Narsistinen persoonallisuushäiriö on eri asia kuin terve narsismi. Ihminen joka ei ole narsistinen, sillä on huono itsetunto eikä saa mitään aikaiseksi jota muut ihmiset vievät ja johdattelevat. Narsismin molemmilla äärilaidoilla ei ole hyvä olla!
Terve ihminen on narsistinen
DeFacto
30181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
'Terveellä' narsistilla ei ole traumaattisia kokemuksia jotka olisivat vääristäneet hänen tarpeensa. Terve ihminen on kuin kyllästetty kiitoksen ja hyväksynnän seoksella jo lapsena, siksi hän ei tarvitse olla aikuisena kiitoksien ja kunnian kohteena vaan tyytyy myös olemaan taustalla eikä välitä siitä, ettei kunnia kaikesta lankea juuri hänelle. Häiriöisen ihmisen itsetunnossa on laaja kiitoksen ja hyväksynnän puutteen aikaansaama tyhjiö, jota hän aikuisenakin yrittää täyttää kaikenlaisilla puuttuneen kiitoksen ja hyväksynnän korvikkeilla. Siinä sitten kuitenkaan onnistumatta. Siksi narsisti aviopuoliso, vanhempi tai työkaveri yrittää saada tuon tyhjiönsä täyteen yrittämällä luoda täydellisyyden jossa myös toiset(lapset, aviopuoliso, työyhteisö) voisivat elää ja kiittää kaikesta narsistia. Yleensä se luotu täydellisyys on jotain aivan muuta kuin täydellisyys, siis osittaista kuvitteellista täydellisyyttä, kaikki on taydellistä vain narsistille itselleen.
Samahan se on kun lapsi opetetaan pitämään taloutta yllä, se on tervettä kun lapsi oppii tietämään mihin rahansa laittaa ja miksi. Talouden tasapaino säilyy, henkinen tasapaino säilyy. Jos lapsi on elänyt epänormaaleissa olosuhteissa, vaikka todella köyhissä oloissa, joissa ainoa selvitymiskeino on se, että joutuu pitämään kolikostaan kiinni vaikka henki menisi. Joutuu jonkinlaiseen häpeään. Se voi aiheuttaa sen että hän myöhemmin idealisoi rahan. Eli monet henkilöt jotka käyttävät rahaa härskisti oman valtansa pönkittämiseksi, ovat olleet joskus köyhimmistä köyhimpiä. Käyttäminen ei tarkoita sitä että he antaisivat rahaa vaan he kerskailevat rahoillaan ja omaisuudellaan ja arvelevat siitä kumpuavan vallan saavan muut jo polvilleen. He täyttävät vajaan itsetuntonsa tyhjiötä.
Terve narsisti huomaa puutteet ja epäkohdat ja yrittää löytää ratkaisua niiden korjaamiseksi, vaikka se olisi vähän vaivalloistakin, oikea narsisti etsii vain ratkaisua siihen kuinka epäkohdat saa nopeasti piilotettua niin ettei kukaan niitä huomaisi vaikka ne ovat olemassa. Erehdyttävästi näyttää siltä että narsisti onnistuu aina ja helposti eli täydellisesti.
Meillä kaikilla on vaihteleva itsetunto ja siitä voi tulla hetkittäisi narsistisia piirteitä ja jokaisella on perusnarsisti sisällä. Jollei sitä olisi, antaisit vaikka pankkikorttisi ja siihen tunnusluvun kenelle vain kuka sitä sinulta pyytäisi, et osaisi lainkaan puolustaa omaasi. Sinulta voitaisiin viedä kaikki.
Voi olla ihmisiä jotka elävät tilassa, jossa narsismi puuttuu niin kertakaikkiaan, että menee äärimmäisyyksiin tuossa suostumisessa muiden pyyntöihin. Siinäpä sitten riittää ympäristöllä ihmettelemistä mikä hänen tekemistensä motiivi on ollut.
Niin, hyvä aihe tämä itsekunkin pohdittavaksi.
Käsittääkseni ns. terveen narsismin puute/huono itsetunto vaivaa niin uhreja kuin narsistejakin, mutta voisko sanoa että "onneksi" joitain ihmisiä elämä potkaisee sillä tavalla, että he ovat ikäänkuin pakotettuja pohtimaan näitä asioita.
Sellaisenkin viisaan ajatuksen olen jostain joskus lukenut, että "jotkut ihmiset tulevat elämäämme syystä, että meidän on tarpeen oppia itsestämme jotain."
