En kestä enää asua kotona. Kulissielämää ja näyttelemistä. Ei puhuta asioista. Inhoan vanhempiani. Itse yritän olla avoin ja puhua kaikesta, mutta kun en pysty toisen vanhemman läsnäollessa olemaan oma itseni. En pysty enää edes istumaan heidän kanssaan toisen ollessa paikalla. Menen koko ajan sanattomaksi. Ajatuksissa on monta kertaa käynyt mielessä itsensä tappaminen. Tiedän ettei se ole järkevää, joten en tee niin. Toisinaan menee hyvin, mutta odotan niin sitä päivää kun pääsen muuttamaan kotoa.
Yksinäisyys
ettynyt
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei! Mulla on vähän samantyyppinen tilanne paitsi että pidän kyllä vanhemmistani ja tulen niiden kanssa ihan hyvin toimeen.
Mutta nykyään usein vain ahdistaa ja masentaa asua saman katon alla ja olen usein tosi äreä (koska ahdistaa) vanhempiani kohtaan josta saan välillä vain pahan mielen ja tunnen itseni entistä ahdistuneemmaksi koska en mielestäni oikeasti ole mikään äreä ihminen.
Kuvittelisin että muutto yksin omaan asuntoon helpottaisi elämääni kun voisin itsenäistyä ja kynnys tutustua uusiin ihmisiin ei olisi enään niin suuri. Ja muutenkin tuntisin itseni vahvemmaksi ja rohkeammaksi tekemään asioita kun en olisi enään vanhempien nurkissa.
Mutta olen vasta 20v ja elämäntilanne kuitenkin kohtuullisen hyvä kun töissäkin olen ja saan säästöön rahaa. Muutto tulee sitten aikanaan. :)