Masennus?Paniikkihäiriö?Ahdistuneisuushäiriö?

Kannattaa jutella asiasta jonkun kanssa. Toki voi olla että sulla ois joku paniikkihäiriö, mutta todennäköisempäää on että tuo liittyy ihan vaa murrosikään, itsellä oli välillä nykyään teininä tulee semmosia hetkiä että joku iha random asia laukasee ahdistuksen, mutta se on j helpottanu . verran eli uskon et toi loppuu/lievenee ajan kuluessa, kun vanhenet. Tsemppiä, älä tee itsellesi mitään typerää noiden tunteiden vallassa vaan pidä järki kädessä, mieti mikä sinua ahisdaa ja ajattele että tämä menee ohi. Oikeesti jaksamisua, kyllä se siitä. :)

Voi sinua onnen tyttöä, jos noin nuorena saat mahdollisuuden selvittää asioita. Selvitettävät asiat tulevat esiin usein vain tuskan kautta, koska muuten viittaisimme kintaalla ja yrittäisimme luikerrella pois ja paeta. Ne jotka pakenevat ajautuvat alkoon, tupakkaan, huumeisiin......asioiden kohtaamisen sijaan, viittaavat siis kintaalla ja saavat maksaa siitä myöhemmin, täytyvät puuduttaa oloaan loppuelämänsä. Älä siis pakene, tuska on lopulta ystäväsi, mutta sen tajuaa vasta myöhemmin.

Sitten tulemmekin ongelmaan. Mistä löytyy se oikea suunta ettei eksy joihinkin selitysterapioihin tai vuuduu juttuihin tai lahkoihin tai lohkoihin........voi tulla ajoittain tosi yksinäinen ja eksynyt olo.

Muista. Elämä kyllä kantaa kun otat askelen kerrallaan avoimin lapsen mielin.

Itselläni löytyy kaikista noista oireita ja kaikkia niitä mulla myös tutkitaan. Mielestäni syytä paniikkihäiriön epäilyyn ei ole. En tosin tiedä mitään lievästi oireilevista paniikkikohtauksista, mutta ainakin itselläni stressi ja ahdistus laukaisevat paniikkikohtauksen. Tässä on aihealueittain masennus, ahdistus ja paniiki, joita MULLA on:
Masennus oikeestaan aiheuttaa sen pahan olon alkujaan. Eli mulle voi tulla tosi pahoja ajatuksia, joista en vaan pääse eroon. Se myös määrittää mielialaa. Paha päivä on paha päivä, joskus se paha päivä venyy ja on paha viikko. Löytyy pidempiäki pätkiä. Silloin ei mikään kiinnosta, ei jaksa mitään ja vaikka pitäs tehä jotain niin ei vaan jaksa/pysty/kiinnosta.
Ahdistus lisääntyy masennuksesta johtuvista muutoksista. Pahana aikana ahdistus ei mee ollenkaa pis, vaan mulla on tosi paha ahdistus koko ajan. Tämä ahdistus ajaa viiltelemään. Jos voit niin annappas olla sen veitsen. Jos et alota, niin ei se voi pahentuakaan, niinku mulla on käyny. Tosiaan ahdistus voi olla ihan sietämätöntä. Mä voin itkee koko ajan ja olla tosi kärttynen, vaikka mulla on tosi tosi ahdistunu ja paha olo.
Paniikkikohtaukset taas laukee yleensä niillä pahoilla kausilla, ku stressaa jotain asiaa tai joku asia ahdistaa mua vielä enemmän, ku se ahdistus on jo periaattees maximissa tai jos oon tosi ahdistunu ja pitää olla isossa ihmisjoukossa ihan vaan silleen coolisti ja esittää et kaikki on ok. Tällöin se ahdistus vaan menee yli ja saan paniikkikohtauksen. Tuntuu ku en saisi henkee ja seinät vaan kaatuis päälle, jokainen tila on liian tunkkanen ja tuntuu ku kirjaimellisesti olis kuolemassa.
Mutta siinä miltä musta tuntuu. Mulla noi tosin on pahalaatusia ja uskon, että sulle auttaa ihan puheapu. Kun saat jonku luotettavan aikusen joka ymmärtää tilanteen ja jolle voit rauhassa puhua (vanhemmat, kouluterveydenhoitaja, kuraattori, kulupsykiatri jne.) niin saat selvitettyä syyn ja oloki paranee. :)
Ja kaikille jokka olis tulossa valittaan ja myös aloittajalle, niin kirjotin nää esimerkiksi siitä millaista se voi olla. Eli ei luultavasti oo mitään hätää, mutta halusin antaa vertailukohdan :)
Voimia, ja se kyllä selviää ♥

No... ei hätää. Luulen että tuo on ihan vaan masennus ja kuuluu ikään. Älä viiltele vaan karkaa kotoa. Mutta varo poliiseja, ne On äärimmäisen ärsyttäviä. Ja voit karata mun kaa oon saman ikäinen ku sä ja tyttö