No minä ny taas sitte pari linkkiä tästä aiheesta, joidenka pohjalta sitte itsekukin voi omalta kannaltaan asiaa/oman narsisminsa laatua miettiä.
Vaikka tuskin nääkään asiat on ihan joko tai ja saattavat vaihdella tilanteesta/elämän vaiheesta toiseen ja itseäni ajatellen ikäkin tuo oman lisänsä asiaan, kun kyllin usein hakkaa päätään seinään niin kyllä sitä tyhmempikin uskoo, toiset kerrasta, toiset pitemmän kaavan mukaan...
http://yle.fi/uutiset/terve_narsismi_on_hyva_asia__uskalla_ottaa_paikkasi/6968640
http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/terve-ja-epaterve-narsismi-ihmis/
Mukava nähdä, että näilläkin palstoilla puhutaan elämastä.
Hyvin kirjoitettu:
Terve narsismi on sitä, että sä uskallat ottaa paikkasi ja käyttää kykyjäsi. Terve kunnianhimokin on tervettä narsismia.
– Tommy Hellsten
Niin pidän noista Hellsteninkinkin ajatuksista, olen lukenut hänen koko tuotantonsa, osan jopa kahteen kertaan, mm. Elämän lapsi on ollut kirja johon olen palannut useampaankin kertaan...
mutta pidän myös tuon Salomaankin ajatuksista, joissa tuota narsismin tasoa kuvataan ikäänkuin janana, jossa hyvin tulee esiin se, että keskivaihe on ikäänkuin paras vaihtoehto ja ääripäät kuvastavat epätervettä narsismia. Tuossahan tuleekin kuvattua samalla, niin paksunarsisti kuin hänen uhrinsakin...
"Äärimmäisen lujat ovat alistajia ja julkinarsisteja. Heidän selviytymiskeinonaan on ajaa omaa etua kyynärpäätaktiikalla. Keskellä oleva lujanlempeys on tervettä narsismia, jolloin voidaan sanoa välillä kyllä ja välillä ei tilanteen mukaan. Äärimmäisen lempeät ovat uhreja, alistujia ja piilonarsisteja."
http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/terve-ja-epaterve-narsismi-ihmis/
Tosiasia on se että me muokkaudumme ympäristötekijoiden mukaisiksi. Nykyinen maailma muokkaa tälläisiksi joten ei osaa kyllä sanoa mikä olisi hyvä, huominen maailma muokkaa taas ihmiset toisenlaisiksi. Maailma muuttuu jatkuvasti ja ihmisen on muututtava sen mukaiseksi pärjätäkseen täällä. Hyvä ja huonokin muuttuu siinä samalla. Eilispäivän hyvä onkin tämänpäivän huono. Ja tuon 'terveen' keskisektorin osuus kapenee koko ajan. Nykypäivän maailmassa näyttää pärjäävän paremmin jos on sairas. Terveet ovat näkymättöminä kulisseissa, elämä vain on noiden ääripäiden näkyvää performanssia.
"Maailma muuttuu jatkuvasti ja ihmisen on muututtava sen mukaiseksi pärjätäkseen täällä."
Nii kyllä, sitähän se ihmisen tavallaan on muutosta, joudumme olemaan yhtenä hetkenä yhtä ja toisena hetkenä toista, muuttamaan tapojamme/käytöstämme tilanteiden mukaan...
Lähdin pohtimaan ny asiaa ns. identiteetin kannalta, mutta ajatus ei ny oikein kulje enää tähän aikaan illasta, että tyydyn ny heittämään tähän jatkoksi sellaisen sanan kuin identiteetti, ja liitän sen ny tämän palstan aiheen myötä narsismin toiseen ääripäähän, siihen jonka lyhenne on NPH, josta Vaknin puhuu tähän tapaan...
"Kun persoonallisuus on jäykistynyt niin paljon, ettei se enää pysty muuttamaan reaktioitaan muuttuvaan ympäristöön, sanomme että se on häiriintynyt. Persoonallisuushäiriö on äärimmäinen väärin identifioituminen.
Yksilö tulkitsee virheellisesti omat tapansa identiteetikseen. Hän identifioi itsensä ympäristöönsä, ottaen vihjeensä käyttäytymiseen, tunteisiin ja käsitteisiin vain siitä. Hänen sisäinen maailmansa on, niin sanoaksemme, tyhjä, ja siinä asuu hänen Todellisen Itsensä kummitus.
