Niin siinä sitten kävi tänään. Eilen näin pyörteen, joka kuljetti lehtiä. Joskus tuntuu, että mun päässä on pyörremyrsky. Joskus tuntuu siltäkin, että kevät korjaa menneiden aikojen rojua. En tiedä mitä universumi tai Universumi yrittää kertoa pyörteillä ja geometrisillä topologioillaan sekä erikoisilla teksteillään. Enkä tiedä sitäkään mikä oman elämän mannerlaattojen törmäys on meneillään. Tämä päivä kuitenkin, siis tämä päivä. Eräällä tapaa olen vihainen sulle nyt vaikken todella olekaan. Pyörremyrskyä pyörteen perään, ja pyörrettä pyörremyrskyn perään. Tästä viestistä ei tarvitse ymmärtää mitään. Edes "universumin" ylläpidon.
elämän tupaan lunta tupruttaa
P-ääY-mpyräP-yöreänä
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mäkin näin eilen pyörteen, joka kuljetti lehtiä :). Oli aika tuulinen päivä... Aurinko oli tänään aamulla kadoksissa mutta tuli taas hetkeksi esiin, nyt taas kaikonnut mutta mieleni jäi pirteämmäksi.
En tiedä oletko hän mutta ei sen väliä, kuvittelen ymmärtäväni mitä tarkoitat. Mulla on ollut toisinaan ihan samanlaiset tuntemukset.
Sama tunne. Kuin tuuli olisi puhaltanut pois kaiken entisen. Kuin kaikki se mihin uskoi ja mitä toivoi olisi kadonnut yhtäkkiä taivaan tuuliin. Jäljellä on vain pikku hiljaa lumen alta kurkistavaa maata. Se on ruskean harmaata, tylsää ja turvallista. Tyhjää. Pian siinä on vihreää, pieniä kukkia.
Minä en ole vihainen. Olen ihmeissäni. En tiedä, miten tässä näin kävi. Sen tiedän, mikä minua odottaa kun palaan. Tiedän jo, mitä tulen todistamaan lukemattomat kerrat. Kuin se olisi tähtiin kirjoitettu. En voi sille mitään, enkä vastustele. Niin vain on.
Mitäs tulet todistamaan?
En kerro tänne.
Mä näen mitä ajattelit tota kirjoittaessasi :)
No hyvä. Olet maailman kahdeksas ihme.