Minulla on aviomies ja koira. Silti tunnen itseni yksnäisemmäksi kuin ikinä... Koira on itsekeskeinen ärsyke. Ja isäntä... Niin, mitä hänestä sanoisin. Hän on kova ottamaan kantaa asioihin mutta todellisessa elämässä hän istuu vain koneella. Kyllä hän tietää paljon asioita ja ne mistä hän ei tiedä niin hän ottaa selvää. Mutta mites minä? Kuka kuuntelee minua? Silloinkin kun meillä on kavereita käymässä kukaan ei muuten koskaan kysy minulta mitä minulle kuuluu. Minä tarjoilen vain kahvia ja hymyilen ja nyökkään kun joku kertoo hauskan jutun.. Jos minä olen puhumassa niin "parhaimassa" tapauksessa minut keskeytetään omalla jutullaan. Ja sitä paitsi epäilen että miehelläni on joku muu. Yllättäen hän on alkanut viihtyä naapurissa montakin päivää peräkkäin ja päivässä monta tuntia. Ei hän aikaisemmin ole ollut sellainen. Ja kun hän on kotona niin silloin hän on koneella. On vähän tyhjä olo. Tätäkö naimisissa olo on? Kun on koira ja mies ja talo?
Yksinäinen kaikesta huolimatta
VäsynytVaimo
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.