Ainoastaan lapsen ja vanhemman välinen narsismi on täysin uskottavaa. Aviopuolisoiden välinen narsismi saattaa olla joko oikeaa tai sitten toinen aviopuoliso (vaikka täällä kirjoittava) keksii kateuttaan tai muusta syystä ilkeitä juttuja ja syyttää toista narsistiksi, vaikka voi olla pahempi narsisti enemmänkin itse.
Lapsi ei keksi vanhemmistaan tarinoita, eikä siis ole vanhempiensa kilpailija, vaan hänen kertomuksensa asioista on paljon todellisempi fakta kuin aviopuolison kertoma mahdollinen fiktio toisesta puoliskostaan. Avioliitossa aviopuolisoiden välillä saattaa olla kilpailua, kateutta ja mustasukkaisuutta tai muita keskinäiseen paremmuuteen liittyviä asioita, joiden takia toista mustamaalataan ja yritetään saada kuin henkistä yliotetta.
Lapsen ja vanhemman välillä taas kilpaileminen on pelkästään vanhemman ominaisuus. Lapsi ei osaa. eikä ymmärrä miksi pitäisi kilpailla vanhempansa kanssa, joka on aina ollut elämässä läsnä. Lapsi on taas tullut elämään uutena ja se aiheuttaa sen että vanhempi voi nähdä lapsen uhkana, uutena tulokkaana, joka vie häneltä sen aseman joka hänellä aiemmin on ollut. Pelko siitä asiasta saa vanhemman mitätöimään, vähättelemään lasta, jolloin vanhempi mahdollisesti saa henkisen yliotteen ja saa sitä kautta aina määrätä elämässä säännöt ja oikeudet myös lapsen osalta. Vanhempi voi yrittää kasvattaa lapsestaan sellaisen, joka olisi aina hänestä riippuvainen jollakin tavalla ja siten kuin ominaisuuksiltaan vanhempaansa huonompi.
Avioliitossa ei kyllä kasvateta oikein enää ketään, vaan se on aikuisten välisiä asioita, kaksi ihmistä yrittää siinä sovittaa toisiaan yhteen, ja yhteensopimattomuus voi aiheuttaa kuin pahan tulehduksen. Oireena siinä on kova yritys vastapuolen kaikkinaiseen vahingoittamiseen henkisesti. Johan sana puoliso kertoo että kaksi ihmistä yhdessä muodostaa vasta kokonaisuuden eli siinä on meneillään aina tietynlainen yhteensovittaminen ja kompromissien luominen. Ajattelen niin että yksi ihminen avioliitossa on vasta puolet, mutta yksi ihminen yksin on täydellinen kokonaisuus.
Lapsi on puhtaampi henkisesti ja hänellä ei ole entisen elämän synnyttämiä traumoja. Lasta voidaan oikeasti vahingoittaa. Aviopuolisoa voidaan vain satuttaa ja se aiheuttaa aina sen tyyppisen vastareaktion, joka sopii kyseisen henkilön kokemaan lapsuudentraumaan . Kun toinen sylkee toisen päälle myös vastapuoli sylkee, ja tekee sen omalla tavallaan. Kuka oikein on siis narsisti? Molemmat ovat todennäköisesti narsisteja ja he syyttävät toinen toistaan. Molempia ohjaavat vain lapsuuden traumat ja kokemukset.
Lapsi ei keksi vanhemmistaan tarinoita, eikä siis ole vanhempiensa kilpailija, vaan hänen kertomuksensa asioista on paljon todellisempi fakta kuin aviopuolison kertoma mahdollinen fiktio toisesta puoliskostaan. Avioliitossa aviopuolisoiden välillä saattaa olla kilpailua, kateutta ja mustasukkaisuutta tai muita keskinäiseen paremmuuteen liittyviä asioita, joiden takia toista mustamaalataan ja yritetään saada kuin henkistä yliotetta.
Lapsen ja vanhemman välillä taas kilpaileminen on pelkästään vanhemman ominaisuus. Lapsi ei osaa. eikä ymmärrä miksi pitäisi kilpailla vanhempansa kanssa, joka on aina ollut elämässä läsnä. Lapsi on taas tullut elämään uutena ja se aiheuttaa sen että vanhempi voi nähdä lapsen uhkana, uutena tulokkaana, joka vie häneltä sen aseman joka hänellä aiemmin on ollut. Pelko siitä asiasta saa vanhemman mitätöimään, vähättelemään lasta, jolloin vanhempi mahdollisesti saa henkisen yliotteen ja saa sitä kautta aina määrätä elämässä säännöt ja oikeudet myös lapsen osalta. Vanhempi voi yrittää kasvattaa lapsestaan sellaisen, joka olisi aina hänestä riippuvainen jollakin tavalla ja siten kuin ominaisuuksiltaan vanhempaansa huonompi.
Avioliitossa ei kyllä kasvateta oikein enää ketään, vaan se on aikuisten välisiä asioita, kaksi ihmistä yrittää siinä sovittaa toisiaan yhteen, ja yhteensopimattomuus voi aiheuttaa kuin pahan tulehduksen. Oireena siinä on kova yritys vastapuolen kaikkinaiseen vahingoittamiseen henkisesti. Johan sana puoliso kertoo että kaksi ihmistä yhdessä muodostaa vasta kokonaisuuden eli siinä on meneillään aina tietynlainen yhteensovittaminen ja kompromissien luominen. Ajattelen niin että yksi ihminen avioliitossa on vasta puolet, mutta yksi ihminen yksin on täydellinen kokonaisuus.
Lapsi on puhtaampi henkisesti ja hänellä ei ole entisen elämän synnyttämiä traumoja. Lasta voidaan oikeasti vahingoittaa. Aviopuolisoa voidaan vain satuttaa ja se aiheuttaa aina sen tyyppisen vastareaktion, joka sopii kyseisen henkilön kokemaan lapsuudentraumaan . Kun toinen sylkee toisen päälle myös vastapuoli sylkee, ja tekee sen omalla tavallaan. Kuka oikein on siis narsisti? Molemmat ovat todennäköisesti narsisteja ja he syyttävät toinen toistaan. Molempia ohjaavat vain lapsuuden traumat ja kokemukset.
Vastaukset 98
Vanhimmat
"Ainoastaan lapsen ja vanhemman välinen narsismi on täysin uskottavaa."
Pikkusen ny tekee mieli viilata pilkkua, ettei aloituksessa ny ole kaikki termit kohdallaan, että vähän jäi epäselväksi mitä hän aloituksellaan hakee...
Haluaako hän kiistää koko narsismin käsitteen vai onko narsismi hänen mielestään sama kuin narsistinen luonne/persoonallisuushäiriö joka on uskottavaa vain lapsen ja vanhemman välillä, ei sitten ns. puolisoiden kesken, että esim. vanhempi on narsisti vain lapselle, ei puolisolle...
Varmaankin haluaa joitakin tänne kirjoittavia osoitella sormella. Tänne kun kirjoittelevat ihmiset keiden entiset kumppanit ovat järjestään narsisteja. En usko myöskään siihen että niin olisi. Ihmisten pitäisi tehdä töitä omien vihatunteidensa kanssa, oppia antamaan anteeksi eikä katkeroitua ja syytellä.
Tarkoittaa ehkä sitä yhteenlaskutoimitus, että sinunkin juttusi ovat luokkaa 'uskokoon ketä huvittaa' kuten edellinen kirjoittaja myöskin toteaa rivien välistä. Yhtä hyvin sinä voit olla se narsisti joka mustamaalaa täällä aviopuolisoaan.
Niin itsekin kyllä olen sitä mieltä, että vanhemman narsistinen persoonallisuushäiriö on lapselle suurempi tragedia kuin aikuiselle/puolisolle, jolla on ny on enemmän valmiuksia hankkia tietoa ja siltä pohjalta ymmärtää asioita, käsitellä omaa pahaa oloaan ja tehdä valintoja, kun taas lapsi ei voi valita vanhempiaan ja sillä lapsuuden traumalla voi olla kauaskantoiset vaikutukset siihen, millainen aikuinen hänestä mahdollisesti kasvaa,...
Mutta tuossa ny hämäsi tuo narsismi sanan käyttö ja tietynlainen tarkoitushakuisuus, jonka myös tulkitsin suunnatuksi nimenomaan narsistien puolisoihin, kun jos puhutaan nph:sta, niin sellainen ihminen on sitä myös puolisolleen jos ei ihan suoraan niin sitte välillesesti "kiusaamalla" lasta, ihmistä jota se puoliso rakastaa...
Mutta en ny tiedä miksi tuohon "soppaan" piti ottaa lapset jos lähtökohtainen ongelma oli että ikäänkuin syyttä suotta syytellään kumppania narsistiksi...
Edelleen jäin pohtimaan vielä tuota, että "Avioliitossa ei kyllä kasvateta oikein enää ketään", että olen siitä kyllä eri mieltä, ihminen kasvaa, kehittyy, muuttuu koko elämänsä. Onhan jo monien erojenkin syynä ns. erilleen kasvaminen jonka taustalla voi toki olla jotain sellaista, ettei hyväksytä ajatusta, että kumppani muuttuu...
Niin, voit olla ja olen on kaksi eri asiaa,
Lähtökohtaisesti kirjoitan täällä ihan omasta tarpeestani, etten ny kauheasti edes mieti, pitääkö joku kirjoituksistani vaiko eikö. Toki se on tullut selväksi että täällä on ainakin joku joka ei niistä pidä...
mutta jos minä ny jonkun mielestä olen se narsisti joka täällä mustamaalaa puolisoaan niin se on hänen tulkintansa minusta ihmisenä kirjoitusteni perusteella...
En ny kauhesti välitä lähteä kiistelemään siitä, saati että tuntisin tarvetta alkaa todistella täällä itsestäni jotain. Itselleni ny tärkeintä kuitenkin on itse tietää millainen olen...
"Itselleni ny tärkeintä kuitenkin on itse tietää millainen olen..."
Entäs jos lähtökohta onkin täysin väärä ? Kirjoittaminen ei kerro siitä miten asiat ovat ja mikä ihminen todellisuudessa on, se enemmän kertoo siitä mikä hän itse USKOO OLEVANSA. Ihminen ei siis ole sitä mitä syö eikä ainakaan sitä mitä kirjoittaa. Kaikki täällä kirjoitetut tarinat ovat vain omia uskomuksia olisi väärin sanoa näkemyksiä koska näkemys ei mustamaalaa mutta uskomus tekee sen. Tämäkin palsta on kuin aikuisten narsismi-satukirja, eikä yhdenkään jutun todenperäisyyttä voi todistaa.
"Entäs jos lähtökohta onkin täysin väärä ? Kirjoittaminen ei kerro siitä miten asiat ovat ja mikä ihminen todellisuudessa on, se enemmän kertoo siitä mikä hän itse USKOO OLEVANSA"
Niih, tarkoitatko, ny että uskomukseni siitä, mitä/millainen olen ihmisenä, ajatukseni, tunteeni, mielipiteeni, se mitä kerron täällä itsestäni perustuu ikäänkuin lähtökohtaisesti vääriin asioihin ja minun pitäisi enemmänkin pitää oikeina niitä minusta jotka ovat toisen henkilön uskomuksia minusta...
Noh, heitämpä tähän ny sitten vähän "tietoa" uskomuksesta
"Uskomuksen määritelmä
Kuten totuuden, tiedon ja viisauden kohdalla, uskomukselle ei ole täsmällistä määritelmää, josta oltaisiin samaa mieltä. Uskomusten voidaan nähdä sijoittuvan ihmisen persoonallisuudessa joko kognitiiviseen (tiedolliseen) osa-alueeseen, jolloin ne liittyvät läheisesti tietoon, tai affektiiviseen (tunnepitoiseen, mielialaan liittyvään) osa-alueeseen, jolloin ne liittyvät enemmän asenteisiin.[2]
Erkki Pehkosen mukaan uskomuksen voidaan katsoa viittaavan vakaisiin, subjektiivisiin käsityksiin ja tietoihin, mukaan lukien tunteet, joita ei voida perustella objektiivisesti. Uskomukseen oikeuttavat syyt yksilö määrittää ja valikoi usein tiedostamattaan. Syitä voivat olla esimerkiksi yleisesti tiedetyt tosiasiat ja niistä tehdyt johtopäätökset. Uskomuksissa on näin vahva tunnepitoinen osatekijä. Käsitys viittaa korkeamman tason uskomukseen, joka on yksilön itsensä tiedostama ja pohjautuu yksilön suorittamaan tietoiseen ja tiedostetusti perusteltuun päättelyyn. Näin ne ovat uskomuksia kognitiivisempia. Kuva jostakin asiasta on Pehkosen mukaan käsityksen affektiivisempi ja spontaanimpi muunnelma.[2]
Ihmisen uskomusten kokonaisuus muodostaa hänen todellisuuskäsityksensä.[3]"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskomus
tuohon todellisuuteen liittyen, meillä tosiaan kaikilla on OMA todellisuus, eikä kenenkään pidä uskoa, saati elää toisen todellisuutta, omaksua toisen uskomuksia itsestään eikä sen perusteella uskoa olevansa sitä mitä se toinen/narsisti sanoo sinun olevan...
