Elämää eron jälkeen

valonainen

Haluaisin kuulla selviytymistarinoita vaikean ja kipeän eron jälkeen. Itselläni on kipeä ero, joka tuli yllättäen. Perjantaina minulla oli vielä mies jonka kanssa oli tulevaisuus, oli kunnioitus ja minulla rakkaus. Maanantaina aloitin elämäni rikkinäisenä. Tulevaisuutta ja kunnioitusta ei enää olisi tuon miehen kanssa. Jäljellä oli rakkaus joka pitää tavalla tai toisella kuolettaa ja jatkaa elämää. Nyt on kummallinen välivaihe. On kovin tyhjä olo. Hienoja tarinoita olen saanut lukea, kertokaapa milloin alkoi näkyä valoa ja kertokaa konkreettisia esimerkkejä. Tekojen kautta...niinkö?

85

6282

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 1912aaaa

      Ero on yhtä kamala asia kun lähimmäisen kuolema. Mutta viikkojen ja kuukausien kuluttua jää viha ja yksinäisyys. Hyviä muistoja jaksaa taas vaalia ja on käännettävä nokka kohti tulevaisuutta. Anna itsellesi aikaa. Ja armoa. Jotkut suhteet ei vaan jatku vaikka mitä tekisi. Mutta parempaa on tulossa. Aikaa se vaatii (surutta), mutta siitä selviää. Merkkaa aluksi vaikka päivä kuukauden päähän. Silloin jo tuntuu varmasti paremmalta. Mieti mitä et halua tehdä ja vältä näitä asioita. Siivoa kaikki satuttava pois, älä mene paikkoihin jossa voit törmätä exään, se vaan satuttaa enemmän. Nyt on tärkeintä hoitaa itseään ja uskoa tulevaisuuteen!!! Lähetän sulle paljon haleja ja toivon, että aurinko paistaa sinulle. Joskus vielä olet ehjä ja vielä vahvempi kun tänään!

    • mitäminullekuuluu

      Minulla oli vaikea ja kipeä avioliitto, ollut vuosia ennen eroa. Siitä eroaminen oli vaikeaa, hain eroa yksin, tein kaiken yksin. Mutta jälkeenpäin tuntui helpottavalta, ihan kuin olisi eron myötä saanut uuden elämän. Siinä pikkuhiljaa muistin miten mukavaa elämä oli ollut ennen kuin kadotin sen exän ongelmiin.

      Tämä ei sinua varmasti auta, mutta kaikki menee sinullakin hyvin, kunhan et juutu paikalleen ja olet itsellesi armollinen.

      • elämänhalu

        Sait uuden elämän? Minäkin haluan.

      • mitäminullekuuluu
        elämänhalu kirjoitti:

        Sait uuden elämän? Minäkin haluan.

        No, saaminen on vähän rajusti sanottu, korjaankin: järjestin elämäni uudelleen... Aika ihmeellisestä miten täydellisesti liittoon voi kadottaa itsensä.

    • yksiliianmonista

      Jos tuntemuksia haluaat kuulla ja jaka: Mielestäni meidän pitkä liitto kaatui ,kun toinen ei rakastanut ja piste. Oli valtavat ongelmat niin minulla kuin hänellä,ulkopuolisia. Lisäkisi minulla terveyteen liittyviä,yritin jutella asiasta vaan hän tyrmäsi käskemällä lääkäriin ja siinä kaikki. Ei todellakaan ollut kiinnostunut minun elämästä oikeasti. Niinpä ajauduin vihaan. Osallistuin tein,hoidin työn talouden,harrastukset,tuin lapsia. Koti jäi minulle lapsineen. Mutta nyt kun olisi kasvatukseen liittyvää ,ei ole tukea kumppania ,jonka kanssa pähkäillä ongelmien kanssa,eikä läheisiä.Taloudelliset ongelmat kolkuttaa,,,että tällaisia on luvassa eron jälkeen vaikka ei ollut väkivalta tai viinaongelmia. Huoli nuorten tulevaisuudesta on suuri,vaikka hyviä ovat. En tiedä monellako on tällaista ,mutta nostan hattua jos selviätte. En kerro ,olenko äiti tai isä saatte arvioida.

      • niin-mulla

        LAulun sanoin OON VOIMISSAIN.
        Ensin oli katastrofi, täydellinen murtuminen, syöksy johonkin josta luulin, että en koskaan selviä. Joskus oli ajatuksia että olisi ollut parempi jos olisi kuollut. Exäni toivoi (kakkosen kertomana)että katoaisin maankamarlta tai häipyisin toisele paikkakunnalle, Yritti viedä omaisuuteni jotta olisin pakotettu muuttaan.Koin valtavast pilkka ja vaino oli asioita joita oli vaikea hyväksyä. En hyväksy vieläkään koska minä en tehnyt väärin. En pettänyt, varastanut, valehdellut, käyttänyt hyväkseni niinkuin minua käytettiin.

        OLen kääntänyt kaiken voitoksi. Pienin askelin kaks eteen yks taakse, mutta aina vähän eteenpäin. Liikunta, avioeroja käsittelevää kirjallisuutta, vertaistuki korvaamaton, minä kävin terapiassa. ystävät. Löytää jotain uutta omaan elämään. uusia harrastuksia. uusi hiustyyli mitä vain mikä piristää.
        Eheytyminen on aikaa vievä juttu mutta Jos jos saat rauhan parantua niin vuoden kahden kuluttua on kaikki jo hyvin ja voit olla iloinen siitä mitä olet. Jopa ylpeä siitä että voitit surun ja vihan.
        Kokemia asioita ei voi unohtaa mutta niistä selviää ja elämä hymyilee kyllä vielä jos annaat sen hymyillä.

      • turhatyhmä

        Kaikkein karmeinta oli kun kaikki aika meni,eikä keskustelulle jäänyt aikaa. Aikaajolle olisi saanut purkaa,koska välitin hänestä. Ja hän ajatteli mitä ajatteli,läheisyydestä,jota oikeasti kaipasin.. Toivottavasti joku joka lukee ja tajuaa meidän lopullisen tyhmän virheen. Eikä tekisi samaa virhettä

      • niin-mulla
        turhatyhmä kirjoitti:

        Kaikkein karmeinta oli kun kaikki aika meni,eikä keskustelulle jäänyt aikaa. Aikaajolle olisi saanut purkaa,koska välitin hänestä. Ja hän ajatteli mitä ajatteli,läheisyydestä,jota oikeasti kaipasin.. Toivottavasti joku joka lukee ja tajuaa meidän lopullisen tyhmän virheen. Eikä tekisi samaa virhettä

        Puhumattomuus on monen liiton loppuvirsi. Pitäisi osata puhua, ihan kaikesta. Puolison pitäisi olla elämän paras ystävä jonka kans jaetaan niin hyvät kuin huonotkin asiat, kuten vihkivalassa on luvattu tehdä.Koskaan ei ole väärin sanoa että välitää jos oikesti välittää.

        Ikävä kyllä petturit hokee rakastavansa puolisoaan vaikka saattavat samaanaikaan suunnitella elämää toisen kanssa. Silloin on toinen suojaton, mahdottomuus puhua ongelmista kun ei tiedä niiden olemassaolostakaan mitään. Petturit siis tekevät puhumisen mahdottomaksi.

      • Syvällä

        Juuri noin oli meillä, sanoi rakastavansa, lähetti kauniita viestejä. Jälkeenpäin kysyin, miksi teki noin, kun ei enää kuitenkaan rakastanut vaa vikitteli uutta. Sanoi, että siksi, etten huomaisi.

        En tiedä, vaikuttaako liiton pituus ja se, kuinka itse näki tulevaisuuden, siihen kuinka hyvin selviää. Positiivisia tarinoita haluaisin minäkin kuulla, rohkaisuksi.

      • ImeldaR

        Itselläni ero vireillä. Haimme yhdessä, tarkoitus oli kuitenkin yrittää jatkaa yhteistä taivalta eri osoitteista lastenkin takia. Hän löysi uuden jo ennen kuin ehdimme muuttaa edes erilleen.
        Kertoi yöpyvänsä kaverin luona, mutta lopulta kertoi että tapailee toista.
        Eikä asia kuulemma kuulu enää minulle kun olemme eroa hakeneet.
        Saan kuulla tämän uuden kanssa tehdyistä asioista joka kerta kun keskustelemme.
        Miten hän on nyt muuttunut, eikä tarvitse riidellä ja olo on parempi.
        Kuitenkin alkoholin käyttö on ennestään lisääntynyt ja elää kuin olisi teini-ikäinen. Käy kyllä töissä ja hoitaa joitain lapsiin liittyviä asioita mutta suunnittelee enimmäkseen menonsa kuin ei ajattelisi muita kuin itseään.
        Pahinta on kuulla lapsilta asioita hänestä ja se tekee olon sellaiseksi että ei pääse edes aloittamaan eroprosessia itse kun kuitenkin sidoksissa toiseen jotenkin.
        Lasten suusta kuuluvat asiat kuulostavat siltä että ei todellakaan ole muuttunut, sanoo vain minulle niin. Miksi kertoo minulle asioitaan, miksi satuttaa sanomalla että nyt on kaikki paremmin?? Miten läheisempi suhde heillä on ja että nykyään hän keskustelee asioista. Sanoo silti että ero ei ollut yksin minun syyni vaan molemmat syyllisiä. Miksi siis tunnen kuitenkin nuo sanat satuttavina.

      • Syvällä
        ImeldaR kirjoitti:

        Itselläni ero vireillä. Haimme yhdessä, tarkoitus oli kuitenkin yrittää jatkaa yhteistä taivalta eri osoitteista lastenkin takia. Hän löysi uuden jo ennen kuin ehdimme muuttaa edes erilleen.
        Kertoi yöpyvänsä kaverin luona, mutta lopulta kertoi että tapailee toista.
        Eikä asia kuulemma kuulu enää minulle kun olemme eroa hakeneet.
        Saan kuulla tämän uuden kanssa tehdyistä asioista joka kerta kun keskustelemme.
        Miten hän on nyt muuttunut, eikä tarvitse riidellä ja olo on parempi.
        Kuitenkin alkoholin käyttö on ennestään lisääntynyt ja elää kuin olisi teini-ikäinen. Käy kyllä töissä ja hoitaa joitain lapsiin liittyviä asioita mutta suunnittelee enimmäkseen menonsa kuin ei ajattelisi muita kuin itseään.
        Pahinta on kuulla lapsilta asioita hänestä ja se tekee olon sellaiseksi että ei pääse edes aloittamaan eroprosessia itse kun kuitenkin sidoksissa toiseen jotenkin.
        Lasten suusta kuuluvat asiat kuulostavat siltä että ei todellakaan ole muuttunut, sanoo vain minulle niin. Miksi kertoo minulle asioitaan, miksi satuttaa sanomalla että nyt on kaikki paremmin?? Miten läheisempi suhde heillä on ja että nykyään hän keskustelee asioista. Sanoo silti että ero ei ollut yksin minun syyni vaan molemmat syyllisiä. Miksi siis tunnen kuitenkin nuo sanat satuttavina.

        Oletko varma, ettei uusi ollut kuvioissa jo hyvissä ajoin ennen eroa? Tämäkin kertomus kuulostaa niin tutulta. Kuinka uuden kanssa kaikki on niin hyvin, joko on, tai sanat on vain valittu satuttamaan. Miksi pitää satuttaa ja rikkoa sydän pohjia myöten? Onko muunlaisia eroja? "Normaaleja"?

      • laajempaaperspektiiviä

        Yleensä, jos toisella on jo uusi katsottuna ennen eroa niin suhteessa on pitkään jo ollut ongelmia. Se toinen osapuoli saa tietysti helposti syntipukin ja syypään siitä toisesta niin ettei tarvitse omaa käyttäytymistään suhteensa aikana miettiä. Ja näitä löytyy niin miehistä kuin naisista. En puolustele pettämistä enkä toisen jättämistä, mutta kyllä monesti kummassakin osapuolessa on vikaa. Tietysti valitettavia ovat ne tilanteet, joissa toinen ei ole saanut suutansa auki siitä, että tilanne on umpikujassa ja toisen kanssa on hankala olla. Mielestäni toiselle kuuluu aina mahdollisuus yrittää.
        Mutta sitten on näitäkin ihania tilanteita (ei liity pettämiseen), että tilanteesta keskustellaan, voidaan jopa hakea apua. Lupaillaan kaikkea hienoa, jojoillaan edestakaisin ym. eli toiselle jätetään vaan se eron hoitaminen itsekseen.
        Mutta kyllä pariterapiassa ja ns.eroterapiassa ihmisille viimeistään selviää mikä meni vikaan, jos sellaiseen uskaltaudutaan. Olisihan se ihan kiva, että jokainen suuressa vihassaan pystyisi miettimään sitä miksi toinen osapuoli on toiminut niinkuin on toiminut.
        Joskus pettäminen saattaa muutoin olla ihmisellä se viimeinen huuto sen puolesta, että suhde ei toimi ja siitä halutaan eroon. Ja miettikääpä nyt, jos asiantuntijat sanovat, että suomalaiset hakevat apua parisuhdeongelmiin keskimäärin 7-vuotta liian myöhään niin ei varmaan ole ihme, että ihmiset siinä huonossa suhteessa kärvistellessään ihastuvat johonkin toiseen ja haluavat vanhasta suhteestaan viimeistään tällöin pois. Ei ihastuminen katso aikaa ja paikkaa. Ja toisaalta yleensä ihmiset ihastuvat kun maaperä on otollinen.

