HELLARIKSI?
Jos olet liittymässä amerikkalaisperäiseen helluntaiseurakuntaan, tulet kohtaamaan seuraavia seikkoja:
Pelastuksen vastaanottaminen alistetaan tietyn rituaalin taakse: uskoon tullaan alttarilla, ja se on tahdon asia, ihmisen oma "ratkaisu". Tunteeseen vetoavan puheen jälkeen evankeliumista liikuttuneita ihmisiä kehotetaan nostamaan kätensä, sen jälkeen heitä kehotetaan nousemaan seisomaan, ja sen jälkeen heitä kehotetaan tulemaan eteen alttarille, jossa uskoontulo varsinaisesti tapahtuu. Käytännöissä on toki eroja, mutta tämä on yleisin toimintamalli. Helluntailaisuus edustaakin "ratkaisukristillisyyttä": usko tietyllä tavalla ehdollistetaan, ja voidaan oikeutetusti sanoa, että vain rohkeimmat saavat armon.
Sinun on siis uskottava Jeesukseen tai pikemminkin "annettava elämäsi Jeesukselle" (sic!) ja mentävä alttarille osoittamaan ratkaisusi. Sinun on mentävä upotuskasteelle julkisessa kokouksessa, jossa myös joudut julkisesti "todistamaan" eli tunnustamaan uskosi julkisesti mikrofonin takana. Tähän liittyy yleensä lyhyt uskoontulokertomus. Olet joutunut tekemään "parannuksen" ulkoisista paheista, mm tupakanpoltosta, sillä muutoin et pääse kasteelle ja liittymään seurakuntaan. Seurakuntayhteyteen tullaan siis kasteen kautta. Lasten kuitenkin katsotaan olevan Jumalalle otollisia sellaisinaan, eivätkä helluntailaiset näin ollen kasta pieniä lapsia. Lapset kastetaan vasta sitten, kun he itse ovat kykeneviä tunnustamaan uskonsa eli yleensä vasta noin 10-13 vuoden iässä.
Tule sellaisena kuin olet - mutta sen jälkeen et enää kelpaa sellaisena kuin olet.
Myös jälkeen päin sinua pyydetään todistamaan, tai saatat joutua mikrofonin eteen aivan yllättäenkin, todistamaan tai rukoilemaan. Amerikkalaisille tämä on ehkä ihan ok, mutta arat suomalaiset tavallisesti pelkäävät julkista esiintymistä.
Kasteen jälkeen saat osallistua ehtoolliselle, mikä on mielestäni aivan oikea järjestys.
Joudut maksamaan tuloistasi kymmenykset seurakunnalle. Vaikka asiaa ei virallisesti opeteta eikä vaadita (se ehkä jopa kielletään tiedusteltaessa), vaan asia pidetään piilossa, seurakunnassa on myös "kirjoittamattomia lakeja", ja tämä on yksi niistä. Tämä on seikka, joka paljastaa laajemmassakin mielessä todella vakavan opillisen vinosuuntauksen. Julistaja saattaa opettaa, että kymmenykset tulee antaa bruttotuloista, tai muutoin on "varkaan kirjoissa", kuten Ensio Mustonen aikoinaan jylisi (audio: Sana ja Ylistys -srk, Lappajärvi). Varkaathan eivät peri Jumalan valtakuntaa, ja suurin osa seurakuntalaisista ei kuitenkaan kymmenyksiä maksa, joten suuri joukko on jatkuvan syyllisyyden vallassa. Pahimmillaan saatetaan uhata onnettomuuksilla tai sairauksilla, jos ei ole uhraamisessa "kuuliainen Herralle". Joka tapauksessa kitsas uhraaja (rahan antamista kutsutaan uhraamiseksi) menettää Jumalan siunauksia. Vapaaehtoiset rahalahjat muka annetaan vasta kymmenysten maksamisen jälkeen. Sellainen opetus ei ole missään tapauksessa Uuden testamentin mukaista. Voidaan perustellusti sanoa, että kristillisestä pintasilauksesta huolimatta helluntailaisuuden eetos edustaa suurelta osin VT-uskonnollisuutta, jossa armosta toki puhutaan, mutta pelastus tai ainakin Jumalan siunaus silti ehdollistetaan monin tavoin. Se on jehovalaisuuden, mormonismin ja eräiden muiden