Rasismi kuuluu yhteiskunnan tuhoisimpiin ilmiöihin. Klassisen määritelmän mukaan rasismi on ideologia, jonka mukaan ihmisarvo määräytyy ulkoisista periytyvistä ominaisuuksista Katsotaan esimerkiksi ihonvärin määräävän ihmisen mahdollisen älykkyysosamäärän, millaiseen tunne-elämään ihminen kykenee jne. Rasisti on sitä mieltä, että tietyt rodut ovat kehittyneempiä ja että niillä sen vuoksi tulee olla erityisoikeuksia. Viime aikoina rasismi on käsitteenä kokenut laajalti yleistyessään kokenut inflaation, ja se on alkanut menettää alkuperäistä merkitystään. Nykyään puhutaan esimerkiksi poliittisesta, rakenteellisesta, taloudellisesta, tieteellisestä, kielellisestä, vanhanaikaisesta, uudesta, symbolisesta, institutionaalisesta ja niin edelleen "rasismista".
Rasismiin johtava ns. rodullistamisprosessi alkaa ihmisten luokittelulla ryhmiin ulkoisesti havaittavien ominaisuuksien tasolla. Prosessi alkaa verbaalisella tasolla, nimityksinä ja luokitteluina. Seuraava rodullistamisvaihe seuraa, kun ulkoisten piirteiden perusteella luotuihin ihmisluokkiin liitetään myös muita, ei näkyviä ominaisuuksia, kuten luonteenpiirteitä ja arvoja. Ihmisluokkien arvottamisessa ulkonäön lisäksi myös toisen ryhmän näkymättömät ominaisuudet arvioidaan alempiarvoisiksi ja kielteiseksi, vastakohtana oman ryhmän myönteisille ominaisuuksille. Rodullistamisprosessin viimeinen ja ratkaiseva vaihe on ihmisarvon riistäminen "rodullistetulta" ryhmältä. Tällöin joku "ihmisrotu" ymmärretään niin uhkaavaksi ja kielteiseksi, että sitä ei enää pidetä inhimillisenä, minkä jälkeen tähän ryhmään kuuluvia voidaan kohdella miten tahansa.
Suomessa rasismi on toistaiseksi pääasiassa ollut piilorasismia eli ulkomaalaisiin ollaan suhtauduttu epäluuloisesti ja torjuvasti. Piilorasismissa hyväksytään lähtökohtaisesti ajatus kaikkien ihmisten tasa-arvoisuudesta, mutta se korostaa samalla sitä, että kaikkien kansojen tulisi pitäytyä omilla valtiollisina alueillaan. Lisäksi piilorasismiin sisältyy pyrkimys hävittää siirtolaisten ja vähemmistöjen kulttuurien muodostama "uhka" pakottamalla ne sulautumaan enemmistöön mikäli niitä ei ole mahdollista karkottaa pois.
Suomalaisen piilorasismin laajuutta on vaikea arvioida, mutta suuntaa antaa ainakin Euroopan Unionin vuoden 1997 lopulla tekemä tutkimus, jonka mukaan 1/3 EU:n asukkaista pitää itseään erittäin tai melkorasistisena. Erittäin rasistista väestöä oli eniten Belgiassa, Ranskassa ja Itävallassa. Melko rasististen maiden kärjessä olivat Tanska ja Suomi. Vähiten rotuvihaa tunnettiin Ruotsisssa, Luxemburgissa, Portugalissa, Espanjassa ja Irlannissa. Tutkimukseen osallistui 16 000 ihmistä 15 EU-maassa. Tutkijoiden mukaan rasisti ovat tyytymättömiä omaan osaansa ja pelkäävät työttömyyttä. Suomessa rasismi kohdistuu ennen muuta 1970-luvulta lähtien maahan tulleisiin pakolaisiin, ja etenkin niihin, jotka eniten poikkeavat ulkonäöltään kantaväestöstä.
1990-luvulla rasistinen väkivalta on saanut hälyttävän suuret mittasuhteet eri puolella Eurooppaa. Rasististen hyökkäysten pääkohteena ovat siirtolaiset ja heidän jälkeläisensä, turvapaikanhakijat ja pakolaiset sekä jossain määrin edelleen myös romanit ja juutalaiset, jotka ovat eläneet Euroopassa useiden sukupolvien ajan.
Myös suomalaisten ulkomaalaisiin kohdistuvan epäluulon voidaan nähdä olevan kääntymässä aggressiiviseksi pakolaisvastaisuudeksi viime vuosina lisääntyneiden väkivaltaisuuksien perusteella. Suomessa on kuitenkin vielä niin vähän pakolaisia (ja muitakin ulkomaalaisia), että on epätodennäköistä, että nykyisen piilorasismin maaperästä nousisi suurta suosiota saavuttava avoimesti rasistinen liike tai puolue, joka määrätietoisesti kanavoi ja hyödyntää pakolaisvastaisia mielialoja. Useaan Keski-Euroopan maahan on jo syntynyt tällaisia ryhmiä. Suomessa tapahtuneet väkivaltaisuudet ovat ainakin toistaiseksi olleet pienten ryhmien suorittamia tekoja, jotka sinällään pitäisi pystyä kitkemään pois.