      • Syvällä

        Minusta hän ihan oikeutetusti ansaitseekin syntipukin leiman. Ei suhteen rikkomisesta välttämättä, mutta törkeästä toiminnasta entistä puolisoaan kohtaan. Omani sanoi, että halusi ensin löytää uuden, koska ei halunnut jäädä tyhjän päälle. Minusta se oli raukkamaista itsensä suojelua, heitti sitten minut kuitenkin valmistautumatta sinne tyhjän päälle, lohdutti perään, että kyllä sä uuden löydät, löysihän hänkin. Mutta ei kai tämänkin ketjun tarkoitus ole taas kerran tehdä raukkamaisesti käyttäytyneistä sankareita? Tähän kaivattiin voimaannuttavia kokemuksia.

      • laajempaaperspektiiviä

        Sinä katsot asiaa vain yhdestä perspektiivistä syvällä. Olen pahoillani siitä mitä olet kokenut, toisaalta tiedän tässä vain sinun kokemuksesi asiasta, joten en ottaisi sen pohjalta mitään kantaa. Joitakin ihmisiä auttaa irroittautumisvaiheessa suhde toiseen ihmiseen, tämän myöntävät asiantuntijatkin. Pitäisikö jäädä mielummin huonoon suhteeseen? Samoin ihminen voi ihastua ja rakastua johonkin ihmiseen suhteensa aikana. No, suhteeseen ei pidä ryhtyä entisen suhteen aikana. Mutta sinun mielestä tällainen rakkaus pitää ikiajoiksi jättää vain sen vuoksi, että on ihastunut suhteensa aikana? No, niinhän siinä varsin monelle käykin. Mutta eiköhän niitä rakastettavia ihmisiä löydy muutoinkin.
        Lisäksi tekstissäsi oli monia asioita, jotka eivät millään lailla kohtaa oman tekstini kanssa. Älä laita sanoja suuhuni. Luepa tekstini uudelleen! Ja sinun tekstisi luettuasi voisin sanoa, että katsopa peiliin, ehkä sinäkin olet omalta osaltasi aiheuttanut erosi.
        Itse muuten kommentoin lähipiirissä tapahtuneiden useiden tapahtumien pohjalta ja tarkoitukseni on ymmärtää ihmisten erilaista toimintaa.
        Pettämisessäkin on pariterapian avulla mahdollista selvitä, jos halua ja uskoa kummaltakin löytyy.

      • Syvällä

        Luepa itse uudestaan.

        Ja koska en osaa kirjoittamaasi nyt ilmeisesti tulkita oikein, niin kerro, mikä siinä on rohkaisevaa ja aloittajan kaipaamaa selviämistä kertovaa tarinaa?

      • oikeutettua
        laajempaaperspektiiviä kirjoitti:

        Sinä katsot asiaa vain yhdestä perspektiivistä syvällä. Olen pahoillani siitä mitä olet kokenut, toisaalta tiedän tässä vain sinun kokemuksesi asiasta, joten en ottaisi sen pohjalta mitään kantaa. Joitakin ihmisiä auttaa irroittautumisvaiheessa suhde toiseen ihmiseen, tämän myöntävät asiantuntijatkin. Pitäisikö jäädä mielummin huonoon suhteeseen? Samoin ihminen voi ihastua ja rakastua johonkin ihmiseen suhteensa aikana. No, suhteeseen ei pidä ryhtyä entisen suhteen aikana. Mutta sinun mielestä tällainen rakkaus pitää ikiajoiksi jättää vain sen vuoksi, että on ihastunut suhteensa aikana? No, niinhän siinä varsin monelle käykin. Mutta eiköhän niitä rakastettavia ihmisiä löydy muutoinkin.
        Lisäksi tekstissäsi oli monia asioita, jotka eivät millään lailla kohtaa oman tekstini kanssa. Älä laita sanoja suuhuni. Luepa tekstini uudelleen! Ja sinun tekstisi luettuasi voisin sanoa, että katsopa peiliin, ehkä sinäkin olet omalta osaltasi aiheuttanut erosi.
        Itse muuten kommentoin lähipiirissä tapahtuneiden useiden tapahtumien pohjalta ja tarkoitukseni on ymmärtää ihmisten erilaista toimintaa.
        Pettämisessäkin on pariterapian avulla mahdollista selvitä, jos halua ja uskoa kummaltakin löytyy.

        Näin on, sivuille kannattaa välillä vilkuilla.
        Kiinnitin huomioni tuohon kun sanot että jos rakastuu toiseen suhteen aikana tulisi tuo asia ikuisiksi ajoiksi unohtaa koska "ajoitus oli huono".
        Minä olen tuon kokenut omakohtaisesti rakastuin suhteen aikana ja yritin jatkaa entistä suhdetta mutta ei siitä tullut mitään. Erosimme ja sitten olen ollut tässä uudessa suhteessa nyt jo muutaman vuoden, valintani ja päätökseni oli oikea. Niin minulle kuin eksälleni.

      • laajempaaperspektiiviä

        Kuulehan syvällä ei siinä ollut sen enempää eikä vähempää aloittajan rohkaisemista ja selviämistä tukevaa asiaa kuin sinunkaan viestissäsi.
        Niin ikävältä kuin se kuulostaakin niin kyllä erotilanteessa kummankin osapuolen kannattaa hakea apua ja miettiä niitä omiakin virheitä suhteensa aikana. Jos yrität tilanteesta luistella niin ettet lainkaan mieti missä se suhde meni vikaan? mitä minä tein mahdollisesti väärin? mitä tuo toinen teki mahdollisesti väärin? niin et opi ihmissuhteista ja erostasi mitään. Tiedän, tiedän, toisessa osapuolessa voi olla "suurempi" vika niinkuin esimerkiksi omalla kohdallani kumppanillani todettiin olevan se suurempi osuus homman toimimattomuudesta, mutta siltikin kannattaa aina miettiä sitä kokonaisuutta. Ei meistä kukaan ole täydellinen.
        Onnea sinulle oikeutettua, valitettavasti kovin monelle ei noin onnellisesti käy. Rakastumiseen ja ihastumiseen tuollaisessa tilanteessa ja sen todeksi saattamiseen kun tarvitaan kumpaakin osapuolta. Tunteiden myöntämistä ja eron jälkeen niiden todeksi saattamista.

      • cfbgxdhssgh
      • woman_child_mother
        Syvällä kirjoitti:

        Minusta hän ihan oikeutetusti ansaitseekin syntipukin leiman. Ei suhteen rikkomisesta välttämättä, mutta törkeästä toiminnasta entistä puolisoaan kohtaan. Omani sanoi, että halusi ensin löytää uuden, koska ei halunnut jäädä tyhjän päälle. Minusta se oli raukkamaista itsensä suojelua, heitti sitten minut kuitenkin valmistautumatta sinne tyhjän päälle, lohdutti perään, että kyllä sä uuden löydät, löysihän hänkin. Mutta ei kai tämänkin ketjun tarkoitus ole taas kerran tehdä raukkamaisesti käyttäytyneistä sankareita? Tähän kaivattiin voimaannuttavia kokemuksia.

        Sanot puolisosi kohdelleen sinua törkeästi. Eli mies valehteli rakastavansa sinua. Lopulta lohdutti, että kyllä vielä löydät uuden suhteen. Vaikka kuinka pyörittelin noita, en löytänyt niistä mitään törkeää. Miten lohduttaminen voi olla törkeää? Olisiko ollut parempi, että mies olisi sanonut inhoavansa sinua yli kaiken, keksinyt kaikenlaista jäynää? Mikä mielestäsi olisi ollut oikein, jos mies huomaa rakastuneen toiseen?

        Oletko koskaan miettinyt millainen olet toisten ihmisten silmissä, esim. eksäsi? Miksi sinulle on vaikea avautua, miksi pitää salata? Erittäin usein ns. herkkänahkaisille ei kerrota ennen kuin on aivan pakko, mieluummin ei silloinkaan. Koska kukaan ei kestä herkkänahkaisen loukkaantumista. Ellet pysty antamaan armoa exällesi, anteeksikaan, niin sori vaan, vika on sinussa.

      • onneksi_on
        Syvällä kirjoitti:

        Minusta hän ihan oikeutetusti ansaitseekin syntipukin leiman. Ei suhteen rikkomisesta välttämättä, mutta törkeästä toiminnasta entistä puolisoaan kohtaan. Omani sanoi, että halusi ensin löytää uuden, koska ei halunnut jäädä tyhjän päälle. Minusta se oli raukkamaista itsensä suojelua, heitti sitten minut kuitenkin valmistautumatta sinne tyhjän päälle, lohdutti perään, että kyllä sä uuden löydät, löysihän hänkin. Mutta ei kai tämänkin ketjun tarkoitus ole taas kerran tehdä raukkamaisesti käyttäytyneistä sankareita? Tähän kaivattiin voimaannuttavia kokemuksia.

        Kuka exääsi olisi suojellut, ellei hän itse? Tuota "tyhjän päälle" voi myös miettiä syvemmin. Ei toista voi heittää mitenkään tyhjän päälle. Jokaisella meistä on oma itsemme, johon pitäisi voida turvautua, aina. Ellei se onnistu, pitää hakea apua. Mutta mikään apu ja lohdutus ei auta, jos ajattelee kaiken pahuuden, syiden olevan jossain toisessa ihmisessä. Tässäkin on kysymys valinnasta.

      • eihyvin.eipahin
        woman_child_mother kirjoitti:

        Sanot puolisosi kohdelleen sinua törkeästi. Eli mies valehteli rakastavansa sinua. Lopulta lohdutti, että kyllä vielä löydät uuden suhteen. Vaikka kuinka pyörittelin noita, en löytänyt niistä mitään törkeää. Miten lohduttaminen voi olla törkeää? Olisiko ollut parempi, että mies olisi sanonut inhoavansa sinua yli kaiken, keksinyt kaikenlaista jäynää? Mikä mielestäsi olisi ollut oikein, jos mies huomaa rakastuneen toiseen?

        Oletko koskaan miettinyt millainen olet toisten ihmisten silmissä, esim. eksäsi? Miksi sinulle on vaikea avautua, miksi pitää salata? Erittäin usein ns. herkkänahkaisille ei kerrota ennen kuin on aivan pakko, mieluummin ei silloinkaan. Koska kukaan ei kestä herkkänahkaisen loukkaantumista. Ellet pysty antamaan armoa exällesi, anteeksikaan, niin sori vaan, vika on sinussa.

        Näitä juuri saa täältä lukea, mikään ei ole hyvä, jos jätetään päätä silitellen se ei kelpaa. Ei edes se että suoraan sanoo silmästä silmään katsoen, en halua jatkaa. Mitä keinoja jää jäljelle?

      • Syvällä
        eihyvin.eipahin kirjoitti:

        Näitä juuri saa täältä lukea, mikään ei ole hyvä, jos jätetään päätä silitellen se ei kelpaa. Ei edes se että suoraan sanoo silmästä silmään katsoen, en halua jatkaa. Mitä keinoja jää jäljelle?

        Onhan se hyvä, että sanotaan suoraan, minusta ainakin.

      • Syvällä
        onneksi_on kirjoitti:

        Kuka exääsi olisi suojellut, ellei hän itse? Tuota "tyhjän päälle" voi myös miettiä syvemmin. Ei toista voi heittää mitenkään tyhjän päälle. Jokaisella meistä on oma itsemme, johon pitäisi voida turvautua, aina. Ellei se onnistu, pitää hakea apua. Mutta mikään apu ja lohdutus ei auta, jos ajattelee kaiken pahuuden, syiden olevan jossain toisessa ihmisessä. Tässäkin on kysymys valinnasta.

        "Tyhjän päälle" tarkoitan, että ihminen petaa itselleen tulevaisuuden valmiiksi, salaa aikeensa loppuun asti toiselta, ja jättää toisen yllättäen tilanteeseen. Tuliko selväksi?

      • päivänsana

        Ei tullut selväksi.
        Ystävät hyvät tehdäänpä loppuyhteenveto näistä teksteistä ja oikeastaan voisin sen tehdä näkemäni, kuulemani ja kokemanikin perusteella: Sellaista asiaa kuin onnellinen avioliitto ei ole olemassa keski-ikäisillä ihmisillä. Jotkut ihmiset vaan osaavat ajatella huonoissakin tilanteissa positiivisemmin ja heistä tuntuu, että kaikki on hyvin. Älkää siis ajatelko, että olisi olemassa hyvää avioliittoa niin asia on helpompaa. Lisäksi voidaan miettiä mikä on hyvä avioliitto? Jos esimerkiksi Irmaa (tämä vain esimerkki) petetään suhteessa, mutta rahatilanne perheessä on hyvä, ei ole fyysistä väkivaltaa tms. niin eikös Irman avioliittoa voida sanoa hyväksi? Tai, jos vaikka Sannaa mätkitään suhteessa tai henkisesti alistetaan, mutta pettämistä suhteessa ei ole, eikä ole alkoholi-tai huumeongelmaa niin eikös avioliittoa tällöin voida pitää hyvänä? Älkää ihmiset odottako avioliitolta liikoja, ei sekään mahdottomiin pysty?
        Sitten jos mietitään suuria avioerolukuja niin olisi kyllä keino saada niitä pienemmiksi. Jos ihmisillä olisi hellyyttä ja rakkautta enemmän elämässä rakastajien ja rakastajattarien kautta niin kyllä avioliitotkin paremmin kestäisivät. Jos avioliittoa ajateltaisiin enemmän niinkuin työsuhteena, missä hoidetaan pakolliset velvollisuudet ja lapset, mutta jokaisen ihmisen perustarve rakkaus tyydytettäisiin sitten jossain mualla kuin kotona niin eikös tämä olisi aika isänmaallistakin toimintaa. Ongelmahan tässä on se, että jotkut ihmiset eivät osaa ajatella toista ihmistä vain seksi-ja läheisyyskumppanina vaan sitä helposti kiintyy toiseen liikaa ja rakastuu.
        Mutta jotainhan tälle suomanmaata vaivaavalle ongelmalle olisi tehtävä. Nykypäivän lapsetkin saavat tässä maailmanmenossa aivan vinksahtaneen käsityksen perhe-elämästä ja parisuhteista.
        Mutta lopuksi, muistakaa että suvaitsevaisuus ja huumorintaju on yksi seikka, jolla ihmiselämässä voi myös päästä pitkälle (tai ainakin jonnekin).

