Oikeastaan lähes kaikki asiat on mennyt jollakin tavalla pieleen. Ihan lapsuudesta asti. Asioita, jotka kulkevat lopun ikää mukana. Niitä ei voi muuttaa. Monet asiat olen myös itse aiheuttanut, en ikinä tahallani. Mä oon melko varma, etten kelpaa todellisuudessa omana itsenäni kenellekkään. Enkä usko, että ketään on luotu olemaan yksin. Pitääkö mun tyytyä tällaiseen elämään, mikä aiheuttaa jatkuvasti kipua vai olisiko parempi luovuttaa ja päättää päivät. En usko päivistäni tulevan koskaan aidosti kauniita.
Mun elämä ei ole mennyt kuten toivoin
Pohdintoja
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.