Sinä itse tiedät parhaiten...
Että kyllä minä pidän tuon oman uskomukseni itsestäni, koska se liittyy minun todellisuuteeni, elettyyn elämään ja kyllä pohdiskeluun siitä millainen ihminen minä olen niin hyvässä kuin pahassa.
Ihan ny en saanut kiinni tuosta väitteestäsi, että "uskomus mustamalaa, ja näkemys ei"Kun itse voisin ajatella päinvastoinen , että kun minulla on jonkinlainen näkemys toisesta ihmisestä niin tiedän kyllä, ettei se kokonaisuudessaan perustu mihinkään todelliseen, kun sen toisen todellisuudetta ei voi elää, mennä sen toisen nahkoihin vaan näkemys perustuu juurkin nimensä veroisesti "nähtyihin" asioihin, niihin jotka ko. ihminen omalla käytöksellään tekee nähdyksi, että nähdään se ulkokuori/käyttätyiminen yms. mutta sisin jää hämärän peittoon, voimme vaan aavistella mitä siellä on...
Että mieluusti voisit hieman tarkemmin selittää tuota kohtaa "koska näkemys ei mustamaalaa mutta uskomus tekee sen." mitä sillä tarkoitat, miksi ajattelet niin...
Tuosta loppukommentistasi voi kyllä olla samaa mieltä
"Tämäkin palsta on kuin aikuisten narsismi-satukirja, eikä yhdenkään jutun todenperäisyyttä voi todistaa"
Koska itsekin olen vakaasti sitä mieltä, että se oikea elämä/todellisuus eletään muualla kuin netissä jossa kuka tahansa voi sanoa olevansa mitä tahansa.
Uskomus vaatii oikeutuksen ja se voi tulla meistä sisältä, eli omat aivot kehittävät sen oikeutuksen uskoa johonkin. Se ei ole siis sama kuin todellisuus asiasta. Uskomus on vahva. Uskomus vaikka siitä että miehesi pettää sinua voi olla sinun omien aivojesi oikeuttama harha tai jonkin toisen ulkopuolisen henkilön antama syy sinulle uskoa että asia olisi niin. Alat pitää sitä todellisuutena. Kaikki voi olla väärin perustein oikeutettua. Näkemys taas on enemmänkin mielipide.
Uskovaisella on uskomus: "Jumala on olemassa" koska raamattu sanoo niin, toisella henkilöllä on näkemys: "minun mielestäni jumalaa ei ole, se on minun henkilökohtainen mielipiteeni". Uskovainen lyö silloin tältä toiselta miekalla pään poikki...hän tekee sen kaikkien uskovaisten puolesta. Näkemyksensä sanonut henkilö loukkasi heidän jumalaansa, jonka hän on itse oikeuttanut olemaan olemassa, oikeutuksen lähteenä ulkopuolisten kirjoittama raamattu sekä muut uskovat. He tietävät että jumala on olemassa ja kaikki poikkeavat näkemyksetkin ovat uhka heille.
Uskomus on juuri sitä ettei siinä käytetä juurikaan omia aivoja vaan käytetään muita tietolähteitä apuna hankkimaan oikeutus asialle, vaikka sille että puolisoni on narsisti. Koska vaikka Vaknin kirjassa niin lukee....Sama kuin uskovainen etsii kuka meistä on piru, ja pirun tuntomerkit on annettu ulkopuolelta.
Kuitenkin tärkeintä on aina oma henkilökohtainen näkemys asioista. Yleisestäkin uskomuksesta voi juuri päästä irti henkilökohtaisella näkemyksellä..
"Kuitenkin tärkeintä on aina oma henkilökohtainen näkemys asioista. Yleisestäkin uskomuksesta voi juuri päästä irti henkilökohtaisella näkemyksellä.."
No se ny on makuasia millä nimellä mitäkin nimittää, mutta monet henk. koht. näkemykset kuin mielipiteetkin kyllä perustuvat uskomuksiin. Suurin osa tiedostakin perustuu uskomuksiin, tai jonkun henk. näkemyksiin, käsitykseen jostain asioista...
"perinteinen tiedon määritelmä määrittelee tiedon olevan ”hyvin perusteltu (oikeutettu) tosi uskomus”."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oikeutusteoria
No miltäs vaikuttaa, että valitsisko psyykkisesti terve ihminen nimimerkin "Perseisiä", minusta ei. Vihaako toi paskapää perättömien kirjoittelija jonkun isää, vaiko mihin nimimerkki viittaa? Täyspäinen ei sellaista nimimerkkiä kuitenkaan käytä. Ja jos nää on uskihörhöjen juttuja, MINÄ EN HALUA OSALLISTUA SELLAISIIN KESKUSTELUIHIN!
Mä alan vahvasti epäillä, että mua ihan oikeasti kiusataan internetissä ja se ei ole mukava tunne. Sain kiusaamisesta koulukiusaamisen myötä ihan riittävästi tarpeekseni jo lapsena ja katkoin silloin kaikki välit minua kiusanneisiin ikäisiini penikoihin, eli en halua nähdä tota oikeasti aikuisten ihmisten harjoittamaa julkista nettikiusaamista. Sivisrtyksellä tänne kirjoittavia ei visiin ole paiskattu, mutta tyhmähän siinä pitää olla, jos edes luulee, että jotenkin asiallista Suomi24- foorumilta olisi edes ylläpitää narsismi- nimistä keskustelupalstaa, kun havaitusti ainoastaan hörhöt kirjoittelee tänne, joskus harvoin ehkä seassa joku mun tyyppinen satunnainen kirjoittaja.
Näkemys voi perustua uskomukseen mutta se on edelleen näkemys, ei uskomus.
Joulupukin olemassaolo on uskomus. Tikkaiden ali käveleminen tuottaa epäonnea, on uskomus....
"Näkemys voi perustua uskomukseen mutta se on edelleen näkemys, ei uskomus."
Niin edelleen, voisin yhtäkisti ny kuitenkin niputtaa nuo ihan samaan nippuun sillä tavalla, että oli sitten kysymys näkemyksestä, uskomuksesta niin ne ovat kuitenkin sen henkilön todellisuutta, eivät mitään yleispäteviä totuuksia vaan ns. sisäisiä näkemyksiä, uskomuksia, sitä omien aivojen ajattelun tulosta joita sitten ilmaistaan henkilökohtaisina mielipiteinä ja jotka vaikuttavat ihmisen elämään, näkyvät valinnoissa, käyttäytymisessä yms.
Mitä tulee joulupukkiin, niin oletan, että tässä ny puhutaan aikuisista, että eiköhän jokainen aikuinen ny kuitenkin tiedä, että kyseessä on satuhahmo jota joku esittää tiettynä aikana vuodessa...
Tässä kohtaa ny mieleen muistuu se "menninkäisvitsi", että joo, voihan niinkin ajatella, että uhri uskoo ensin johonkin ikäänkuin kuvitteelliseen hahmoon, jota narsisti esittää ja sitten pienen lapsen tavoin pettyy kun totuus paljastuu, että kaikki olikin vaan näytelmää...
Tikkaiden ali käveleminen, mustan kissan tien yli meneminen yms, sitten mielestäni liittyvät enemmänkin taikauskoon johon narsisteihin liitetty maagisuuskiin kuuluu.
Jos ny oikein muistan narsisti kuvittelee itsellään olevan moisia kykyjä ja moni uhrikin uskoo, että se narsisti on ikäänkuin noitunut hänet, vaikka todellisuudessa kyse on ihmisen omasta valinnasta tai pelkästään riippuuvuudesta...
No ei välttämättä kyllä ihan voida laittaa samaan, otetaan esimerkiksi uskonto, se voidaan lapsena lapselle opettaa niin että se on täysin ulkopäin asetettu uskomus. Sitähän lahkoissa tehdään. Lapsella voi olla asioista oma näkemys mutta ei uskalla tuoda sitä julki. Uskomukset ja uskot voidaan asettaa ulkopuolisten taholta näkemystä ei koska jo nimikin kertoo että se on kuinka henkilö asiat näkee.
Mikä ero uskomuksella on näkemykseen että uskomuksessa on suuri osa täysin kuviteltua asiaa, jonka olemassaoloa ei voida mitenkään todistaa. Näkemyksessä henkilö asettaa todistettavasti olemassaolevat asiat sellaiseen järjestykseen kuin hän ne mieltää. Se esimerkiksi onko jumala olemassa ei oikein ole näkemys koska jumalan olemassaoloa ei ole todistettu.
" Uskomukset ja uskot voidaan asettaa ulkopuolisten taholta näkemystä ei koska jo nimikin kertoo että se on kuinka henkilö asiat näkee"
Joo voidaanhan kaikenlaisia uskomuksia ihmisille tuputtaa, mutta eiväthän ne silloin ole heidän uskomuksiaan jos he eivät itse usko vaan heillä on oma näkemyksensä/uskomuksensa asiasta...
Uskontokysymyksiin liittyen, toiset uskovat, toiset eivät usko, kummallakin on oma uskomuksensa tuon asian suhteen. Molemmat varmasti ovat löytäneet omat perustelunsa omalla uskomukselleen oman ajattelunsa tuloksena, kyllä tai ei, josta tullaan siihen ns. vapaaseen tahtoon, voi olla uskomatta tai voi uskoa.
"Se esimerkiksi onko jumala olemassa ei oikein ole näkemys koska jumalan olemassaoloa ei ole todistettu."
Ihan vastaavanlaisesti voi tuosta ajatella jos ny haluaa saivarrella, että jos on sitä mieltä ettei Jumalaa ole olemassa, niin sekin on uskomus, ja perusteeksi riittää samoin, ettei olemassaoloa ole todistettu...
"Mikä ero uskomuksella on näkemykseen että uskomuksessa on suuri osa täysin kuviteltua asiaa, jonka olemassaoloa ei voida mitenkään todistaa."
Niin, suurin osa ihmisen elämästä ny kuitenkin perustuu jonkinlaiselle uskolle, uskomuksille, ei voi olla tietoon perustuvaa näkemystä edes seuraavasta hetkestä kun maailma, ihmiset, tapahtumat, oma elämämmekään ei ole pelkästään minun vallassani...
Voimme toki suunitella huomista, mutta senkään varalle ei ole olemassaolevia todisteita olemassa, me vaan uskomme, ja luotamme ja toivomme että asiat menevät niinkuin suunittelemme/tahdomme, ei voi olla näkemykseen tarvittavavia todisteita asioiden olemassaololle etukäteen, eikä omaa todellisuutta/elämää voi elää etukäteen kun kaikkeen liittyy niin epävarmuustekijöitä.
Että kyllä me tavallaan elämämme hyvin pitkälle uskomusten/uskon ja siihen olennaisena osana littyvän luottamuksen ja toivon varassa, kun todellisuus ja elämä on eletään tässä ja nyt...
Että voimme vain uskoa ja toivoa ja luottaa että uskomuksemme niin tästä kuin huomisestakin päivästä toteutuu, kun niitä näkemyksen tueksi tarvittavia olemassaolevia todisteita ei vielä ole olemassa...
Eri asia sitten on taas jos oman näkemyksensä mukaan uskoo ennustuksiin tai uskoo omaavansa ennustajan kykyjä tai narsistin tavoin omaa maagisia kykyjä, että maailma pyörii minun napani ympärillä, että kaikki muiden ihmisten tekemiset tai tekemättä jättämiset johtuvat minusta...
Uskomus ei edelleenkään ole näkemys vaan ulkoapäin ihmiselle asetettu.
"Että voimme vain uskoa ja toivoa ja luottaa että uskomuksemme niin tästä kuin huomisestakin päivästä toteutuu," Huh, pelottava ajatus että kaikki on sattuman varassa, emmekö hoida asioita lainkaan itse? Täytyy vaan toivoa että kuin joulupukki tuo asiat.Tai avioliitto onnistuu. Kyllä se niin on että ihminen on oman onnensa seppä suurimmalta osin. Ennustaa ei kenenkään tarvitse osata.
Uskomukset edesauttavat huijausta: ihmiselle voidaan asettaa uskomus toisen toimesta joka ei varmasti toteudu, (kuten narsistisi on todennäköisesti sinullekin asettanut) jonka hän sitten on voinut tehdä tietoisesti sellaiseksi ettei se ole toteutunut. Sinun uskomustasi (vaikka suureen)rakkauteen on käytetty hyväksi.