      • todayisnow
        Syvällä kirjoitti:

        "Tyhjän päälle" tarkoitan, että ihminen petaa itselleen tulevaisuuden valmiiksi, salaa aikeensa loppuun asti toiselta, ja jättää toisen yllättäen tilanteeseen. Tuliko selväksi?

        Tulevaisuus valmiiksi? Eiköhän tuo nyt ole sinun oma piintynyt ajattelutapasi? Ei tulevaisuudesta koskaan tiedä, eikä sitä saa valmiiksi, paitsi kuollessa. Eikö ole kuitenkin ihan jees, että sinulle on kerrottu erosta etukäteen? Ettei mies vain ole häipynyt maisemista ja hakenut eroa?

        Olen paljon mietiskellyt näitä asioita. Hyvin harva on aluksi tyytyväinen eroonsa, oli sitten jättäjä tai jätetty.Sen sijaan myöhemmin voi saada oivalluksen. Mitä nopeammin hyväksyy tosiasiat, niin sitä paremmin saa pakattua ex-liiton siistiin pakettiin (rusetti päälle). Eikä exästä kannata muistella niitä ikävimpiä puolia, vaan aikaa, jolloin vielä kaikki oli kohdallaan, hyviä puolia. Jos niitä ei löydä, voi etsiä syytä itsestään.

      • todayisnow
        päivänsana kirjoitti:

        Ei tullut selväksi.
        Ystävät hyvät tehdäänpä loppuyhteenveto näistä teksteistä ja oikeastaan voisin sen tehdä näkemäni, kuulemani ja kokemanikin perusteella: Sellaista asiaa kuin onnellinen avioliitto ei ole olemassa keski-ikäisillä ihmisillä. Jotkut ihmiset vaan osaavat ajatella huonoissakin tilanteissa positiivisemmin ja heistä tuntuu, että kaikki on hyvin. Älkää siis ajatelko, että olisi olemassa hyvää avioliittoa niin asia on helpompaa. Lisäksi voidaan miettiä mikä on hyvä avioliitto? Jos esimerkiksi Irmaa (tämä vain esimerkki) petetään suhteessa, mutta rahatilanne perheessä on hyvä, ei ole fyysistä väkivaltaa tms. niin eikös Irman avioliittoa voida sanoa hyväksi? Tai, jos vaikka Sannaa mätkitään suhteessa tai henkisesti alistetaan, mutta pettämistä suhteessa ei ole, eikä ole alkoholi-tai huumeongelmaa niin eikös avioliittoa tällöin voida pitää hyvänä? Älkää ihmiset odottako avioliitolta liikoja, ei sekään mahdottomiin pysty?
        Sitten jos mietitään suuria avioerolukuja niin olisi kyllä keino saada niitä pienemmiksi. Jos ihmisillä olisi hellyyttä ja rakkautta enemmän elämässä rakastajien ja rakastajattarien kautta niin kyllä avioliitotkin paremmin kestäisivät. Jos avioliittoa ajateltaisiin enemmän niinkuin työsuhteena, missä hoidetaan pakolliset velvollisuudet ja lapset, mutta jokaisen ihmisen perustarve rakkaus tyydytettäisiin sitten jossain mualla kuin kotona niin eikös tämä olisi aika isänmaallistakin toimintaa. Ongelmahan tässä on se, että jotkut ihmiset eivät osaa ajatella toista ihmistä vain seksi-ja läheisyyskumppanina vaan sitä helposti kiintyy toiseen liikaa ja rakastuu.
        Mutta jotainhan tälle suomanmaata vaivaavalle ongelmalle olisi tehtävä. Nykypäivän lapsetkin saavat tässä maailmanmenossa aivan vinksahtaneen käsityksen perhe-elämästä ja parisuhteista.
        Mutta lopuksi, muistakaa että suvaitsevaisuus ja huumorintaju on yksi seikka, jolla ihmiselämässä voi myös päästä pitkälle (tai ainakin jonnekin).

        Hyvä kirjoitus, pravo! Etenkin tuo loppu "muistakaa että suvaitsevaisuus ja huumorintaju on yksi seikka, jolla ihmiselämässä voi myös päästä pitkälle (tai ainakin jonnekin)" Kaikesta selviää, ja aina on hauskempaa, kun pitää huumorintajun tallella ja suvaitsee muita.

        Muistutuksena, että liitot kestivät ennen muinoin juuri siksi, että avioliitto oli "kahden kauppa" - hyvin usein naapuritilallisen kanssa solmittu - ei siis mikään tunnesidesuhde. Liioin ei oltu mitään sielunkumppaneita. Ei edes tiedetty mitä sellainen tarkoittaa. Parhaimmillaan avioliitto oli kumppanuutta, ja/tai vakipanosuhde. Jälkimmäinen ei taannut kuitenkaan uskollisuutta, vaikka kirkko siihen aina on kannustanut.

      • todayisnow
        Syvällä kirjoitti:

        Onhan se hyvä, että sanotaan suoraan, minusta ainakin.

        Ex-puolisostasi mitä ilmeisemmin ei ollut hyvä sanoa suoraan. Me ihmiset olemme niin erilaisia.

      • Syvällä

        Uskon, että erilaisessa tilanteessa oma suhtautumiseni eroon olisi voinut olla hyvinkin erilainen. Esimerkiksi 15-20 vuotta nuorempana lohduttavat sanat "löydät vielä uuden" olisivatkin ollut merkitykseltään toiset, mutta kun ikää tulee, ja on vanha, todennäköisyys alkaa olla jo aika pieni.

        Avioerossa parisuhde on lähtenyt vinksalleen, ei enää osata. Jos se on lähtenyt parin vuoden yhdessäolon jälkeen, ovat syyt mahdollisesti aivan erilaisia, kun jos se vinksahtaa 40 vuoden yhdessäolon jälkeen. Onko silloin katsottava peiliin ja todettava, että olen syyllinen eroon, olen huono parisuhteessa vai katsottava peiliin ja todettava, että parisuhteemme toimi hyvin 35 vuotta tuosta ajasta, olen omalta osaltani ollut onnistunut parisuhteen osapuoli tuon ajan. Tuli isoja sisäisiä ja ulkoisia muutoksia, jotka aiheuttivat kriisin ja liian suuria säröjä, joita ei enää haluttu korjata. Exä uskoi lääkkeen löytyvän uudesta suhteesta. Eron myötä seurasi muita suuria muutoksia, koska meillä oli yhteinen yritys. Aiheutui arjen vaikeuksia sekä toimeentulossa että selviämisestä.

        No, pahin lienee takana päin. Keskityn omaan elämääni, pieniin hallittaviin asioihin, niistä alan rakentaa uutta elämää.

      • laajempaaperspektiiviä

        Olen pahoillani tilanteestasi syvällä ja tuntuu ikävältä, jos sinulla ei ollut edes aavistusta suhteenne ongelmista ja sinut vain jätettiin, antamatta edes mahdollisuutta yrittää. Kävittekö te edes pariterapiassa?
        Itse puutuin tekstiisi kuten moneen muuhun tekstiin täällä niiden suvaitsemattomuuden takia. Tilanteita kun on niin monia. Itselläni tilanne, jossa ongelmista huolimatta (ei ollut pettämistä) itse halusin tilanteen korjaantuvan. Kaikki puhuttiin avoimesti (tai niin luulen) ja terapiankin kautta on yritetty mennä. Mutta jos ei onnistu niin ei onnistu.
        Toivotan sinulle syvällä onnea jatkossa ja toivottavasti löydät itsellesi vielä kumppanin. Itsekin olen tiedostanut, että ei luotettavaa ja parisuhteeseen uskovaa ja sitoutuvaa kumppania ole yli kolmekymppisten enää kovin helppo löytää. Ne, joilla ystäväjoukko ja piirit ovat hyvin laajat tilanne on helpompi. Aina on jotakin tekemistä ja seuraa, vaikkei olekaan sitä kumppania. Itselläni ystäviä jonkin verran onneksi, sillä kyllä onnettomattomimmissa tilanteessa on ne, joilla ei ole ystäviä eikä välttämättä edes työtä. Ainakin minua he huolettavat kovasti ja lämpöisen ajatuksen haluaisin heille lähettää.

      • Syvällä
        laajempaaperspektiiviä kirjoitti:

        Olen pahoillani tilanteestasi syvällä ja tuntuu ikävältä, jos sinulla ei ollut edes aavistusta suhteenne ongelmista ja sinut vain jätettiin, antamatta edes mahdollisuutta yrittää. Kävittekö te edes pariterapiassa?
        Itse puutuin tekstiisi kuten moneen muuhun tekstiin täällä niiden suvaitsemattomuuden takia. Tilanteita kun on niin monia. Itselläni tilanne, jossa ongelmista huolimatta (ei ollut pettämistä) itse halusin tilanteen korjaantuvan. Kaikki puhuttiin avoimesti (tai niin luulen) ja terapiankin kautta on yritetty mennä. Mutta jos ei onnistu niin ei onnistu.
        Toivotan sinulle syvällä onnea jatkossa ja toivottavasti löydät itsellesi vielä kumppanin. Itsekin olen tiedostanut, että ei luotettavaa ja parisuhteeseen uskovaa ja sitoutuvaa kumppania ole yli kolmekymppisten enää kovin helppo löytää. Ne, joilla ystäväjoukko ja piirit ovat hyvin laajat tilanne on helpompi. Aina on jotakin tekemistä ja seuraa, vaikkei olekaan sitä kumppania. Itselläni ystäviä jonkin verran onneksi, sillä kyllä onnettomattomimmissa tilanteessa on ne, joilla ei ole ystäviä eikä välttämättä edes työtä. Ainakin minua he huolettavat kovasti ja lämpöisen ajatuksen haluaisin heille lähettää.

        Kiitos lämpöisistä toivotuksista laajalle perspektiiville.

        Terapiaa koitettiin, mutta tilanne oli se, että tahtoa ei enää ollut. Pettäminen ei ollut se syy, vaan seuraus, kun ei liitto enää toiminut. Pettämisen olisin voinut antaa anteeksi.

        Tiedostan jälkeenpäin, että exä yritti puhua tavallaan erosta,mutta hän puhui silloin hyvin konkreettisista asioista, miten yritys ei kannattanut, ja minä yritin vaan ratkoa näitä ongelmia käytännön tasolla. Hän ilmeisesti yritti silloin puhua tyytymättömyydestä koko pakettiin - minä mukaan lukien, ja sitä en ymmärtänyt, kun sitä ei sanottu suoraan.

        Eihän tyytymättömän puolison kanssa voi elää, se on selvä. Kaikesta huolimatta toivon, että hän saa nyt elämäänsä piristystä. Pitkällä tähtäimellä luulen, että saatan selvitä ihan hyvinkin, jopa exääni paremmin, kun on ollut aikaa käydä nämä läpi. Toki toivon, että vielä oikea ihminen kohdalle löytyisi, mutta se ei tule väkisin yrittämällä. Pitää rakentaa tämä oman elämän pohja uusiksi, niin että on tyytyväinen. Silloin saattaa se oikeakin osua kohdalle, ja jos ei, niin mitäpä siitä, jos on asiat ok muutenkin.

      • sataaropisee
        Syvällä kirjoitti:

        Uskon, että erilaisessa tilanteessa oma suhtautumiseni eroon olisi voinut olla hyvinkin erilainen. Esimerkiksi 15-20 vuotta nuorempana lohduttavat sanat "löydät vielä uuden" olisivatkin ollut merkitykseltään toiset, mutta kun ikää tulee, ja on vanha, todennäköisyys alkaa olla jo aika pieni.

        Avioerossa parisuhde on lähtenyt vinksalleen, ei enää osata. Jos se on lähtenyt parin vuoden yhdessäolon jälkeen, ovat syyt mahdollisesti aivan erilaisia, kun jos se vinksahtaa 40 vuoden yhdessäolon jälkeen. Onko silloin katsottava peiliin ja todettava, että olen syyllinen eroon, olen huono parisuhteessa vai katsottava peiliin ja todettava, että parisuhteemme toimi hyvin 35 vuotta tuosta ajasta, olen omalta osaltani ollut onnistunut parisuhteen osapuoli tuon ajan. Tuli isoja sisäisiä ja ulkoisia muutoksia, jotka aiheuttivat kriisin ja liian suuria säröjä, joita ei enää haluttu korjata. Exä uskoi lääkkeen löytyvän uudesta suhteesta. Eron myötä seurasi muita suuria muutoksia, koska meillä oli yhteinen yritys. Aiheutui arjen vaikeuksia sekä toimeentulossa että selviämisestä.

        No, pahin lienee takana päin. Keskityn omaan elämääni, pieniin hallittaviin asioihin, niistä alan rakentaa uutta elämää.

        Olet ilmeisesti kyynistynyt vanhemmiten, kun lohdutuksen sanat eivät enää pure samalla tavalla kuin ennen?

        Minä en ehkä olisi eronnutkaan, jos ex olisi sanonut edes muutaman kerran lohduttavia sanoja 28 vuotisen liittomme aikana. Ei sanonut kertaakaan. Vaan aivan päinvastoin: hermot meni, kun ex haukkui lapset hetkellä (ei yksi tai kaksi kertaa, vaan useita), jolloin olisi suunnattomasti ja kaikkein eniten tarvittu noita lohdutuksen sanoja. Tällöin minulle ainakin valkeni, ettei isä ole hyvä isä, ellei osaa lohduttaa. Olisin antanut ex-miehen juosta vaikka vieraissa, jos vain olisi osannut lohduttaa toisia ihmisiä.

