Miksi? En ole väkivaltainen. En koske sinuun pitkällä tikullakaan, ellet itse niin halua. Pelko johtuu varmaankin siitä, ettet tunne minua riittävästi. En luo ajatustakaan sille, että meistä vois tulla joskus jotakin. Ehkä se saa sinut toisiin aatoksiin ja tutustumaan minuun. Mene ja tiedä. Toivon kumminkin, ettet ajattele minusta pahaa. Ajattele hyvää, niin saatat ansaita jopa ystävyyteni. Mitään muuta en sulle lupaa ainakaan toistaiseksi.
Sinä pelkäät minua nainen
aivansuotta
31<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kiitos, mutta ei kiitos...hmm, miksi edes vaivaudun vastaamaan...
Ei kiinnosta ansaita yhtään mitään kyse on kemioista kuitenki loppupeleissä.Jos ei synkkaa ei kestä ystävyyskään.
Kuka tässä ketään pakottaa? Mitä niihin kemioihin tulee, niin ei niitä synny jos ei toista edes nää.
Kenelle puhut ap.?
"Ansaitset jopa ystävyyteni", kuulostat hirviöltä.
Jospa pelkää itseään.
riippuu kelle olet tarkoittanut tän viestin.
Ei ainakaan minulle. Selvyyden vuoksi tämä on ensimäinen aloitus ikinä mitä olen avannut En ota osaa mihinkään mm. ikävä ja mitä kaikkia lepertelyjä täällä nyt onkaan Naiset ei tarvitse pelätä että "vien teidän miehet " vaikka lespo en olekkaan. Olen niin tapettia että seinästä erota sellainen pelkkä harmaa hiirulainen Enkä ole rento ja rempseä jollaisista miehet tykkää enkä antavainen avomielinen Siis yksinkertaisesti sellainen harmaa hiirulainen väritön ja mauton.
Vaikutat yksinkertaiselta :) en koske pitkällä tikullakaan sanotaan sellaiselle ihmiselle jota inhotaan. Sinä ansaitset hänen ystävyytensä, eikä toisin päin.
Hah. Provo pakko olla.
Niin...Itse uutta väkivaltaista suhdetta pelkäävänä totean tähän että ehkäpä se pelkää sinua juuri tuon takia.
Katsos toista ihmistä pelkäävä etsii turvallisuutta, hellyyttä ja rakkautta, Lämpöä ja hyväksyntää. Itse viihdyn sellaisien ihmisten lähellä jotka kutsuu minut aidon lämpimästi siihen tervetulleeksi. Havaitsen teeskentelyn ja se karkoittaa.
Se mitä pelkäävä karttaa on viha, halveksunta, katkeruus, hyökkäävyys, kylmyys ja ilkeys.
Sydämen lämpö ja lempeys tuo pelokkaan luokseen.
Hienosti kirjoitettu. :)
Kyllä sitä normaalin rajoissa varmasti sietääkin niitä ns. pahoja puoliakin, joita kai kaikissa joskus, mutta jos tutustuessa on sellainen hieman hyökkäävä, kylmä, ilkeä tm. niin ei sellainen käytös lähennä ihmisiä.
en ole aloittaja
Ei tosiaan. Se on juuri se kun ei tunne toista joten sitä on tarkempi pelokkaampi ja ylireagoi. Sehän on ihan eri asia sitten kun tuntee toisen.
Lämpimä käytös ja sellainen aito toisesta ihmisestä välittämisen "tuulahdus" minua vetää ihmisiä kohti kuin kärpäspaperi.
Tärkeintä on saada sellainen pelkäävä ihminen tuntemaan että hänet siihen halutaan. Se pätee kaikkiin muihinkin ihmisiin mutta eritoten pelokkaisiin. Niiden olo pitää saada tuntumaan turvalliselta ja hyväksytyltä ei uhatulta ja syrjityltä.
Kuka haluaisi lähestyä jääkalikkaa joka on torjuva ja suorastaan hyytävä tai ihmistä joka käytöksellään?
Niin, hienosti jatkettu, olet oikeassa.
