tappaa ihmisen, oletko hiljaa koska hän on kaverisi, kaverisi ei voi tehdä mitään väärää, minähän voin joutua huonoon valoon jos mainitsen asiasta jollekin, ehkä hän ei tahdo olla kaverini.
Vai kerrotko asiasta jollekin, esim. poliisille?
Vai kerrotko asiasta jollekin, esim. poliisille?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Murha ja tappo on rikos, En salaa tai ole kaverin puolella jos hän satuttaa toisia. Kerron asiasta poliisille koska tappaminen on väärin.. Mielestäni muutenkin on niin että teen loppu viimein palveluksen kaverille kuitenkin kun kerron, koska syyllisyyden kantaminen on tuskainen taival. En tue noin vääriä valintoja ja ala niitä salaileen rikoskumppanina.
Pienemmissä asioissa saatan päättää olla kaverin asioihin puuttumatta mutta tappo on jo liian suuri asia. Esim. pettäminen on asia jossa olen hiljaa. Kerron kyllä kaverille mielipiteeni ja neuvon miten minusta kannattaisi toimia, mutta en lähde ilmiantaan kaveriani teostaan. Minusta se on päätös jonka kaverini vain voi tehdä. Minulla ei ole valtuuksia lähteä ohittaan hänen valtuuksia hänen asioissaa.
Ei, tekijän henkilöllisyys ei vaikuta. Ei tarvitse hyväksyä rikollisia tekoja, vaikka sattuisi tuntemaan tekijän. Sitä paremmalla syyllä tuoda julki, ettei kannata tekoja. Voisi mennä tuttavuuskin uudelleenarvioitavaksi...
"minähän voin joutua huonoon valoon jos mainitsen asiasta jollekin, ehkä hän ei tahdo olla kaverini."
Tällainen on minusta hieman ressukkamaista, asioiden peittely, salailu, vääristely, valehtelu vain siksi, että joku voisi juoruta jotakin. Puhumattakaan asenteesta, että oman kaverin tekemänä murha tai tappokin on ok.
Sitten ymmärtäisin paremmin, jos esimerkiksi oma henkenne tai läheistenne henki olisi heti vaarassa, että joutuisitte ainakin harkitsemaan mitä, milloin, miten.
Sanon vielä, vaikka kysymys taitaa olla hypoteettinen... että minusta noin suuresta asiasta kertominen poliisille on loppujen lopuksi parasta kaikille osapuolille. Sinulle, koska saat asian silloin harteiltasi. Eikä se sinun harteillesi kuulukaan. Rikoksentekijälle, koska hän ei pysty itse hahmottamaan oikeaa ja väärää tai ainakaan omaa vastuullisuuttaan sen suhteen - paikkaansa tasaveroisena yhteiskunnan jäsenenä ilman erioikeuksia. Uhrille, uhrin omaisille, yhteiskunnalle.
Jos rikoksentekijä on luonnevikainen niin sitä suuremmalla syyllä - vaikkei oppisikaan mitään muuta, joutuu edes harkitsemaan, kannattaako vastaavia seuraamuksia keräillä jatkossa. Jos rikoksentekijä on luonnevikainen, on sitä paitsi helpottavaa jättää asia viranomaisille ja täysi mahdottomuus muuttaa asiaa mitenkään itse.
Aurinkoista kevättä :)