      • Syvällä
        sataaropisee kirjoitti:

        Olet ilmeisesti kyynistynyt vanhemmiten, kun lohdutuksen sanat eivät enää pure samalla tavalla kuin ennen?

        Minä en ehkä olisi eronnutkaan, jos ex olisi sanonut edes muutaman kerran lohduttavia sanoja 28 vuotisen liittomme aikana. Ei sanonut kertaakaan. Vaan aivan päinvastoin: hermot meni, kun ex haukkui lapset hetkellä (ei yksi tai kaksi kertaa, vaan useita), jolloin olisi suunnattomasti ja kaikkein eniten tarvittu noita lohdutuksen sanoja. Tällöin minulle ainakin valkeni, ettei isä ole hyvä isä, ellei osaa lohduttaa. Olisin antanut ex-miehen juosta vaikka vieraissa, jos vain olisi osannut lohduttaa toisia ihmisiä.

        On eri asia lohduttaa ja eri asia yrittää keventää omaa omaatuntoaan heittämällä toiselle muka lohduttavia kommentteja. Sarjaan kuului mm. "kaikkihan nykyisin eroavat", lohduttavaa, eikö vain. No ei todellakaan.

        Meillä liitto lopahti yhtäkkiä, sinua puolestani ihmettelen että mikä sai sinut pysymään näin ulkopuolisen silmin kuvauksesi perusteella aivan onnettomassa liitossa?

      • Anonyymi
        niin-mulla kirjoitti:

        Puhumattomuus on monen liiton loppuvirsi. Pitäisi osata puhua, ihan kaikesta. Puolison pitäisi olla elämän paras ystävä jonka kans jaetaan niin hyvät kuin huonotkin asiat, kuten vihkivalassa on luvattu tehdä.Koskaan ei ole väärin sanoa että välitää jos oikesti välittää.

        Ikävä kyllä petturit hokee rakastavansa puolisoaan vaikka saattavat samaanaikaan suunnitella elämää toisen kanssa. Silloin on toinen suojaton, mahdottomuus puhua ongelmista kun ei tiedä niiden olemassaolostakaan mitään. Petturit siis tekevät puhumisen mahdottomaksi.

        Mitä jos mies on kokenu apäkunnioitusta ja jatkuvaa negatiivista vaikka hodin talouden jne .. on väärin keskustella missään tollain ja piste. Täytyy kuitenkin sanoa silti, että en ole sitö pidemmälle vienyt koskaan… siihen en kykene… oon myös panostanut paljon, useita päiviä kun olen se rauhallisempi osapuoli… melkein aina se joka on valmis sopii… harjoitteli useamman kerran luottamista uudestaan ja nyt kun katon tilannetta, nii tajuan että useampi ja pidemmältä ajalta ku toi on tehny mitä onkaan

    • sitävähemmänkatkeruutta

      Mun vanhemmat oli yli kymmenen vuotta yhdessä ja sit eros. Nykyään molemmilla uudet puolisot ja onnellisii ja me lapset kans tyytyväisiä molempien päätöksistä. Eli eteenpäin vain.

      • woman_child_mother

        Hyvä kirjoitus! Juuri noin elämä kulkee parhaiten. Jokainen on oman onnensa seppä.

    • todayisnow

      "Maanantaina aloitin elämäni rikkinäisenä."
      Miksi ajattelet noin ikävästi? Minä ainakin ajattelisin, että tästä alkaa uusi vaihe elämässäni. Entistä vielä paljon parempi. Koskaan en ole oikein ymmärtänyt miksi monet haluavat rakentaa elämänsä toisen ihmisen varaan.

      • oletannäintavallinen

        Siksi, ettei heillä ole etukäteen vierasta ihastuspillua.

    • mlki

      Ensin oli katastrofi, täydellinen murtuminen, syöksy johonkin josta luulin, että en koskaan selviä. Olen katsonut tämän asian läheisenä sivulta, kuinka tuhoisa ero voi olla. Kun vielä vihdoin sain kuulla vieläkin kauheempaa olen itsekin "sairastunut" tästä erosta. En pysty elämään päivääkään pelkäämättä, olen yrittänyt olla tukena jos sallitaan, en ole työntynyt mielipiteineni mukaan. Omassa shokissani olen saattanut sanoa alussa vääriä sanoja ja niistä onkin sitten kehittynyt oikea traama.
      Kun katsoo läheistään, jonka teot ovat järjettömiä, kun jättää pinet lapset yksin kotiin, kylläkin voidakseen saada omalle mielelleen rauhaa, mutta ei osaa edes pyytää lapsille kaitsijaa. lapset ovat pelkääviä kuin nurkkaan ajettuja, eivät uskalla juuri mitään sanoa tai tehdä, sillä eronneen mieli ailahtelee, pienikin lasten aiheuttama risaus hänet huutamaan kurkku suorana lapsille, ei hän toki itse huomaa miten rikki on. No ennen eroa on ollut niin vaikeita hetkiä, että on ajatellut jopa kuolemaa. Kumppani jonka uskoin olevan turvallinen, olikin jättänyt aina yksin lasten kanssa, ilmeisesti oli tullut viinin avulla elämä mukaan kuvaan. Kumppani olikin alusta saakka elänyt kaksoiselämää, nyt sitten tämä petetty kosti samalla ja mukaan tuli persoona, joka lietsoo irti kaikesta , siis meistä läheisistäkin, kyllä tämä tuntuu jo liialta, mutta kun ei mitään voi.
      Tuo läheiseni kyllä yrittää pitää jonkinlaista yhteyttä, toki on hyvin sulkeutunut ei entisen lainen vapaa juttelu onnistu. Tiedän että meitä täytyy tavallaan salaa tavata tai soittaakaan.

      Vaikka aikaa on kulunut ja katson läheistäni, kaikki on muuttunut, tarmokas hän on , mutta hänestä on tullut ehkä liiankin kova ainakin lapsille, häneltä katosi erossa se ihan empaattisuus, joka oli silloin. Hänen pukeutumisensa on täysin erilaine, eikä todellakaan hyvä suuntaan ole mennyt, odotan ja toivon, että kun hän saa tuon vaativan tutkintonsa loppuun, jota on tehnyt tässä kaiken keskellä, siitä kiitän hänen opiskelutovereitaan, että ovat jaksaneet pitää yhteyttä. Niin toivon, että hän palaa edes hiukan entisenlaiseen, alkaa pukeutumaan aikuisen ihmisen mukaan, sillä uskon hänen tämän avulla pääsevän erilaisten ihmisten kanssa yhteiseen työskentelyyn ja näin saamaan omaa vahvuutta.
      Lapset ovat joutuneet todella koville, kun tuo entinen kumppani asuu satojen kilometrien päässä ja mieluimmin on bonuslastensa kanssa , omasta tahdosta vai pakosta?
      Myöskin hänen vanhempansa näyttävät vieroksuvan näitä lapsenlapsiaan ja kyllä heiltä saimme mekin aikamoista sapiskaa eron aikaan, oli yllättävää kuulla, kuinka tullaan silmille. En edes tiennyt mitään tulevasta erosta, kun sanottiin, että olemme niin huonosti kasvattaneet lapsemme, heidän mielestään lapsemme olisi pitänyt olla vain muusana, mutta miksi ihminen joka siinä vaiheessa jo opiskellut peruskoulun alusta lukien noin parikymmentä vuotta, heittäisi kaiken. eli ex ei tukenut vaan yritti kaiken aikaa jarruttaa uralla etenemistä.
      Onhan es myöskin lukenut ihminen, mutta kaiken vapaa aikansa vietti, milloin kapakassa tai sitten omissa salaisissa joukoissaan.
      Kärsijöistä suurimpana ovat tässäkin lapset, vielä emme edes aavista millaiset jäljet ovat jääneet ja mitä tämä uusi aiheuttaa, sillä varsin julma lapsia kohtaan.

      Toivoisin teidän tänne kirjoittavien joskus ajattelevan asioita vähän laajemmin ja sitä mitä olette tehneet sen tunnemyrskyn aikana, se ole aina kovin kaunista kerrottavaa. Ja se tunnemyrsky iskee läheisiinne myös, mutta vasta omanne jälkeen, joten sekin tulisi ymmärtää. Eiväthän kaikki erot ole ihan näin myrskyisiä, mutta eivät koskaan helppoja, mikään koskaan ei palaa entiselleen ja voitte olla ihan varmoja, että nuoruutta ei tule takaisin, elämätöntä elämää ei ole olemassakaan.

      • monenmoistajoo

        Sinä mlki en tiedä miten läheisenä olet katsonut tuota erotilannetta. Mikä on roolisi?
        Erotilanne on rankka ihmisille, eivätkä ihmiset vaikeista asioista varmaankaan helposti ihan kaikille tahdo puhua. itselläni ainakin on tapana avautua hyvin rankoista asioista vain aivan lähimmäisille ihmisille. Ja silloin liian lähelle tunkeutuvat ja uteliaat ihmiset tuntuvat oikeasti iljettäviltä. Juoruilu moisista asioista on ikävää, mutta tiedän toki että kaikki eivät noin toimi vaan jollakin saattaa olla oikea auttamisen ja välittämisen halu kyseessä. Mutta, jos ihminen on kovasti allapäin tai tunteet vuoristoratailee niin ihminen ei ajattele eikä varsinkaan ilmaise itseään välttämättä täysin selvästi. Silloin olisi hyvä olla rehdisti lähellä tuota ihmistä ja ilmaista välittämisensä.
        Eron rankkuudesta huolimatta, ero saattaa olla helpotus. Ei välttämättä heti, mutta jonkin ajankuluttua. Huonossa ja toimimattomassa suhteessakin oleminen saattaa olla rankkaa ja pidemmän päälle kuluttuvaa ja lähipiirillekin jopa haitallisempaa kuin ero.

    • uunison6

      AP pyysi kertomuksia siitä, että miten erosta selvitään. Minä pohdin avioeroa vuosia. Suhde ei toiminut, mies ei enää arvostanut eikä kunnioittanut. Koin olevani tärkeä vain kotitöiden ja palkkarahojeni takia. Mietin, että uskallanko erota, vaikka en löytäisikään enää koskaan miestä itselleni. Se oli se ratkaiseva asia: kyllä, haluan erota, vaikken löytäisikään enää miestä itselleni.

      Vaikeimmat asiat toipumisessa:
      1) Syyllisyys. Lasteni onnellinen lapsuus keskeytyi tähän. Se oli iso kriisi kaikille. Kärsin vuosikausia syyllisyydestä ja jossain määrin se varmasti kulkee rinnallani aina. Se on helpottanut, että lapseni eivät ole minulle katkeria asiasta. Olin syyllisyyden tuskissa myös omien vanhempieni vuoksi, joille eroni oli valtava järkytys.

      2) Yksinjääminen. En ole kaunis enkä hoikka. Löysin uuden parisuhteen pariksi vuodeksi, mutta koko juttu oli ihan katastrofi. Viime vuodet olen ollut yksin. On ollut toisaalta rohkaisevaa huomata, että pärjää (taloudellisesti, sosiaalisesti, fyysisesti, henkisesti), vaikkei ole miestä. Oli yllätys, että ilman seksiäkin pärjää, vaikka pidin sitä aiemmin mahdottomana ajatuksena.

      3) Taloudellinen tilanne. En olisi arvannut, että miten alas romahtaa, kun eroaa. Kaikki pitää maksaa ihan itse. Vaikka palkkani on OK, niin meni pari vuotta, että rahat loppuivat aina ennen palkkapäivää, vaikka olen absolutisti eikä rahaa mene bilettämiseen. Välillä ahdistaa se, että jos jäisin työttömäksi, niin se heijastuisi heti koko perheen talouteen katastrofina. Silloin joutuisi pistämään velkaisen kodin myyntiin.

      4) Jaksaminen. Teet kaikki kotityöt itse. Tietysti lapset on joutunut kasvattamaan omatoimiseksi, koska itse ei jaksa kaikkea. Jotta pysyisi työllistettynä, on joutunut myös kouluttautumaan omalla ajalla ja omalla rahalla, mikä ei ole aina kivaa ja aiheuttaa lisää uupumusta. Itse olen kokenut erityisesti ruoanlaiton raskaana. Rahaa ei ole ravintolassa käymiseen, vaan on joutunut oikeasti miettimään sopivaa tapaa selviytyä ruoanlaitosta, kun lapset olivat niin pieniä, että heistä ei ollut vielä keittiössä apua.

      5) Kaverit. Jos et pitänyt kunnolla yhteyttä ystäviisi parisuhteen aikana, niin nyt kärsit siitä. On ihanaa, jos puoliso on myös paras ystävä, mutta jos mies on ollut lähes ainoa ystävä, niin tilanne on erittäin vaikea eron jälkeen. Erityisesti tämä korostuu silloin, jos lapset ovat eron hetkellä pieniä, niin missä on tukiverkot? Mistä ne luodaan? Rahaa ei ole maksulliseen hoitoapuun

      6) Tunteiden läpikäyminen. Itselläni kesti toipumisessa noin kaksi vuotta. Suhde oli pitkä ja alussa luin paljon parisuhdeoppaita ja psykologisia kirjoja. Halusin vatvoa asioita. Kävin läpi tunteiden koko kirjon. Miestä kohtaan tunsin katkeruutta, vihaa, välittämistä, ikävää jne. Meni yli vuosi ennen kuin tajusin, että minussakin oli ollut virheitä ja olisin voinut tehdä asioita parisuhteessa toisinkin. Olen ottanut opikseni. Puhumattomuuden kulttuurille olen laittanut stopin ja keskustellut omien lasteni kanssa varmaan liikaakin.