uskonliikkeiden ohella luterilaisuudelle vierasta amerikkalaista tuontitavaraa, ja sen tähden paavalilainen uskonvanhurskausoppi ei ole laisinkaan keskeisessä asemassa julistuksessa, jos sitä laisinkaan opetetaan. Näissä liikkeissä pelastus kaikista vastaväitteistä huolimatta ostetaan kuuliaisuudella, ja kuuliaisuuteen kuuluu totella myös Vanhan testamentin määräyksiä, esimerkkinä juuri mainittu kymmenysoppi. Hengellisen elämän sisältö on siis jonkinlaista uusjuutalaisuutta. Monesti siteerataan Malakian kirjaa (Mal.3:8-9), jossa jopa julistetaan kirous niille, jotka eivät kymmenyksiä maksa. Hauras ihminen tavallisesti säikähtää sellaista pelottelua ja tyhjentää rahapussinsa kiltisti. Monesti puhutaan vain asian siunauspuolesta, eli kymmenysten maksaja saa Jumalalta siunauksen. Eikä laisinkaan ymmärretä, että uuden liiton uskovien kaikki täyteys ja siunaus on yksin Kristuksessa, ei laisinkaan omassa tekemisessä. Uskovan ei tarvitse kokea minkäänlaista riittämättömyyden tunnetta, koska hän kelpaa sellaisenaan Jumalalle Kristuksen tähden. Ihmisten omat hyvätkin teot ovat Jumalan edessä saastaisia, ja niihin nojautuminen on suorastaan Jumalan armon ja hyvyyden pilkkaamista. On tärkeää tietää, että Uudessa testamentissa kymmenysten maksamista ei opeteta, kuten ei sapatin pitämistä eikä myöskään ympärileikkausta. Mutta helluntailaisuudessa ei osata tehdä opillista eroa VT:n ja UT:n välillä.
Pahimmissa tapauksissa vanhimmistolla ei ole keskenään salaisuuksia, joten "sielunhoito" ei ole luottamuksellista. Vaikeat asiat juorutaan "rukousaiheina" muille, ja rippisalaisuudet rikotaan.
Kokouksessa saatetaan kohdella seurakuntalaisia niin kuin pieniä lapsia. Helppoheikkimäisyys voi ilmetä esimerkiksi
Jos olet liittymässä amerikkalaisperäiseen helluntaiseurakuntaan, tulet kohtaamaan seuraavia seikkoja:
Pelastuksen vastaanottaminen alistetaan tietyn rituaalin taakse: uskoon tullaan alttarilla, ja se on tahdon asia, ihmisen oma "ratkaisu". Tunteeseen vetoavan puheen jälkeen evankeliumista liikuttuneita ihmisiä kehotetaan nostamaan kätensä, sen jälkeen heitä kehotetaan nousemaan seisomaan, ja sen jälkeen heitä kehotetaan tulemaan eteen alttarille, jossa uskoontulo varsinaisesti tapahtuu. Käytännöissä on toki eroja, mutta tämä on yleisin toimintamalli. Helluntailaisuus edustaakin "ratkaisukristillisyyttä": usko tietyllä tavalla ehdollistetaan, ja voidaan oikeutetusti sanoa, että vain rohkeimmat saavat armon.
Sinun on siis uskottava Jeesukseen tai pikemminkin "annettava elämäsi Jeesukselle" (sic!) ja mentävä alttarille osoittamaan ratkaisusi. Sinun on mentävä upotuskasteelle julkisessa kokouksessa, jossa myös joudut julkisesti "todistamaan" eli tunnustamaan uskosi julkisesti mikrofonin takana. Tähän liittyy yleensä lyhyt uskoontulokertomus. Olet joutunut tekemään "parannuksen" ulkoisista paheista, mm tupakanpoltosta, sillä muutoin et pääse kasteelle ja liittymään seurakuntaan. Seurakuntayhteyteen tullaan siis kasteen kautta. Lasten kuitenkin katsotaan olevan Jumalalle otollisia sellaisinaan, eivätkä helluntailaiset näin ollen kasta pieniä lapsia. Lapset kastetaan vasta sitten, kun he itse ovat kykeneviä tunnustamaan uskonsa eli yleensä vasta noin 10-13 vuoden iässä.
Tule sellaisena kuin olet - mutta sen jälkeen et enää kelpaa sellaisena kuin olet.
