psykoterapeutin suuntauksella väliä?

http://www.madinamerica.com/2015/04/psychologists-behaving-unethically-using-dsm/
Psykologia ei kannata valita psykoterapeutiksi, koska he toimivat epäeettisesti käyttäen DSM:ää ensisijaisena diagnosointikeinona ilman luotettavuutta ja uskottavuutta.

iSaat kela-korvauksen vain kelan ja valviran listalla olevan psykoterapeutin hoidosta. Siihen on olemassa pätevyysvaatimukset. Ratkaisukeskeisen terapian harjoittajilla on usein lyhyt koulutus, ei riitä listalle.Älä mene psykoanalyyttiseen terapiaan. Kognitiivinen on ihan hyvä eikä kestä pitkää aikaa.Ratkaisukeskeinen on pikkuisen niks naks äkkiä solmu auki-terapiaa. Kognitiivisessa itsetuntemus lisääntyy. Siinä ei kukaan manipuloi sinua.Ihan avoimesti terapeutin kanssa tutkaillet ajatusmailmaasi, on flappitaulukin käytössä.-

Suuntauksella ei ole merkitystä. Ainoastaan sillä miten henkilökemiat kohtaan, tutkitusti. Valitse siis keskustelukumppanisi siis sen perusteella, kenen koet välittävän asiastasi ja haluavan auttaa. Kuka kohtelee sinua, kuten toivot tulla kohdelluksi.

Psykoterapeutti kertoo, onko hänellä ns. Kela-pätevyys (ratkaisukeskeinen psykoterapeuttikoulutus on kai Kelan Kela-terapeuteille hvyäksymä koulutussuuntaus).
Jos haluat nopeaa (sehän taitaa olla nykyajan henki) ja pinnallista hakeudu kognitiiviseen tai ratkaisukeskeiseen. Eräs kognitiivinen mainosti lehdessä "lupaan psykoterapiaa ilman ahdistavia tunteita"! Sitä kyllä viimeiseksi kenellekään suosittelisin.

Kyllä nyt on vastaukset samaa epätarkaa tavaraa kuin on aloituskysymyskin: olennainen asia puuttuu. Millaisiin oireisiin/ mihin elämäntilanteeseen/ minkätyyppisiin vaikeuksiin terapiaa tarvitaan. Vasta kun se on tiedossa, niin voi sanoa, miten paljon suuntauksella on väliä. Vaikka olen samaa mieltä kuin joku muukin, että terapeutin persoona on ratkaiseva, niin ei sitä suuntausta voi unohtaa.

Olennaista on, että se diagnoosi on oikea, muuten ei parhainkaan terapeutti voi auttaa, siinä hukkaantuu aikaa vuosia, jopa vuosikymmeniä, rahasta nyt puhumattakaan.

Ja torimyyjätasoiset lupaukset "parannan tunnissa kaikki oireesi ja ilman ahdistusta" toimivat parhaiten karkottamassa potentiaalisia asiakkaita. Mutta kun hätä on kova, niin kai niihinkin joku sortuu.

Itse useita suuntauksia läpikäyneenä en muuten pidä ratkaisukeskeistä suuntausta ollenkaan pahana. Tiukka jumiutuminen johonkin viitekehykseen sen sijaan on pahasta. Psykoanalyytikoilla saattaa olla tätä taakkaa. Tosin olen tavannut psykoanalyytikon, joka oli ihan täysijärkinen. Kävin hänellä lähes 10 vuotta. Ei hoitotuloksia, koska se perusdiagnoosi tehtiin vasta kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin.

Sanoiko lääkärisi mitään perusteita sille miksi hän suositteli noita suuntauksia? Tai oletko itse tutustunut suuntauksiin? Tiina Tikkasen kirjoittama Psykoterapiaopas (löytynee useimmista kirjastoista) voisi auttaa valintaprosessissa.

Toisaalta Kelalle taitaa olla ihan yksi ja sama mitä suuntausta terapeuttisi edustaa kunhan hän vain on Kelan hyväksymä.

Suuntauksella on vissi merkitys.
Terapeutit saavat koulutuksen tiettyyn terapiasuuntaukseen ja ohjaavat ja opastavat kanssasi niillä keinoilla, jotka ovat opiskelleet.
Kaikkien terapioiden valinnassa pitää ottaa huomioon KELAn lisäksi seuraavat asiat:
Mikä on ongelmallesi suositeltu terapiamuoto ( lääkäri opastaa siinä )
Vastaanottopaikan sijainti
Sukupuoli ( miehelle mies, naiselle nainen)
lyhyt- vai pitkäkestoinen terapia
terapian tavoite - lääkäri kertoo , itse teet täydennystä siihen.

Psykoanalyysin tarkoitus on auttaa itseäsi ymmärtämään, kuka olet ja miksi reagoit kuten reagoit, ja mahdollisesti oppia toisenlaiset tavat käsitellä asioita ja kipeitä tunteita.
Kaikkien terapioiden tavoitteena on kuitenkin hyväksyä oma tilanne ja oppia elämään ongelmien kanssa.
Parantavaa terapiaa ei ole juurikaan, tietyissä erityistapauksissa, esim. vaikeassa luonnehäiriössä voidaan muuttaa henkilön käytöstä jos tämä on itse motivoitunut ja terapeutti on saanut YET-´koulutuksen, joka siis täyttää myös Valviran suosituksen siitä, että terapeuttinimeä ei saa käyttää sellainen henkilä, joka ei ole akateemisesti pätevöitynyt tai omaa muuta tutkintoa alalta.
Osa pkykologeista ei ole terapeuttikoulutusta saanut, vaan ovat opiskelleet psykologiaa yleisesti.

Tarkkana kannattaa olla, että saa vastinetta rahoilleen.
Ja varautua pitkäjänteiseen työskentelyyn, sillä lyhytterapia parhaimmillaankin tarjoaa vain työvälineet ja itse työ tehdään kotona noudattamalla annettuja ohjeita.