Ehkä kaikilla narsistin uhreilla avioliitossa ja myös lapsuudessa on yhteistä se vahva uskomus suureen onneen joka narsistin kanssa yhdessäolosta tulisi. Narsisti on tietoisesti käyttänyt hyväkseen niitä uskomuksia joita aviopuolisolla tai lapsella on ollut, uskomus on vahva, se ei muutu tai romahda heti vaikka narsisti tekee jotain temppuja. Näkemys voi kääntyä hetkessä toiseksi jos siihen on aihetta. Näkemys seuraa tapahtumia ja muokkautuu niiden mukaisesti, uskomus leijuu kuin pilvissä.
Esimerkkinä uskomusten edesauttamasta huijauksesta on juuri narsistien toiminta, lapsellakin on uskomus vanhempansa hyvyydestä vaikka vanhempi olisi narsisti. Aviopuolisolla on uskomus suuresta onnesta narsistin kanssa. Näkemystä ei vielä voi tehdä, jos ei ole kokemusta. Uskomuksen voi tehdä kuka tahansa miten vähällä kokemuksella hyvänsä.
Uskomuksen omaava henkilö on silmät kiinni ja toivoo että asiat tapahtuvat (tai tapahtuivat) siten kuin hän uskoo, näkemyksen omaava henkilö on silmät auki ja näkee tapahtumat ja pyrkii vaikuttamaan niihin edullisesti jos mahdollista. Kumpi olisi parempi todistaja? Kumpaan luottaisit? Kumpi parempi kumppani? Uskomus ei välttämättä tarvitse oikeaa tietoa lainkaan se on mielikuvitusta.
Uskomuksen omaava voi itse tehdä suuria virheitä ja silti hänellä on tuo uskomus että kaikki menee edelleen hienosti.
"Huh, pelottava ajatus että kaikki on sattuman varassa, emmekö hoida asioita lainkaan itse?"
No se ny vaan ei ole aina mahdollista, eikä varsinkaan jos kyse on toisesta ihmisestä jolla on oma tahto ja omat intressit, emme voi päättää, valita hänen puolestaan...
Mutta uskomuksiin liittyen...
Tuossa eilen kuuntelin sivukorvalla radiossa käytyä keskustelua "ruokahuijauksista", että välttämättä se mitä suuhumme laitamme, ei olekkaan sitä mitä uskomme sen olevan ja illalla sitten mietteissäni liottelin teepussiani mukissani ja kyllä uskoin/haluan pitää edelleen uskomukseni siitä että juon teetä vaikka päivällä radiossa kyllä "tiedettiin" että jotkut teetkin voi olla jopa hiekan/rikkaruohojen sekoitusta...
Mihin uskomukseni ny sitten perustui ihan pelkästään luottamukseen. Kyllä joo paketissa on tietoa, että se on teetä ja vieläpä reilun kaupan tuotetta, mutta en ole sitä itse kasvattunut , pakannut, seurannut sen matkaa kuppiini asti, ettei niitä olemassaolevia todisteita ole saatavilla, mutta silti haluan uskoa/pitää uskomukseni, että join teetä, kunnes toisin todistetaan...
Tää maailma ja ihmisen elämä ny on vaan semmosta, että harvemmin sitä täyttä varmuutta on mistään asiasta.
Mitä tulee uskon, toivon ja luottamuksen varassa elämiseen, niin eihän sekään mitään silmät kiinni elämistä ole vaan perustuu ihan todellisuuteen, ja olemassa oleviin tosiasioihin ja tietoon joiden varaan me eläämme suunittelemme, kun uskomme ja luotamme vaikkapa ny juovamme teetä, vaikka täyttä varmuutta siitä ei olekkaan...
Mitä tulee näkemykseen, en pidä sitä välttämättä yhtään sen uskottavampana kuin uskomustakaan. Näkemyskin on sen henkilön näkemys, siinä kuin mielipidekin, eikä välttämättä yhtään enempää totta, koska näkemys on sen henkilön oma ja henkilölle itselleen jonkinlainen totuus mutta kun meillä kaikilla on oma totuutemme...
Mitä tulee noihin mainitsemisii parisuhdejuttuihin niin henk. koht. en usko, että joku tekisi minut onnelliseksi vaan uskon onnellisuuden kuiten muidenkin tunteiden tulevan ihmisestä itsestään.
Mutta joo, ainahan noi ihmissuhteet on vähän niinku hyppy tuntemattomaan ja tietoista riskinottoa, ilman täyttä varmuutta.
Sinäkin tuossa kysylet luottamuksen perään, mitä luottamuskaan on muuta kuin tunne ja riskinottoa toisen ihmisen suhteen. Ei meillä voi täyttä varmuutta siitä että toinen on luotettava, että sekin kyllä perustuu enemmänkin uskomuksiin, joiltain osin toki näkemyksiinkin, mutta emme voi niiden olemassaolevien tosiasioiden perusteellakaan olla täysin varmoja, että hän on luotettava joka tilanteessa hamaan tappiin saakka, että tarvitaan edelleen koslti sitä uskoa ja toivoa, että hän on luottamuksemme arvoinen...
Palaan vielä tuohon...
"Näkemys voi kääntyä hetkessä toiseksi jos siihen on aihetta."
Että joo, narsistilla ainakin varmasti tuppaa noin olemaan jos et heti ole valmis tyydyttämään hänen tarpeitaan. Toisaalta narsisti kehuu sinut maasta taivaaseen saadakseen haluamansa, mutta sen jälkeen, kun tarve on tyydytetty näkemys sitten taas muuttuukin toiseksi ja olet mitätön , kunnes taas tulee tarve ja näkemys muuttuu taas sellaiseksi, että oletkin ihana ihminen...
Mutta tuohon liittyen olen ymmärtänyt että jotkut pitävät tuommosestakin elämästä, parisuhteesta jossa näkemykset vaihtuvat hetkessä, ensin riidellään ja sitten rakastetaan. Vihatusta tulee hetkessä rakastettu ja elämä on yhtä vuoristorataa...
Kun lapsi kasvaa aikuiseksi hän vasta muodostaa näkemyksen millaisessa perheessä hän eli ja kasvoi tai kun olit avioliitossa narsistin kanssa sinulla oli aluksi uskomus ja lopuksi kaiken mentyä ohi, näkemys asioista. Kun olemme internetissä uskomme olevamme turvassa, emmekä välitä oikeastaan juuri mistään. Jos meillä on näkemys, siis realistisempi kuva asioista seuraamme asioita.
Uskomus ei suo sijaa epäilykselle ja siksi uskovaa on helppo huijata. Pakko ei ole uskoa mitään mutta joitakin asioita on syytä uskoa, koska jos maitopurkin kyljessä lukee sana 'maito' ja se on tutun maitopurkin näköinen, purkki on avaamaton ja olet ennenkin sellaista käyttänyt ja se maistuu maidolle, kyseessä on todennäköisesti maito.
Kun olet uinut ns. narsistin liiveihin, sinulle ei ole ollut mitään faktaa siitä mitä hän sisältää. Silloin pitäisi olla erityisen varovainen. Purkin kyljessä ei ole lukenut mitään, etkä ole ennen käyttänyt, mutta silti olet uskonut sokeasti että sinä on parasta sisällä mitä voi olla. Nyt sinullakin on näkemys asioista, toivottavasti ei enää uskomus?
"Kun olemme internetissä uskomme olevamme turvassa, emmekä välitä oikeastaan juuri mistään. Jos meillä on näkemys, siis realistisempi kuva asioista seuraamme asioita. "
No minä en ainakaan usko olevani turvassa internetissä, vaan päinvastoin, tunnen syvää epäluuloa koko internettiä ja täällä olevia ihmisiä kohtaan ja välitän itsestäni täälläkin, koska olen ihminen ja uskon että myös kirjoitettujen sanojen takana on ihminen, joka myös ansaitsee tulla kohdelluksi ihmisenä.
Aikoinaan kun lähestulkoon viskymppisenä tietsikan hankin, niin lapset ohjeistivat että kannattaa muistaa että netissä kuka tahansa voi sanoa olevansa mitä tahansa, että sillä periaatteella täällä ollaan.
Toki asiaan vaikuttaa että keskustelen vielä tämmösestä aiheesta, tämmösellä palstalla, mikä on vielä enemmän omiaan aiheuttamaan epäluuloja kun on tietävinään narsisteista yhtä sun toista.
Mitä muuten tulee olettamuksiisi, niin korjaan etten ole ollut avioliitossa narsistin kanssa, vaan mun kokemus on ollut ihan vaan tapailusuhteesta, josta mun käsityksen mukaan ei ollut tarkoituskaan kehittyä mitään sen enempää...
Mutta joo, miksikö tulin ns. huijatuksi, niin en tiennyt että tuommosia narsistin kaltaisia ihmisiä on ees olemassa, aihe oli mulle täysin vieras. Että voisin muotoilla ajatuksesi omalla kohdallani niin, että tietämätöntä on helppo huijata ja vieläkään en voi sanoa ymmärtäväni kaikkea, mieli ei taho ottaa vastaan, että semmosia ihmisiä on oikeasti olemassa...
Se etten tiennyt mitä "purkki" sisältää on totta, mutta jotain sentäs tiesin, ettei purkki ny mun mittapuun mitään parasta sisältänyt kun olin ihan tietoinen, että hän seurusteli toisaalla.
Että joo, omaa osuuttani olen paljon miettinyt, miksi minä. En tiedä sitä ennen oli elänyt itseeni liittyen aikas "kilttinä" ihmisenä, ehkä minun sitten piti kokea jotain tuollaistakin, osallistua ikäänkuin "pahaan" löytääkseni lopulta jonkinlaisen kultaisen keskitien omalle olemassaololleni, että voin olla sellainen kuin olen ilman että mun pitää olla jotenkin tietynlainen tullakseni hyväksytyksi...
Mitä siihen tuntemaani tyyppiin tulee niin ma vaan luulen, että hän halusi itse tehdä mulle tiettäväksi mikä hän on, monet hänen lausahduksensa viittaavat siihen, en tiedä olisinko ees aiheen piiriin osannut tullakkaan ilman hänen vinkkejään...
Mitä tulee tuohon sinun näkemys vs. uskomus, niin edelleenkin olen sitä mieltä, ettei näkemys ole välttämättä sen uskottavampi kuin uskomuskaan...
Kaiken kaikkiaan tää aihe on mun mielestä niin abstraktinen, että tuskin sitä yhtä ainoaa totuutta on olemassakaan vaan oli sitten kyse näkemyksestä tai uskomuksesta niin molemmat perustuvat henk. koht kokemuksiin ja ovat osa kunkin ihmisen todellisuutta...
Eli sinä olet sitten kokematon noiden narsistien suhteen, ilmankos linkität aina niin paljon ja lainailet tekstejä. Täällä varmaankin on myös sellaisiakin jotka ovat olleet vuosikymmeniä narsistin kanssa. Heidän ajatuksensa ovat tärkeitä, toki myös sinunkin on.
"Eli sinä olet sitten kokematon noiden narsistien suhteen, ilmankos linkität aina niin paljon ja lainailet tekstejä.
Niin minulla on lastensuojelutausta, parikymmentä vuotta kestänyt avioliitto alkoholistin rinnalla, , että kaikenlaista on koettu, jotka tavallaan sivuavat aihetta, vaikka en usko äitini olleen narsisti, hänen ongelmansa olivat muunlaisia, enkä ent. puolisoniakaan narsistiksi ole nimennyt vaikka alkkikset omaavatkin kosolti narsistisia piirteitä
Ihan narsistiksi nimeämääni henkilöön minulla on ollut vaan vajaan kolmen vuoden ns. kerta viikkoon tapailu suhde, joka sisälsi päivittäistä yhteydenpitoa, messengerin, spostin, joskus puhelimenkin välityksellä...
Kokeneisuudesta en sillä tavalla tiedä, millä sitä mitataan muttta eiköhän se koko repertuaari ny tullut kuitenkin tuossakin suhteessa läpikäytyä.
Toki kun aiheeseen olen tutustunut tuon menneen suhteeni myötä niin arvelen tunteneeni myös yhden naispuolisen narsistin, mutta en ny hänestä sen enempää, kun hän on jo edesmennyt, että siltä osin levätköön rauhassa...
Edelleen vielä, tosiaan useasti senkin olen maininnut, että löysin myös itseni tämän aiheen piiristä ns. ohutnahkaisena narsistina, jollaisia useat muutkin narsistin uhrit saattavat olla, varsinkin nuo mainitsemasi jotka kärsivät narsistin rinnalla vuosikymmeniä...
Mieluusti kuulisin myös heidän tarinoitaan, mutta empä usein ole niihin täällä törmännyt, joskus ollut semmosia joissa ikäänkuin oltiin uhrina niskan päällä ja koulutettiin/hallittiin sitä tyhmää/mitään osaamatonta narsistia
Mitä tulee linkittämiseen/lainailuun, niin aikoinaan täällä saatettiin kopioida useinkin asiantuntijoiden tekstejä ja esittää niitä ikäänkuin omina kannanottoina, mutta itse ny pitädyn ns. reilun pelin hengessä, että jos ny lainaan lauseenkin niin ilmoitan myös ns. lähteen/kenen kommentti se on...