Tällainen ihminen ei kykene rakastamaan eikä elämään. Häiriintynyt persoona ei kykene erottamaan itseään ja tapojaan. Hän on yhtä kuin tapansa, ja siksi, määritelmän mukaan, hän pystyy vain harvoin ja uskomattomalla määrällä kovaa työtä muuttamaan niitä. Niinpä, pitkällä jänteellä, hän ei kykene elämään, koska elämä on kamppailua jotakin kohti, kilvoittelu, halu saapua johonkin. Toisin sanoen, elämä on muutosta. Se joka ei kykene muuttumaan, ei ole todella elossa."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Johdanto.html
Itsekukin sitten voi pohtia omaa identiteettiään vaikkapa tämän ajatuksen pohjalta...
"Identiteetti on vahva ja kypsä silloin, kun ihminen tuntee pystyvänsä toteuttamaan itseään ja elää sopusoinnussa itsensä, valintojensa ja arvojensa kanssa kaikilla elämän alueilla."
Kysymys kuuluukin , kenen sinä annat aikuisena ihmmisenä määrittää millainen sinä olet ihmisenä, sinä itsekö vaiko joku toinen...
Tiedän ihmisiin voidaan lyödä leima jos toinenkin, myös narsistin leima, mutta onko se mahdollisesti totta, sen tietää vain ko. ihminen itse...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Identiteetti_(psykologia)
No joo, tämmöstä tähän kohtaan, jäi vähän torsoksikin jäi tämä juttu, mutta joitain asioita ny kuitenkin liittyen tuota manitsemaasi muokkautumiseen, että ymmärtääkseni narsisti ei muokkaudu miksikään jos Vakninia on uskominen.
Mainitsit että sairaat tuntuvat pärjäävän paremmin, koskeeko tuo väittämäsi myös narsisteja ja toisen ääripään alistettavia/alistuneita uhreja...
Tottakai väittämäni koskee molempia ääripäitä. He eivät tule ilman toisiaan toimeen, jos toista ääripäätä ei ole ei ole toistakaan. Alistajat ja alistetut. Missä ovat alistajat jos ei ole alistajia tai missä ovat alistetut jos ei ole alistajia? Heidän kummankin olemassaolo riippuu siitä, onko toista osapuolta lainkaan olemassa.
Työnantajia täytyy olla että on työntekijöitä, työntekijöitä täytyy olla että on työnantajia. He vain käyvät iänikuista sotaansa palkoista ym. asioista.
Työntekijät syyttävät työnantajaa yleensä itsekkääksi, omistavaksi ja kitsaaksi, ei empaattiseksi, joka ei osaa asettua työntekijöiden asemaan ja he työntekijät itse ovat riistettyjä uhreja, joille ei makseta riittävästi ja jota ei lainkaan arvosteta. Siinä välissä oleva olosuhteisiin tyytyväinen työntekijä potkaistaan ulos, koska siinä on jotakin vikaa jos olet asioihin tyytyväinen. Hän ei varmasti tee mitään. Sinun kuuluu joko riistää tai valittaa kurkku suorana, se on oikein. Tyytyväinen ei saa missään nimessä olla, tyytyväistä katsotaan kuin hän olisi joku kummajainen.
Molemmat hyötyvät jotenkin, siis avioliitossakin uhri jollakin tavalla myös hyötyy. Jos työpaikassakin olisi narsisti eihän hän halua uhrejaan hävittää? He pärjäävät paremmin koska tekevät tietynlaista yhteistyötä. Jos joku suostuu alistettavaksi, hän on silloin yhteistyössä alistajansa kanssa, hän on silloin hyväksynyt sen.
"Heidän kummankin olemassaolo riippuu siitä, onko toista osapuolta lainkaan olemassa. "
Niin jos mennään tämän aiheen piiriin ja noihin ääripäihin , niin kyllä narsisti tarvitsee sen uhrinsa ja uhri tarvitsee sen narsistinsa ja molemmat etsivät vikaa siitä toisesta, kun itsellä menee huonosti...
Että tavallaan kyllä se ääripään uhrikin saattaa olla ns. piilonarsisti jos ei narsistin tavoin uskalla katsoa siihen omaan peiliin tai kyseenalaistaa omia valintojaan...
Mutta käytit sanaa pärjääminen, että pärjäävätkö nuo sairaat/ääripään ihmiset, mitä tarkoitat pärjäämisellä...