      7) En haluaisi olla katkera ja kyyninen, mutta jossain määrin niin on käynyt. En uskalla enää hakea uutta parisuhdetta, koska pelkään laittaa tunteitani likoon. Sen verran ero on minua rikkonut. Onneksi en ajautunut tuhoisiin miessuhteisiin, sillä parin yhden yön jutun jälkeen tajusin, etten voi lähteä hakemaan vierailta miehiltä lohtua, hellyyttä ja hyväksyntää, joita ilman olisin ollut vuosia.

      Omasta erostani on vuosikausia ja lapset ovat jo kohta aikuisia. Elämä on seesteistä. Ihmettelen, että miten kestin henkisesti ehjänä ilman sairaslomia. Erosta selviää, mutta se vaatii myös tietoista ajattelemista ja analysointia, koska muuten katkeroituu ja kyynistyy liikaa. Oma tarinani ei ehkä ole kovin kaunis, mutta kaikesta huolimatta koen olevani todella onnellinen. Rakastan lapsiani, olen oppinut rakastamaan itseäni ja kaikesta olen kiitollinen. Ennen etsin asioista ja ihmisistä virheitä, nykyään ajattelen positiivisen kautta

      • klkö

        Olipa hieno kirjoitus, monipuolinen.

      • Syvällä

        Kauniisti ja oivaltavasti kirjoitit.

      • sataaropisee

        Minä puolestani, samoin lapset (jotka kyllä olivat varsin varttuneita) selvisimme loistavasti erosta, kun vertaa mitä oli ex-liiton aikaan. Jos jostain syyllisyyttä tunnen, etenkin lapsiin nähden, niin siitä, etten eronnut aiemmin. Heräsin, kun keskimmäinen lapsi sanoi "en kestä. meistä lapsista nuorinkin on jo 12v, nyt voisit viimein hakea sitä eroa". Sitten hain. Tosi noloa kyllä minulle. Olisi pitänyt hakea h-e-t-i kun nuorin on 12v.

    • jokuy

      Jos eloon jää, selviäähän erosta jollakin tapaa ulos ajan myötä, mutta ei jälkiä jättämättä, ihminen ei ole enää samanlainen eron jälkeen.
      Miehet alkoholisoituvat ja osin naisetkin, sillä yritetään unohtaa.
      Sitten ovat uudet suhteet, äärilaidat jotka vieroittavat elämästä kaiken. ihan kaiken ja lisäksi hyväksikäyttävät ainakin rahallisesti, niitä joille erossa jotain rahaa jää.

      En usko monenkaan löytävän suurta onnea erolla, joskus ehkä rauhallisemman ja turvallisemman elämän jos osaa itse näin elää. Liian moni pistää överiksi, esim. entinen puoliso on jarruttanut kodin laittamisen into, monesti syystäkin , raha ei riitä. Nyt sitten rytinällä ostetaan ja velkaakin otetaan, mutta kyllä pää tulee vetävän käteen tässäkin.
      Ero saa ihmisessä aikaan mitä kummallisempia tekoja tekemään, ikään kuin itsetuhoa vai mitä se on.
      Toivon kuitenkin, että eronnut aina pysähtyisi ja jättäisi alkoholin kokonaan pois, samoin shoppailun, sillä välttyisi moni paha asia jatkoa ajatellen. Eikä sen uuden tulokaan sovi tuohon aikaan, silloin juuri överiksi meneekin. Moni kehottaa eronnutta menemään ulos juhlimaan, se väärin mahdollinen auttamisen muoto. Kannattaisi kulkea rinnalla iltalenkkejä ja kuunnella, auttaa kotiaskareissa ja siellä kotona jutella, kuunteleminen on tärkeintä.
      Ja lapsi pitää pitää sylissä mahdollisimman paljon, leikkiä heidän kanssaan.
      Hyvä ystävä voisi olla vaikka yökylässä, jotta päästäisiin alkuun.

      • vaikeapaikka

        Niin, harva siitä erosta eloon jää. Mutta, vakavasti ottaen erotilanteita samoin kuin ihmisiä muutenkin on paljon erilaisia. Kyllä ihminen voi eron jälkeen olla onnellisempi tai onnettomampi kuin ennen eroa.
        Mitä tulee tuohon juhlimiseen, niin se on joillekin yksi tapa selvitä erosta. Ja kai muutenkin kiinni vähän ihmisestä itsestään. Eikä kaikilla eronneilla ole pilvin pimein ystäviä ja tuttavia, joiden kanssa viettää aikaa. Tai vaikka onkin, niin tietyssä elämäntilanteesa ja iässä ovat hekin aika kiinni puolisossaan ja lapsissaan. Ehkä tuolla juhlimisella ihmiset täyttävät tyhjää aukkoa. Toisaalta osa eronneista voi olla täysin hukassa, varsinkin ns.pikaerojen jäljiltä, että kaipaavat sängynlämmittäjää. Se voi olla osa toipumista joillekin, vaaranahan siinä on, että ihminen jää tuollaiseen elämäntyyliin kiinni ja tulee kaiken maailman sivuilmiöitä kuten alkoholinkäytön lisääntyminen tai itsensä pahempi hajottaminen irtosuhteissa. Ja tietenkin se ettei enää uskalla sitoutua kehenkään toiseen, kunnollisen parisuhteen solmiakseen.
        Rinnalla kulkeminen eronneen kanssa ja keskustelut vaikka lenkkipolulla ovat tietenkin yksi hyvä keino, mutta kyllä sitä elämään varmaan kaipaa hieman positiivisuutta ja juttuja missä eron ja sen kelaamisen voi unohtaa kokonaan.
        Alkoholinkäytön lisääntyminen ja alkoholisoituminen lienee tyypillisintä miehillä eron jälkeen. Eroa enemmän olisin enemmän huolissani nykyisen nuorison ja toisaalta eläkeläisten lisääntyneestä alkoholinkäytöstä.

      • eialkkis
        vaikeapaikka kirjoitti:

        Niin, harva siitä erosta eloon jää. Mutta, vakavasti ottaen erotilanteita samoin kuin ihmisiä muutenkin on paljon erilaisia. Kyllä ihminen voi eron jälkeen olla onnellisempi tai onnettomampi kuin ennen eroa.
        Mitä tulee tuohon juhlimiseen, niin se on joillekin yksi tapa selvitä erosta. Ja kai muutenkin kiinni vähän ihmisestä itsestään. Eikä kaikilla eronneilla ole pilvin pimein ystäviä ja tuttavia, joiden kanssa viettää aikaa. Tai vaikka onkin, niin tietyssä elämäntilanteesa ja iässä ovat hekin aika kiinni puolisossaan ja lapsissaan. Ehkä tuolla juhlimisella ihmiset täyttävät tyhjää aukkoa. Toisaalta osa eronneista voi olla täysin hukassa, varsinkin ns.pikaerojen jäljiltä, että kaipaavat sängynlämmittäjää. Se voi olla osa toipumista joillekin, vaaranahan siinä on, että ihminen jää tuollaiseen elämäntyyliin kiinni ja tulee kaiken maailman sivuilmiöitä kuten alkoholinkäytön lisääntyminen tai itsensä pahempi hajottaminen irtosuhteissa. Ja tietenkin se ettei enää uskalla sitoutua kehenkään toiseen, kunnollisen parisuhteen solmiakseen.
        Rinnalla kulkeminen eronneen kanssa ja keskustelut vaikka lenkkipolulla ovat tietenkin yksi hyvä keino, mutta kyllä sitä elämään varmaan kaipaa hieman positiivisuutta ja juttuja missä eron ja sen kelaamisen voi unohtaa kokonaan.
        Alkoholinkäytön lisääntyminen ja alkoholisoituminen lienee tyypillisintä miehillä eron jälkeen. Eroa enemmän olisin enemmän huolissani nykyisen nuorison ja toisaalta eläkeläisten lisääntyneestä alkoholinkäytöstä.

        Minusta alkoholin käyttäminen lääkkeenä on aika kyseenalaista. Se voi johtaa alkoholismiin, huonoon rahatilanteeseen ja siihen, että tekee kännissä jotain ikävää itselleen. Ymmärrän tietyllä tavalla laastariseksin, että sitä haluaa, mutta sillä voi myös rikkoa itsensä pahoin. Kun yhden yön hoito on lähtenyt kodista ja jäljellä on vain viinapulloja, niin olo voi olla vieläkin yksinäisempi kuin koskaan aiemmin.

        Erityisen huolissani olen lasten tilanteesta. Seksiin ja viinaan voi addiktoitua ja silloin bailaaminen tulee tärkeimmäksi asiaksi eikä pysty kohtaamaan sitä, että lapset tarvitsevat apua ja tukea erotilanteessa.

        Suosittelisin, että se bilettäminen olisi vain yksi keino ja vieläpä niin, että se tapahtuisi vain silloin, kun lapset ovat turvallisesti toisen vanhempansa luona.

    • klöoiu

      Niin se seksi, kun sen ymmärtäisi jättää kokonaan joksikin ajaksi pois, jospa selkenisi sekin, että seksi ei todellakaan ole kuin pieni osa-alue elämän kirjosssa. Juuri tuo seksi sotkee eron ja tehdään mitä tyhmimpiä tekoja. Suurin piirtein vaikka kuka ukko tuntematon pääsee petiin ja kaljalla ja viinalla huuhdellaan morkkista pois. Aika alhaalle sen seksin vuoksi vajotaan, että jospa sen seksin pystyisi unohtamaan ja rakentamana ensin sitä elämää muutoin uusiksi, siinäkin olisi riittävästi tehtävää.
      Noihin iloittelu paikkoihin bailaaminen meno on melkein kuin itsetuho tuossa tilanteessa.

      Kauhea paikkahan se ero on, vaikka sitä olisi kuinka ajatellut vuosia, ei sen helpompi ole ja tämä että kostoksi mennään pettämään on niitä hirveimpiä asioita. Seksi vieraan kanssa ei paranna yhtään mitään vaan likaa mielen ja alkaa suorastaan itseinho, joten välttäkää.
      Jos saisitte lapsiinne hyvän kontaktin, ottakaa pienet viereenne yöksi, rakentakaa turvaa heille. Kyllä se onni tulee teillekin jos on tullakseen, et löydä oikeaa etsimällä.

      • tarjaXX

        Voi hyvä tavaton sentään mitä kirjoituksia. Jos jää eron jälkeen henkiin, kaikki on synkkää, ikävää ja kurjaa. Uudet suhteet, alkoholi ja seksi - kaikki ovat turmioksi. HALOO!

        Ihmisen elämä muodostuu lähinnä ajatuksista ja asenteesta. Jos ne on pielessä, on ihmisen elämä pielessä. Ihan turha väittää, että elämän olevan avioeron takia pilalla. Kyllä se on ihminen ihan itse, joka sen ajatuksillaan, negatiivisella asenteella, pilaa. Näin karkottaa varmimmin myös kaikki mukavat ihmiset läheltään.

      • koiu

        Kyllä se vain niin on että juuri eron jälkeen alkoholi, seksi ja uudet suhteet tekevät siitä elosta vielä pahemman.
        Alkoholia ei periaatteessa ihminen tarvitse lainkaan, ei mihinkään eikä milloinkaan. Seksi kyllä kuuluu elämään, mutta siihen liittyy moraali mukaan ja paussi selkeyttää muidenkin asioiden ajattelemista. Uusi suhde on todella paha heti. Eroamaista on turha juhlia.
        Minusta eronneen on syytä saada luotettavaa seuraa ihan omista entisistä piireistään, lähimmät varmasti antavat apuaan ja sitten se kaveripiiri, joka ymmärtää, että nyt rakennetaan ihmisen itsetuntoa uudelleen ja se ei todellakaan synny vain pintapuolisella hauskuudella.
        Ihmisen elämä ei ole yhtä iloa ja hauskuutta, kyllä se on enemmän arkista aherrusta, johon kuuluu paljon hoidettavia asioita ja kyllä ap:n elämä jatkuu päivä päivältä, ensin vain täytyy hoitaa sen arjen asiat kuntoon, ei ole mitään kiirettä mihinkään.
        Tiedän että on aina välillä hyvä päivä ja taas sitten ihan pikkuasia voi murtaa, sitä rataa mennen alkaa niitä hyviä päivä olla aina enemmän ja niistä iloitse, sillin alat näkemään lapsissasi hienoja juttuja sekä muuallakin. Kyllä siinä aluin tilanteessa on varsin vaikeaa, kun tuntuu että kaikki muurit kaatuu päälle ja kukaan ei välitä, kuitenkin monella on lähellä henkilöitä. jotka välittävät niin että heihin koskee. Kun uskot heihin läheisiisi, etkä kaikkiin tyhmiin kirjoituksiin ja sekä näihin rientoihin yllyttäviin. Minulle ainakin toisten nauru oli kuin pilkkaa, vaikka heille se taisi olla ilonpitoa. Vanha Sanontakin sanoo että tyhjän naurajille käy huonosti. Monesti siinä eron jälkeen käu niin, että vanha tuttavapiiri katoaa ja uusien kanssa kannattaa olla aika varovainen, miettiä asioita eikä hyväksyä ihan kaikkia lainkaan.

    • ljdrgäaowj

      Kannattaa tehdä niitä asioita, joista on ennenkin nauttinut, vaikka se alkuun tuntuisi vaikealta. Kotiin ei pidä jäädä eroa potemaan, vaan hakea heti ammattiapua ja mennä eroryhmään.

      Jos elämä on rakentunut liiton ja parisuhteen muodostaman elämänpiirin ympärille ja omat elämän päämäärät, harrastukset ja ystävät ovat jääneet, niin luulen, että silloin on vaikeampaa päästää puolisosta irti. Yksin muutenkin viihtyvillä (kuten itselläni) on helpompaa. Jos taas on tunne oman elämän merkityksestä ja suunnasta niin sitä helpompi on jatkaa yksin ja nähdä jossain vaiheessa myös eron tuomia hyviä puolia omaan elämään. Mutta se onnistuu kyllä melkein kaikilta ajan myötä.

