Naisten epävarmuus omista tunteistaan?

Vaikea mennä sanomaan toisten puolesta, voin puhua vain omastani.

Mulla oli jokunen, ei montaa mutta kuitenkin, lyhyt suhde aikoinaan, ja lyhyys johtui siitä, että totesin tapailuvaiheessa jo aika pian, tutustumisen myötä, etten itse ole tarpeeksi kiinnostunut miehestä. En halunnut jatkaa semmoisia suhteita.

Sitten ensimmäinen oikeasti pitkä suhteeni oli siitä erikoinen, että se oli kaukosuhde. Opiskeltiin ihan eri paikkakunnilla eikä nähty edes kerran kuussa. Laitettiin mailia ja tekstareita ja soiteltiin, ja tavattiin harvakseltaan. Olin kovasti ihastunut ja kiinnostunut ja pidin hänestä, mutta mua alkoi vähän hirvittää, kun hänen tunteensa kasvoivat nopeampaa kuin omani. Kerran kun kävelimme asemalta kotiini, mietin, että mitä ihmettä teen tän tyypin kanssa.

Hän olisi halunnut mennä kihloihinkin jo alle puoli vuotta seurustelun aloittamisesta, mutta itse en uskaltanut. Ei mun tunteet sinänsä vaihdelleet, en vain ollut varma vielä, että onko tästä nyt varmasti loppuelämän suhteeksi. en uskaltanut suinpäin sitoutua niin vakavasti, vaikka tosissani olinkin seurustelun suhteen. Se tuntui miehestä varmasti kauhealta, kun olin itse niin jälkijunassa... Hän jaksoi onneksi minua siinäkin vaiheessa. Seurustellessamme aloitin myös e-pillerit, ja ne ei oikein sopineet minulle, vaikuttivat myös mielialoihini, joten joskus voi naisilla hormonitkin vaikuttaa, sekä luonnollisen kierron myötä että ehkäisyn myötä.

Kyllä ne minunkin tunteeni sitten kasvoivat kasvamistaan, ja vuoden seurusteltuamme totesin, että "voidaan me mennä kihloihin". Naurattaa nykyään se tilanne... ja hänestä tuli tosiaan mieheni.

Tämä siis vain oma kokemukseni, susta varmasti tuntuu kuin olisit löyhässä hirressä. Niin kauan kuin olet itse hänestä kiinnostunut, sun on varmasti vaikea alkaa ketään muutakaan katselemaan.