutta se voi kyllä sen tukahduttaa.
Näitä asioita kannattaa miettiä......
Sinä mietit sitä miten tälläiseen maailmaan voi synnyttää lapsia. Tässä juuri me menemme Jumalan edelle. Olemmeko me viisaampia kuin Jumala. Vain Jumala tietää tulevaisuuden, me voimme vain kuvitella millainen se on.
Me rupeamme liian helpolla neuvomaan Jumalaa siinä kuinka tulisi toimia erilaisissa tilanteissa.
Uskon kumminkin että itsekkyys ja mukavuuden halu on usein vain verhottu kauniisin ajatuksiin ja aateisiin.
Ei Jumala tee mitään väkisin, joten emme mekään voi sitä tehdä....
Kauniita ajatuksia ja teorioita oli paljon. Ihminen ei Jumalan tahtoa pysty missään asiassa täyttämään tämä on tosiasia, puhukoot herra omavanhurskaus sitten mitä lystää. Olemme kokosyntisiä ja ainut pelastuksemme on kokonainen Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa.
Kyse on omastavanhurskaudesta silloin jos kyseiset asiat tulevat autuuden ehdoiksi tai autuuden ansaitsemiseksi. Mutta kun puhutaan maallisesta elämästä eikä hengellisestä silloin asiat ovat uskoni mukaan kuten olen kirjoittanut.
Esittämäni asiat eivät liity ihmisen autuuttamiseen. Autuutta ei ihminen voi teoillaan ansaita, mutta kuitenkin jumalan laki ja raamatun opetukset on tarkoitettu noudatettavaksi. Ne ovat maallista elämää varten, jotta me olisimme suojeltuja kaikkea pahuutta vastaan. Kun puhutaan taivasosuudesta ja sen ansaitsemista on vain yksi joka sen on ansainnut ja hän on sen ansainnut jokaiselle joka häneen raamatun opetuksen mukaisesti uskoo. Mutta ei kaikki jotka sanovat Herra, Herra ole Jumalan lapsia, vaan harvat ovat ne jotka näkevät Jumalan.
Onko tämä omaavanhurskautta ?
Olemme syntisiä kaikki se on totuus. Kun ihminen saa tuntea sen Jumalan koko armon, silloin hän vasta itsensä syntiseksi tuntee.
Mutta silti vaikkemme missään asiassa voi emmekä halua teoillamme ansaita Jumalan armoa haluamme kuitenkin rukoilla voimia taistella syntiä ja maailman pahuutta vastaan. Tämä kaikki on meidän maallista elämäämme varten.
Emme me ansaitse autuutta sen vuoksi että taistelemme varastamista vastaan, mutta voimmeko me silti kääntää asiaa niin päin että alamme varastaa koska se ei vaikuta autuuteemme. Emme todellakaan......
"Päättäköön kukin perhe omista asioistaan, mitä tämä sinulle kuuluu kenekään muiden perhesuunnittelu."
Tarkoitukseni ei ollut vaikuttaa kenenkään perhesuunnitteluun taikka haluun tehdä lapsia(tai vastaanottaa niitä?). Haluaisin vain selvyyttä asioista, joita en välttämättä tarpeeksi hyvin tunne.
En vain kenellekään lapselle toivo sellaista kohtaloa, että syntyy perheeseen, jossa ei ole enää "tilaa" tai voimaa rakastaa.
Sinulla on erittäin viisaita ajatuksia, enkä halua niitä kumota. Silti jäi kaivelemaan muutama asia:
" Jos Jumala on päättänyt jonkin asian, voiko Ihminen sen kumota."
Ei ihminen voi mitenkään kumota Jumalan päättämiä asioita! Eihän silloin Jumala olisi kaikkivaltias. Jos Jumala tietää tulevaisuuden, niin miten kuolevaiset voisivat sitä muuttaa? Seurauksenahan olisi, että Jumala ei sittenkään tiennyt tulevaisuutta, koska se on nyt erilainen.(esim. minä olisin jäänyt syntymättä, enkä tässä kirjoittelisi)
"... Saisin lapsia vain sen määrän kun minulle annetaan."
Saisit lapsia sen määrän, mikä ruumiillisesti on mahdollista saada riippuen hedelmällisyydestä ym. tekijöistä. Se on harmi, etteivät kaikki saa lapsia, vaikka haluaisivat.