      Sivuhuomautuksena pakko sanoa, etten lähtisi moralisoimaan seksin harrastamista silloin tällöin, jos se sattuu huvittamaan. Totta kai vapaudesta voi nauttia myös. Elämä voi olla mukavaa ilman vakituista kumppaniakin. Syvällä sanoi, että vanhempana kumppanin löytäminen on vaikeampaa, itsellä kyllä täysin päinvastainen käsitys. Perhe-elämän mentyä 50 on liikkeellä ihmisiä, jotka ovat eronneet jo vuosia sitten, puoliso on edesmennyt jne. Harrastusten parista löytää ystäviä ja kumppaneita. Toki oma ero on oltava käsiteltynä. Sitten on selvinnyt, kun näkee oman liittonsa ja eronsa tapahtumana, joka pitikin tapahtua.

      • Syvällä

        Olen edelleen eri mieltä tuosta uuden kumppanin löytämisen mahdollisuudesta eli mahdottomuudesta. Se on ihan tilastollinen fakta maailmassa, jossa miehet elävät lyhyemmän elämän - joku vetää lyhyemmän korren. Lisäksi miehet etsivät itseään selvästi nuorempaa -eivät kaikki löydä, mutta vanhempi ei kelpaa. Katsoo julkisuuden henkilöitäkin, on niin vakiokaava, vanha akka mäkeen ja nuorta tilalle. Jos ei tavismies saa nuorta, niin onhan niitä idästä tyttöjä tai on mieluimmin ilman.

      • tarjaXX
        Syvällä kirjoitti:

        Olen edelleen eri mieltä tuosta uuden kumppanin löytämisen mahdollisuudesta eli mahdottomuudesta. Se on ihan tilastollinen fakta maailmassa, jossa miehet elävät lyhyemmän elämän - joku vetää lyhyemmän korren. Lisäksi miehet etsivät itseään selvästi nuorempaa -eivät kaikki löydä, mutta vanhempi ei kelpaa. Katsoo julkisuuden henkilöitäkin, on niin vakiokaava, vanha akka mäkeen ja nuorta tilalle. Jos ei tavismies saa nuorta, niin onhan niitä idästä tyttöjä tai on mieluimmin ilman.

        Se on juuri niin miten haluat ajatella. Jos ajattelet, ettet miestä saa, ainakaan kunnollista, niin et varmasti saakaan. Sitä saa mitä/miten tilaa. Minun aikuiset lapsenikin ajattelivat minussa olevan todella hyvää parisuhdeainesta. Minusta joku onnellinen mies saisi hyvän vaimon. Jotain tähän suuntaan ajattelin itsekin. Eipä kestänyt kauaakaan, kun uuden miehen sain. Vaihdoinpa vielä kolme vuotta nuorempaan kuin ex ;).

      • Syvällä

        Oneksi olkoon vaan. Vaikka fakta on että 70 % uusista liitoista päätyy eroon. sä voit positiivisesti ajatella kuuluvasi 30 prosenttiin. Vanhako olet? Minkälainen on hyvää parisuhdeainesta?

      • tarjaXX

        "vanhempana kumppanin löytäminen on vaikeampaa, itsellä kyllä täysin päinvastainen käsitys"
        Totta. Vanhempana myös tietää paremmin millaista miestä etsii. Siksi toiseksi, vaikka yli 50 naisia alkaa juuri ja juuri olla enemmän kuin miehiä, niin eronneet naiset haluavat uuden parisuhteen harvemmin kuin miehet. Ennen vanhemmat miehet läträsivät viinan kanssa. Nyt läträä naisetkin, jopa enemmän, etenkin kaupungeissa.

      • ojkapworgjvle
        Syvällä kirjoitti:

        Olen edelleen eri mieltä tuosta uuden kumppanin löytämisen mahdollisuudesta eli mahdottomuudesta. Se on ihan tilastollinen fakta maailmassa, jossa miehet elävät lyhyemmän elämän - joku vetää lyhyemmän korren. Lisäksi miehet etsivät itseään selvästi nuorempaa -eivät kaikki löydä, mutta vanhempi ei kelpaa. Katsoo julkisuuden henkilöitäkin, on niin vakiokaava, vanha akka mäkeen ja nuorta tilalle. Jos ei tavismies saa nuorta, niin onhan niitä idästä tyttöjä tai on mieluimmin ilman.

        Vain harvat miehet etsivät nuorempaa ja vanhempaa, suurin osa etsii mukavaa ja itselle sopivaa naista. Tietysti eron jälkeen mielipide vastakkaisesta sukupuolesta voi olla pohjalukemissa, mutta silti ei kannata ajatella niin stereotyyppisesti erosta tai mistään muustakaan. Jos tilastoja katsoisin terveyden puolesta niin voisin asettua keinutuoliin odottamaan kuolemaa, mutta niin kauan kun on mielenkiintoista tekemistä löytyy, on parempaakin tekemistä.

        Ehkä erossa ja monessa muussakin masennukseen vetävässä muutoksessa ja tilanteessa auttaa se, että yrittää kaikin voimin pitää näkökulman laajana ja mahdollisimman objektiivisena. Maailma on suuri ja siihen mahtuu paljon koettavaa ja nähtävää ja muilta ihmisiltä voi oppia valtavan paljon, jos koettaa asennoitua tarkkailevin mielin. Matkustelu vaikka naapurikaupunkiin tai eri reittejä päivittäin kulkeminen ja kaikki totuttujen rutiinien rikkominen säännöllisesti auttaa pitämään mielessä, että maailma todellakin on paljon suurempi kuin se masennuksen vallassa näyttää. Masennuksessa ei näe kuin oman pieneksi kutistuneen maailman. Se on suurin asia, mikä erotilanteessa uhkaa, masennus ja katkeroituminen.

      • tarjaXX
        Syvällä kirjoitti:

        Oneksi olkoon vaan. Vaikka fakta on että 70 % uusista liitoista päätyy eroon. sä voit positiivisesti ajatella kuuluvasi 30 prosenttiin. Vanhako olet? Minkälainen on hyvää parisuhdeainesta?

        Kiitos. Mitä hemmetin väliä on tilastoilla? Kestän myös eron. Miksen kestäisi? Parisuhteessa ei ole mitään mieltä, jos toinen ei siinä halua jatkaa. Eron jälkeen todennäköisesti etsisin uuden miehen. Niitähän maailmassa riittää ;).

        Ainakin iloinen, vuorovaikutteinen ihminen, jolla on kyky ratkaista ongelmia on parisuhdeainesta.

      • Syvällä

        Eli et ole eronnut?

    • enymmärräteitä

      No, niin. Hienosti olette taas onnistuneet ap:ta tsemppamaan ja tukemaan siinä, miten avioerosta selviää. Teidän mukaanne ei mitenkään. Avioero on yhtäkuin tylsä, ikävä ja yksinäinen loppuelämä, piste ja aamen. Minulla on varmaan jotenkin kummallisia tuttavia, joltakin toiselta galaksilta, kun ovat jonkinlaisen suhteen, osa jopa hyvän suhteen eron jälkeen löytämään. Mutta asenne, ei hyvää päivää asenne! Eikö tosiaan positiiviselle, ihan mukiin menevän näköiselle, urheilua harrastavalle naiselle enää löydy kumppania yli neli-tai viisikymppisenä? Olisikohan teillä liian suuret vaatimukset. Entä sitten ennakkoluulot? Hauskanpito ja seksi on ehdottomasti kielletty eronneilta (paitsi ilmeisesti miehiltä) ja jo lisääntyneiltä. Se on kyllä totta, että en itse ainakaan urheilua harrastavana ja terveydestä jonkin verran huolta pitävänä ottaisi täysin plösöä sohvaperunaa, mutta voi olla tietty liian suuri vaatimus. Niin, että kai se vaan on niin, että huonoissakin suhteissa kannattaa pysyä, jos toisen kanssa vaikka kerran viikossa pystyy järjellisen sanan vaihtamaan. On se varmaan parempi kuin ei mitään?
      Näissä tsemppaavissa keskusteluissa törmään naisena samaan ongelmaan kuin vuosia sitten, kun odotin esikoista. Esikoisen odotusaikahan on aina uutta ja ihmeellistä ja siinä haluaa kuulla vinkkejä ja neuvoja lapsia jo saaneilta äideiltä. Vauva-lehti tms. tuli silloin tutuksi. Tarkoitus oli hieman etukäteen selvittää raskauden loppuaikoja, synnytystä ja vauva-aikaa. Ja, voi vitsit kivalta kuulosti. Lehdistä löytyi toinen toistaan karmeampi juttuja miten kaikki meni synnytyksessä pieleen ja miten vauva-aika on ihan karmivaa kaikkine ongelmineen. No, joo kaikki voi mennä pieleen. MUTTA KAIKKI EI AUTOMAATTISESTI EIKÄ EDES KOVIN USEIN MENE PIELEEN. Näitä sivuja lukiessa tulee nyt vähän samankaltainen fiilis. Olisiko siis parempi ollut tsempata ap:ta?

      • tarjaXX

        " Eikö tosiaan positiiviselle, ihan mukiin menevän näköiselle, urheilua harrastavalle naiselle enää löydy kumppania yli neli-tai viisikymppisenä? "

        Tottahan toki löytyy, positiiviselle. Mutta ehkä naiselle, joka on hyvin negatiivinen, rypee itsesäälissä, ei rakasta edes itseään, on miehen löytäminen melko paljon vaikeampaa

      • Syvällä
        tarjaXX kirjoitti:

        " Eikö tosiaan positiiviselle, ihan mukiin menevän näköiselle, urheilua harrastavalle naiselle enää löydy kumppania yli neli-tai viisikymppisenä? "

        Tottahan toki löytyy, positiiviselle. Mutta ehkä naiselle, joka on hyvin negatiivinen, rypee itsesäälissä, ei rakasta edes itseään, on miehen löytäminen melko paljon vaikeampaa

        Yleensä eropalstoille jäävät pyörimään ne tavalla tai toisella terapiaa tarvitsevat - eivät ne eronneet, joilla menee jo hyvin, yleensä täällä enää roiku, lukuunottamatta joitakin kummallisia poikkeuksia, joiden motiiveita en ymmärrä. Ehkä jokin toinen palsta olisi oikeampi aloittajan kysymyksille. Positiivinenhan voi olla monen asian suhteen, mutta ei välttämättä enää parisuhteen onnistumisen osalta. Tilastotkin puhuvat omaa karua kieltään, samoin väestöliiton selvitykset. Elämä opettaa.

      • öallkrgjpaewrojgaåe
        Syvällä kirjoitti:

        Yleensä eropalstoille jäävät pyörimään ne tavalla tai toisella terapiaa tarvitsevat - eivät ne eronneet, joilla menee jo hyvin, yleensä täällä enää roiku, lukuunottamatta joitakin kummallisia poikkeuksia, joiden motiiveita en ymmärrä. Ehkä jokin toinen palsta olisi oikeampi aloittajan kysymyksille. Positiivinenhan voi olla monen asian suhteen, mutta ei välttämättä enää parisuhteen onnistumisen osalta. Tilastotkin puhuvat omaa karua kieltään, samoin väestöliiton selvitykset. Elämä opettaa.

        Olet varmasti oikeassa, eron läpikäytyä ei ole tarvetta täällä käydä, mutta ohikulkijoitakin löytyy välillä. Mitä tulee myönteiseen elämänasenteeseen, niin itse olen vanhemmiten löytänyt itsestäni nuoren tytön, anarkistisen ja seikkailunhaluisen niin kuin olin teini-ikäisenä, varmaan sairauskin on siihen vaikuttanut. Parisuhde-elämää ei monikaan vanhempi nainen edes halua, ei ainakaan mitään sellaista entisenlaista pysähtynyttä ja kaavoihin kangistunutta, koska ne kaavat edellyttävät toisen sopeutumista. Kun kumppanini tapoihin ei ole pitkän ajan kuluessa sopeutunut, niin ne alkaisivat varmasti nyppiä. Suhteita voi olla muunkinlaisia kuin yhdessä asuminen jne.

        Sanot syvällä, että Elämä opettaa. Se on paradoksi, sillä opimme kaikki erilaisia asioita johtuen luonteestamme ja historiastamme. Minä olen oppinut luottamaan itseeni ja etsimään luotettavaa seuraa vasta vanhempana ja oppinut, että hyviä asioita voi vielä vanhana ja sairaanakin elämäänsä saada. Toki vanhenemiseen kuuluu myös luopuminen. Luopumisen ja riisumisen joutuu jokainen kokemaan ennen kuolemaa. Kun on muiden avun varassa, oppii huomaamaan, ettei muiden tekoihin ja ajatuksiin voi paljoakaan vaikuttaa. Ainoa, johon voi vaikuttaa, on omat ajatukset. Mitä laajempaan ajatteluun pystyn, sitä paremmin voin.

      • voihantilastotiede

        Minua nyt kauheasti pohdituttaa näiden tilastojen valossa se, että jos ensimmäisitä avioliitoista eroon päättyy n.50% ja toisesta avioliitosta n.70% niin mitenkä on esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, että naiselle liitto on toinen ja miehelle ensimmäinen. Päättyykö liitto silloin naisen osalta eroon 70% todennäköisyydellä ja miehellä 50% todennäköisyydellä? Vai yhdistetäänkö nuo luvut ja "koko"paketti päätyy eroon 60% todennäköisyydellä? Entä jos edellisen liiton päättymisen syy ei olekaan naisen, ennustaako tämä kuitenkin sitä, että nainen tulee jatkossakin valitsemaan kumppaninsa huonosti (riski on varmaaan suurempi, mutta tätä voi välttää käymällä pariterapian)? Entä jos naisen edellinen avioliitto on päätynyt toisen kuolemaan, siis leski, (no joo todennäköisesti uusi suhde ei toimi niin hyvin).
        Tiesittekö muuten, että monet elävät nykyään avoliitoissa ja niiden päättymisen riski on suurempi kuin monta kertaa naimisissa olleiden.
        Haluan vaan sanoa, että tilastoja ei kannata tarkastella liian jyrkästi! Ja aina kannattaa myös muistaa mitä tilastolla haetaan ja ketä se palvelee.
        Joku muuten kokee aina myös sen muutaman prosentin todennäköisyyden joissakin asioissa, tiedänpä vaan. Kannattaa uskoa itseensä.