Itseäni ja omaa elämääni ajatellen joskus on tuntunut siltäkin, että olis tehny mieli heittää hanskat ns. tiskiin. Usein tuo kohta on tullut jonkun pienen vastoinkäymisen kohdalla, että miettinyt että tämäkö se on se korsi joka katkaisee kamelin selän, mutta luotan kyllä sisimässäni ns. pärjääväni elämässä tavalla tai toisella, että edelleen täs vaan porskutetaan tässä elämän vaiheessa jopa hivenen nousujohteisesti, mutta nöyrin mielin kuitenkin tietäen, että aika ja aavistamattomat tapahtumat kohtaavat kaikkia, ettei röyhistelyyn sillä tavoin ole aihetta, voisko sanoa niinkin, että tämmönen etukäteis huolehtija, hivenen pessimisti harvemmin "kaatuu" vaan notkahduksen jälkeen jollain tavalla "korjaa" itsensä ja jatkaa elämäänsä...
Mutta joo, narsistien pärjäämiset ei mua sinällään niinkään kiinnosta, mutta mieluusti kuulisin tuon toisen ääripään alistuneen/alistettavan pärjäämisestä, mitä se on, mitkä ovat hänen voimavaransa pärjätä jos hänen tilanteeseensa ei tule mitään muutosta...
Onko se ainut toivo sitten siinä, että se narsisti muuttuu...
Mitä tulee noihin kuvaamiisi työpaikkakuvioihin niin ne kuullostavat korviini hivenen oudoilta. On totta että lisää liksaa haluavat kaikki, koska rahaa tarvitaan elämiseen ja varsinkin nuorilla tuppaa olemaan paljon asunto yms. velkaa, mutta harvemmin olen kohdannut työhönsä tyytymättömiä ihmisiä. Tarkoitan ny sellaisia jotka opiskelleet jonkun ammatin ja ovat hakeutuneet ammattiaan vastaavaan työhön vapaaehtoisesti. Työkkärin pakottamat ovat sitte asia erikseen. Jos ny jotain pitää nykymenossa moittia niin se on siinä, että työssäkäyvät uupuu liiasta työstä, kun lisää väkeä ei palkata, mikä ei sinällään tarkoita että itse työhön oltaisiin tyytymättömiä...
Mitä tulee tuohon mainitsemaasi uhrin hyötymiseen, niin millä tavoin mielestäsi esim. puolisonsa alistamisen, mitätöimisen, pahoinpitelyn kohteena oleva ihminen hyötyy ?
Entä työpaikkakiusaajan uhri ?
Eihän tämä koko systeemi toimisi lainkaan jos olisi niin ettei olisi alistajia ja alistettavia. Sen olet hyväksynyt sinäkin. Aina olet jonkun ylä -tai alapuolella, harvoin tasavertainen. Ehkä parhaan ystäväsi kanssa, jos hänenkään. Joku yrittää alistaa sinua tai sinä yrität alistaa toista. Olet vain niin tottunut siihen, ettet sitä huomaa, vaan alistut tai alistat tietämättäsi. Kun pyydät jotakin tekemään jotain, hän alistuu sinulle, jos siihen suostuu. Jos hän ei suostu, pahoitat silloin todennäköisesti mieltäsi, siksi hän saattaa alistua sinun mieliksesi, ettet pahoittaisi mieltäsi. Toiset jopa pitävät alistamisesta tietoisesti.
Ehkä pahoinpitely tapausten elämään liittyy muutakin kuin pahoinpitely, joka on äärimmäinen ja huonoin tapahtuma ja vain pieni mutta merkitsevä osa kaikesta. Ehkä uhri on ollut jopa tietoinen vaaroista ja riskeistä mutta halunnut siitä huolimatta mennä sellaisen riskitekijän kanssa yhteiseen liittoon? Jotakin hyötyjä uhrilla on ollut mielessä kun on sitä halunnut, mitä, sitä ei tiedä kuin uhri itse. Hyötyhän voi olla mikä tahansa, mukana tuleva raha, valta, työpaikka, komea ihana aviomies josta muut kateellisia, tai joku muu. Se että pahoinpidellään voi olla sen riskin toteenkäyminen, josta henkilö on voinut olla tietoinen, jos ei ihan tomppeli ole ollut. Minun olettamukseni: Ei ne ihan yllätyksenä voi tulla.
