Ei enää suolaa haavoille ,
katkeria kyyneleitä vuodateta
Elämä on tässä ja nyt ,
elettäväksi tarkoitettu
Turhaa on odottaa seuraavaan
elämään
Huudetaan koko maailmalle ,
Rakkaus on meidän ,
Ja se alkaa isolla
Ei me edes nähdä hetkeen muita ,
kun me katsotaan toisiamme silmiin ,
tartutaan toisiamme kädestä ja mennään rakkauden pyörteeseen..
Ei mikään voi tulla välillemme ,
ei mikään voi meitä estää
Kun se kaikki tuntuu niin
hyvältä
ja oikealta
Koska me kuulumme yhteen
Ikuisesti ♡
katkeria kyyneleitä vuodateta
Elämä on tässä ja nyt ,
elettäväksi tarkoitettu
Turhaa on odottaa seuraavaan
elämään
Huudetaan koko maailmalle ,
Rakkaus on meidän ,
Ja se alkaa isolla
Ei me edes nähdä hetkeen muita ,
kun me katsotaan toisiamme silmiin ,
tartutaan toisiamme kädestä ja mennään rakkauden pyörteeseen..
Ei mikään voi tulla välillemme ,
ei mikään voi meitä estää
Kun se kaikki tuntuu niin
hyvältä
ja oikealta
Koska me kuulumme yhteen
Ikuisesti ♡
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tämä toteutukseen.
Parempi versio tämä toinen luku:-) En aio katsoa tätä elokuvana kylläkään vaan ajattelin elää tämän itse. Olisinpa vain varma että kenen kanssa sydämeni jaan....
Onko sulla montakin vaihtoehtoa? Mulla vaan yks.
Yks vaan muttei ole vielä kasvokkain tuota haluaan tarpeeksi selvästi ilmaissut että uskaltaisin luottaa tähän(kään)
..ja sekava on maisema ja petollinen jää muutenkin alla. Jollekin halpaa hupia voi olla kun tähänkin taas tartuin, jep
Oletko itse ilmaissut? Joskus on pakko antaa jos tahtoo saada.
En ole. Tuntuu etten ole mitään häneen verrattuna.. Ei ole riittänyt rohkeus siis. Enkä oikein osaakaan, olen huono näissä, en luota itseeni enkä toiseen ennenkuin on monta kertaa kerrottu. En jaksa näitä pelejä, tansseja, epävarmuuksia. Eikö voitais vain aloittaa se jokin, yhteiselämä, elokuva, satu, mikä vaan.. Toinen ensin vie, ja sit mä maksan täydellä rakkaudella takaisin?
Tykkään sun asenteesta. Mussa on vähän samaa vikaa. Haluan suoraa puhetta ja asia sillä selvä.
Kai sen täytyy olla jotain klassista rakkautta ensisilmäyksellä, tai sielujen sympatiaa, että jo etukäteen osaa sanoa haluuko toisen. Ei tarvita pitkiä treffi/tutustutaan toisiimme-sessioita, vaan se on se Tunne ja Kipinä. Se joko syntyy aika tuntemattomaankin, tai sit ei lainkaan. Se tunne on hiljaista varmuutta, viisautta, intuitiota. Ei tarvita pelejä kun yhteenkuuluvuuden tunne on jo olemassa. Se vain pitäis pystyä kertomaan toiselle...
Kuvasit kuin omaa tilannettani. En ole koskaan ollut näin varma kenestäkään, enkä helpolla päästä ihmisiä lähelleni. Mutta hänessä on se jokin... Mutta sitten on myös se pelko, että vain itse kokee tilanteen näin. Silti. Rakastan häntä niin hullua kuin se onkin. Kaikkea hyvää ja kaikkea ärsyttävääkin.
Nothing else matters.
Olipa ihana kirjoitus...oijoi.
Juurikin noin olen myös kokenut..
Yhä ihmettelen miten se kaikki tuntui niin selvältä ja varmalta..
"Rakkautta ensi silmäyksellä" tavallaan.