"Olkaa yhdessä lisääntyminen mielessänne..."
Tuo kuulostaa konemaiselta toiminnalta. Miksi meille olisi annettu mahdollisuus kokea mielihyvää tuottavaa himoa, jos se olisi syntiä? Mielestäni asiat menivät nyt ristiin: Eläimethän ovat yhdessä vain lisääntyäkseen, kun taas meille ihmisille on annettu jotain muuta eli seksuaalisuus ja mahdollisuus nauttia toisistamme.
"Uskon että tässä on pienelle ihmiselle ajattelemista..."
Enpä tässä ajankuluksenikaan asioista kysele...
"Tässä juuri me menemme Jumalan edelle."
Miten me voimme ikinä mennä Jumalan edelle, ja päättää tulevista asioista - vaikuttaa tulevaisuuteen? Jumala on kylvänyt elämää, joka luo lisää elämää on minun mielipiteeni ja uskomukseni.
"Uskon kumminkin että itsekkyys ja mukavuuden halu on usein vain verhottu kauniisin ajatuksiin ja aateisiin."
Tuo on liiankin totta!
"Ei Jumala tee mitään väkisin, joten emme mekään voi sitä tehdä.."
Miten voit tietää Jumalan "ajatuksia" tai sitä miten Hän toimii? Jos Jumala ei tee mitään väkisin, voi jälleen kerran tulevaisuutta muuttaa ja seuraa sama dilemma.
Toisaalta jos kaikki on päätetty ennalta, on aivan sama, mitä me teemme - joko nimemme on Elämän kirjassa tai sitten ei riippumatta siitä, miten elämme ja otammeko lapsia vastaan!
Ihminen voi tehdä elämässään paljon huonoja ratkaisuja. Ihminen voi tuhota elämää, mutta ei luoda sitä.
Ihminen ei voi antaa kasville elämää, mutta hän voi katkaista kasvin ja tuhota sen.
Ihminen ei voi antaa kuolleelle elämää, mutta hän voi tehdä jonkun kuolleeksi.
Hengellisesti asia on samanlainen.
Ihminen ei voi aikaansaada elämää, vain Jumala voi sen tehdä. Mutta ihminen voi olla tuhoamassa elämää.
Jumala on kaikkivaltias. Se on muuttumaton totuus. Mutta Jumala on jättänyt ihmiselle vapaan ratkaisuvallan. Ihminen voi omalla tahdollaan valita valinnoissaan pahan. Maallinen yhteiskunta tulee aina tarvitsemaan lain ja normit säätelemään ihmisten elämää. Koska ihminen on taipuvainen pahaan. Jollei ihmisia pidetä lailla ja normeilla kurissa ihminen tuhoaa itse itsensä. Tämä kuuluu taasen maalliseen elämään. Tälläkään ihminen ei ansaitse autuutta, ettei tule ymmärrystä että tämä on omaavanhurskautta.
Myös kristitty ihminen tarvitsee lain ei autuuteen eikä vanhurskauteen, mutta maalliseen elämään. Laki osoittaa sen mikä on meille vahingollista. Kuitenkin tämän lain ja normien tulee perustua kymmeneen käskyyn, jotka on annettu meille turvaamaan meille onnellista elämää maan päällä.
Kuitenkin tämän kaiken jälkeen on muistettava, että jokainen käskyn rikkoja on kadotustuomion alainen ilman omakohtaista uskoa Jumalan pojan sovitustyöhön. Tällöin autuuden lähde on yksin ja ainoastaan Jeesus Kristus. Siis epäuskoinen ihminen tarvitsee lain myös auuteen.....siis herättämään nukkuvan tunnon, jotta ihminen tuntee tarvitsevansa Jumalan armon syntiensä maksuksi. Mutta taasen heränneelle ihmiselle autuus tulee vain ja ainoastaan yksin uskosta kristuksen kalliin sovintokuoleman tähden.
Mainitsit kirjoituksessasi sen, että jos nimemme on elämän kirjassa voimme elää miten haluamme.....emme voi koska me voimme kadottaa jumalalta saamamme autuuden, mutta emme voi sitä itse ylösrakentaa.
Me emme voi uskoa itse vaikuttaa, mutta me voimme sen jättää.