      • åartokaårogt
        öallkrgjpaewrojgaåe kirjoitti:

        Olet varmasti oikeassa, eron läpikäytyä ei ole tarvetta täällä käydä, mutta ohikulkijoitakin löytyy välillä. Mitä tulee myönteiseen elämänasenteeseen, niin itse olen vanhemmiten löytänyt itsestäni nuoren tytön, anarkistisen ja seikkailunhaluisen niin kuin olin teini-ikäisenä, varmaan sairauskin on siihen vaikuttanut. Parisuhde-elämää ei monikaan vanhempi nainen edes halua, ei ainakaan mitään sellaista entisenlaista pysähtynyttä ja kaavoihin kangistunutta, koska ne kaavat edellyttävät toisen sopeutumista. Kun kumppanini tapoihin ei ole pitkän ajan kuluessa sopeutunut, niin ne alkaisivat varmasti nyppiä. Suhteita voi olla muunkinlaisia kuin yhdessä asuminen jne.

        Sanot syvällä, että Elämä opettaa. Se on paradoksi, sillä opimme kaikki erilaisia asioita johtuen luonteestamme ja historiastamme. Minä olen oppinut luottamaan itseeni ja etsimään luotettavaa seuraa vasta vanhempana ja oppinut, että hyviä asioita voi vielä vanhana ja sairaanakin elämäänsä saada. Toki vanhenemiseen kuuluu myös luopuminen. Luopumisen ja riisumisen joutuu jokainen kokemaan ennen kuolemaa. Kun on muiden avun varassa, oppii huomaamaan, ettei muiden tekoihin ja ajatuksiin voi paljoakaan vaikuttaa. Ainoa, johon voi vaikuttaa, on omat ajatukset. Mitä laajempaan ajatteluun pystyn, sitä paremmin voin.

        Yksi asia vielä unohtui sanoa, sitten vapun viettoon. Erossa vaikuttaa eniten se, minkä ikäinen on (elämäntilanne, lähtötilanne) ja missä asuu. On totta kai paljon vaikeampaa, jos on monta pientä lasta hoidettavana kuin jo vanhempana. Samoin jos asuu pienellä paikkakunnalla, kannattaa harkita isompaan muuttamista, koska varsinkin vähävaraisena iso kaupunki tarjoaa enemmän mahdollisuuksia kulttuuriin ja harrastuksiin autottomallekin. Ja onhan isommassa kaupungissa myös enemmän ihmisiä.

        Seksuaalisuudesta suosittelen katsottavaksi Yle Areenasta ohjelman Naisen libido.

      • pompom_
        Syvällä kirjoitti:

        Yleensä eropalstoille jäävät pyörimään ne tavalla tai toisella terapiaa tarvitsevat - eivät ne eronneet, joilla menee jo hyvin, yleensä täällä enää roiku, lukuunottamatta joitakin kummallisia poikkeuksia, joiden motiiveita en ymmärrä. Ehkä jokin toinen palsta olisi oikeampi aloittajan kysymyksille. Positiivinenhan voi olla monen asian suhteen, mutta ei välttämättä enää parisuhteen onnistumisen osalta. Tilastotkin puhuvat omaa karua kieltään, samoin väestöliiton selvitykset. Elämä opettaa.

        Terapiaa tarvitsevat ne, jotka ajattelevat kaikesta negatiivisesti, syyttävät kurjuudestaan toisia, eivätkä oikeastaan elä, ovat vain elossa. Tällaiset ihmiset teilaavat myös suurimman osa asiallisista, positiivista kommenteista. Onneksi niitäkin on.

        Se on kuule Syvällä niin, että jokainen määrittelee ja rakentaa elämänsä itse. Sitä ei tee tilastot, ei väestöliitto. Sanovat ne mitä tahansa, minä nautin elämästä (ja miehistä).

      • pompom_
        öallkrgjpaewrojgaåe kirjoitti:

        Olet varmasti oikeassa, eron läpikäytyä ei ole tarvetta täällä käydä, mutta ohikulkijoitakin löytyy välillä. Mitä tulee myönteiseen elämänasenteeseen, niin itse olen vanhemmiten löytänyt itsestäni nuoren tytön, anarkistisen ja seikkailunhaluisen niin kuin olin teini-ikäisenä, varmaan sairauskin on siihen vaikuttanut. Parisuhde-elämää ei monikaan vanhempi nainen edes halua, ei ainakaan mitään sellaista entisenlaista pysähtynyttä ja kaavoihin kangistunutta, koska ne kaavat edellyttävät toisen sopeutumista. Kun kumppanini tapoihin ei ole pitkän ajan kuluessa sopeutunut, niin ne alkaisivat varmasti nyppiä. Suhteita voi olla muunkinlaisia kuin yhdessä asuminen jne.

        Sanot syvällä, että Elämä opettaa. Se on paradoksi, sillä opimme kaikki erilaisia asioita johtuen luonteestamme ja historiastamme. Minä olen oppinut luottamaan itseeni ja etsimään luotettavaa seuraa vasta vanhempana ja oppinut, että hyviä asioita voi vielä vanhana ja sairaanakin elämäänsä saada. Toki vanhenemiseen kuuluu myös luopuminen. Luopumisen ja riisumisen joutuu jokainen kokemaan ennen kuolemaa. Kun on muiden avun varassa, oppii huomaamaan, ettei muiden tekoihin ja ajatuksiin voi paljoakaan vaikuttaa. Ainoa, johon voi vaikuttaa, on omat ajatukset. Mitä laajempaan ajatteluun pystyn, sitä paremmin voin.

        Minä ainakin myönnän jääneeni koukkuun keskustelupalstoihin. Palaan näihin epäsäännöllisen säännöllisesti. Jotenkin kiehtovaa lukea ihmisten ongelmista, joita he eivät kerrassaan millään haluaisi ratkaista. Kaikki heille ehdotetut ratkaisut ovat toistaan huonompia, ihan kuin surussa vellominen olisi elämäntehtävä. Ehkä se sitten joillekin onkin? Se on ainoa asia, jota en oikein ymmärrä. Siksi se kiehtoo.

      • pompom_
        voihantilastotiede kirjoitti:

        Minua nyt kauheasti pohdituttaa näiden tilastojen valossa se, että jos ensimmäisitä avioliitoista eroon päättyy n.50% ja toisesta avioliitosta n.70% niin mitenkä on esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, että naiselle liitto on toinen ja miehelle ensimmäinen. Päättyykö liitto silloin naisen osalta eroon 70% todennäköisyydellä ja miehellä 50% todennäköisyydellä? Vai yhdistetäänkö nuo luvut ja "koko"paketti päätyy eroon 60% todennäköisyydellä? Entä jos edellisen liiton päättymisen syy ei olekaan naisen, ennustaako tämä kuitenkin sitä, että nainen tulee jatkossakin valitsemaan kumppaninsa huonosti (riski on varmaaan suurempi, mutta tätä voi välttää käymällä pariterapian)? Entä jos naisen edellinen avioliitto on päätynyt toisen kuolemaan, siis leski, (no joo todennäköisesti uusi suhde ei toimi niin hyvin).
        Tiesittekö muuten, että monet elävät nykyään avoliitoissa ja niiden päättymisen riski on suurempi kuin monta kertaa naimisissa olleiden.
        Haluan vaan sanoa, että tilastoja ei kannata tarkastella liian jyrkästi! Ja aina kannattaa myös muistaa mitä tilastolla haetaan ja ketä se palvelee.
        Joku muuten kokee aina myös sen muutaman prosentin todennäköisyyden joissakin asioissa, tiedänpä vaan. Kannattaa uskoa itseensä.

        :D Täytyisi ottaa huomioon, ettei tilastot tee ihmistä, vaan juuri päin vastoin.

        Sitten nuo avioerotilastot. Kannattaisiko niistä luopua kokonaan, koska ne mitä ilmeisemmin lannistavat ja masentavat joitakin ihmisiä? Minusta tuollainen "uusi parisuhde päättyy eroon kuitenkin" -ajattelu tarkoittaa ihan samaa kuin "ihan turha elää ja pitää hauskaa, koska joku päivä kuolee kuitenkin."

    • gmail

      Särähti korvaan tuo "rikkinäisenä". Eron jälkeen kyllä tarvitaan muutosta, pitää ottaa elämä uudelleen haltuun. Mutta jos ajattelet itsesi rikkinäiseksi, niin aikuisten oikeasti et ole liiton aikanakaan ollut sen ehjempi.

      Nyt vaan miettimään mikä on sinun näköistä elämää. Varo tavoittelemasta onnea, se johtaa helposti siihen, että onni elämästäsi vähenee. Psykologisia perustarpeita on neljä - kyvykkyys, vapaaehtoisuus, läheisyys ja hyvän tekeminen. Kun ne ovat kunnossa, voit hyvin.

    • seolisiinä

      Ei ole.

    • liana_txs

      Tottakai erosta selviytyy, paremmin kuin hyvin. Etenkin jos liiton aikana on ollut erimielisyyttä ja epämukavuusalueella on oltu. Ei siitä sen enempiä. Jokainen elää omaa elämäänsä.

      Kipeään eroon auttaa oman elämän järjestäminen uusiksi juuri sellaiseksi kuin mielii. Ihan ammattiauttajatkin kehottavat nykyisin mieluummin elämään elämää, eikä vain käsittelemään jo elettyä elämää. Liika vatvominen ja miettiminen vain aiheuttaa masennusta, jumiin jäämistä. Sitä huomaa muutaman vuoden päästäkin vielä pohtivansa mikä meni pieleen, sen sijaan, että jatkaisi elämää eteenpäin. Vain silloin on myös onnistumisen kokemus mahdollista.

      Jos minut jätettäisiin yllättäen, niin etsisin uuden kumppanin. Ihmiselämä on lyhyt, ei sitä kannata murehtimiseen tuhlata.

      • Tähtisilmätön

        Jos sinut jätettäisiin, voi olla, ettet haluaisikaan uutta kumppania. Ehkä sydämesi olisi pitkän aikaa niin sirpaleina, ettet saa nukuttua etkä syötyä, saatikka että voisit rakastua ja rakastaa. Vasta sitten, kun elämä on tasoittunut, on uuden aika

      • liana_txs
        Tähtisilmätön kirjoitti:

        Jos sinut jätettäisiin, voi olla, ettet haluaisikaan uutta kumppania. Ehkä sydämesi olisi pitkän aikaa niin sirpaleina, ettet saa nukuttua etkä syötyä, saatikka että voisit rakastua ja rakastaa. Vasta sitten, kun elämä on tasoittunut, on uuden aika

        Hmm.Parikymppisenä minut kerran jätettiin. Paitsi että silloinkin kyllä sain nukuttua... syönyt en muutenkaan. Sydämeni ei ole ollut sirpaleina koskaan. Ei se, sydän siis, kova ole, vaan joustava... Ellei toista kiinnosta suhde kanssani, niin ei sitten. Se mikään pakko ole! Silloin kolmen viikon päästä olin tasoittunut uuteen suhteeseen, mutta kolme kuukautta ehdin odotella ennen kuin uuteen suhteeseen törmäsin.

        Tietty vähän eri asia tulla jätetyksi vuoden mittaisesta suhteesta kuin esim. yli 20 vuoden pituisesta. Mutta siinä ajassa taas itsearvostus, kokemus ja rohkeus on karttunut niin paljon, että ehkei enää kestäisi kolmeakaan viikkoa.

      • gthujhjjjj

        En ole ennustaja, mutta metsään menee.

    • Päkä-71

      Itsekin tässä mietin, miten selviytyä avioerosta. Marraskuisena sunnuntaina 2014 mieheni vain ilmoitti ennen yövuoroon menoa vievänsä avioerohakemuksen käräjille. Asiasta ei hänen puoleltaan ollut mitään puhuttavaa tai mietittävää. Hän oli asiaa kuulemma miettinyt koko kesän ja nyt oli tehnyt yksipuolisen päätöksensä joka minun piti vain hyväksyä. Pari viikkoa aiemmin olimme olleet kahden Helsingissä romanttisesti kahden, kesällä teimme kivan lomareissun koko porukalla lasten kanssa, kaikki tuntui olevan hyvin.Kertoi rakastavansa minua muttei voi enää elää kanssani.
      No,kahden viikon päästä tuosta asuin poikani kanssa poissa yhteisestä kodistamme ja jatkoimme elämää jälleen kahden. Samaan aikaan saimme tietää, että äidilläni on mahasyöpä, exä ei tätä ehtinyt kuulla vaikka tuskin sillä olisi ollut mitään merkitystä hänen päätökselleen.Raskasta siis on ollut.
      Poikani harrastaa jalkapalloa, exäni poika harrastaa jalkapalloa ja exän nyxäkin harrastaa jalkapalloa ja tietysti samassa joukkueessa. Muuten en olisi koko mieheen törmännyt tämän 6 kk:n aikana, paitsi pojan harkkareissa. En ole näkevinäni...vaikka näenkin ja exä on pestautunut joukkueen huoltajaksi eromme jälkeen ja exän nyxä on samaan aikaan pestautunut joukkueen tiedottajaksi...kuinka somaa. Nyt ymmärrän miksi ero exälle oli niin helppoa, hänellä oli valmiina laastari ja nyt joudun kentän laidalla todistamaan tätä suloista kiehnäämistä...aina tämän jälkeen tulee minulle paha mieli ja siitä tunteesta haluaisin päästä eroon, mutta miten?
      Kerrottakoon, että exä on 47 vuotias eli ei ole enää mikään pojan kloppi.Eikö tästä maailmasta löytynyt ketään muuta naista kuin tämä nainen???
      Selväähän on ettei exä ole voinut käsitellä eroamme loppuun kun on ottanut jo uuden.Näin taisi käydä meillekin.Hän oli juuri eronnut edellisiestä kumppanista ja muutaman kuukauden päästä minä olin kuvioissa.Niin taisi käydä heillekin, kun exä erosi lastensa äidistä oli jo uusi kuvioissa mukana.
      Olettaisin, että exällä täytynee olla jonkinlainen ongelma naissuhteissaan,uutta putkeen ennen kuin edellisen takavalot on hävinneet näkyvistä.
      Aina ongelma on kuulemma ollut se ettei naiset ymmärrä hänen suhdettaan hänen lapsiinsa, joka kerta erojen jälkeen on halunnut elää vain lasten kanssa mutta aina se laastari on hankittu.