" varsinkin nuorilla tuppaa olemaan paljon asunto yms. velkaa,"
Se on heidän oma vastuunsa ja riskinsä jos ottavat isot asunto yms. velat, eikai työnantaja ole siihen heitä pakottanut? Pitäisi silloinkin kantaa vastuu omista päätöksistään. Normaalisti palkka maksetaan työn arvon mukaan eikä sen mukaan paljonko työntekijä on pankille velkaa...
Syytä olisi tehdä jonkinlainen riskianalyysitesti näistä asioista ennenkuin henkilö tekisi päätöksen mennä yksiin jonkin toisen henkilön kanssa tai menet uuteen työpaikkaan tai yleensä kaikenlaiseen sellaiseen toimintaan jossa ihmisten väliset suhteet merkitsevät, selvittää oma alttius ja haavoittuvuus ja selvittää henkilöön tai työpaikkaan, yhteisöön liittyvät riskitekijät. Tämänkin kyllä moni henkilö tekee tietämättään.
Minusta tuntuu aika kovalle nimittää äärimmäisen lempeitä ihmisiä piilonarsisteiksi.
Mielestäni lempeys on lempeyttä. Joillain on vain syntyjään pehmeämpi luonne ja olemus ja se voi näkyä ihan kehostakin, enkä usko että asia voi liittyä mihinkään suuntaan narsismiin. Pitäisikö äärimmäinen lempeyskö pitäisi kitkeä maailmasta, jos pystyttäisiin ?
"Minusta tuntuu aika kovalle nimittää äärimmäisen lempeitä ihmisiä piilonarsisteiksi."
No tuossa ny ei puhuttu äärimmäisestä lempeydestä vaan enemmänkin epäterveestä lempeydestä, johon liitettiin tämmösiä asioita..."Epäterve lempeys: myötäily, itsensä kaltoin kohtelu ja hyväksikäytön salliminen"
Kyllä lempeys on lempeyttä, mutta jotain kyllä kertoo ihmisestä sekin jos sallii kohdeltavan itseään huonosti, niin silloin mielestäni ei narsistin tavoin rakasta, arvosta, itseään/välitä itsestään, mihin tuo sana piilonarsisti viittaa...
Etten ny katsoisi mainittua lempeyttä tuossa tapauksessa hyveeksi jos ihminen ei ole lempeä myös itseään kohtaan ja kohtele itseään sen mukaan ja "vaadi" hyvää tai ainakin säällistä kohtelua itselleen. Voidakseen rakastaa toista, pitää ensin rakastaa itseään, vrt. rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Eri asia toki on sellaisen ihmisen lempeys, jolla on rakkautta ja hyvinvointia itse itsessään ja hyvää tahtoa vaikka muille jakaa, eikä hän ole lempeä siksi että on alistettu, pelkää tai kerjää hyväksyntää/rakkautta sillä lempeydellään...
Kyllähän kenestä tahansa "lempeän" saa alistamalla ja hakkaamalla, ottamalla luulot pois. Ihminen tekee mitä vaan välttääkseen hakkaamisen/kiduttamisen, matelee, palvelee ja ja miellyttää pahoinpitelijäänsä...
Äärimmäisen kovassa ihmisessä on jotakin lempeä puoli ja äärimmäisen lempeässä ihmisessä on jotakin pahuutta ja paha puoli. Disneyn saduissa ainoastaan on hyvä ja paha erillään, oikeasti ne ovat sekoittuneet toisiinsa.
"Disneyn saduissa ainoastaan on hyvä ja paha erillään, oikeasti ne ovat sekoittuneet toisiinsa."
Niin hyvässä ja pahassakin on kyse ääripäistä kuten tuossa narsimi janallakin, hyvän ja pahan välissäkin on paljon variaatoita, eri sävyjä, riippuen tarkastelukulmasta ja ketä asia koskee...
Entisiaikaisiin muistiin merkittyihin tarinoihin liittyen
Ison kirjan mukaan Jeesuskin teki paljon syntiä, pahaa, väärin joidenkin ihmisten mielestä, ei kunniottanut aina sapattia, seurusteli kyseenlalaisten ihmisten kanssa, heitteli rahanvaihtajien pöydät nurin yms. silti hän joidenkin kirjoitusten mukaan oli äärimmäisen lempeä ihminen, kun taas toiset ihmiset halusivat ristiinnaulita hänet hänen tekeminsä rikosten vuoksi...
Mutta joo, tässä kun tuli tämä hyvä vs. paha asettelu, niin kumpaanko kategoriaan itsekkyys sitten kuuluu. Käsittääkseni keskitie on hyvä tuossakin asiassa...
