Olen niin väsynyt elämääni. Samaa paskaa päivästä toiseen. Toivon usein että kuolisin niin pääsisin eroon tästä kaikesta paskasta. Minulla ei ole ketään joka välittäisi. Ei kavereita joiden kanssa tehdä asioita. Ei kumppania joka rakastaisi. Ei mitään. Olen nii yksin ollut aina. Haluaisin niin kovasti muustosta asialle mutta mitään ei tapahdu vaikka tekisin mitä. ; ( kuinka kauan jaksan jatkaa?
Loppu......
end_9111111000000
26<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Jeesus auttaa eikä tämä ole vitsi vaan tosiasia.
Lähteekö se Jeesus leffaseuraksi myös?
Jos leffa on kristillinen.
Rukoile Jumalan anteeksiantoa ja pääset välittömästi yksinäisyydestä eroon. Jos ei toimi, saat rahasi takaisin.
No ota se Muustonen niin sillähän se selviää...
Kyllä ne ajat paremmaksi muuttuu. Panostat vaan itseesi ja teet kaiken mitä voit. Tee olosi mukavaksi. Opettelet nauttimaan elämän pienistä asioista. Aikaa myöten kaikki muuttuu.
Mulle taas on aivan sama vaikka huomenna kaikki loppuisi jo, juuri mitään en jäisi täältä kaipaamaan. Mutta, kun omaa sen tietynlaisen taustan ei osaa sillä tavalla luovuttaa,
vaan kärsii ja kärsii päivästä ja vuodesta toiseen, tuskin itse tulee mitään tehtyä sen oman
henkilökohtaisen lopun jouduttamiseksi - mitä nyt jos on jotain huonoja elämäntapoja mitkä
vievät ennenaikaiseen hautaan. Enkä mä oikeastaan edes halua enää mitään muutosta
asiantilaan, ei ole enää puhtia niin paljoa jäljellä.
Täsmälleen samat aatokset. Ei kavereita, ei töitä (eipä kyllä kiinnostakaan), totaalisen väsynyt oon ollut jo ainakin kymmenen vuotta kaikkeen. Ei saa vaan itseäni tapettua. Johtuu varmaan kun ei ole asetta. Millään helvetin voiveitsellä en ala ranteita hinkkaamaan vaan täytyy lähtä nopeasti ja kivuttomasti.
Ja nämä hiton jeesustelijat voi painua helvettiin. Reppanat niin tyhmiä että moiseen paskaan uskovat. Suurimmalla osalla tuosta sakista ei ole minkäänlaisia aivoja. Säälittävää sakkia ja vitun yksinkertaisia. Vai että Jumalan anteeksiantoa pitäis alkaa rukoilemaan. Pthyi Saatana!!
No heilläkin on sentään jotain sisältöä elämässään ja saavat jostain lohtua, toisin kuin itsesääliä kerjäävät iki-itsemurhaajat.
Jos on tarve nimitellä muita reppanoiksi, tyhmiksi ja yksinkertaisiksi, niin mitä sinä sitten olet itsetuholöpinoinesi? Et ainakaan yhtään sen parempi tai viisaampi.
Saavat lohtua valheesta, kun ovat niin saatanan vajaita tajutakseen mitään. Jos tuollaisesta saa jotain sisältöä, niin turha soittaa poskeaan niille, jotka eivät täällä viihdy. Mitä tyhmempi ihminen, sen helpommin löytää yksinkertaisistakin asioista viihdettä ja mielenkiintoa. Kaikki eivät vain kestä niellä yhtä köyhää paskaa. Sitäpaitsi hihhulithan itsekin odottavat kuolinpäiväänsä innolla, koska raukat kuvittelevat sen elämänsä vasta alkavan silloin, joten ovathan hekin eräällä tavall itsetuhoisia, he vain elävät valheessa, tyhmiä kun ovat.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013081317363823_ul.shtml
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/alykkyys_usko_tutkimus-6701
Luopio666:lle vinkiksi helium, sillä pääsee nopeasti ja tuskattomasti. Googlaa helium suicide.
Kuule luopio 666. Jos tuota jatkat, niin sä kyllä päädyt helvettiin. Turhaan meitä sinne osoittelet. Olet ole onnellinen eläessäsi ilman Jumalaa, mutta olet todistus siitä (itse asian kerroit). Ajallinen kärsimys ei ole verrattavissa helvetin piinaan. Turhaan räyhäät - en ala edessäs lymyämään ja en sinua kumarra.
Sama juttu. Miksi elää kun ei saa töitä, kavereita, rakkautta.
Meitä yksinäisiä on jokaikisessä pitäjässä, kaupungissa, kaupassa, kirjastossa, koulussa, bussissa... Olemme niin yksinäisiä, ettemme näe ympärillemme että tuo tuossa vieressäkin on yksinäinen. Hänelle voisi pienen hymyn heittää, saat siitä hyvän mielen itsellesikin, ja hän näkee, että on hymysi arvoinen. Siitä se lähtee... Olen itsekin yksinäinen ja vappu pelottaa, koska ystävät ja tuttavat ovat kumppaniensa kanssa. Yritän kuitenkin selvitä siitä, ei auta mikään muu. Hyvää kevättä sinulle, et ole yksin kuitenkaan meidän muiden yksinäisten joukossa.
