KETÄ KUUNNELLA TALOUDESSA

VM.:n arviot ovat vain arvioita, eikä toteuma. VM:n leikkaustarpeiden arviointi olisi ok, mikäli leikkauslistat sisältäisivät sen että leikkauksia esittävät virkamiehet itse saavat potkut!

"Tieto tässä maassa on eksaktia. Mutta se ei pidä paikkaansa." (Paavo Haavikko).

"Hihasta vedetyn luvun perusteella päätettiin ajaa alas köyhimpien vanhusten asumistuet ja maan parhaan yliopiston määrärahat

Aina kun päättäjät vaativat kansalaisia uskomaan yhteen totuuteen, hälytyskellot kilisevät. Kysymysten tulisi herätä viimeistään silloin, kun kaikkien pitäisi vannoa uskollisuutta yhdelle hihasta vedetylle numerolle.

Arvasitte varmaan, että tarkoitan kestävyysvajetta. Kuusi, kahdeksan, yhdeksän miljardia euroa. Valtiovarainministeriön (VM) arviot kestävyysvajeen suuruudesta vaihtelivat rajusti pelkästään vuoden 2014 aikana.

Niinpä tuntuu oudolta, että kun VM päätyi tämän vuoden maaliskuussa epäuskottavan pyöreään tasalukuun – kymmeneen miljardiin euroon –, sen perusteella päätettiin ajaa alas niin köyhimpien vanhusten asumistuet kuin maan parhaan yliopiston määrärahatkin.

Kestävyysvajeen laskemiseen liittyy niin paljon epävarmuustekijöitä, että se on parhaimmillaankin vain valistunut arvaus. Kun Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas käsitteli aihetta blogikirjoituksessaan "Kestävyysvaje on niin kuin se luetaan" (5. 9. 2014), hän siteerasi Paavo Haavikkoa: "Tässä maassa tieto on eksaktia, mutta se ei pidä paikkaansa."

Keväällä suomalaiset saatiin kuitenkin uskomaan, että VM:n esittämä kymmenen miljardia on kiveen hakattu "tilannekuva" kestävyysvajeesta, joka pitää kuroa umpeen tämän hallituskauden toimenpiteillä siten, että kuusi miljardia euroa katetaan leikkauksilla ja loput "rakenneuudistuksilla". Hallitusohjelmassa leikkauksia oli lopulta neljä miljardia euroa.

Kansalaiset kyllä kannattivat vaaleissa leikkauksia mutteivät näin rajuja toimia. Vaalien alla nykyiset hallituspuolueet esittivät leikkaustarpeesta pienempiä arvioita. Keskusta ja perussuomalaiset ehdottivat leikattavaksi kahdesta kolmeen miljardia euroa.

Mutta tässä sitä nyt ollaan. Numerologian alttarille menevät subjektiivinen päivähoito-oikeus, nuorisotakuu, työttömyyskorvaukset, luonnonsuojelu ja tutkimusrahat.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) ei toki ole ensimmäinen numeroniilo. Suomessa on aina pelätty velkaantumista, rakastettu talouskuria ja säästöjä sekä perusteltu leikkauksia kriisipuheella. HS:n sunnuntaisivujen jutussa kuvattiin (30. 8.), miten J. V. Snellman ja Zacharias Topelius antoivat nälkävuosina suomalaisten ennemmin vaikka nääntyä kuin ostaa viljaa velaksi ulkomailta ja kuinka Risto Ryti kieltäytyi juuri ennen talvisotaa velanotosta puolustuksen vahvistamiseksi.

Kuitenkaan Suomessa ei varmaan koskaan ole ollut nykyisenkaltaista absurdia tilannetta, jossa maata ohjataan tiukasti yksien umpimähkäisten numeroiden perusteella.

Kuvaavaa on, että kun työmarkkinajärjestöt ilmoittivat 28. syyskuuta jatkavansa keskenään neuvotteluja työmarkkinaratkaisuista, valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok) ilmoitti televisiouutisissa, että hän antaa neuvottelujen avuksi ministeriönsä virkamiehiä "sen varmuudeksi, että meidän laskelmat ovat täsmällisiä".

Tosiasiassa leikkausluvut tai kilpailukykylaskelmat eivät ole oikeita tai vääriä, vaan niissä on kyse poliittisista arvovalinnoista.

Julkistalouden professori Markus Jäntti toteaa uusimman Talous ja yhteiskunta -lehden haastattelussa, että VM:n maaliskuussa julkaisema raportti, josta luvut ovat peräisin, oli niin vaihtoehdoton ja tarkoitushakuinen, että sitä voi pitää virkamiesvallan väärinkäyttönä.

Viestinnän professori Anu Kantola puolestaan kiinnitti viime torstaina Soste talk -seminaarissa huomiota siihen, etteivät leikkausluvut enää synny konsensuspolitiikan seurauksena, kuten 1970-luvulla. Silloin hallitus ja työmarkkinajärjestöt sopivat yhdessä budjettitavoitteista ja puolueet olivat kiinteässä yhteydessä yhteiskuntaluokkiin. Nykyään puolueuskollisuus on heikentynyt, eikä poliitikoilla ole enää yhteyttä kansaan. Talouspolitiikan poliittiset vaikutukset voivat siksi olla arvaamattomia.

Kantolan mielestä pahinta on kuitenkin se, ettei numeropohjainen talouspolitiikka onnistu luomaan mitään toivon tarinaa. Se luo pelkkää pelkoa ja lamaannusta. Tuntuu kuin tunnelin päässä näkyvä valokin olisi säästösyistä sammutettu."

Elina Grundström
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja
tietokirjailija

HS 13.10.2015
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1444620386617

Vrt..

"Minister Anne Berner är med i skatteparadisföretag"

[ http://svenska.yle.fi/artikel/2015/09/15/kommunikationsminister-anne-berner-med-i-skatteparadisforetag

http://yle.fi/uutiset/ministeri_berner_mukana_veroparatiisiyhtiossa/8288620 ]

Entäpä pääministeri Juha Sipilä itse?

http://seura.fi/puheenaihe/ajankohtaista/nain-suomea-leikkauksiin-piiskaava-juha-sipila-piilotti-miljoonansa-vakuutusjarjestelyilla/?shared=290501-bda27d60-999 ]

"Perinnön kerääminen lapsia varten on ahneelle vain tekosyy kahmia omaisuutta ylen määrin."

[Demokritos, kreikkalainen filosofi (n. 460 - 375 eKr.)]

JK. Siksi

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1372