kukaan ei rakasta ja kenellekään ei ole merkityksellinen. Elämällä ei merkitystä.
Arki tuntuu siltä samalta toistolta. Kuinka moni tunnistaa tällaista kokevansa viikottain?
Arki tuntuu siltä samalta toistolta. Kuinka moni tunnistaa tällaista kokevansa viikottain?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Lähes päivittäinhän tuolta tuntuu :-( . Tälläselle keski-ikäselle miehelle parasta olis siirtyä matojen ruokalistalle :-((.
Ei mitään syytä. Elämä ainutlaatuisena on arvokas, sinunkin.
En tunne tuollaista, kuin todella harvoin, pienen synkän hetken verran. Tiedän, että minua rakastetaan.
Tsempit sulle, kyllä sinuakin joku rakastaa.
mutta tuo kuulostaa vakavalta masennukselta. Oletko käynyt juttelemassa tuosta jonkun, vaikka terveyskeskuslääkärin tai hoitajan kanssa?
Hoitaja hommaa jonkun jota rakastaa?
En oikein jaksais jatkaa tätä nyt, kiinnostavampaa tekemistä, mutta lyhyesti sanottakoon, että terve ihminen nimenomaan kykenee olemaan yksin. Muut saa jatkaa jos huvittaa.
Ihminen voi viihtyä yksin, mutta tarvitsee kokemuksen rakastetuksi tulemisesta ja rakastamisesta.
Kaksi loukkantui gallupista ja katkeroitui. Syytä voimme arvailla.
Ketkä kaksi? Mä olin kyllä ihan tosissani. Ymmärrän että erehdyit, tuota mene hoitoon -fraasia käytetään joskus vittuiluna, mutta tällä kertaa se ei sitä ollut. Huolestuin.
No äippä ja sisarukset kai , mutta eipä muita tuu mieleen . Onneks on ees työntynkää senverran ettei oo tarvinu viä lopettaa itteensä :-( .
tsempiä, toveri
Kiitos ! Tiädän et mun kaltasessa tilanteessa olevia on täälläkin valitettavan paljon :-( . Pahalta tuntuu myös et lähipiiri ei ota mua vakavasti , vaan kehottaa vaa "ota ittees niskasta kii ja ryhistäydy":-((.
Täytyy tunnustaa että todella harvoin ajattelen noin. Mun mielestä yksinoleminen on ihan yhtä hyvä vaihtoehto kuin olla parisuhteessa.
Tällaista mun elämä on. Onneks tarvittaessa pääsee pois. En oo yksinäinen, mutta en rakastettukaan. Oon lähinnä yhdentekevä itselle ja muille.
Muutama kaveri on joiden luona käyn suht säännöllisesti, sit on pari kaveria joita näkee silloin tällöin (syy työt) mikä ei sinäänsä haittaa. Mutta miksi minä tunnen itseni yksinäisesksi?
Olisiko jollain antaa vinkkiä miten voisin sulkea tämän yksinäisyyden tunteen, kirjallisuutta mistä saisi apua tai sitten ihan ihmistä?
kyllä aika usein tuntuu nykyään, yksinäisyys. jokainenhan kaipaa tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi.
Hei. Miten sinä selviät siitä yksinäisyyden tunteesta?
Jätä oravanpyörä ja muuta itä Jamaikan rauhaan ja hanki sieltä ystäviä ja juo vaikka kaljaa rastojen reasoning kokouksissa, Itse harkitsin tätä varasuunnitelmana jos elämällä ei ole täällä masentavan ja ilottoman ilmapiirin omaavassa suomessa mitään annettavaa. Toisaalta jos haluat löytää elämällesi arvokkaan merkityksen, niin ryhdy hyväntekeväisyystyöhön :)