Olen sitä mieltä, että kaikki vain ei pysty ihan jo hermostollisilta ominaisuuksiltaan samanlaiseen lempeyteen tai kovuuteen, eikä kyse ole hyvästä ja pahasta.
Onko sudet pahoja ja jänikset hyviä ?
Niin, ihminen voi samalla olla myös tietyllä lailla kova, että lempeä aina kulloisenkin tilanteen mukaan...
Kysymyksiin jäniksistä ja susista vastaan, että jänikset ja sudet on jäniksiä ja susia, ei hyviä eikä pahoja, kun jänis joutuu suden syömäksi niin on tarkoitettu koska kaiketi jänikset on suden ruokaa...
Jäin kyllä miettimään sitä paratiisi juttua, että eikös se menny niin, että jalopeurat ja lampaatkin sulassa sovussa, onkohan se siten niin, että niin ihmisten kuin eläintenkin pitäis olla vain kala/kasvissyöjiä.
Ei ole olemassa oikeasti hyvää eikä pahaa. Ihmiselle hyvän tai pahan määrittelee vain jokaisen ihmisen omat tarpeet ja hyötynäkökohdat. Jos minulle hyötyä tai etua = hyvä, jos minulle haittaa tai vaaraa = paha.
"Jos minulle hyötyä tai etua = hyvä, jos minulle haittaa tai vaaraa = paha."
No mulla ei ole noin yksioikoista jakoa noiden asioiden suhteen, on tiettyjä asioita joita pidän hyvänä vaikka en hyödy niistä mitenkään, samoin pidän joitain asioita pahoina ja välttelen niitä vaikka voisin niistä jotain hyötyäkin joissain kohtaa.
Ps.
Jos jänis ei pysty välttämään tulemasta suden syömäksi missä oli vika ?
psps.
Jänikset eivät ole vielä ymmärtäneet, että niiden pitäisi vaan kovettaa itsensä riittävästi.
Viimeinen ps.
Miten voi olla lempeä ja rakastava itseään kohtaan, kun on huono asia hyväksyä lempeää luontoaan ? Eikö se tuossa juuri piile eräs narsistin kommervenkki saada ihminen uskomaan, että rakkaus, lempeys, empatia jne jne. on huonoa ja väärää ja niitä tuntiessaan on jotenkin väärässä ?
Valitettavasti minutkin on onnistuttu saamaan niin uskomaan, mutta uskon olevani väärässä.
Jos äärimmäisen kova ja lempeä ihminen sattuvat jotenkin päätymään tekemisiin keskenään, eivät he tarvitse kenenkään ymmärtämystä tai myötätuntoa, koska kunnollisia ovat vaan ne, jotka ovat siltä väliltä......, joille ei koskaan tapahdu vastaavaa....
"Jos äärimmäisen kova ja lempeä ihminen sattuvat jotenkin päätymään tekemisiin keskenään, eivät he tarvitse kenenkään ymmärtämystä tai myötätuntoa, koska kunnollisia ovat vaan ne, jotka ovat siltä väliltä......, joille ei koskaan tapahdu vastaavaa.."
Jaa että tommosen ääripään, että niin narsisti kuin uhrikaan ei tarvi ymmärtämistä ja myötätuntoa vetäisit ja keskellä olevat on kunnollisia. Kuule kun keskeltäkin voi liikkua jompaa kumpaa ääripäätä kohti ja voi mennä ääripäästä toiseenkin...
Miten päädyit tommoseen ajatteluun, että ihmiset on ja pysyy aina samassa kohtaa, ovat aina samanlaisia joka tilanteessa, läpi elämän, joka suhteessa...äärimmäisen lempeä ei muutu vaan pysyy asemissaan, samoin kuin äärimmäisen lujakin ja kunnolliset ne vasta pysyykin aina siinä keskipisteessä, niille ei tapahdu mitään pahaa/nekö ei tee virheitä, vääriä valintoja koskaan....
Höm...en tarkoittanut että itse ajattelisin noin, vaan että minulle kuulostaa puhe lempeyden narsistisuudesta siltä. Ja kirjoitin kärjistetysti mitä nimenomaan en ajattele.
Olisi kai sittenkin pitänyt laittaa kysymysmerkki loppuun. Mietin laitanko. Pahoitteluni huonosta ilmaisusta.