Oho.. siis ihmistä joka käytöksellään antaa ymmärtää että seuraansa ei halua. (osa tekstistä hävisi matkalla)
Vaikken aloittajaa tunne sympatiseeraan naista tekstin luettuani. "en luo ajatustakaan sille, että meistä voisi tulla joskus jotakin" miksi siis kirjoittaa yhdentekevälle ihmiselle jos ei oikein välitäkään, missä on punainen lanka joka selittää lauseen?
"...saatat ansaita ystävyyteni" huh kuinka kylmää tekstiä. Pitääkö aloittajamies itseään parempana kuin nainen jonka pitää siis ansaita jopa ystävyyden joka on asia mikä voi tulla vain luottamuksen kautta. Jokin syy on pelkoon ja tekstin perusteella voi vetää tiettyjä johtopäätöksiä.
omasta puolestani voin kertoa, että juuri se epäilys ettei toinen tunnekkaan minua kohtaan samaa paloa, kuin itse häneen saa mut ihan lukkoon, suojaus täysillä, ja hankala olla lähellä, saati yrittää olla neutraali. Kun vain tekisi mieli tarttua kiinni ja vähän ravistella " hei toope, etkö sä nää miten heikkona suhun olen".
Montako kertaa on sanottava etten pelkää. Toivoisitko että pelkäisin kun kysyt? Saisiko se olosi tuntumaan vahvalta, hallitsijalta vai mitä? Kuka vain pelkää raivoa, hyökkäävyyttä, yhtäkkistä käyttäytymisen muutosta ilman selvää syytä... jotkut jopa kehuja jos ne haiskahtavat liiallisilta tai manipulaatiolta. Pelko suojaa ihmistä vaaroilta. Kun ei tunne, ei tiedä mitä vaaroja toisessa saattaa olla. Itse kuitenkin luotan kunnes näen jotain päinvastaista itseäni tai muita kohtaan suunnattuna.
Muuten tekstisi oli paikoitellen todella ilkeä ja ylimielinen, kohdat ovat edelliset vastaajat jo sinulle osoittaneet. Ehkä pelko johtuu juuri tuosta ristiriitaisuudesta.
Vielä lopuksi: Ihmisillä voi olla myös alitajuisia pelkoja joita ei tarvitse ottaa itseensä ja loukkaantua, eivät ehkä liity suoraan sinuun tai tilanteeseen jossa ilmenevät.
En pelkää enää.
Aloittajan kirjoitus oli itseä täynnä olevan ihmisen kirjoitus. Itse ainakin yritän välttää "epäaitoja" ja teeskenteleviä ihmisiä, en tunne oloani luontevaksi. Tietysti, jos tunteita jotakin kohtaan on paljon niin myös helposti menee lukkoon. Ja kyllä hieman pelkään tietyntyyppisiä ihmisiä, tai oikeastaan joku piirre ihmisessä saattaa olla se juttu, joka nostaa pelon.
Itseä täynnä olevat ihmiset, jotka uskovat myös olevansa muita parempia karkoittavat nopeasti.
Tuo muuten on totta! Minulla irl tilanne jossa pelkään erästä ja hänessä ehkä ristiriitaisuus ja ajoittain havaitsemani joku ehkä aggressiivisempi hyökkäävyys (vaikka se onkin kohteliasta ja asiallista ) sekä kylmyys on ollut minua pelottavaa. Se varmaan tuo tunne muistoja väkivaltaisesta exästäni jonka takia säikähdän. Muistuttaa hiukan käytökseltään siltä osin sitä... Se oli kans impulsiivinen, sanallisesti hyökkäävä ja kylmä ajoittain.
(jatkan) ja myös sellainen ennustamattomuus ja arvaamattomuus. Se kun käytös ei ole johdonmukaista vaan arvaamatonta ja ristiriitaista. Se saa varpailleen ja varuilleen ja saa aikaan tunnemuistoja entisestäni. Kiitos "sellastatollasta" tajusin taas itseänikin lisää :)
Aika harvoin pelkään ketään. Mutta persoonastani johtuen tarkkailen ihmisiä ja huomaan eri vivahteet hyvin nopeasti. Näen myös käyttäytymisen taakse.