Me emme voi tehdä mitään autuutemme eteen, mutta antakaamme Jumalan tehdä. Ahkeroikaamme käydä seuroissa Jumalan sanan kuulossa. Ahkeroikaamme pitää yhteyttä kristittyjen kanssa. Ei siksi että me sillä jotain ansaitsisimme, vaan siksi että Jumala saisi tehdä meidät syntisiksi ja meidät suuret syntiset vapahtaa yksin armosta.
siellä missä on synti suureksi tunnettu, siellä on myös armo ylinpalttisesti tunnettu.
Mutta siellä missä ei ole syntiä tunnettu ja missä armosta huudetaan. Siellä on oikea kristuksen armo täysin salattu.
Teksi on kuin suoraan jostain uskonnollisista kirjoituksista, mikä antaa minulle kuvan siitä, mistä ajatusmaailmasi kumpuaa. Älä ota loukkauksena edellistä, tarkoitan vain, että meillä on aivan erilaiset lähtökohdat filosofiselle pohdinnallemme. Minun ajatukseni lähtevät liikkeelle terveestä epäilystä ja mielen ristiriidoista huomioiden eri elämänkatsomusten kannat ja elämän tosiasiat. Kuitenkin olen samaa mieltä lähes kaikesta kirjoittamastasi.
Edelleen jäi vaivaamaan se tulevaisuuden kysymys.
"Mutta Jumala on jättänyt ihmiselle vapaan ratkaisuvallan."
Näin minäkin ajattelen eli ihmisillä on ns oma elämä käsissään. Senpä takia Jumala ei voi tietää tulevaisuutta, voi vain samalla tavalla päätellä kuin shakin pelaajat - syy-seuraus-suhteiden perusteella. Tai voihan kaikkivaltias tietää tulevaisuuden, mutta tulevaisuus ei voi olla absoluuttinen/pysyvä/muuttumaton.
Minun mielestäni emme voi elää miten tahansa, koska nimemme päätyy kuolemattomien joukkoon uskomme perusteella. Tällä tarkoitan, että on ihmisiä, jotka luopuvat uskostaan ja toisaalta vielä enemmän niitä, jotka viimeisiään vetäessään löytävät Jeesuksen.
" me voimme kadottaa jumalalta saamamme autuuden"
Tarkoittaa kuvainnollisesti sitä, että joku pystyy muuttamaan tulevaisuutta kumittamalla nimemme pois kutsuvieraslistalta taivaaseen. Käytännössä siis meillä itsellämme on se pyyhekumi toisessa ja kutsukortti toisessa taskussamme.
En sano asioita totuutena, vaan niin miten ne itse ajattelen. Sen takia mielipiteeni voivat muuttua hyvien perusteluiden ansiosta. Näin on jo tapahtunut joidenkin ennakkoluulojen ym osalta ja muutenkin olen saanut sinulta uusia näkökulmia asioihin, ja haluan edelleen siitä kiittää.
Vaikkakin ihminen voi vaikuttaa elämäänsä. On jumala kuitenkin kaikkivaltias ja kaikkitietävä.
Samalla tavalla kuin Isä lasta katsoessaan voi antaa sen kompuroida tai ottaa syliin ja kantaa, samalla tavalla Taivallinen Isämme voi toimia.
Minä voin isänä ajatella lasta katsoessani, että antaapas pojan kompuroida vähän niin oppii elämään liittyviä asioita. Samalla tavalla Jumala sallii ihmisen elämässä monenlaisia asioita, kuitenkin tietäen miten ihmisen elämässään lopulta käy.
Asioiden suuruus on sitä luokkaa, ettei pienen ihmisen kannata alkaa liiaksi miettimään luojamme ajatuksenjuoksua.
Suuri ero on kuitenkin laitettava erilaisten ihmisten välille. Toinen ihminen on sellainen joka kulkee tätä elämän tietä omien himojensa kuljettamana ilman elävää uskoa sydämessään. Tälläinen ihminen saa rangaistuksen tekemisistään jo tässä ajassa monenlaisena synnin aiheuttamina koettelemuksina. Kuten esimerkiksi sukupuolitaudit, avioerot, elämän rikkonaisuus, yksinäisyys (lista voi olla kuinka pitkä tahansa). Viimein tällainen ihminen saa tuomiokseen iankaikkisen kadotuksen, jollei hän ennen sitä joudu sille paikalle missä ainoana kysyksenä on kuuluuko näin suurelle syntiselle Jumalan armo.