Niinkuin Ilkka Taipale siinä haastatteluohjelmassa sanoi jotain tähän tapaan, että" yksinäisyys on yhteiskuntamme pahin ongelma, ja yksinäiset ovat syrjäytetty yhteiskuntamme päätöksenteossa kokonaan". "Yksinäisten asiaa ei aja kukaan."
Siinä olis jollekin yksinäiselle uusi ura pistää puolue pystyyn, joka alkais ajaa yksinelävien asioita. Äänestäjiä kyllä löytyy, jos puolet kansasta alkaa kohta olla yksinasuvia ja eläviä.
Tiedän tunteen. Itse mietin samaa joka pv ja toivon kuolemaa. Krooninen isetuhoisuuskin vaivaa ja voimia ei ole
Itse olen 41 vuotias nainen jolla vielä pari pientä lasta kotona. Vaikean masennuksen kourissa mennyt jo varmaan 5 vuotta ja loppua ei näy....ennenkuin päätän päiväni itse. tulevaisuutta minulla ei ole-en jaksa elää
Tuossa tilanteessa sinun kannatta hakea apua, etenkin kun sinulla on lapsiakin. Masennuksesi vaikuttaa haitallisesti heidän elämäänsä tulevaisuudessakin, joten heidän vuokseen hae apua. Ketä lapsillesi jää, jos päätät päiväsi?
Vaikuttaa siltä, ettet ole saanut riittävää tukea elämääsi yksinhuoltajana.
Miten muut elämäsi osa-alueet: talous, työ, sos. suhteet ovat kunnossa? Onko päihdeongelmia? Onko ketään, jonka kanssa voisit keskustella näistä asioista?
Missäpäin Suomea asustelet? Minulla olisi aikaa alkaa vaikka tukihenkilöksi. En ole mies vaan vanhempi eläkkeellä oleva ihminen.
Ei ole mikään asia kunnossa....kuntoutustuki hylätty. lapsia minulla on enemmänkin 2 aikuista asuu omillaan ja 1 lapsenlapsikin jo on. päivät kuluu maatessa ja itkiessä.
Mikset sitten tee mitään uutta, turha valittaa jollei edes yritä.
tarkoititko minua
life begins at the end of your comfort zone. muuta ei voi sanoa. samat paskat jos toistuu päivästä toiseen niin tee muutos ja vain sinä voit sen tehdä.
jos olet fyysesti terve elä edes siksi,kyllä sinä jonkun vielä löydät:) itse olen 16 v tyttö jolla diagnisoitu sairaus josta en tule ikinä parantumaan:( mietin usein itsemurhaa sairauteni takia mutten ole kyennyt tekemään sitä........
Minä olen kolmekymppinen nainen, jolla diagnosoitiin muutama vuosi sitten parantumaton sairaus. En aio koskaan tehdä itsemurhaa, vaikka tulisin kärsimään tulevaisuudessa.
Iloitsen kevään ja kesän tulosta ja teen kaikkea mitä itse haluan ja mistä saan iloa ja nautintoa. Tee päätös, että elät ja otat vastaan mitä tulee. Tämä maallinen vaellus täällä maailmassa tietää kärsimystä ja rappeutumista joka ainoalle ihmiselle, ja kaikkien kohdalla se päättyy kuolemaan joskus. Lakkaa jahkaamasta itsetuhoajatuksia, se tuottaa vain ahdistusta.
Olen itse uskovainen. Siitä on ollut minulle apua.
Voimia sinulle Jeanne!
Kato lätkää, siellä alkaa just Suomi-ottelu.
Lätkän vahtaamisella kun oteteaan turpiin railakkaasti, ei se ainakaan mieltä ylennä
eikä tuo ole enää pitkiin aikoihin merkannut enää mulle mitään eikä tuntunut miltään.
Henk. koht. silloin kun vielä löytyi sitä asennetta itseltä, että vielä sitä on tuolla nurkan
takana tällä elämällä minullekin jotain kivaa, parempaa tarjolla siitä eteenpäin, silloin sitä
kai vielä riitti uskoa parempaan huomiseen.
Vaan sitten tuntemukset muuttui, alkoi tajuta sen lopulta itsekin, ei ole enää mitään tämän
kummempaa edessäpäin elämässä, tätä samaa paskaa vain vuodesta toiseen ja
vuosikymmenestä toiseen. Jotenkin tuo muutos ajankohta, se nivoutui yhteen siihen
samaan ajanjaksoon jolloin mut laitettiin työkyvyttömyys eläkkeelle kymmenkunta vuotta
sitten. Mitä tuohon vois lisätä, mun elämä olis ollut melkeinpä sama jos olisin istunut
vankilassa eristyksissä 30 vuotta, saman verran varmaan olis tullut muiden ihmisten
kanssa tekemisissä oltua kuin mitä nytkin, eikä tuo enää tuosta muuksi muutu.
Kuoleminen olisi itse asiassa ollut helpotus jo pitemmän aikaa, mutta kai tämä kakku
pitää täällä kärsiä loppuun asti.