Näin pitkästä aikaa unta, jossa olit sinäkin. Olit siinä leppeä ja taipuisa, kun voimistelit ja teit siltakaatoja. Siksi kirjoitan ensi kertaa kuukausiin. Todellisuudessa et ole sellainen, ja koska muistan jokaisen sanasi, sinulla on todistustaakka paremmasta puolestasi. Sinä tiedät sen etkä kestä katsettani. Sinun on turha teeskennellä minulle, näen lävitsesi. Tiedät sen ja pelkäät, vaikka yrität vetää koviksen roolia edessäni. Turhaan.
Olisko helpompi käsitellä se että joku pelkää sua kuin että joku rakastaa sua? Tuli vaan mieleen kun itseäni mietin ja sitä miten vaikea on uskoa että joku rakastaa tosissaan. On myös vaikeampi osoittaa rakkautta kuin pelkoa tai oikeammin etäisyyden pitämistä, ylijärkeistämistä. Tunteiden äärimmäinen Itsehillintä ja -hallinta saattais näyttää jopa pelolta?
Mutta ei se riitä, että vain toinen rakastaa. Minä ainakaan en tällä hetkellä rakasta ketään. Ensin täytyy viettää aikaa yhdessä.
Sori, täällä palstalla vaan kun seikkailee saa vähän vääriä kuvia helposti. Totta, ensin on kiinnostus, sitten ihastus ja ehkä sitten.. Käytin vain termiä jota täältä luen monessa yhteydessä. Asiasta, entä jos toisen tunteet on kuitenkin voimakkaita ja se näkyy pelon kaltaisena itsen ylihallintana Ettei tunteet saa valtaa ja sotke kaikkea muuta toimintaa, eikä toisaalta reagoi "liikaa" toisen pelkkään ystävällisyyteen siinä omassa mielentilassaan? Osaisitko kohdata sellaisen jännittämisen lempeästi? Etkä tulkitsisi naureskellen turhaksi peloksi. Mulle on käynyt näin, siksi nyt kysyn.
En pidä pelkoa turhana pelkona. Voi olla, että miehelle se on vaikeampaa, koska miehet ovat yleensä kilpailuhenkisempiä. Ja sitten se voi johtua myös iästä ja "pakosta" saada parisuhde.
Minä - ja luultavasti moni muukin - ajattelen kyllä pahaa eli negatiivisesti tai kriittisesti, milloin havaitsen siihen aihetta toistuvasti pitkän ajan kuluessa.
Yritäpä sinä vaihteeksi ansaita jonkun ystävyys ja luottamus. Vinkkinä, että feikit ja halvat teeskentelyfraasit ovat läpinäkyviä, vaikka pitäisit itsestäänselvyytenä, että olet niin monta metriä ilmassa ihmisten yläpuolella, ettei kukaan muu tietenkään huomaa eikä tajua mitään.
Erikoinen aloitus. En omi, vaikka olenkin kuullut tuon ansaintalogiikan ennenkin. Olen rauhassa sitä mieltä, että ansaitsen kaiken hyvän, mitä elämällä on minulle varattuna. Jos jonkun ystävyys on minulle hyväksi, ansaitsen sen. Takuulla. Jos ei ole hyväksi, en sitä niin kaipaakaan.
"Tärkeintä on saada sellainen pelkäävä ihminen tuntemaan että hänet siihen halutaan. Se pätee kaikkiin muihinkin ihmisiin mutta eritoten pelokkaisiin. Niiden olo pitää saada tuntumaan turvalliselta ja hyväksytyltä ei uhatulta ja syrjityltä."
^- Tämä pitää paikkansa!
Huomaatko, aloittaja? Ihmisen pitää tuntea, että nimenomaan haluat hänet ystäväksesi! Ehkä häntä ei elämässään ole kukaan erityisemmin halunnut, niin ei oleta sinunkaan haluavan ja siksi pysyy kaukana.
Ei ystävyys ole mikään "ansaittava". Eri juttu on, jos hän olis tehnyt sinulle jotenkin pahasti ja sitten kyselisi ystävyyttä… Luottamus ansaitaan, ei ystävyyttä. Jos odotat hänen lähestyvän sinua kohdeltuasi häntä ensin kylmästi, niin odottaa saat vaikka maailman tappiin...
Voisi verrata pelkäävään lapseen. Mitä lapsi kaipaa kun häntä pelottaa?