Toinen ihminen on joutunut elämässään tilanteeseen, jossa hän on joutunut luojansa edessä tunnustumaan että hän on kaikessa epäonnistunut syntinen ihminen. Jumala on osoittanut hänelle hänen syntisyyden ja antanut hänelle katumuksen ja katuvaiselle ansaitsemattoman armon. Tälläinen ihminen rukoilee Jumalalta voimia kilvoitella tämä elämän aika uskossa loppuun asti.
Elävää uskoa kantava ihminen joutuu elämässä kokemaan myös monenlaisia koettelemuksia, mutta ei hän niitä joudu kantamaan syntiensä rangaistuksina, koska hänen syntinsä on kerran maksettu keskimmäisellä ristillä. Mutta uskottoman ihmisen elämässä näkyy myös kuinka syntielämä rankaisee ihmistä monenlaisilla vaivoilla ja ahdistuksilla.
Yksin armosta ihminen saa uskoa kaikki synnit anteeksi ja itsensä Jumalan lapseksi, muttei ilman oikeaa ja Jumalalle otollista tilaa. Jumala saa aikaan syntiseksi itsensä tuntevassa ihmisessä murheellisen ja särjetyn sydämen ja vuodattaa tälläiseen ihmiseen elävän hengen.
Tämä eläväksi tekevä henki on maanpäällä sidottu elävään seurakuntaan ja siihen kuuluviin ihmisiin. Syy miksi Jumala on sitonut elävän hengen seurakuntaan ja ihmiseen on siinä, että Jumala on järjestyksen Jumala ja loppuun asti armollinen ja laupias katuvaiselle syntiselle. Hän johtaa hänet seurakuntaan, jotta hän ei jäisi yksin vaan hänellä olisi ystävät, rakkaat ystävät tukena tällä matkalla.
Tästä johtuen Jumala ei ole jättänyt henkeänsä sellaiseksi irtonaiseksi hengeksi, johon jokainen ihminen voi tarttua jokapaikassa ja joka hetki, vaan Jumala on jättänyt henkensä seurakuntaansa. Jumalan seurakunnan jäsenet voivat päästää synneissänsä vangittuna olevan ihmisen vapaaksi Jumalan oman käskyn jälkeen. Ihminen ei voi vapautua yksinäisyydessä tai porukassa ilman pyhän hengen saaneen ihmisen läsnäoloa.
Tämän maailman henki on se että me emme tarvitse muita. Minä itse olen se joka kaiken osaan, tiedän ja voin. taasen se itsekkyyden henki.
Mutta Jumala on jättänyt henkensä uskovalle ihmiselle joka on välikappaleena silloin kun Jumala sen taasen seuraavalle antaa. Tällä tavalla hän liittää rakkaudella ihmiset kiinni toisiinsa.
Eli ihmiset voivat kyllä uskonsa hylätä, mutta ei sitä yksinäisyydessä esim. viimeisellä kuolon henkäyksellä vastaanoteta.
Sanotaan: Kuka parannuksen huomiseen siirtää, hän vuoteensa helvettiin petaa.
Jumalan henki toimii kyllä kaikkialla, myös seurakunnan ulkopuolella. Mutta se ei ketään autuuta seurakunnan ulkopuolella.
Jokainen ihminen on kantanut lapsena elävää uskoa sydämessään, puhutaan ns. lapsen uskosta. Luther puhuu jossakin kuinka lapsi noin 7 vuoden ikäisenä (ikä ei jokaisen kohdalla sama) joutuu lapsen uskon tilasta pois, jollei hän ole siinä vaiheessa saanut itselleen omakohtaista kokemusta synnintunnosta ja armontunnosta. Mutta kuten on käynyt ilmi kuinka moni ihminen on säilyttänyt tämän lapsen uskon. Uskon melkein kaikkien lapsien menettäneen hyvän omantunnon rauhan ja joutuneen perkeleen seuraajiksi. Ja tässä työssä suurimpina perkeleen auttajina ovat olleet lasten omat vanhemmat ja sukulaiset. Lapsille opetetaan mieluummin kiroilu kuin iltarukous. Miluummin haureutta kuin siveyttä. Ei syyttä Jumalan sana puhu myllynkivestä.