Muutenkin mielestäni niistä ny vaan saa enemmän oikeaa tietoa narsismista/narsisteista jos ny aihe jotakuta oikeasti kiinnostaa, kun mun mielestä ihan tuntemattomien henk. koht, mielipiteitä ei pidä ainakaan ihan pureksimatta niellä, että noista linkeistä voi asioita ikäänkuin tarkistella, mitä mieltä ns. itseäni viisaammat on asiasta..
"varsinkin nuo mainitsemasi jotka kärsivät narsistin rinnalla vuosikymmeniä...
Mieluusti kuulisin myös heidän tarinoitaan, mutta empä usein ole niihin täällä törmännyt, joskus ollut semmosia joissa ikäänkuin oltiin uhrina niskan päällä ja koulutettiin/hallittiin sitä tyhmää/mitään osaamatonta narsistia"
Rekisteröin ja tuon kommentin, missä kirjoittaja kirjoitti, että vuosikymmeniä kestäneitä suhteita narsistiin...
Mieleeni nousee ainoastaan yksi kirjoitus, jossa vaimo kertoi olevansa muodollisesti aviossa ja että mies käy joskus kotona...
Käsittääkseni pitkään narsistin kanssa selviytyy ainoastaan hotelliemäntä.
Käsitykseni mukaan viimeistään muutamassa vuodessa uhri kuin uhri ajautuu suuriin vaikeuksiin ja joutuu taistelemaan omasta mielenterveydestään, mikäli sitä on vielä jäljellä.
Olisi mielenkiintoista tietää, moniko kadottanut itsensä lopullisesti narsistin uhrina.
Myös minä huomasin saman viittauksen. Ihmettelen edelleen, koska tämä vihjailija kertoo asioiden todellisen laidan vai onko hänellä kuvitelma päässään erääseen parisuhteeseen liittyen, josta on tietävinään kaiken. Jos ei ole kärpäsenä katossa ollut toisten parisuhteessa tiirailemassa, vaan on kuullut vain pesänsaantivonkaukset selittelyineen, kannattaisi jättää arvailut sikseen.
Kyllähän totuus on se, että jos täällä joku kertoisi tarinan, vaikka nyt sen mainitsemasi hotelliemännän tarinan, niin sitä ei uskoittaisi. Ja syy on se, että näiltä vonkaajilta olette kuulleet ihan erilaisen tarinan ja ristiriita näiden kahden välillä on niin suuri, että pohdittavaksi jäisi ainoastaan se, minne se narsisti tarinasta katosi. Ja nimittelemänne narsisti voisi paljastua aivan joksikin muuksi, joka joutuu vain naisten kanssa vaikeuksiin harvinaislaatuisuutensa vuoksi, kun on kyky kuunnella naisten elämän vaikeuksia ja tästä johtuen tulkitaan ja analysoidaan väärin - hei olenkin ihastunut, ihana kuuntelija, joka ei örise kaljoissaan jne. Ja loppu on sitten sitä sotkua, jota voi täälläkin lueskella.
-Ihmettelen edelleen, koska tämä vihjailija ker-
-onko hänellä kuvitelma päässään
- josta on tietävinään kaiken.
- vaan on kuullut vain pesänsaantivonkaukset selittelyineen
-ristiriita näiden kahden välillä on niin suuri,
- nimittelemänne narsisti
-tästä johtuen tulkitaan ja analysoidaan väärin -
-loppu on sitten sitä sotkua
Jouduin lukemaan tekstin useaan kertaan, ennenkuin sain siitä mitään tolkkua. Missä on tämän kirjoituksen hyvis?
"Ja nimittelemänne narsisti voisi paljastua aivan joksikin muuksi, joka joutuu vain naisten kanssa vaikeuksiin harvinaislaatuisuutensa vuoksi, kun on kyky kuunnella naisten elämän vaikeuksia ja tästä johtuen tulkitaan ja analysoidaan väärin"
Joo tuosta ny kuitenkin tuli taas mieleen se tuntemani tyyppi, joka mieluusti itse kuvasi itseään noin, toimi kuuntelevana korvana monellekkin narsistin uhrille tai jostain syystä muuten vaikeassa suhteessa elävälle...
Noihin juttuihin ny vaan liittyi semmoinen erikoisuus, että kertomansa mukaan, ne naiset sen empaaattisen kuuntelun lisäksi halusivat seksiä ja hän koki olevansa ikäänkuin pakotettu sitä antamaan, kun ne naiset halusivat ja se märkä pimppi eteen pantiin ja sitten siitä seurasi se, että naiset oitis rakastuivat palavasti häneen ja tosiaan useampikin nainen pani avioeron vireille ja olivat muuttamassa hänen luokseen...
Itse hän sitten kertoi minulle, että joutuu ny sitten siitä syystä varomaan niitä naisia/ottamaan etäisyyttä , ei voi enää pitää yhteyttä, että kertoi tosiaan sinun tekstiäsi lainatakseni "harvinaislaatuidestaan" johtuen joutuneensa vaikeuksiin niiden naisten kanssa...
Että tuossa kun pohdit missä se narsisti noissa tarinoissa on, niin itse vastaisin, että eiköhän se ole tuo "kyvykäs" kuuntelija...
Mutta joo, tuo edellä kerrottu on vain hänen puheitaan, en tiedä oliko niitä kerrotun kaltaisia naisia todellisuudessa olemassakaan, mutta uskon, että joko hän oli itse se, joka sitä seksiä halusi ja johdatteli asiat siihen mallliin tai sitten vain jostain syystä halusi todistella noilla tarinoillaan, että kaikki naiset on "sellaisia"...
Noihin tarinoihin liittyen, hänen silloinen seurustelukumppaninsakin oli muuttamassa hänen luokseen ja hän jo ns. valmistelikin minua, ettei voi enää tapailla minua ainakaan niin usein, mutta jostain syystä sekin juttu kuivui kokoon ja kun kysyin, että mihis se yhteenmuuttosuunitelma kaatui, niin hän kuittasi asian sanomalla, että asioilla on tapana muuttua...
Eikä kauaa sitten mennytkään, kun seurustelukumppanista tulikin eksä jonka seksin tarpeista kuulemma joutui kuitenkin huolehtimaan, siinä samalla kun tapaili minuakin ja se nuoruudenrakkauskin ovella kolkutteli, mikä suhde sekin hänen kertomansa mukaan ehti jo päättyä sinä aikana kun vielä niitä sposteja minulle lähetteli, vaikka se todellisuudessa jatkunee yhä...
Näin jälkeenpäin kun näitä muistelee ja tähän kirjoittaa, en ihmetteli yhtään miksen voinu noita sen juttuja uskoa, kun ne nytkin tuntuu uskomattomilta.
"Että tuossa kun pohdit missä se narsisti noissa tarinoissa on, niin itse vastaisin, että eiköhän se ole tuo "kyvykäs" kuuntelija..."
Niin, tarinan hyvistä kaipasin... kuuntelijahan se, kukas muu.. miten lie tänne eksynyt... hän itse se kuuntelija, kukas muu..
"Niin, tarinan hyvistä kaipasin... kuuntelijahan se, kukas muu."
Niin en ny ihan hiffannut, ettäkö mielestäsi tarinan hyvis on hän joka kertoi auttavansa "yksinäisiä kovia kokeneita" naisia tarjoamalla heille kuuntelevan korvan ja seksiä, kun ne naiset hänen mielestään sitä halusivat niin pakkohan hänen oli...
No hyvin erilailla näköjään ajatellaan...
Toki hän itsekin ajatteli olevansa hyvis ja olihan hänellä noiden uhri naisten lisäksi vielä rumiinkin naisiin kohdistuva auttamisprojekti, joille piti hänen mukaansa myös antaa mahdollisuus saada seksiä...
Mitä tulee tuohon loppuusi, en ihan ny ymmärtänyt ajatuksen juoksuasi, mutta pikkusen ny tekee mieli taas varoittaa luulemasta mitään toisten tarinoiden perusteella, ettei välttämättä se tuntemani tyyppi ole kuitenkaan se sinun tuntemasi, vaikka joku on sinua lohdutellut ja sitten olet ihastunut auttajaasi ja se sitten auttaminen on johtanut seksiin...
Ja korostan edelleen vielä sitäkin etten tiedä edes noiden tarinoiden todenperäisyyttä, onko hänellä ollut semmosia suhteita kuin vain puheissaan...
Hyvis omasta mielestään, se kuuntelija... Todellisuudessa narsisti tuskin pitää itseään hyviksenä, mutta ei palstalla nyt kuitenkaan moiti itseään. Analysoin siis tuota juttua, missä vaimo vaikenee...
"pikkusen ny tekee mieli taas varoittaa luulemasta mitään toisten tarinoiden perusteella, ettei välttämättä se tuntemani tyyppi ole kuitenkaan se sinun tuntemasi, vaikka joku on sinua lohdutellut ja sitten olet ihastunut auttajaasi ja se sitten auttaminen on johtanut seksiin..."
Niin että mitä!! Kuvittelisin sinunkin nyt jo tuntevan minun tarinani sen verran, että minun narsisti-psykopaattini ei missään nimessä voi olla sinun ännäsi.
Minä "ajauduin" tyyppini kanssa seksiin, koska se oli minun ainoa pyyteeni häntä kohtaan alunperin... Eli takoitukseni oli käyttää häntä seksuaalisesti hyväkseni, mutta se ei riittänyt hänelle, jolloin sitten luisuin suhteeseen hänen kanssaan ja rakastuin. Eli suhde alkoi todella vasta, kun olimme jo viettäneet pari yötä yhdessä. Toki seksikäymistämme edelsi lyhyt seurustelu, jolloin harkitsin seksikanssakäymisen mahdollisuutta...
"Niin että mitä!! Kuvittelisin sinunkin nyt jo tuntevan minun tarinani sen verran, että minun narsisti-psykopaattini ei missään nimessä voi olla sinun ännäsi."
Kommentissasi ei ollut mainintaa narsistipsykopaatistasi, etten tiedä kenelle vastasin, vaan vastasin ny vaan ihan siihen mitä mieleen vastauksestasi tuli, lisättynä sillä että täällä ny on saanut tottua kaikenlaisiin ko. tyypin virallisiin puolisoihin jotka luulevat että puhun nimenomaan heidän miehistään, ompahan noita yhteydenottoja ihan spostin muodossakin asian tiimoilta tullut, että sen vuoksi tuo varoituksen sana...
Se on tää netti joka saa ihmiset luulemaan...
Kirjoittelen edelleen kaikualkuisella nimimerkillä. Tosin joku muukin sitä voi käyttää, kun ei kerran ole rekattu...
Ei, kyllä minä uskon että myös puoliso voi käyttäytyä narsistisesti. Jos molemmat liitossa on ehjiä, täysipainoisesti kehittyneitä, siis ihan sisältäkin aikuisia, sitten suhteeseen ei kuulu narsismia. Mutta koska useat eivät ehkä koskaan elämässään pääse sellaiseen tilaan (tai ainakaan ennen keski-ikää), pidän narsismia melko yleisenä.
Yhtenä merkkinä narsismin yleisyydestä yhteiskunnassamme pidän sitäkin, että itseäni ei ole uskottu, kun olen kertonut vanhempieni narsismista. Ihmiset ovat sokeita vääränlaiselle vallankäytölle, niin yleistä se on.
"Jos molemmat liitossa on ehjiä, täysipainoisesti kehittyneitä, siis ihan sisältäkin aikuisia, sitten suhteeseen ei kuulu narsismia."
Niin edelleen tuossa käytetään tuota narsismi sanaa pikkusen mielestäni väärin, voisin kyllä muotoilla lauseen niinkin, että jos molemmilla vanhemilla on tervettä narsismia niin myös lapset voivat hyvin ajatukseni/mielipiteeni muodostuu tällle pohjalle/tietooni mitä narsismi tarkoittaa...
"Terve narsismi
Narsismia voidaan pitää ihmisen tärkeimpänä positiivisena ominaisuutena.[7] Terveen narsistisella henkilöllä on hyvä itsetunto, ja hän voi hyvin. Narsistinen henkilö kykenee olemaan rikastuttavassa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja löytää elämästään monia mielihyvää tuottavia asioita. Narsisti tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä hänellä ole tarvetta korostaa itseään tai kykyjään eikä nujertaa toisia.[7] Terveen narsistista itsensä toteuttamista voidaan pitää elämänhaluisen elämän edellytyksenä. Terveellä narsistilla on rikas tunne-elämä ja sen myötä kyky kokea voimakkaita tunteita ja innostusta.[8] Hyvän itsetunnon ansiosta narsisti pystyy tarvittaessa olemaan myös yksin, ja terveen narsismin avulla ihminen kykenee selviytymään elämän kriiseistä ja kovistakin koettelemuksista.[7][8]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsismi
Mitä tulee aikuisiin, niin jokaisen aikuisen sisällä elää pieni lapsi, joka aina silloin tällöin tulee esiin, esim. haluna tulla hoivatuksi, lapsellisena käyttätymisenä tai tarpeena hullutella...