Myös jälkeen päin sinua pyydetään todistamaan, tai saatat joutua mikrofonin eteen aivan yllättäenkin, todistamaan tai rukoilemaan. Amerikkalaisille tämä on ehkä ihan ok, mutta arat suomalaiset tavallisesti pelkäävät julkista esiintymistä.
Kasteen jälkeen saat osallistua ehtoolliselle, mikä on mielestäni aivan oikea järjestys.
Joudut maksamaan tuloistasi kymmenykset seurakunnalle. Vaikka asiaa ei virallisesti opeteta eikä vaadita (se ehkä jopa kielletään tiedusteltaessa), vaan asia pidetään piilossa, seurakunnassa on myös "kirjoittamattomia lakeja", ja tämä on yksi niistä. Tämä on seikka, joka paljastaa laajemmassakin mielessä todella vakavan opillisen vinosuuntauksen. Julistaja saattaa opettaa, että kymmenykset tulee antaa bruttotuloista, tai muutoin on "varkaan kirjoissa", kuten Ensio Mustonen aikoinaan jylisi (audio: Sana ja Ylistys -srk, Lappajärvi). Varkaathan eivät peri Jumalan valtakuntaa, ja suurin osa seurakuntalaisista ei kuitenkaan kymmenyksiä maksa, joten suuri joukko on jatkuvan syyllisyyden vallassa. Pahimmillaan saatetaan uhata onnettomuuksilla tai sairauksilla, jos ei ole uhraamisessa "kuuliainen Herralle". Joka tapauksessa kitsas uhraaja (rahan antamista kutsutaan uhraamiseksi) menettää Jumalan siunauksia. Vapaaehtoiset rahalahjat muka annetaan vasta kymmenysten maksamisen jälkeen. Sellainen opetus ei ole missään tapauksessa Uuden testamentin mukaista. Voidaan perustellusti sanoa, että kristillisestä pintasilauksesta huolimatta helluntailaisuuden eetos edustaa suurelta osin VT-uskonnollisuutta, jossa armosta toki puhutaan, mutta pelastus tai ainakin Jumalan siunaus silti ehdollistetaan monin tavoin. Se on jehovalaisuuden, mormonismin ja eräiden muiden uskonliikkeiden ohella luterilaisuudelle vierasta amerikkalaista tuontitavaraa, ja sen tähden paavalilainen uskonvanhurskausoppi ei ole laisinkaan keskeisessä asemassa julistuksessa, jos sitä laisinkaan opetetaan. Näissä liikkeissä pelastus kaikista vastaväitteistä huolimatta ostetaan kuuliaisuudella, ja kuuliaisuuteen kuuluu totella myös Vanhan testamentin määräyksiä, esimerkkinä juuri mainittu kymmenysoppi. Hengellisen elämän sisältö on siis jonkinlaista uusjuutalaisuutta. Monesti siteerataan Malakian kirjaa (Mal.3:8-9), jossa jopa julistetaan kirous niille, jotka eivät kymmenyksiä maksa. Hauras ihminen tavallisesti säikähtää sellaista pelottelua ja tyhjentää rahapussinsa kiltisti. Monesti puhutaan vain asian siunauspuolesta, eli kymmenysten maksaja saa Jumalalta siunauksen. Eikä laisinkaan ymmärretä, että uuden liiton uskovien kaikki täyteys ja siunaus on yksin Kristuksessa, ei laisinkaan omassa tekemisessä. Uskovan ei tarvitse kokea minkäänlaista riittämättömyyden tunnetta, koska hän kelpaa sellaisenaan Jumalalle Kristuksen tähden. Ihmisten omat hyvätkin teot ovat Jumalan edessä saastaisia, ja niihin nojautuminen on suorastaan Jumalan armon ja hyvyyden pilkkaamista. On tärkeää tietää, että Uudessa testamentissa kymmenysten maksamista ei opeteta, kuten ei sapatin pitämistä eikä myöskään ympärileikkausta. Mutta helluntailaisuudessa ei osata tehdä opillista eroa VT:n ja UT:n välillä.
Pahimmissa tapauksissa vanhimmistolla ei ole keskenään salaisuuksia, joten "sielunhoito" ei ole luottamuksellista. Vaikeat asiat juorutaan "rukousaiheina" muille, ja rippisalaisuudet rikotaan.
Kokouksessa saatetaan kohdella seurakuntalaisia niin kuin pieniä lapsia. Helppoheikkimäisyys voi ilmetä esimerkiksi
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jameksen plokista copypastaa