Siis raamattu puhuu pienten pahentajista sanoen parempi olisi että myllynkivi ripustettaisiin heidän kaulaansa ja että heidät heitettäisiin meren syvyyteen....siis mikä onkaan tuomio pienten pahentamisesta.
Tässä näitä ajatuksia. Kysymys kuuluukin....
...oletko sinä valmis kohtaamaan elämän ja kuoleman Herran, jos matkasi päättyy vaikkapa ensi yönä. Se on tärkein kysymys elämässämme ja siihen meillä on vain kaksi vastausta ja ainoastaan vastaus antaa meille aidosti autuaallisen, rauhaisan ja onnellisen yöunen.
Tässä elämässä ei auta omat viisaat ajatukset, muiden viisaat ajatukset, itse rakennettu usko, toisten rakentama usko vaan ainoastaan elävän Jumalan lahjaksi antama usko.
Onko ihmiselle hyväksi elää lapsenuskossa? Mielestäni ei... Pieni kriittisyys ja epäily vain vahvistavat uskoa ja saavat sen tuntumaan entistä loogisemmalta ja järjellisemmältä, kunhan on saanut omat vastauksensa.
"Asioiden suuruus on sitä luokkaa, ettei pienen ihmisen kannata alkaa liiaksi miettimään luojamme ajatuksenjuoksua."
Totta tosiaan onkin kyse suurista asioista, mutta mitään syytä en keksi olla miettimättä, kun on kyseessä tärkeääkin tärkeämmät asiat. Jos Jumalalla olisi jotain salattavaa, niin Hän ei haluaisi ihmisten näitä pohtivan - enpä usko olevan!
"Toinen ihminen on sellainen joka kulkee tätä elämän tietä omien himojensa kuljettamana ilman elävää uskoa sydämessään."
Toivottavasti kyseessä en ole minä ;) No oli miten oli, tuo ei liity millään tavalla siihen, miten mies ja nainen voivat terveesti himoita toisiaan - siihen ei tarvitse liittyä mitään addiktiota tai muutakaan pahaa, ja silti sydämessä voi olla elävä usko.
Ymmärrän kuitenkin vertauksesi ja olen paljolti samaa mieltä.
"Tämän maailman henki on se että me emme tarvitse muita. Minä itse olen se joka kaiken osaan, tiedän ja voin. taasen se itsekkyyden henki."
En kai taas minä?Hui. No eipä pelkoa, sillä en todellakaan tunne tietäväni taikka osaavani paljoa, mutta tunnen silti armon ja tiedän olevani syntinen. Koen usein syvän anteeksiannontunteen rukoillessani ja voin vakuuttaa taistelevani itsekkyyttä vastaan kuten kenen tahansa uskovan tuleekin.
"Eli ihmiset voivat kyllä uskonsa hylätä, mutta ei sitä yksinäisyydessä esim. viimeisellä kuolon henkäyksellä vastaanoteta."
Miksei ihminen, joka kerran on ollut uskossa voisi saada syntejään anteeksi omassa yksinäisyydessään? Ei varmasti voi aivan kuoleman hetkellä mitään enää tehdä, mutta sairasvuoteellaan olevalla on minun nähdäkseni mahdollisuus saada Jeesuksen armo, jos tosissaan etsii.
Se on totta, että parannus kannatta tehdä mahdollisimman aikaisin, sillä ainakin minun elämäni on sitä onnellisempaa, mitä vahvemmin uskon.
"Jokainen ihminen on kantanut lapsena elävää uskoa sydämessään"
Näin on varmasti niillä kaikilla, joilla on uskonnollinen kasvatus minä mukaanlukien. Ajatellaanpa keskellä ei mitään asuvia alkuasukkaita, jotka eivät ole missään kosketuksessa sivilisaatioon, eikä näin ollen meihin tai uskoomme/Jeesukseen. Miten heitä voi tuomita minkään synnin takia, kun heillä ei ole mahdollisuutta edes tuntea Jumalaa? Ei heillä voi olla ns lapsenuskoa, jos he eivät siitä ole ikinä kuulleet puhuttavankaan!
Tuomitsetko tällaiset ihmiset suoraan helvettiin vain sen takia, etteivät he tiedä. Vai pitäisikö heidän löytää Jumala omin avuin? Ovatko he huonompia kuin me?