"Niin edelleen tuossa käytetään tuota narsismi sanaa pikkusen mielestäni väärin, voisin kyllä muotoilla lauseen niinkin, että jos molemmilla vanhemilla on tervettä narsismia niin myös lapset voivat hyvin ajatukseni/mielipiteeni muodostuu tällle pohjalle/tietooni mitä narsismi tarkoittaa..."
Narsismi sanaa käytetään väärin? Ei kai...:=) nyt tällä palstalla ole siten kukaan tehnyt...Ehkä kirjoittaja tarkoitti sitä oikeaa narsismia ei tervettä...
Ehkäpä se on niin, että joidenkin mielestä on hyväksyttävää vain se narsismi, jonka on omassa mielessään pyöritellyt, mahdollista on ristiriitaisuudet yleiseen narsismikäsitykseen. Ja silloin jokainen, joka häntä vastaan kirjoittaa narsismista, käyttää sitä väärin. Joskus olen huomannut ihmisissä sellaisen jännän piirteen, että sen minkä oikein yrittää kieltää ja monimutkaisin selityksin sen vielä tekee, on itsellään tuo kielletty vaiva. Kohta saan kuraa niskaan.....
"Mitä tulee aikuisiin, niin jokaisen aikuisen sisällä elää pieni lapsi, joka aina silloin tällöin tulee esiin, esim. haluna tulla hoivatuksi, lapsellisena käyttätymisenä tai tarpeena hullutella..."
Tuo on ok, kun se on hetkittäistä, mutta narsistille on jäänyt kuin 'lapsimoodi' päälle ja hänen kanssaan tulisi siten toimia samoin kuten pienten lasten. Häntä kohtaan pitäisi olla johdonmukainen ja jämäkkä niin ettei kiukuttelulle olisi sijaa. Mutta koska lapsen tahto on aikuisen vartalossa, se on ristiriitainen yhdistelmä ja tuntuu oudolle puhua aikuiselle kuin pienelle lapselle. Hänestä voi aiheutua myös hänen suuttuessa fyysinen vaara, jota pikkulapsi ei aiheuta. Narsisti on vain hetkittäin aikuinen samoin kuin me muut ollaan hetkittäin lapsia. Julkisivu pettää siis, kun narsisti näyttää aikuiselle häneen saattaa luottaa kuten aikuiseen tietämättä että sisällä on pikkulapsen mieli joka tekee asiat vain omaksi hyväkseen.
Narsisti ei hämää tarkoituksella mutta se että hän on lapsi aikuisen kuoressa, antaa hänelle erilaisia mahdollisuuksia kuin meille muille. Oletus että aikuiselta näyttävä henkilö käyttäytyisi ja ajattelisi kuin aikuinen on todennäköinen kun tapaa narsistin. Vasta kun näkee kuinka narsisti on tehnyt oikeasti asiat, paljastaa hänet mutta yleensä vahinko on jo tapahtunut.
Ulkonäkö on se kriteeri, jonka perusteella ihminen valitsee sen henkilön jonka kanssa voi aloittaa parisuhteen. Sen kuoren alla voi piillä sitten narsisti luonne joka pikkuhiljaa paljastuu esiin...
"Narsismi sanaa käytetään väärin? Ei kai...:=) nyt tällä palstalla ole siten kukaan tehnyt...Ehkä kirjoittaja tarkoitti sitä oikeaa narsismia ei tervettä..."
Jaa no mun mielestä oikea narsismi on sitä tervettä ja epäterve narsismi sitä vääränlaista johon jo ko. vaivan nimikin persoonallisuusHÄIRIÖ viittaa ts. narsismiiin on tullut häiriö...
Mutta joo, noidenkin terveen narsismin ja narsistisen persoonallisuushäiriön väliinkin mahtuu monenlaisia varioitaatioita, meissä kaikissa on narsismia ja myös ikäviä narsistisia piirteitä...
Että lause
"Jos molemmat liitossa on ehjiä, täysipainoisesti kehittyneitä, siis ihan sisältäkin aikuisia, sitten suhteeseen ei kuulu narsismia."
ei minun mielestäni nykytietämyksen mukaan voi olla todenperäinen, enkä ny tosiaan oli tuota narsismin saati nph:n käsitettä itse keksinyt vaan mielipiteeni perustuu ihan itseäni viisaampien tutkimuksiin ja yleisesti kaikkien saatavilla olevaan tietoon...
Mitä tulee tuon edellisen kommentoijan ajatuksiin, että narsisti on lapsi aikuisen kuoressa niin olen hänen kanssaan samoilla linjoilla.
Kyllä se oikea sairaus on aina oikea sairaus. Jos narsismista puhutaan se tarkoittaa oikeaa narsismia, jota kylläkään täällä ei taida edes olla. Terve narsismi on oikea sana jos puhutaan ihmisen perusnarsismista joka jokaisella kuuluisi olla.
"Jos narsismista puhutaan se tarkoittaa oikeaa narsismia, jota kylläkään täällä ei taida edes olla. Terve narsismi on oikea sana jos puhutaan ihmisen perusnarsismista joka jokaisella kuuluisi olla."
Niin jos huomatuksesi on minulle tarkoitettu niin tosiaan itsekin pidän OIKEANA narsismina tervettä narsismia ja väääränlaisena sitä epätervettä, ts. terveen narsismin puutetta jota mielestäni esiintyy niin uhreilla kuin narsistiksi kutsutuillakin, jonka asian ilmaisinkin jo tähän tapaan...
"Jaa no mun mielestä oikea narsismi on sitä tervettä ja epäterve narsismi sitä vääränlaista johon jo ko. vaivan nimikin persoonallisuusHÄIRIÖ viittaa ts. narsismiiin on tullut häiriö..."
Mutta itse olen sitä mieltä , että niin tervettä narsimia ei kellään ei ole, etteikö joskus itsekin käyttätyisi joskus joissain tilanteissa narsistin tavoin...
Täydellisiä emme ole, olkaamme siis inhimilliä ihmisiä johon kuuluu myös ajoittainen epätäydellisyys tuon terveen narsisminkin suhteen...
Sinulla taitaa termit olla kateissa, tarkoittaako sinusta sitten oikea narsistikin sellaista jolla on terve narsismi? Jos puhutaan oikeasta narsistista niin se näissä yhteyksissä ehkä tarkoittaa enemmän sellaista henkilöä jolle on diagnosoitu narsimi[9]. Oikea ei tarkoita tässä samaa kuin terve. Oikea tässä tarkoittaa samaa kuin aito, ehta, todistettu tms sana joka tarkoittaa sitä, että henkilöllä on oikeasti narsismi. Terveestä narsismista ei pitäisi puhua lainkaan narsismina muuten kuin tuon terve-etuliitteen kera. Oikea henkilö ei ehkä tarkoita sitä että henkilö olisi oikeassa, vaan että hän juuri se henkilö, jolla on tarvittavat edellytykset ollakseen juuri se tietty oikea henkilö[7]. Oikea narsisti, jolla on oikea narsismi siis olisi se henkilö, joka täyttää vaatimukset jotka vaaditaan siihen että hän on narsisti. Oikea narsisti jolla on epäterve narsismi ei oikein sovi sanottavaksi. Muuten oikea narsisti olisi henkilö jolla ei ole narsismia.
Narsisti on puhekielinen ilmaus henkilöstä, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö, NPH.
Jos halutaan olla piirun tarkkoja, kannattaa selventää mitä tarkoittaa... Palstalla kuitenkin tunnetaan NPH mm. narsisti ja narsku nimillä.
Terveestä narsismistakin on keskustelua riittänyt aika ajoin...
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13457096
http://keskustelu.suomi24.fi/t/11169313
Tässä pari keskustelua mausteeksi.
"Jos puhutaan oikeasta narsistista niin se näissä yhteyksissä ehkä tarkoittaa enemmän sellaista henkilöä jolle on diagnosoitu narsimi"
Sellaista diagnoosi kuin narsismi ei ole olemassa vaan ko. henkilö täyttää narsistisen persoonallisuushäiriön tunnusmerkit jonka perusteella hänet on diagnosoitu...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuushäiriö
Jälkimmäisen ketjun mausteet olivat makoisat, kiitos ketjun etsijälle.
Narsistit ei käy täällä lukemassa näitä juttuja,et sillä ei ole mitään merkitystä miten paljon Narsistia mustasukkasuuksissaan täällä kilpailluttaa henkisellä yliotteella.Tämä on hyvä palsta kun Narsistin uhrit on kirjoittelemassa,ei näitä asioita pysty Narsistin itsensä kanssa jutteleen.Hän joka on tai on ollut Narsistin kans tekemisissä,ei täällä ala kyseen alaistamaan ketään ja haukkumaan kirjoittajaa Narsistiksi,ei yhdenkään kirjoituksen perusteella
Olen myös kokenut, että yhteiskuntajärjestelmä tukee vanhempien narsismia, eikä narsistien lasta haluta kuulla.
Puolisoiden välilläkin voi olla narsismia toki, mutta tilanne tosiaan oletettavasti on jonkin verran tasavertaisempi kuin vanhempien ja lapsen välillä. Vanhempien ja lapsen välillä henkinen ote otetaan elämän alusta asti ja henkisesti alistetun asema saadaan ikäänkuin istutettua ihmisen sieluun siinä valmiiksi.
Mutta entä avioliitot, jotka ovat esimerkiksi vanhempien järjestämiä, tai jompaa kumpaa puolisoa on painostettu tai manipuloitu avioliittoon, niinkuin esimerkiksi joissakin kulttuuripiireissä tai uskonnollisissa kuvioissa voi tapahtua? Niissä mielestäni puolisot eivät välttämättä ole lähtökohtaisestikaan tasavertaisia, vaan joku voi olla voimakkaastikin jonkun henkilön tai yhteisön painostuksen alainen alusta asti, äärimmäisissä tapauksissa pakkoavioliitossa.
Tai avioliiton toinen osapuoli voi olla vaikkapa vammainen tms. tai muusta syystä poikkeuksellisen puolustuskyvytön.
Tarkoitan, että mielestäni aloittajan kirjoituksessa on ajatusta, mutta voi olla myös parisuhteissa erilaisia poikkeustilanteita, joiden vuoksi osapuolet eivät ole valtasuhteiltaan
läheskään tasavertaisia, ja jompikumpi on räikeästi hyväksikäytetty osapuoli.
Mutta en minä sitä jaksa surra, jos ihastun komeaan mieheen,
joka harrastaa kauniita naisia, eikä rakasta minua. Hihitän vaan sellaisille jutuille.
Tosin minulle on huomautettu, ettei kyseessä ole vitsi.
Tuota olen miettinyt aloittajan kanssa samaa, että miksi ihmiseessä kukaan esimerkiksi aikuinen lapsi keksisi negatiivisia juttuja mukavista rakastavista vanhemmistaan, ellei nyt ole joku kertakaikkinen patologinen valehtelija kyseessä niin, että se valehtelu olisi ilmennyt varmasti muissakin asioissa ?
"Avioliitossa aviopuolisoiden välillä saattaa olla kilpailua, kateutta ja mustasukkaisuutta tai muita keskinäiseen paremmuuteen liittyviä asioita, joiden takia toista mustamaalataan ja yritetään saada kuin henkistä yliotetta."
Sairaalloinen kateus on yksi narsismin oire. Narsisti kadehtii tuhovalla voimalla. Narsisti tekee tekemällä normaalista ihmisestä mustasukkaisen. Narsisti myös syyttä toista mustasukkaisuudesta, koska ei voi kestää mustasukkaisuutta, joka lähtökohtaisesti juoruaa narsistille mustasukkaisen omistusajatuksista, narsistihan on täysin vapaa aina ja on kenen kanssa mieleen juolahtaa...
Jos suhteessa on kyse jomman kumman puolelta vain keskinäisestä paremmuudesta, kyse ei ole rakkaudesta lainkaan. Narsisti ei kykene tuntemaan empatiaa eikä rakastamaan. Kuvaus kilpailusta sopii narsismiin.
Henkisen yliotteen saaminen on narsistille elintärkeää. Hän ottaa sen aina, tavalla tai toisella, yleensä sillä toisella ;).
Mustamaalauskampanjan narsisti tekee aina, ennemmin tai myöhemmin. Kun hyödyn saaminen alkaa loppumaan.
Aloittaja ei taida narsismista tietää paljoa...