Tarkoitan toiset ovat hermostoltaan herkempiä toiset kovempia ja perusominaisuuksiaan on hyvin vaikeaa muuttaa kokonaan toisiksi koko elämässäänkään.
"Olisi kai sittenkin pitänyt laittaa kysymysmerkki loppuun. Mietin laitanko. Pahoitteluni huonosta ilmaisusta."
Älä suotta pahoittele, itsekin hieman kärjistin, ihan vaan sen vuoksi ettei nää asiat ole niin mustavalkoisia, joko tai. Ettei välttämättä se epäterveesti lempeäkään ihminen ole hyvä ihminen, koska häneltä puuttuu itsearvostus/hän ei välitä itsestään jos ja kun antaa kohdellaan itseään kaltoin...
Tuostakin olen kanssasi osin samaa mieltä
"perusominaisuuksiaan on hyvin vaikeaa muuttaa kokonaan toisiksi koko elämässäänkään"
En usko itsenikään muuttuneeni, muuttuvani kokonaisvaltaisesti miksikään röyhkeäksi, ilkeäksi vaan pohjalla säilyy kuitenkin se jonkinsortin kiltteys, vaikka jonkinlaista itsevarmuutta elämään on enemmän ehkä iän tuomanakin tullut, mikä tarkoittaa juurkin sellaista, että uskaltaa olla oma itsensä ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja uskaltaa joskus sanoa ei :kin, kaikkeen ei tarvitse suostua, eikä kaikkia tarvitse yrittää miellyttää...
On toki lupa olla sellainen kuin on, mutta kannustan silloin pohtimaan itseään ja valintojaan ja pyrkimään muutokseen jos ja kun voi henkisesti huonosti.
Minun on vaikea uskoa, että ihminen jota alistetaan, mitätöidään, halveksitaan, kohdellaan väkivaltaisesti voi henkisesti hyvin...
Vaikka, en tiedä, kai sellaiseenkin elämään on oikeus jos ja kun ihminen niin itse valitsee, kun ei sen toisen puolesta voi valita/elää toisen elämää...
Tunnetko sinä läheisesti jonkun tuollaisen ihmisen, joka on epäterveen lempeä, alistuu/sallii itseään kohdella huonosti.
Mitä sanoisit hänelle, jotain sellaistako, että olet sinä hyvä ihminen kun kestät koko elämäsi tuota ihmistä joka kohtelee sinua huonosti...
Eikö tuo ihminen sinun mielestäsi ansaitsi parempaa, mikä toki johtaisi siihen, että hän ei enää olisi niin lempeä vaan alkaisi vaatimaan itselleen parempaa kohtelua ja saattaisi jopa jättää sen kaltoinkohtelijansa.
Muuttuisiko hän sinun silmissäsi itsekkääksi paskiaiseksi joka ajaa vain omaa etuaan...
Ei.
Minulla vaan on itselläni kokonaan toisenlaisia kokemuksia kuin mistä esimerkiksi täälläkin kirjoitellaan. Siksi olen huono keskusteluun osallistuja, koska emme luultavastikaan pysty samaistumaan toinen toistemme kokemuksiin.
HÄN on kiinnostunut sinusta ja puhuu vain itsestään...
No tähän vielä oma mielipiteeni.
Minusta ei ole hyvä nimetä lempeyttä ja pehmeyttä hyväksi ja kovuutta pahaksi. Ajattelumalli helposti lopulta johtaa lempeyden demonisoimiseen mikä on mielestäni huono juttu.
Hyvyys ja pahuus eivät ole käytännössä yksiselitteisiä käsitteitä. Pehmeys ja kovuus ovat nähdäkseni paljon yksiselitteisempiä. Ne voivat olla lähes faktoja, että onko jokin kova vai pehmeä olemukseltaan. Nuo käsitteet ovat enemmänkin neutraaleja. Se on enemmänkin mieltymyskysymys kumpaa pidetään jotenkin parempana: kovaa vai pehmeää, ja nuo arvostukset vaihtelevat mm. ajan ja paikan mukaan ja ihan yksilöiden yksilöllisten kokemusten mukaan.
On erilaista kun äärimmäisen pehmeä ja äärimmäisen kova kohtaavat toisensa, kuin jos siltä väliltä olevat kommunikoivat keskenään. Minusta tuntuu, että siltä väliltä olevat helposti demonisoivat ne molemmat: äärimmäisen pehmeän ja äärimmäisen kovan, ja kieltävät sen tosiasian, että äärimmäisen pehmeän on vaikea selvitä äärimmäisen kovasta. Ei ole mitenkään välttämätöntä puhua hyvästä ja pahasta.
