Erosin pari päivää sitten. Hän oli minun ensirakkauteni. Seurusteltiin vaan 3kk. Minulle tuli voimakkaat tunteet häneen. Olen jo 21 vuotias. En olisi uskonut että näin paljon voi ero sattua. Huomasin kuinka paljon hänestä välitin kun erottiin. Hän etsi netistä kaveri/vakavempaa seuraa, ja kun sain sen selville niin erottiin. Hän myös sanoi että ei enää tunne samanlaisia tunteita minuun kuten aiemmin. Vihaan ja rakastan häntä paljon. Itken illat kuin pikkulapsi. Kauanko menee että pystyn jotenkin unohtamaan hänet? Onneksi töissä ja salilla saan ajatukset pois. Viikonloppu jo surettaa ekaa kertaa elämässäni. En ikinä löydä hänenkaltaistaan ketä voisin rakastaa niin paljon. Tuntuu kun koko tulevaisuuteni olisi haihtunut ja elämäni. Monet varmaa nauraa kun pillitän täälä 3kk suhdettani, mutta en voi mitää. Anteeksi kirjoitus virheistä.
Erosin ja olen rikki
Murtunut131122
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet VASTA 21v. Mitäpä tähän sanomaan, tuollaista sattuu. Veikkaisin että jokunen viikko menee ennen kuin alkaa unohtumaan, ellet keksi jotain muuta kivaa sisältöä elämääsi, mutta että alat päästä kunnolla yli, niin varmaan useampi viikko/kuukausi/pari. Riippuu sinusta. 20v päästä saatat hymyksiä nuorelle itsellesi että olitpa dramaattinen silloin kun ensirakkaus levisi käsiin, tai sitten et.
Anteeksi, suutut, mutta kovasti hymyilin kun viestisi luin. Muistelen itseäni tuossa iässä. Monet itkut silloisen miehen takia itkenyt. Jälkikäteen vuosien päästä nauratti ja suututti miksi ihmessä edes harmittelin perään hetkeäkään. Voi mennä pari kuukautta että tajuat että ero on ehkä jopa parasta mitä sinulle on tapahtunut. Olet hyvin nuori ja jos ei se toinen ole susta välittänyt, anna sen mennä ja muistojen myös. Hetken sattuu ja se on luonnollista, mutta löydät vielä paljon parempaa. Sulla on parasta elämäsi aikaa vielä elämättä, kaikki on vasta edessä. Tajuat sitten joskus, ettei kannattanut itkeä. Nokka ylöspäin ja keskity muihin asioihin elämässä. Vielä se aito rakkaus sut löytää.
Muistan tuon iän ja rakkausmurheet ja itkut. Ne vaan kuuluu siihen, itke jos itkettää ei sitä tarvitse hävetä. Varmaa on että joku päivä sun eteen ilmestyy ihminen joka vie taas sun sydämen. Ole tosissasi joka kerta, ja jos petyt niin petyt, mutta nouset taas kun rakkaus sua kohtaa.
Kyllä se siitä sanoo ihminen joka on jo hieman elämää nähnyt.
Nuoren rakkauden särkymistä on ikävä ja tuskallista katsoa vierestä ja ensirakkaus on aina se muistorikkain ja kipein. Muistaa vaan sen nuoruuden levottomuuden ja elämänjanon. Voi sitä kipua. Itse en ainakaan vähättelisi ap:n tilannetta ja tietty me kaikki ollaan erilaisia, osa muutenkin rakastuu syvemmin ja osa kevyemmin. Toivotan minäkin ap:lle onnea tulevaan ja toisinkun jotkut muut toivon sinulle kestäviä suhteita, ei niitä useita tarvitse elämäsipolulle osua, aina se satuttaa, kun rakkaus särkyy. Voihan se seuraava olla jo se vaikka elämänmittainen, mutta tiedän ap ei tämä taida paljoa lohduttaa nyt tässä tilanteessa.
Ajattele positiivisesti, että hyvä kun alkuun selvisi toisen luonteen piirre. Sattuu nyt, mutta huomattavasti vähemmin, jos ensirakkautesi olisi selkäsi takana touhunnut vastaavalla tavalla oltuanne 20 v naimisissa, siitä olisi vaikeampi selvitä. Aina se sattuu, mutta anna itkun tulla, se puhdistaa ja jos sinulla on luotettava ihminen lähipiirissä pura ja käsittele pahaolo pois, melkein tekee mieli suositella vaitiolovelvollista ammattiauttajaa. Tärkeintä mitä voit sitten tehdä, on päästä tasapainoon ja löytää itsestään se, että onni lähtee itsestä, ei siihen tarvitse uutta poikaystävää. Tämän kirjoitan siksi, että joskus tuntuu, että onnea yritetään löytää liikaa aina uudesta ja uudesta kumppanista ja eihän se sieltä löydy, jos se alunperinkin on itseltä hukassa. Rakkaus on eräs elämän elementti, mutta se ei ole ainoa. Toivon sinulle onnea löytää onni ja hyväolo itsestäsi.
Kiitos kaikille mukavista kommenteista! Yllätyin miten kaikki oli kannustavia kommenteja. Tänään kolmaspäivä ja enää ei sureta niin paljoa kun eilen. Ikävä silti vaan on, ja uskon että en löydä yhtä hyvää ihmistä löydä ittelleni. Samalla myös harmittaa että hän etsi seuraa kun seurustelimme. Luulen että hänellä on nytkin jo joku uusi illanvietto kaveri. Toivon että tunteeni häneen alkaisi hiipua, että saan ajatella muita asioita. Uutta suhdetta en aio etsiä vähään aikaan, ellei se sit tule eteen.
Ihmettelen että miten tuollaisen k-pään perään ylipäätään voikaan itkeä? Ainakaan ajatellen, kuin se olisi ollut joku hyväkin ihminen? Sehän petti sut. Selkäsi takana katteli "parempaa" seuraa. Jos et olis noin äkkiä huomannut, kuinka sun olisikaan käynyt?! Täysin kaheli tyyppi, onneksi käytit siihen vaan 3kk elämästäsi...
Hmmm, jotkut ovat olleet naimisissa yli kaksikymmentä vuotta....miltähän se voisi tuntua? Kysyn sinulta ap, että onko sinulla taipumus jäädä pieniin asioihin roikkumaan? KOLME kuukautta on tuon monenkymmenen vuoden rinnalla NOLLA.
Tiedän että 3kk aika on sekuntti monien kymmenien joukosta. Mutta jos minulla oli voimakkaat tunteet häneen niin kyllä se sattui kun petti ja oli kylmä eron jälkeen. Tuntee ittensä arvottomaksi, kun 3kk suhteessa jo etsi seuraa selkäni takana. Mutta olen siihen tyytyväinen että sain selville jo nyt, etten vuosien päästä. Sain selville pettämisen siten, että tein deittisovellukseen valeprofiilin ja vierailin hänen profiilillaan, niin hän otti yhteyttä. En tiedä johtuko se eron kylmyys että sain sen tuolla tavalla kiinni vai muusta syystä. No asia on miten on, elämä jatkuu ja päivä päivältä parempi fiilis, vaikka vie vielä muutaman viikon.
Erostakin tokenee siis palautuu ennalleen..mutta joskus se ottaa monta itkuu ja vihaa ennen kun paranee..jatkaa etsien uutta omas reittiä eteenpäin ...