"Narsisti tekee tekemällä normaalista ihmisestä mustasukkaisen."
Tekee toisesta mustasukkaisen, koska haluaa nöyryyttää ja halventaa tätä, nähdä tämä toinen alamittaisempana kuin hän itse on ja näyttää ja todistaa se myös muille.
Edellisen kirjoittaja ei taida tietää että kateutta, mustasukkaisuutta ja kilpailua mutta voi esiintyä ilman että olisi narsisti. Mutta tässä tapauksessa lapsuuden narsistit vain mittelevät toisiaan vastaan eli se on vain treenattujen narsistien välinen ottelu. Se voittaa jonka aito oikea lapsena hankittu narsismi on vahvempi..alakynteen jäänyt narsisti sitten valittaa ja mustamaalaa. Lisäksi antaa sen kuvan kuin hän olisi täysin viaton uhri vaikka on todellisuudessa aivan vastaava kuin mustamaalaamansa narsisti, "uhri" sattui vain häviämään eikä osaa niellä tappiotaan....
"Se voittaa jonka aito oikea lapsena hankittu narsismi on vahvempi..alakynteen jäänyt narsisti sitten valittaa ja mustamaalaa. Lisäksi antaa sen kuvan kuin hän olisi täysin viaton uhri vaikka on todellisuudessa aivan vastaava kuin mustamaalaamansa narsisti, "uhri" sattui vain häviämään eikä osaa niellä tappiotaan.."
Näistä "voittamisjutuista" tulee aina mieleen sen ko. tyypin sanat jotka lukee ihan mun spostis, että "turha koittaa xxx (= hänen nimensä) voittaa", jota jäin tosissaan kummastelemaan, että mitä hän tuolla voitolla mahtoi tarkoittaa, kun suhteemme oli tuossa vaiheessa jo päättynyt...
Mutta tuohon allaolevaan liittyen
"Lisäksi antaa sen kuvan kuin hän olisi täysin viaton uhri vaikka on todellisuudessa aivan vastaava kuin mustamaalaamansa narsisti, "uhri" sattui vain häviämään eikä osaa niellä tappiotaan.."
Niin ikävältä kuin tuo kuullostaakin niin se mun mielestä on totta, että narsisti tosiaan saattaa esiintyä myös uhrina...
ja kaikenlaisen itseäni viisaampien muualta aiheesta lukemani aineiston perusteella tiedän monen muunkin ajattelevan niin ettei tuokaan ajatus/tieto ole pelkästään vaan mun pään sisältöä/keksimää...
"Edellisen kirjoittaja ei taida tietää että kateutta, mustasukkaisuutta ja kilpailua mutta voi esiintyä ilman että olisi narsisti. "
No kyllä kuules vain tietää. Asetan sensijaan kysymyksen, että mikä on normaalin rajoissa oleva määrä. Väitän myös, että jos suhteessa ollaan toisen tai molemmat toistensa vahingoittamislinjalla, niin suhde ei ole likipitäenkään normaali.
Terveellä ihmisellä on paitsi empatiakyky, myös itsesuojeluvietti, joka normaalisti estää häntä tuhoamasta omaa elinpiiriään...
Kuvaillussa kammppailussa tuota empatiaa eikä suojelemista edes vilahda. Normaalit ihmiset keskustelevat riitansa. Voi löytyä myös kauhun tasapaino... mutta narsistisuhteissa tuhon kylväminen jatkuu säälimättömänä.
Eli kosaka pohjimmiltaan normaalit kuvaillut suhteilijat käyvät molempien kiepeästi kaipaamat sovintoneuvottelut, jota sovintoa he tarvitsevat jaksaakseen elää sellaista elämää, jossa he voivat toteuttaa itseään terveesti? Vai ovatko kuvaillut suhteilijat, etenkin toinen heistä narsisti? Eli kummin päin?
ko. tyypin sanat "turha koittaa voittaa" voi myös tarkoittaa sitä että hän on myös kokenut sinun aiemmin hyökkäävän itseään kohtaan, eli se kertoo myös siitä että olet ollut hänelle uhkana. Jos joku käy sinua uhkaamaan voisit vastata: "turha koittaa voittaa xxx... Tuo voisi kertoa siitä että sinä olisit se narsisti joka on uhannut aiemmin jollakin tavalla. Sait uhriltasi vastauksen ja esittelet sitä .... Me emme tiedä mitä aiemmin on tapahtunut, joten yhden sähköpostivastauksen perusteella sinun olisi aika turha sanoa jotakin narsistiksi. Koska sinun osuutesi asiassa puuttuu voisit olla kuin pikkulapsi joka tulee kertomaan mitä joku toinen teki hänelle kertomatta mitä itse teki ensin....
"Normaalit ihmiset keskustelevat riitansa"
Ei tuo ole silloin riita...mahdoton yhtälö...Ei ole olemassa mitään riitaa jossa keskustellaan: riidan täytyy sisältää riitelyä, ei keskustelua ennen kuin se on riita.
Muuten se on vain keskustelu? Selitä miten riita voi olla keskustelu.
"Jos joku käy sinua uhkaamaan voisit vastata: "turha koittaa voittaa xxx... "
Jaa no, jos joku käy minua uhkaamaan, niin ensimmäinen reaktoi varmaan on pelko, enkä siitä syystä ny suurin surminkaan lähtisi mihinkään kilpasille vaan enemmänkin yrittäisin joko vältellä ko ihmistä tai ainakin yrittäisin käyttätyä suht neutraalisti, ettei hän kokisi minua minään kilpailijana, saati uhkana...
Nyt puhun tosielämän tilanteesta, en näistä palsta jutuista, vaikka täälläkin ny pyrin samaan tietyllä lailla, etten ny lähde mihinkään herjakilpasille...
Mutta tuossa ny kuitenkin kun spekuloit että mitä moiseen kommentin taustalla saattoi olla, niin itsekin toki aikoinaan pohdin samaa, että millä tavoin hän voisi kokea minun kilpailevan kanssaan ja mistä asiasta...
Kun ensinnäkin ennen tuota siihen liittyi vitsi http://vitsikirja.net/mies-ja-golf/ jolla hän ilmiselvästi halusi tehdä tiettäväksi milä mielellä hän suhteeseen oli lähtenyt että minä olin tuo tyhmä joka uskoi "menninkäiseen"...
Mutta tuossa vaiheessa/kun suhde oli päättynyt jo aiemmin jo tiesin sen itsekin, ja vastineeksi laitoinkin ymmärtäväni tuon jutun/vitsin jujun, että olin tullut pahan kerran höynätetyksi ja hyväksikäytetyksi ja tosiaan sen hänelle ilmaisinkin...
Mutta jostain syystä hän ny kuitenkin halusi vielä jatkoksi laittaa tuon "turha koittaa, hän voittaa" juttunsa, jota kovasti kummeksun, mistä moinen, millä tavalla hän voittaa jne...
Kun suhde ny tosiaan oli jo päättynyt ja minä ny tosiaan olin se "hävinnyt" osapuoli sillä tavalla, että olin tullut totaalisesti huijatuksi, eikä ny tosiaankaan tehnyt mieli hänen suhteensa koittaa mitään, kuhan ny jotensakin siististi eroon pääsisi ja itsensä saisi kasatuksi kun se kokemus totaalisesti huijatuksi tulemisesta ei ny mikään mielyttävä ollut...
Että edelleenkään en tiedä mitä hän mahtoi tuolla tarkoittaa mutta toin sen ny vaan esiin, liittyen tuohon, kun yleisesti on tiedossa että narsistin elämä on kilpailua, että tosiaan jonkinlainen kilpailu aspekti minullakin on kokemuksena liittyen siihen ko. tyyppiin, vaikka itse en ees ymmärrä, mistä syystä kilpailisin hänen kanssaan sen paremmin kuin miksi, mistä hän kilpailisi minun kanssani...
Tarkoitin tietenkin, että riita riittävän kauvan jatkuttuaan synnyttää normaaleille ihmisille tarpeen sopia se... yleensä keskustellen. Narsistille ei rakentava keskustelu on mahdottomuus eikä tuloksia synny. Oikeastaan hän kyllä rakentaa, mutta vain omaan puoltaan. Oma narsisti-psykopaattini keskusteli kyllä, mutta tuloksia ei syntynyt. Hän ei toiminut koskaan niin, että asia olisi ratkennut sopivaksi molemmille, vaan ainoastaan hänelle.
No ehkä hän arveli sinun lyövän paremmaksi (pahemmaksi). Jos hän huijasi sinut uskomaan menninkäisiin hän arvelee että sinä yrität voittaa saamalla hänet uskomaan keijuihin
"No ehkä hän arveli sinun lyövän paremmaksi (pahemmaksi). Jos hän huijasi sinut uskomaan menninkäisiin hän arvelee että sinä yrität voittaa saamalla hänet uskomaan keijuihin"
Joo en tiedä niin tarkkaan narsistin aivoituksista/sieluelämän elämästä, mutta tuo sinun
"hän arvelee että sinä yrität voittaa saamalla hänet uskomaan keijuihin" kuullostaa ihan huuhaalta, ikäänkuin kuin ny vaan halusit keksiä jonkun selityksen...
Mutta joo, kuhan ny otin asian tässä kohtaa esille liittyen tuohon mainituun kilpailemiseen, että tuntui omituiselta tuollainen tarve voittaa, tilanteessa jossa suhde minuun oli päättynyt jo joitain kuukausia sitten ja en ny suurin surminkaan olisi lähtenyt senkaltaisen ihmisen kanssa mihinkään kilpasille tilanteessa jossa tunsin itseni aikas "lyödyksi" ja kuvaannollisesti vatsa kääntyi nurin koko asian ajattelemisestakin...
Että jos ny jotain pitää tuosta ajatella, niin ehkä hän ny vielä tuolla vitsillä halusi vaan ikäänkuin vielä lyödä lyötyä, vaikka het sen jälkeen kun en suostunut häntä tapaamaan jo kertoikin mikä oikeasti oli hänen puoleltaan homman nimi ja tarkoitus...
Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, ikävistäkin asioista voi ottaa opikseen ja kokemuksen jälkeen osaa paremmin arvostaa sitä arjen, tavallisten ihmisten kauneutta, hyviä ihmissuhteita ja elämää ylipäätänsä...
Toki tuli opituksi myös että tuommosia paskojakin (hänen oma nimityksensä itsestään) ihmisiä on olemassa, mutta onneksi ny kaikki ihmiset ei ole sellaisia...
Miten pystyit ottamaan opiksesi ja miten se tuon kokemuksen jälkeen sitten näkyi, niin omassa käyttäytymisessä kuin mahdollisissa suhdevalinnoissa myöhemmin? Ihan vain sen vuoksi, että oppisimme, miten tuollaisesta voi päästä eteenpäin.
"Miten pystyit ottamaan opiksesi ja miten se tuon kokemuksen jälkeen sitten näkyi, niin omassa käyttäytymisessä kuin mahdollisissa suhdevalinnoissa myöhemmin?"
No nuo oppimiskokemukset liittyvät ihan noihin perusjuttuihin, itsetuntemukseen, omiin vahvuuksiin ja heikkouksiin liittyviä asioita, juurkin niihin LR, ohut/käänteisnarsisti juttujen pohdintoihin, siihen mitkä asiat ovat vaikuttaneet valintoihini, miten voisin itse vaikuttaa elämäni kulkuun, arvostaa ja rakastaa itseäni enemmän etten antaisi kohdella itseäni huonosti jne...
Että kun aikansa noita asioita pyörittelee niin tyhmempikin oppii ja sen myötä itsetunto ja tietynlainen jämäkkyys on lisääntynyt, ihan kaikkeen ei tarvitse suostua eikä ihan kaikkia miellyttää ja mikä parasta kaiken tuon myötä alkaa pitää itsestään enemmän, mikä sitten vaikuttaa posiitivisesti muihinkin ihmissuhteisiin...
Tiedätkö mistä johtuu, ettei narsisti tunne tarvetta sopia riitoja?
No tietysti siitä, että hänelle on aivan herttasen yhdentekevää yksi riita. Hän tietää, että halutessaan hän saa manipuloimalla asiat "kuntoon".
Ei hänen tarvitse sopia, hänen tarvitsee vain manipuloida.
Voiskohan minun tapauksessa olla tätä,4v.ollaan oltu kimpassa,n.1,5v seurustelun jälkeen tuli 'ilmi' vara-herra jonka kanssa chättäilee ja pitää yhteyttä,on kertonut minulle et tämä 'vara' oli toinen vaihto-ehto mut valitsi minut,eikä missään nimessä kerro kuka hän on ja piikkiä tulee aika-ajoin ku ovat chättäilleet tai soitelleet,kylläkin hänen lapset tietää hänet,ainakin 22v.tyttönsä joka on täysin äitykän 'nuorassa'
Itselläni on taipumus lukea myös narsistien lasten kirjoituksia sillä silmällä, että onko noin. Tietenkin jos aikuisena vielä on sillä linjalla...
