en edes vuorokaudeksi, en vaikka miten yritin ja järkeistin. Haavettani ajavat eteenpäin vain pienet yksittäiset hetket, katseet, kosketukset, sanat. Yksikin aistittu tunne on voimakkaampi kuin tuhat järjen ääntä. Sinä tulit minuun, Sinä pysyt minussa kai ikuisesti. Ja ... oikeastaan minun on valtavan hyvä näin vaikka muuta koetan itselleni valehdella. Kauniita unia kaunis ajatus.
En sitten pystynyt luopumaan Sinusta
HaaveideniMies
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kerron kokemuksesta että jos tuollaiset ajatukset jäävät vuosikausiksi mieleen ne hajottavat sisältä käsin ja tuntuvat kropassa jopa särkyinä sairauksina, oireina. Tee aloittaja rohkeasti kaikkesi sen ihmisen eteen niin sinun ei tarvitse jälkeenpäin katua.
Noin on ja huomaan itsessäni ajatusteni häntä kohtaAan toisinaan hajottavan tai lennättävän minut pohjamutiin tai seitsemänteen taivaaseen ja ne fiilikset vaikuttavat psyykkisesti, Menneisyyden vangiksi en suostu kun tilanne on avoin, Im a true beliver, she's my inspiration.
Mulla ihan vastaava.. Hajottaa niin kamalasti! Toivon vain hartaasti, että tämä tunne helpottaisi. Todella väsynyt, ahdistunut ja masentunut. Toisella hetkellä taas aivan innoissaan, kun jotain vastakaikua tulee. Olisimmepa molemat hiukan rohkeampia! Harmittaa vaan, kun en uskalla sitä yhtä kysymystä hänelle esittää, kiinnostaako vai ei? Teot kun on niin ristiriitaset.
rohkeutta sulle. Esitä se kysymykses ja ota vastaan mitä se onkaan? Toivon että kaikki menee sulla parhain päin.
Tuntuu kuin oltaisiin melkolailla samanlaisessa tilanteessa eikä sitä ulospääsyä tunnu löytyvän kuin toisen ratkaisusta. Samaa aistin hänestä ja tähän mennessä on vain roikuttu toistemme silmissä. Turhauttaa mutta jos ensi kerralla.. Pari alle jne.
Kiitos, sitä tarvitaan! :) 20154: Juurikin näin. Tosin me olemme kyllä irl:ssä tavattu, ja hän on käynyt luonani, mutta se on nyt lopahtanut. Ehkä kiinnostus laskenut? Hänkin on todella ujo, joten haastavia nämä tapaamiset ovat olleet, eikä "oikeista" asioista ole voinut keskustella. Nimenomaan, ehkä ensi kerralla, jos sellaista vielä tulee. Kunpa hän uskaltaisi. Silmäpeliä meilläkin on aina, kun tapaamme.. Signaaleista vielä sen verran, että välillä hän halailee ja "pusuttelee" (ei kuitenkaan ihmisten ilmoilla, luonani), ja seuraavalla hetkellä hänestä ei kuulu moneen viikkoon yhtään mitään, enkä viitsi itse laittaa laittaa viestiä tms, koska hänellä on vaihtelevat työajat, enkä viitsi häiritä häntä jos vaikka sattuu nukkumaan (tiedän, kuulostaa selittelyltä, mutta en halua ollu "roikkuja", jos häntä ei oikeasti kiinnosta..) Ehkä hän kuvittelee, että minua ei kiinnosta, kun en ota yhteyttä enkä ole muutenkaan "aloitteen" tekijä? Turhaa pähkäillä, kun ei ole rohkeutta kysyä, mutta tänne on vain niin helppo purkaa tunteitaan. Tsemppiä myös sinulle 20154!