Eikö se ole vähän "narsistista" koko ajan miettiä sitä kuka on hyvä tai paha, parempi, huonompi tai paras ?
"Eikö se ole vähän "narsistista" koko ajan miettiä sitä kuka on hyvä tai paha, parempi, huonompi tai paras ?"
Niin voihan sitä narsistisenakin pitää jos kaikkea pitää vertailla varsinkin jos kyse mielipiteistä tai siitä millaisia ihmisiä ovat. Minusta on vain hyvä, että on erilaisia mielipiteitä, että me ihmiset olemme erilaisia, kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan...
En ole tässä "torppaamassa" lempeitä ihmisiä, sen paremmin kuin koviakaan. Olen paljon lukenut yhtä blogia, jonka nimi on "lujasti lempeä" ja jo vuosia olen koonnut kaikenlaisia omasta mielestäni viisaita ajatuksia, joista yksi on minulle erityisen tärkeä elämän ohjenuora jos niin voi sanoa ja joka kuuluu näin "tulla lujaksi, pysyä pehmeänä , siinä haavetta kylliksi yhteen elämään", muistaakseni ajatus on peräisin Tommy Tabermannilta...
Jolla haen juurkin jotain sellaista, että jonkinlaista lujuuttakin tarvitaan, mikä ei suinkaan tarkoita sitä että pitäisi muuttua ilkeäksi tai yrittää raivata tiensä muista piittaamatta vaan enemmänkin jotain sellaista, ettei ole välttämättä tarpeen miellyttää kaikkia ihmisiä vaan voi rauhallisesti olla oma itsensä joskus itsekäskin, ajatella omaa hyvinvointiaan ja kyllä lähteä sellaisesta suhteesta jossa tulee kohdelluksi huonosti...
Sanotaan myös, että heikkoudessa piilee ihmisen voima ja ehjimmät meistä on tehty sirpaleista. Minulla on ollut onni tuntea joitain tuollaisia ihmisiä, jotka minkä tahansa mittapuun mukaan ovat kokeneet elämässään kovia, mutta heissä on kuitenkin ollut sellaista lujuutta, että he ovat selvityneet...
Mutta ymmärrän kyllä, että kaikki ihmiset eivät ns. selviydy, jotkut masentuvat, alkoholisoituvat, sairastuvat psyykkisesti yms.Mutta heilläkin on ihmisarvonsa ja he ansaitsevat tulla kohdelluksi ihmisinä
Nämä on vaikeita ja monimuotoisia asioita, harvemmin on olemassa yhtä ainoaa totuutta mistään asiasta ja emme voi koskaan täysin ymmärtää toisen ihmisen kokemusmaailmaa, mutta voimme kuunnella häntä ja sillä lailla tutustua erilaisiin näkökulmiin ja ajatusmaailmoihin ja samalla ymmärtää, että on muutakin elämää, muunkinlaisia ajatuksia ja kokemuksia ja näkökulmia kuin omani...
Että edelleenkin olen myös sitä mieltä, että itsekukin ihminen on itsensä ja oman elämänsä paras asiantuntija. Se mikä minusta on hyvää ei välttämättä ole hyvää hänelle ja päinvastoin...
Jos nyt vielä palaan aloituksen aiheeseen, niin puhutan terveestä narsismista joka määritellään tähän tapaan...
"Narsismia voidaan pitää ihmisen tärkeimpänä positiivisena ominaisuutena.[7] Terveen narsistisella henkilöllä on hyvä itsetunto, ja hän voi hyvin. Narsistinen henkilö kykenee olemaan rikastuttavassa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja löytää elämästään monia mielihyvää tuottavia asioita. Narsisti tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä hänellä ole tarvetta korostaa itseään tai kykyjään eikä nujertaa toisia.[7] Terveen narsistista itsensä toteuttamista voidaan pitää elämänhaluisen elämän edellytyksenä. Terveellä narsistilla on rikas tunne-elämä ja sen myötä kyky kokea voimakkaita tunteita ja innostusta.[8] Hyvän itsetunnon ansiosta narsisti pystyy tarvittaessa olemaan myös yksin, ja terveen narsismin avulla ihminen kykenee selviytymään elämän kriiseistä ja kovistakin koettelemuksista"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsismi
Että kyllä, terve ihminen on myös narsistinen...