Vanhemman kuuluisi nimittäin olla auktoriteetti lapsilleen... Nykyään ongelmana on enneminkin se, että vanhemmuus on hukassa eivätkä vanhemmat hallitse lapsiaan.
Murrosikäinen on lähes säännönmukaisesti sotajalalla vanhempiaan vastaan. Taustalla se, että vanhemmat hallitsevat voimakkaassa kasvussa olevaa nuorta ja hänen resurssejaan. Luonto ajaa nuorta itsenäistymään, mutta se ei ole vielä kaikissa asioissa mahdollsta ja täysi-ikäisyyskin alkaa vasta 18v.
Kasvun onnistuminen suotuisasti ei aina riipu pelkästään vanhemmista. Lapsen ja varsinkin elinpiiriltään laajemman nuoren elämään vaikuttaa paljon muutkin asiat.
Kannatan yleensä kyseenalaistamista.
Narsistin uhri vain on siitä ikävässä asemassa, että usein aluksi tänne kirjoittaessaan on kriisissä ja jos aina kirjoitetaan torjuva ja epäilevä vastaus, ei se aja mielestäni mitään asiaa. Silloin taustalla on vastaajan oma sairas halu häiritä palstaa...
Käsitykseni mukaan ja jostakin lukemanikin mukaan narsisteilla vanhemmilla ja näiden pienellä lapsella ei välttämättä olekaan suuria ristiriitoja keskenään, mikäli lapsi on vanhempien mielestä 100% mallikelpoinen ja siten vanhempien egoa ruokkiva, eli lahjakas, äärimmäisen tottelevainen, vain enintään kerran kiukutellut ja osaa jo kolme vuotiaana olla aikuisten läsnäollessa täysin hiljaa, ei koskaan tavoittele omaa etuaan (joka on huono käytöstapa) jne.
Ja on vanhempien kiittelemänä kuin heidän mielensä.
Jos lapsi aikoo alkaa omaksi ihmiseksi isompana ja haluaa elämässään jotakin itselleen hyvää tai muuta kuin ne vanhempien jutut, painajainen alkaa siitä. Vanhemmat käynnistävät kaikki kykynsä ja taitonsa säilyttääkseen valta-asemansa samanlaisena kuin pikkulapseen. Tässä vaiheessa konstit ovat rumemmat ja halpamaisemmat ja tuhoavia luonteeltaan.
Kuinka pärjää yhteiskunnassa ihminen, joka on noin hyvin kasvatettu ?
Tietää aina ottaa viimeisen, pienimmän ja huonoimman kakun palan.
Hänelle on opetettu, että se on tapa olla hyvä ja kelvollinen ihminen.
Kaikki lapsuuden lahjakkuudet valuvat hukkaan. Niitä on epäkohteliasta mitenkään käyttää, niinkuin omaa järkeäänkään.
Tuottaako tuollainen aikuinen lapsi vanhemmille egon pönkitystä.
Häpeäksi se on, parasta olisi saada se piiloon.
Lapsuudessa ei mitään vikaa, lapsi mallikelpoinen, aikuisen lapsen ahdinko vain hänen päässään?
"Hänelle on opetettu, että se on tapa olla hyvä ja kelvollinen ihminen"
Niin joiltain osin saatoit kuvata tuossa tuossa ns. ohutnahkaisen narsistin, ihmisen joka tuolla tavoin asettaa muut ihmiset ja heidän tarpeensa itsensä edelle ja itsensä ja omat tarpeensa viimeiseksi hakien sillä tavoin hyväksyntää ja rakkautta, tapa joka on lähtöisin lapsuudesta koska vain sillä tavalla on saanut vanhempiensä hyväksynnän...
Muutenkin toit esiin, sen ettei tosiaankaan lapsuuteen tarvitse aina liittyä mitään dramaattista kaltoinkohtelua, vaan kyse sattaa olla vain siitä ettei tule hyväksytyksi/rakastetuksi lapsena/ihmisenä sellaisenaan, kaikkine puolineen vaan vanhempien hyväksyntä/rakkaus pitää ansaita teoilla, suorituksilla, olemalla tietynlainen...
Mielestäni tämmösiä hyväksynnän, rakkauden, arvostuksen hakijoita teoilla ja suorituksilla on maailma täynnään, ongelma vain tahtoo olla ettei mikään tunnu riittävän...
"Kuinka pärjää yhteiskunnassa ihminen, joka on noin hyvin kasvatettu ?
Tietää aina ottaa viimeisen, pienimmän ja huonoimman kakun palan."
Olen aivan samaa mieltä asiasta. Lapsi kasvatetaan jättämään itsensä huomiotta ja antamaan toisille ensin ja jos mitään jää saamaan itse. Sellaiset lapset eivät työpaikoilla tarvitse etuja, ne kuuluvat muille mutta ei hänelle. Äläkä paljasta lahjakkuuttasi ettei sinua lyötäisi, sen ovat narsistivanhemmat opettaneet. Jos olet hyvä jossakin sellaisessa joka hyödyttäisi sinua itseäsi se tuomitaan pahana.
Aivan kuin vanhemmat kotona kylään lähdettäessä teroittivat lapselle ettei kylässä sitten saa pyytää tai ottaa mitään että pitää odottaa, kunnes annetaan. Takaisin kotiin tultua vanhemmat kehuivat lasta että käyttäydyitpä hienosti et pyytänyt etkä ottanut mitään, johon lapsi vastasi mutta en kyllä saanutkaan mitään. Lapselle oli unohdettu tyystin antaa mitään koska kylässä oli varmaan totuttu siihen että lapsi ottaa itse.
Tuo sama ongelma on muuallakin: kun vanhemmat kasvattavat lapsestaan liian nöyrän ja hyväkäytöksisen, hän jää loppujenlopuksi kaikesta ilman, ne saavat jotka itse ottavat, eivätkä odota sitä että tarjotaan. Maailma ei jaa jokaiselle tasapuolisesti pikkuleipiään.
Vanhemmat kehuvat kuinka hyvin he ovat kasvattaneet
Kuulostipa tutulle tuo kyläily ja pikkuleivät :)
Ne pikkulivät jäi sitten pysyvästi saamatta.
Kuka niitä vaivautuu jakelemaan sellaisille, jotka ei "viitsi" itse ottaa.
Tuli nyt vielä mieleen, että elämä kokonaan ilman narsismia on aivan kamalaa.
Sanoista "uskottavan narsismin olemassaolo" tulee minulle tunnelma kuin minkäänlaisen narsismin olemassaolon paljastuminen olisi aina asia, josta kuuluu tulla syyllisyyttä.
Minun mielestäni olisi ehkä rakentavinta, että narsistien uhri alkaisi hieman etsiä narsismia itsestään, ja vaalia sitä kauniina asiana sopivassa mittakaavassa.
Jos muut haluavat auttaa, voitaisiin olla syyttävästi osoittelematta kaikkia pieniä narsismin hippusia mitä missään näkyy.
Eikä ne isommatkaan klöntit siitä syyttämällä parane, niinkuin ei kieltämälläkään.
Ei kiitos noita ohutnahkaisjuttuja ainakaan liittyen minun kirjoituksiini :),
ko en kannata kyseistä teoriaa päiden kaavoitukseksi.
Saavat narsistit siitä vaan konstin jatkaa perinteitään,
kun voidaan laittaa sama sukunimi jatkumaan, kun laitetaan vaan
nimeksi Ohutnahkainen.
Niin onhan se sitten vielä jotenkuten kelvollinen, vaikka turhan ohutnahkainen.
Luin erään kirjoituksen, että lapsen pahinta kaltoinkohtelua on se, ettei häntä rakasteta.
Ja sellaisen hienon idean, että meidän ei tarvitse olla näiden perinteiden orjia.
Minusta usko siihen, että meillä on mahdollisuus astua kakíkista näitä kaavoista ulos,
on toivon alku...
"Minusta usko siihen, että meillä on mahdollisuus astua kakíkista näitä kaavoista ulos,
on toivon alku..."
Tuosta olen kanssasi samaa mieltä, mutta en henk. koht. usko myöskään siihen, että ihminen voisi omilla voimillaan muuttaa itseään kokonaan toisenlaiseksi, mutta se mihin voimme omilla valinnoillamme suuresti vaikuttaa on oma elämämme...
Jotenkaan en ymmärrä näitä juttuja joissa se perin inhimillinen ominaisuus ihmisessä narsismi, narsistisuus, pitää itsessään kokonaan kieltää ja jos sen olemassolo hyväksytään niin se nähdään vaan toisessa.
Mitä tulee tuohon...
"Luin erään kirjoituksen, että lapsen pahinta kaltoinkohtelua on se, ettei häntä rakasteta."
Niin siitähän tässä narsismi asiassa on juurkin kysymys, että palasit sinne narsismin syntylähteille, sieltähän se juontuu, niin terve narsismi kuin mahdolliset häiriötkin...
Kunhan nyt ensiksi törmäät siihen oikeaan narsistiin, niin kirjoitappa sitten...Kirjoituksesi oli täyttä huuhaata..narsisti ei ole jossain lapsen, vanhemman tai aikuisten välisessä suhteessa, vaan ihan vaikka missä, jos on!
Aivan. Työpaikalla ovat erityinen riesa ja saavat uhrinsa sairastumaan ja vaihtamaan jopa alaa.
"narsisti ei ole jossain lapsen, vanhemman tai aikuisten välisessä suhteessa"
Jo on tyhmää sakkia taas kirjoittelemassa. Eiköhän se narsismi juuri synny lapsen ja aikuisen välisestä suhteesta. Se on puhtainta narsismia. Kaikki muu aikuisena on vain sen jälkipeliä...
"Eiköhän se narsismi juuri synny lapsen ja aikuisen välisestä suhteesta. Se on puhtainta narsismia. Kaikki muu aikuisena on vain sen jälkipeliä..."
Hienosti kiteytettynä se ydinasia, joka moneltakin tuntuu usein unohtuvan...
"Kaikki muu aikuisena on vain sen jälkipeliä..."
Sen verran taas hihkaisen, että se narsisti ei omasta sairaudestaan mitään ymmärrä ja ne uhrit ovat sen jälkipelin täysin sivullisia kärsijöitä...
Eikö se ole niin, että narsismi ei näy, jos ei ole jälkipelissä riistettäviä?
Tässä yksi likaisen jälkipelin seurauksena siipeensä saanut vain kerää päätään kasaan...
Olet täysin hakoteillä!
Sinäpä sen tiedät.
Jos narsistin perheessä sisällä vallitsee narsismi, on se monta kertaa vahingollisempaa kuin työpaikoilla jälkipeli. Perheessä luodaan aina uutta narsismia, jälkipeleissä työpaikoilla ei niin tehdä. Eli 'kasvatukselliseen narsismiin' tulisi kiinnittää huomiota ja ehkäistä uusien narsistien synty väärän kasvatuksen kautta. Narsismi työpaikoilla siis johtuu siitä, että narsisteiksi kasvatetaan kotona ja he sitten aikanaan menevät töihin ja aloittavat pelaamisen. Turha on silloin enää estää pelaajan pelaamasta, häntä ei estä mitään. Eli työpaikoilla nähdään ja hoidetaan vain oireita kun itse narsismi on syntynyt ja toteutunut täydellisesti vanhemman ja lapsen välisestä vääränlaisesta suhteesta.
Suurin huomio asioissa pitäisi kiinnittää siihen että lapsia kasvatettaisiin niin ettei heistä kasva uusia narsisteja jotka kasvattavat lapsistaan taas uusia...jotka poikivat taas uusia...
Jos narsistin perheessä on neljä lasta joista jokaisesta kasvatetaan narsisti ja he jokainen saavat neljä lasta jotka kasvatetaan narsisteiksi jotka saavat neljä lasta joista jokaisesta kasvatetaan narsisti. Narsistien määrä on kasvanut lukumääräisesti 84 kertaiseksi kolmessa sukupolvessa. Mutta lasten määrä voi olla jokaisessa tapauksessa vaikka 10, kun joillakin narsistisilla uskonlahkoilla on tapana lapsia tehdä. Yhdestä narsistista olisi kasvanut silloin 1110 narsistin lauma.
Narsistit maan perii.
" Perheessä luodaan aina uutta narsismia, jälkipeleissä työpaikoilla ei niin tehdä. Eli 'kasvatukselliseen narsismiin' tulisi kiinnittää huomiota ja ehkäistä uusien narsistien synty väärän kasvatuksen kautta. "
No ilman muuta, tietenkin.
Asioita pitää tarkastella monista näkökulmista, vain niin voi syntyä mahdollisimman kokonaisvaltaista ymmärrystä.