"oletko sinä valmis kohtaamaan elämän ja kuoleman Herran, jos matkasi päättyy vaikkapa ensi yönä. Se on tärkein kysymys elämässämme ja siihen meillä on vain kaksi vastausta ja ainoastaan vastaus antaa meille aidosti autuaallisen, rauhaisan ja onnellisen yöunen."
Voiko joku olla heti valmis? En ole valmis, mutta en silti elä jatkuvassa kuolemanpelossa. Yöuniani en menetä ja rauhan saan rukoilemalla.
"Tässä elämässä ei auta omat viisaat ajatukset, muiden viisaat ajatukset, itse rakennettu usko, toisten rakentama usko vaan ainoastaan elävän Jumalan lahjaksi antama usko."
Kyllä omat viisaat ajatukset auttavat enemmän kuin järjettömät ajatukset ja toistenkin viisaista ajatuksista on paljon hyötyä(siis viisaista ajatuksista). Johan olen sanonut sinunkin viisaista ajatuksistasi olleen apua. En sanonut rakentaneeni itse uskoani, mutta luulen jokaisella olevan omanlaisensa sielunelämä.
Ei ole hyväksi kopioida toisten oppeja suoraan omaan mieleensä, mikä on juurikin lapsenuskoa. Samalla tavalla kaikki toistenkin uskontojen edustajat voisivat elää omassa lapsenuskossaan omaan jumalaansa, ja elää koko elämänsä tietämättöminä meidän "totuudestamme".
Heille me olemme niitä perkeleen kätyreitä, jotka pitäisi heittää myllykivi kaulassa veteen ja jotka saavat suuren tuomion lasten pahentamiseta. Maailma on hieman suurempi kuin mitä oma seurakunta ja pieni sulkeutunut piiri ympärillä.
Emme voi mennä toiseen kulttuuriin soveltamaan omia oppejamme, vaikka niitä pidämmekin totuutena.
Sen takia lapsenusko ei toimi, ja epäily sekä ajattelu on sallittua.
Valitettavasti joudun jättämään keskustelut nyt vähemmälle.
Mutta uskon vahvasti, että juuri tällä hetkellä olet rakentamassa itsellesi omaa uskoa, omin ajatuksin tai vaihtoajatuksin. Uskoa ei voi rakentaa pala palalta. Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta.
Et ole valmis, kuten itse sanoit. Joten ei sinulle jää muuta vaihtoehtoa kuin rukoilla Jumalalta itsellesi oikeaa synintuntoa ja että Jumala Johdattaa sinut elävien lähteiden äärelle. Vain Jumala voi antaa elävän uskon sydämeesi, kristittyjen ihmisten välityksellä.
Lapsen usko on täyttä luottamusta ja kokonaan heittäytymistä Jumalan huomaan ja kuljetukseen. Se ei epäile eikä kritisoi Jumalaa. Ihmisoppeja se kyllä kritisoi eikä se niitä kuuntele.
Mutta kun ihminen saa tuntea elävää uskoa sydämellään niin epäilykset tulevat tällaiselle ihmiselle synniksi.
Etsikää ensin Jumalan valtakunta niin kaikki muu teille annetaan.
Rukoilen Jumalaa että se kuljettaa sinua tietä oikeaa. Ja kun Jumala saa ihmisen tietä johtaa, niin ihmiselle käy hyvin. Mutta jos ihminen on omassa viisaudessaan tien johtajana on loppu surullinen.
Älä etsi Jumalaa maallisella viisaudella ja järjellä, vaan etsi Jumalan lasten joukko ja kuuntele mitä henki seurakunnalle ilmoittaa.
Toivoo:
Eräs suuri syntinen, mutta ylenpalttisesti armoitettu sielu
Kiitän sanoistasi - ne eivät ole menneet kuuroille korville, vaikka niin voisi välillä luulla vastausteni perusteella.
Vaikka meidän kahden usko ei ole täysin samanlaista, niin luulen meidän molempien olevan etuoikeutettuja Jumalan armoon. Sitä ei kannata jättää käyttämättä kuten sanoit.
Kiitos myös rukoilusta puolestani. Joko kuvittelen tai sitten tunnen oikeasti jotain hyvää kauttasi.
Hyvää jatkoa!