    • Valonainen

      Hei kaikki vastaajat!
      Kiitos viesteistänne. Nyt valonaiselle kuuluu jo hyvää. Olen elämänsyrjässä kaksin käsin kiinni ja elämä maistuu hyvältä. Joskus mielessä häivähtää haikeus mutta ei niinkään eksääni kohtaan vaan niitä tilanteita ja tunteita ja sitä onnellisuuden tunnetta. Kun olin varma että tämä rakkaus kestää tuhannen vuotta. Ei kestänyt.
      Mutta selvisin, voimistuin ja nyt olen vahvempi.

      Valonainen

    • ylipäässyt

      Hei Valonainen kiva kuulla, että olet päässyt yli erosta. Paras lääke eroon on arjen jatkaminen. Silloin, kun on jo unelmia on pääsemässä erosta yli. Kipua ja takapakkia varmaan riittää, mutta kyllä elämä kantaa, kun kulkee avoimin silmin. Rakkaus haalistuu aikanaan.

      • Valonainen

        Juuripa noin. Uudet ihmiset ja uudet asiat puskevat syrjään mennyttä elämää. Vaikka keväällä ajatus rakkauden haalistumisesta tuntui käsittämättömältä, näin on vaan käynyt. Mikä parasta, näen tulevaisuuden paljon valoisampana kuin mitä se oli nyt jo taakse jääneessä suhteessa.

      • 15ja10

        Onnea uuteen elämään! :)

      • Valonainen

        Kiitos!

    • haavaoittunut

      Mä en tiedä miten selviytyä?
      Viime vuoden huhtikuussa mieheni lähti käymään kotimaassaan ja palattuaan halusi asumiseroa. Muutti pois elokuussa ja syyskuussa toi ex-vaimon ja lapsensa suomeen. Jäivät pari viikkoa jonka jälkeen palasivat takaisin. Lokakuussa mies sitten sanoi että haluaa avioeron vireille laitettiin sitten yhdessä. Tämän vuoden toukokuussa erottiin virallisesti ja lokakuun jälkeen en ollut nähnyt häntä kertaakaan, voin silloin jo paljon paremmin. Eron jälkeen törmäsimme toisiimme sattumalta ja herra oli saanut tietää uuden numeronikin 2. vaiheen yhteydessä. Soiteli tämän jälkeeen monesti ja jokin yhtäkkiä paloi sisimmässäni, kosto. Se nainen otti mieheni ja mä halusin ottaa hänen miehensä, ja niin minä sitten tein. Äänitin kaiken lisäksi. Nyt ex-mies toi kokonaan sitten nykyisen vaimon ja lapsensa. Laittelevat ihania kuvia facebookiin. Mä taas jäin vain rakastamaan miestäni. Asutaan samassa kaupungissa ja ne asuu muutaman juna pysäkkin päässä. Sattuu ihan kamalasti. Haluan kostaa, mutta toisaalta mitä mä sillä saan, se nainen on sen verran kunniaton, tuskinpa välittää.
      En tiedä miksi piinaan itseäni, miksi annoin hänen tulla taas lähelleni ja sekoittamaan pääni? Tiedän vain sen, että rakastan häntä vaikka toisaalta vihaan häntä. En tiedä miten selviydyn, yritän jatkaa eteenpäin. En onnistu, tuntuu siltä että katoan päivä päivältä.
      PS: anteeksi avautuminen!

      • Valonainen

        Hei,
        et sinä mihinkään katoa ja kyllä selviät. Teit erehdyksen kun päästit eksäsi uudestaan lähellesi. Älä tee sitä toiste, satutat vaan itseäsi.

        Rakkaus on pienimuotoinen psykoosi ja se haihtuu ajan kanssa. Usko pois. Kokemusta on.

    • Anonyymi

      TULOKSET Perinteinen alkuperäiskansojen ihme, jota toivot vahvan rakkauden menetetyt päät säilyttämisestä. Elämässä on vain onnea, rakkautta ja rakkautta. Olemme kaikkien perinteisten ja henkisten parantajien, rosvojen, yrttiläisten, velhojen, astrologien ja monien muiden sankari. Mitä sinulla on päälläsi korjataksesi heidän epäonnistumisensa, he olivat tehokkaimpia terapeutteja, joilla oli eniten tuloksia samana päivänä heitettyään tai kertoessaan meille terveysongelmistasi. Mikä kärsimys tänään!!! Miksi joidenkin ihmisten pitäisi nauttia elämästä, mutta sinä kohtaat joitain terveysongelmia ja sairauksia. Olemme tuoneet hymyjä, iloa ja onnea ihmisten, sydämien ja perheiden kasvoille kaikkialla maailmassa ja teemme edelleen töitä. Uskomme, että rakkaus on ainoa asia, joka tekee elämästä täydellisen ja elämisen arvoisen. Saatat lukea tätä särkynyt sydän, kyyneleet kasvoillasi ja katua pientä virhettäsi, samalla kun kysyt itseltäsi sellaisia ​​kysymyksiä, miksi minä? Miten se tapahtui? Mikä minussa oli? Se on tosi? Miksi ihmiset tulevat elämääni ja jättävät minut? Tyttäreni tai poikani lakkaa esittämästä tällaisia ​​kysymyksiä elämässäsi, anna Päälahjan kantaa ristiäsi suhteesi ylösnousemukseen, ja tämä tarkoittaa, että tämän lukeminen on erittäin tärkeää ja tänään on sinun päiväsi. Tohtori Sango on valmiina auttamaan sinua 24 tuntia vuorokaudessa vain lähettääkseen hänelle sähköpostia milloin tahansa:
      (1) Haluatko kumppanisi kosivan sinua ja menevän naimisiin kanssasi?
      (2) Loppuuko rakkautesi? !!!!! Pettää sinua,
      (3) Onko kumppanisi estänyt sinut kaikessa sosiaalisessa mediassa?
      (4) Menettääkö kumppanisi kiinnostuksensa sinuun? (Avioero- tai tuomioistuinkysymykset)
      (5) Haluatko rakkautesi kasvavan?
      (6) Hän voi palauttaa kadonneen tai kadonneen rakastajasi pitkään,
      (7) Hän voi vahvistaa siteitä kaikissa romanttisissa suhteissa ja avioliitoissa,
      (8) Hän voi auttaa sinua pitämään kumppanisi uskollisena ja uskollisena sinulle,
      (9) Hän voi palauttaa rakkauden ja ilon, kun suhteet katkeavat,
      (10) Hän voi saada kumppanisi rakastamaan sinua yksin,
      (11) Hän voi rakentaa uskollisuutta ja kestävää rakkautta rakastavien välille,
      (12) Hanki avioeropäätös välittömästi entiseltä kumppaniltasi,
      (13) Hän voi luoda kestävää rakkautta rakastavaisten välille.
      (14) Hän voi auttaa sinua löytämään oikean kumppanin, kun voit ohittaa yksinäisyyden kierteen,
      (15) Velan ja velan poistaminen,
      (16) Osta unelmissasi talo tai auto,
      (17) Hän voi auttaa opiskelijoita läpäisemään kokeensa/haastattelunsa (tehostin)
      (18) Autamme työnhakijoita,
      (19) Kirjoita viipymättä rahaa, maksuviivästyksiä, eläkkeitä ja riskejä koskeva vaatimus
      (20) Voita yritystarjouksia, sopimuksia ja uhkapelejä (kaiken tyyppiset pelit)
      (21) Tarvitsetko kadonneen omaisuutesi takaisin?
      (22) Ylennykset ja parempi palkka,
      (23) Haluatko, että pahat henget suojelevat sinua pahoilta unilta?
      (24) Oletko sangoma, noita, velho, joka haluaa saada lisää valtaa?
      (25) Mikset säästäisi rahaa tai rakastajia?
      (26) Miksi sinulla on niin paljon vihollisia?
      (27) Miksi sinut erotetaan aina?
      (28) Taloudelliset ongelmat,
      (29) Joidenkin lääkäreiden keskeneräinen työ tulee mieleeni,
      (30) Eläkkeet ovat ilmaisia
      HUOMAA: Haluan myös muistuttaa, että tämä oli ikivanha käytäntö, vaikka sitä ei ole tieteellisesti todistettu, se on auttanut monia ihmisiä. Jokaisen henkilön olosuhteista ja olosuhteista riippuen saatat hyötyä. jos tarvitset apua, yritä ottaa yhteyttä Dr. Sangoon hänen sähköpostillaan; [email protected]

    • Anonyymi

      Avioero on raastavaa, varsin peitetylle ja hyljätylle joka rakastaa puolisoaan.

      • Anonyymi

        Vittumaista muuten huomata 25 vuoden jälkeen, että vaimo onkin joku aivan muu kuin miksi häntä kuvittelit.

        Levitellyt kaikki tekemisesi, sanomisesi ja liittonne asiat, jopa tekstarisi ympäriinsä kavereilleen.

        Pimittänyt kymppitonneja salaiselle tililleen ja samaan aikaan käskenyt miehen kuluttaa vähemmän, vaikka kulkenut kirppisrytkyissä jo vuosia, pistänyt kaikki rahansa yhteiselämään ja yhteisiin lapsiin mutta itseensä ei oikeastaan mitään.

        Sitten eräänä päivänä nainen ilmoittaa, että on "rakastanut" kaikki nämä vuodet "väärin".

        ??????? No, minkäs teet. Tervemenoa. Osituksessa tulee yllätys hänelle.
        Erohakemus lähti eilen :)

    • Anonyymi

      Todellinen rakkaus on kaiken alku, ja haluan sinun tietävän, että olen rakastunut mieheeni, niin pitkälle, että mies on rakastunut vaimoonsa, mieheni on mies, joka on ollut kateellinen jonkin aikaa ja En ole koskaan nähnyt sellaista rakkautta, olen aina onnellinen, kun olen mieheni kanssa kotona, mieheni on sellainen mies, jota muut naiset haluavat.
      Minulla oli aina tapana ilmoittaa parhaalle ystävälleni mieheni luonteesta ja käytöksestä, jos mieheni antaa minulle lahjan, tapasin ilmoittaa parhaalle ystävälleni, enkä edes tiedä, että paras ystäväni suunnitteli menevän naimisiin rakkaani. En edes tiennyt, että hän oli mustasukkainen minulle, yhtäkkiä huomasin mieheni oudon asenteen, jos soitan hänen kännykkäänsä, hän ei soita puhelua ja hän tuli aina myöhään kotiin ja jatkaa, että pakkasi ulos kotoa ja muuttaa parhaan ystäväni kanssa toiseen kaupunkiin. Joku kertoi minulle, että poikaystäväni ja paras ystäväni olivat menossa ulos, ja ajattelin sen vitsinä.
      Pyydän parasta ystävääni jättämään mieheni rauhaan ja hän kieltäytyi ja hän sanoi minulle suoraan, että hän on tullut raskaaksi miehelleni, pahinta oli, että hän jopa lähetti minulle raskausraportin, jonka hänen nimensä oli kirjoitettu mieheni kanssa. nimi olin masentunut ja turhautunut, olen melkein kuollut.
      Otin yhteyttä kuin kolmeen loitsunpyörään auttaakseni minua tuomaan mieheni takaisin. He kaikki valehtelivat minulle ja huijasivat minua, mutta äitini sai minulle sähköpostin miehelle ja lähetän sähköpostia miehelle ja tuo mies auttoi minua, eli raskaus keskeytettiin ja mieheni palasi luokseni ja elämme hyvin, ja loppujen lopuksi olen todella onnellinen.
      Tämä mies todella auttoi äitiäni milloin tahansa, kun hän kohtasi vaikeuksia, ja siksi äitini suositteli häntä minulle ja hän auttoi myös minua. Jos kohtaat ongelmia elämässä, yritä ottaa yhteyttä Dr. Sangoon hänen sähköpostinsa kautta; [email protected]

    • Anonyymi

      Sillä on joku siellä ja luultavasti meidän vastapään naapurin poika … oli niin tai näin …. Mä haluun mahdollisimman pitkän etäisyyden jotta pääsen herää tästä…

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. 1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!

      Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit
      Pitkäveto
      1
      2691

    2. Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille

      Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?
      Ikävä
      154
      1290

    3. Heikki Silvennoinen ( Kummeli)

      Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on
      Kotimaiset julkkisjuorut
      49
      1145

    4. Mitä toivot

      ensi vuodelta? :)
      Ikävä
      127
      1018

    5. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      206
      979

    6. Hyvää huomenta 18. luukku

      Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️
      Ikävä
      223
      974

    7. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      15
      939

    8. Haluaisin vain varmistua

      Sinusta tarpeeksi.
      Ikävä
      42
      879

    9. Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?

      Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk
      Pyhäjärvi
      297
      875

    10. Olet sä silti

      Ihana ❤️ tykkään
      Ikävä
      72
      865
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt