Ottaisitko minut syliisi,
lepäämään, kun
sairauden tylsät
hampaat jäytävät
sisintäni. Antaisitko
sormiesi kulkea
kuumeisella otsallani,
ja hiestä märissä
hiuksissani. Antaisithan
minun sulkea silmäni
ja nukahtaa lämpöiseen
kehtoosi. Pitäisithän
minusta kiinni, hellästi,
hiljaa hyräillen. Ajaisithan
kylmän loitolle, etkä
antaisi sen hiipiä
minuun, asettua taloksi.
Saisinhan pitää kiinni,
tarrautua kupeisiisi,
kun kipu lyö lävitseni,
ruumista vavisuttaen,
kääntäen veistä sisälläni.
Saisinhan turvata sinuun,
kun kaikki muut satamat
ovat liian kaukana ja
voimani vähenevät
kilpaa ajan kanssa.
Sinun katseesi on
minun tähtitaivaani.
Sinun kosketuksesi on
minun balsamini ja
sinun hellät huulesi
minun käärinliinani.
Pidäthän minusta kiinni,
nyt ja aina.
lepäämään, kun
sairauden tylsät
hampaat jäytävät
sisintäni. Antaisitko
sormiesi kulkea
kuumeisella otsallani,
ja hiestä märissä
hiuksissani. Antaisithan
minun sulkea silmäni
ja nukahtaa lämpöiseen
kehtoosi. Pitäisithän
minusta kiinni, hellästi,
hiljaa hyräillen. Ajaisithan
kylmän loitolle, etkä
antaisi sen hiipiä
minuun, asettua taloksi.
Saisinhan pitää kiinni,
tarrautua kupeisiisi,
kun kipu lyö lävitseni,
ruumista vavisuttaen,
kääntäen veistä sisälläni.
Saisinhan turvata sinuun,
kun kaikki muut satamat
ovat liian kaukana ja
voimani vähenevät
kilpaa ajan kanssa.
Sinun katseesi on
minun tähtitaivaani.
Sinun kosketuksesi on
minun balsamini ja
sinun hellät huulesi
minun käärinliinani.
Pidäthän minusta kiinni,
nyt ja aina.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun kurki tarttuu
käteen
se on lupaus
ikuisesti
ja se pysyy.
Vaikka matkat
erottaa
tai elämä pitää
erillään.
Sormien liukuessa
hiusten lomitse
syntyy sormus
jossa lupaukset
ja lukko
joka kiinnittyy
toiseen
hius
solmitaan toiseen
hiukseen
ja se kulkee
ajatuksissa
vaateisiin
kiinnitettynä
alati
ja hyväilee
balsamia haavoihin
antaa turvaa
kosketuksen
ja kutittaa
nenän alta
pitäen kiinni
ikuisesti
*aidosta rakkaudesta*
Kaunista.
Hienoa, i like it
Ihan tässä
sydän
mutkalle menee
olen sinun
sydän
tiedät sen
sua kaipailen
Rakkaudesta sinuun
olinko se minä vai ne huoneet
johon asetuin taloksi
muistan sen
että oli niin kylmä
ettei ruumiini suostunut makamaan vuoteessa hyppimättä tahdottomasti
kuin sähköä saava liha hyppii
tulin pakkasella kotiin
verissäpäin ja lainavaatteissa
ja toinen kysyy
miksi mulla meni niin kauan
muistaakseni
en jaksanut vastata siihen
mitään
molempia `´itutti
en tiedä kumpaa enemmän.
sori. aloitus runo oli ihana.
herätti jotain unohtuneita kuvia. pöh.
Wau.. Ihania ja hienoja jatkoja. Kiitos.