Minulla ei ole kanssasi kilpailevaa näkökantaa, jos ymmärrät, mitä tarkoitan, vaan rinnakkainen..
Eli perheen ulkopuolinen joutuu ulkopulisena kärsimään narsismista. Tulee kaapatuksi mukaan sattuman oikusta. Käsittääkseni työpaikkakiusaamisen uhrit, joita narsistien uhrit usein ovat myös, voivat menettää työnsä, mielenterveytensä ja sitä kautta mahdollisuutensa järjelliseen elämään, ilman, että heillä itsellään on osaa tai arpaa asiaan.
Samoin parisuhteeseen narsistin kanssa joutunut saa yleensä kattavan haavan sieluun... yllättäin.
Ei sattumalta vaan syystä. Narsisti työpaikalla on narsisti lapsuudessa tilan jatkumo. Uhrikin on kasvatettu siten että hän on otollinen narsistin uhri. Uhri vastaa narsistin tarpeisiin ja kuka tahansa ei sitä tee. Kuka tahansa siis ei joudu sattumalta uhriksi, vaan siihen uhriksi täytyy olla myös siihen sopiva henkilö. Minusta ainoa uhri on lapsi, aikuinen ei varsinaisesti ole uhri, hän kykenee tekemään asialle jotakin, vaikka työssä ottamaan lopputilin ennenkuin alistuu kärsimään. Kai silloin työpaikallakin alkavat heräillä jos hyvät työntekijät lähtevät.
'Ei saa jäädä tuleen makaamaan' sanottiin jo tuntemattomassa. Aikuisena alistuminen on siis vapaaehtoista, oma vika, mitäs alistuu, eikä tee asialle mitään ja antaa narsistin ampua itseään kovilla. Lapsi on se oikea alkuperäinen uhri, puolustuskyvytön, hiljainen kärsijä, joka ei mahda asioille vielä mitään. Hänelle aiheutuu vamma. Kaikki lähtee kodista ja lapsuudesta, niin narsistilla kuin uhrilla.
Työpaikoilla oleville narsisteille ei mahda mitään enää, ainoa keino on estää uusien tuleminen jo lapsuudessa. Kun kyse on sairaudesta, pitäisi kehittää rokote joka suojaa lasta narsismin syntymiseltä ja kehittymiseltä. Samalla se suojaisi myös niitä henkilöitä, jotka muuten altistuisivat myöhemmin kyseisen narsistin jälkipelille.
Hyvä kirjoitus mielestäni.
"Kun kyse on sairaudesta, pitäisi kehittää rokote joka suojaa lasta narsismin syntymiseltä ja kehittymiseltä. "
Eiköhän ne "rokotteen" ainesosat sisällä jo olemassa olevia asioita, jotka vaan tuppaavat joko unohtumaan tai niistä ei tiedetä, ei viitsitä panostaa tai luullaan ettei itsessä ole mitään vikaa...
Suurin osa lapsista kuitenkin syntyy parisuhteeseen, on olemassa sanonta että vanhempien parisuhde on lasten koti...
Että ensinnäkin vanhemmilla pitäisi olla sitä tervettä narsismia johon kuuluu myös hyvä itsetunto ja sen lisäksi tarvitaan sitä rakkautta, sitoutumista niin parisuhteeseen kuin vanhemmuuteen niin että kaikeen tekemiseen/valintoihin sisältyisi tuo rakkaus perheenjäseniä kohtaan...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsismi
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kehra/rakkaus/
http://www.suhdesoppa.fi/lapset-perhe/terveen-perheen-tunnusmerkit/
Kukaan tuskin on täydellinen tuossakaan lajissa, mutta uskon, että pelkästään jo sillä että vanhemmat rakastavat lapsiaan päästään jo pitkälle...
Lapsiaan tulisi rakastaa, sekä myöskin välittää vaikkei rakastaisikaan, Välittäminen on lievemmin ilmaistu kuin rakastaminen, mutta ajaa samaa asiaa ehkä kattavammin kuin rakastaminen. Kaikesta tulisi välittää. Ihmisistä, eläimistä, ympäristöstä. Vieraista ihmisistäkin voi välittää. Se jos välittää jostakin ei sido myöskään toista osapuolta. Välittäminen on vapaaehtoista. Jos vanhemmat eivät välitä lapsesta ei lapsi opi välittämään kenestäkään.
"Kaikesta tulisi välittää. Ihmisistä, eläimistä, ympäristöstä. Vieraista ihmisistäkin voi välittää. Se jos välittää jostakin ei sido myöskään toista osapuolta. Välittäminen on vapaaehtoista."
Niin otit esille asian josta itselle tuli mieleen, että on olemassa sellainenkin sanonta että rakkauden vastakohta ole viha vaan välinpitämättömyys...
Lapsiin liittyen, pitäisi aina välittää lapsista, muistakin kuin omista sillä he ovat tulevaisuuden aikuisia
Kuinka usein uusiomiehet perheissä välittävät toisen lapsista niin, että ovat samassa asemassa kuin omat lapset? Tietenkin sitä naisena haluaa, että omat mahdollisesti eri miesten kanssa saadut lapset tulevat yhtälailla hyväksytyiksi, mutta tulevatko he? Tulevaisuuden aikuisia kohdellaan aika karmealla tavalla. Samalla, kun vaatii omille kohtelua, niin pitää itsekin ymmärtää kohdella muiden lapsia myös tulevaisuuden lapsina - mahdottomuus.
"Uhri vastaa narsistin tarpeisiin ja kuka tahansa ei sitä tee. "
Väitän nyt todella lujaa, että ei varasta. Ei mitenkään automaattisesti. Aika päkäpäistä väittää, että narsistin uhri on epäluotettava.
Väitän, että uhri lakkaa olemasta uhri sinä hetkenä, kun ote lipsahtaa ja alkaa tuottamaan vahinkoa eteenpäin "narsistin piikkiin"... Syyttää narsistia omasta rikollisuudestaan.
Pidän itseäni narsistin uhrina. Seurustelusuhde oli lyhyt, koska en voinut mitenkään kuvitella hetkeäkään, että vaarantaisin mitään elämäni tasapainosta hullun narsistin takia. Tasapaino pitää sisällään tärkeimpänä sen, että voin katsoa peilistä itseäni ja sanoa olevani luotettava moraalinen ihminen.
Siis varkaat on todellakin muualla.
Niin viisaita sanoja löytyy todella paljon, mutta todella paljon myös vielä opittavaa narsismista ja narsistien uhreista -kaikkein eniten heidän monipuolisesta kirjostaan...
" Kuka tahansa siis ei joudu sattumalta uhriksi, "
Kyllä joutuu.
Narsisti lyö kätensä pas*aan usein. Narsistin kannalta pas*aan...
Eli uhri nostaa kytkintä. Kukaan ei laske narsistin huteja, hän itse kaikkein viimeksi.
Kytkintä nostanut uhri, kuten minäkin, voi olla hyvin, hyvin satutettu ja loukattu.
Kukaan ei ansaitse uhrin osaa.
"aikuinen ei varsinaisesti ole uhri, hän kykenee tekemään asialle jotakin, vaikka työssä ottamaan lopputilin ennenkuin alistuu kärsimään. Kai silloin työpaikallakin alkavat heräillä jos hyvät työntekijät lähtevät."
Äkkiäkös sitä hilpaisee kuka tahansa työpaikasta muualle. Kuka nyt ei voisi jättää työtään ja muuttaa. Myy talonsa, puoliso muuttaa myös työpaikkaa ja jättää ehkä pitkänkin uransa. Kepeätä meininkiä teillä siellä aivan_aivan-taivaassa.
" Aikuisena alistuminen on siis vapaaehtoista, oma vika, mitäs alistuu, eikä tee asialle mitään ja antaa narsistin ampua itseään kovilla."
No hyvä kun s i n ä pystyt säätelemään viuhuvia luoteja, muuttamaan työtä, paikkakunta ja ystäväpiiriä.. mikään ei maksa sinulle mitään... suosittelet muillekin.
Missä on laajempi näkemysesi yhteiskunnasta ja ihmisten elämästä yleensä. Sinä kuvittelet kaiken niin ylen helpoksi. Ihmiset ovat sinulle kuin pelinappuloita, jotka voivat narsistin takia liikkua kuinka pitkälle tahansa, ja mikään ei tosiaankaan noille ulkopuolisille tunnu missään, heillä ei ole sinun mielestäsi mitään väliä.
-Ymmärrätkö, että kirjoituksillasi mitätöit toisten elämää?
Kylläpäs taas tosiaan vedetään mutkat suoriksi. Että olisi aikuisen ihmisen oma valinta miten narsistin kohtaa.
Hohhoijaa sanon minä! Et voi työpaikalla valita esimiestäsi, etkä työtovereitasi. Et nuorena ja kokemattomana henkilönä näe puolisosi narsismia. Narsisti on todella taitava silloin kun on taitava! Päädyt pienten lasten vanhemmiksi ja avioliittoon narsistin kanssa ennen kuin huomaatkaan.
Ja jos olet esim. katolilainen, MITEN VALITSET JÄTTÄVÄSI NARSISTIN?
Jos teillä on kehitysvammainen lapsi jonka hoitoon tarvitset narsistin taloudellista- ja hoitotukea, kuinka selviät yksin 24 tuntia vuorokaudessa hoitoa tarvitsevan lapsen kanssa? Jne jne...
Aina voi äänestää jaloillaan.
Teille on tärkeintä se että saatte sääliä siitä kun joku narsisti teitä kiusaa, olette kuin alkoholistit jotka löytävät syyn aina muualta kuin itsestään. Tietyllä tavalla olettekin samankaltaisia kuin alkoholistit, alkoholin paikalla on vain narsistin viehättävä persoona joka oli alussa aina hauska ja ylivertainen ja johon olette addiktoituneet niin ettette pääse irti. Siitä on tullut teille kuin piru. Alkoholikin on taitava pääsemään ihmisen elämässä hallitsevaksi jos sille vain antaa vallan. Onhan se alkoholikin mukavaa alussa pienissä erin, ai että on hauska aine, mutta kaikki voi muuttua myöhemmin, siitä tuleekin kirottu aine. Olette narcissosholisteja jotka tulevat taistelemaan läpi koko elämänsä, ja muistakaa, ei pisaraakaan narsistia enää...tai se vie!
Narsisti tosiaan vie uhrinsa niin kokonaan suhteen alussa, että voi hyvin verrata huumeeseen. Koukutus on paljon nopeampi kuin alkoholissa...
Tottakai se on ihan missä vaan, ja vakavinta siellä missä on käytössä eniten valtaa
Missä tehtaassa narsisteja valmistetaan? Sen tehtaan nimi on perhe.
Ketjun aloittaja on jumaluusharhasta kärsivä narsisti.
Kirjoittaminen hänen kanssaan on hyvin raskasta eikä anna mitään, eikä tuota rakentavaa ratkaisua.
Hän on hyvin kaukana inhimillisestä ajattelijasta. Hän käyttää lapsuutta keppihevosena ja pitää muita ihmisiä merkityksettömänä.
Hän kokee ehkä itse kärsineensä narsistisista vanhemmista ja on oman kirjoittelunsa lapsi, jolla ainoastaan on väliä... muut ovat merkityksettömiä.
Onpas huono trollaus: avioliitossa elävät eivät kirjoittele nettipalstoille toisistaan pahaa, eivätkä myöskään lapsista. Itse en tiedä tuollaisista ongelmista, minulla on sellainen perhe, että kunnolliset vanhemmat. Onneksi myös niin henkisesti kypsiä, että eivät kirjoittele parisuhteestaan internetissä.
Varmasti näin on, mutta löytyi kuitenkin yksi hyvä kirjoitus, nimittäin 6.4.2015 klo 15:01, nimimerkillä aivan_aivan.
( käsitti lähinnä työpaikalla olevia narsisteja. )
Täysin kökkö trollikirjoitus. Sama kirjoittaja kehuu omaa kirjoitustaan. Ei maksa vaivaa käydä lukemassa.
Aloittaja on jumaluusharhasta kärsivä narsisti.
Minusta se on ihan hieno tunne, jos narsistisesta vanhemmasta voi päästä tilaan, jossa voi hurmureista hurmaantua. Suuri edistysaskel.
Vanhemmasta vapautumiseen egon täytyisi voimistua.
Kauniilla hurmureilla on minusta hyväkin tehtävä ikäänkuin koristaa maailmaa.
Myös monet epähurmaavat ihmiset ajavat täysin itsekkäästi vain omia etujaan maailmassa. Haluavat sen näyttävän epäitsekkäältä ja myös muiden edulta.
Kun narsistiäidin lapsi kuoli hän sanoi että lapsella on nyt niin hyvä olla. Mitä hän mahtoi tarkoittaa? Sitäköhän että lapsella on niin hyvä olla kun pääsi lopullisesti narsisti-äidistään eroon?