Ensimmäiset merkit piilorasismin muuttumisesta avoimeksi rasismiksi Suomessa ovat Vantaan Hakunilassa nuorisojoukon tekemät tihutyöt kahta pakolaisperhettä kohtaan heinäkuussa 1989 ja Tampereella ulkomaalaisiin kohdistuneet polttopullohyökkäykset elokuussa 1989. Myöhemmin rasistinen väkivalta on lisääntynyt. On tehty hyökkäyksiä pakolaiskeskuksiin, heitetty polttopulloja siirtolaiskoteihin ja kaadettu juutalaisten hautakiviä.
Rasismiin johtava ns. rodullistamisprosessi alkaa ihmisten luokittelulla ryhmiin ulkoisesti havaittavien ominaisuuksien tasolla. Prosessi alkaa verbaalisella tasolla, nimityksinä ja luokitteluina. Seuraava rodullistamisvaihe seuraa, kun ulkoisten piirteiden perusteella luotuihin ihmisluokkiin liitetään myös muita, ei näkyviä ominaisuuksia, kuten luonteenpiirteitä ja arvoja. Ihmisluokkien arvottamisessa ulkonäön lisäksi myös toisen ryhmän näkymättömät ominaisuudet arvioidaan alempiarvoisiksi ja kielteiseksi, vastakohtana oman ryhmän myönteisille ominaisuuksille. Rodullistamisprosessin viimeinen ja ratkaiseva vaihe on ihmisarvon riistäminen "rodullistetulta" ryhmältä. Tällöin joku "ihmisrotu" ymmärretään niin uhkaavaksi ja kielteiseksi, että sitä ei enää pidetä inhimillisenä, minkä jälkeen tähän ryhmään kuuluvia voidaan kohdella miten tahansa.
Suomessa rasismi on toistaiseksi pääasiassa ollut piilorasismia eli ulkomaalaisiin ollaan suhtauduttu epäluuloisesti ja torjuvasti. Piilorasismissa hyväksytään lähtökohtaisesti ajatus kaikkien ihmisten tasa-arvoisuudesta, mutta se korostaa samalla sitä, että kaikkien kansojen tulisi pitäytyä omilla valtiollisina alueillaan. Lisäksi piilorasismiin sisältyy pyrkimys hävittää siirtolaisten ja vähemmistöjen kulttuurien muodostama "uhka" pakottamalla ne sulautumaan enemmistöön mikäli niitä ei ole mahdollista karkottaa pois.
Suomalaisen piilorasismin laajuutta on vaikea arvioida, mutta suuntaa antaa ainakin Euroopan Unionin vuoden 1997 lopulla tekemä tutkimus, jonka mukaan 1/3 EU:n asukkaista pitää itseään erittäin tai melkorasistisena. Erittäin rasistista väestöä oli eniten Belgiassa, Ranskassa ja Itävallassa. Melko rasististen maiden kärjessä olivat Tanska ja Suomi. Vähiten rotuvihaa tunnettiin Ruotsisssa, Luxemburgissa, Portugalissa, Espanjassa ja Irlannissa. Tutkimukseen osallistui 16 000 ihmistä 15 EU-maassa. Tutkijoiden mukaan rasisti ovat tyytymättömiä omaan osaansa ja pelkäävät työttömyyttä. Suomessa rasismi kohdistuu ennen muuta 1970-luvulta lähtien maahan tulleisiin pakolaisiin, ja etenkin niihin, jotka eniten poikkeavat ulkonäöltään kantaväestöstä.
1990-luvulla rasistinen väkivalta on saanut hälyttävän suuret mittasuhteet eri puolella Eurooppaa. Rasististen hyökkäysten pääkohteena ovat siirtolaiset ja heidän jälkeläisensä, turvapaikanhakijat ja pakolaiset sekä jossain määrin edelleen myös romanit ja juutalaiset, jotka ovat eläneet Euroopassa useiden sukupolvien ajan.
Myös suomalaisten ulkomaalaisiin kohdistuvan epäluulon voidaan nähdä olevan kääntymässä aggressiiviseksi pakolaisvastaisuudeksi viime vuosina lisääntyneiden väkivaltaisuuksien perusteella. Suomessa on kuitenkin vielä niin vähän pakolaisia (ja muitakin ulkomaalaisia), että on epätodennäköistä, että nykyisen piilorasismin maaperästä nousisi suurta suosiota saavuttava avoimesti rasistinen liike tai puolue, joka määrätietoisesti kanavoi ja hyödyntää pakolaisvastaisia mielialoja. Useaan Keski-Euroopan maahan on jo syntynyt tällaisia ryhmiä. Suomessa tapahtuneet väkivaltaisuudet ovat ainakin toistaiseksi olleet pienten ryhmien suorittamia tekoja, jotka sinällään pitäisi pystyä kitkemään pois.
Ensimmäiset merkit piilorasismin muuttumisesta avoimeksi rasismiksi Suomessa ovat Vantaan Hakunilassa nuorisojoukon tekemät tihutyöt kahta pakolaisperhettä kohtaan heinäkuussa 1989 ja Tampereella ulkomaalaisiin kohdistuneet polttopullohyökkäykset elokuussa 1989. Myöhemmin rasistinen väkivalta on lisääntynyt. On tehty hyökkäyksiä pakolaiskeskuksiin, heitetty polttopulloja siirtolaiskoteihin ja kaadettu juutalaisten hautakiviä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pitihän siihen liittää ne hautakivet viimeiseksi. Kysyppäs Netanyahulta mitä rasismi on.