Miekkailu tuhosi mielenterveyteni !

Olin nuori,melkein poikanen vielä kun menin siihen kirottuun työpaikkaan.Pidin sitä kyllä hieman outona käytöksenä mutta kun melkein kaikki sitä harrastivat niin ajattelin että ei kai siinä ole mitään paheksuttavaa.4 vuotta kestin työssäni kunnes pimahdin lopulta täysin.
Nyt olen ollut 3 vuotta eläkkeellä psykoottisen masennuksen vuoksi,olen pahasti alkoholisoitunut ja uneni ovat hyvin irvokkaita liittyen entiseen työhöni.
Taidan olla menetty tapaus vai voisiko minulla olla vielä toivoa?
1453
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

Miekkailuko tuon aiheutti? Miten on mahdollista? Ettei vaan sittenkin olisi siellä töissä (ja samalla porukalla harrastuksissa) ollut jotenkin epäterve ilmapiiri? Tai ehkä olet tulkinnut oman elämäsi syy-seuraussuhteet väärin, etkä siis itsekään ymmärrä mistä tuo oikeasti johtuu..?
Vammaisten (ja itseni) kanssa olen tekemisissä ja ajattelen: peli on menetetty vain siinä tapauksessa, että ihminen itse ajattelee niin. Monet keillä omasta ja muidenkin mielestä ns. "menee hyvin" jahtaavat vaan virvatulta. Elämän tarkoitus on toinen juttu.

Äänestä

Kyllä sitä meininkiä ei kestänyt moni muukaan nuorimies,oli se vaan sen verran kovvoo hommoo.Ainakin neljä nuorehkoa miestä on samasta syystä eläkkeellä.
Pahinta on kun ei voi puhua kenellekään,hävettää niin helkutisti.

Äänestä

tule vaikka uskoon jos et muuta osaa.

elä ihmisiksi.

Äänestä
  • Uskoon meneminen olisi vihoviimeinen juttu elämässä.

    Äänestä

Täällä on paljon trolleja, mutta muut ihmiset varmasti auttaa. Täällä voi tuntemattomana anonyyminä puhua ihan vapaasti. Olen itsekin puhunu täällä noloista asioista, eikä kukaan voi tietää mistä puhuin ja kuka olen.
Jotenkin veikkaan että siihen sun juttuun liittyy jotain seksuaallista? Olenko oikeassa?

Äänestä

Ei miekkailu miitään tuhoa... Kaikenlaista paskaa ihmiset keksivätkin... Jos haluat parantua asiassasi kerro oikea totuus, kiitos. Äläkä pilkkaa ihmisiä.

Äänestä
  • Älä vähättele toisen kokemuksia, höpöhöpö. Kyllä sinä voit ja kannattaa hakea apua. Olet vielä nuori ja sinun on siksi helpompi päästä hoitoon. Ole vain rohkea ja ota asia esille hoitoneuvottelussa ja hae apua jo tuohon päihteiden käyttöön. Sinä yrität päihteillä paeta noita harrastuksen traumoja. Puhuminen asiantuntijan kanssa auttaa.
    Kun taistelulajia harrastaa, niin siinä on varmaan jatkuva jännitys, stressi ja adrenaliinipiikki päällä. Varmaan sitä vapaallakin miettii tai on tunne, että miten selviää seuraavasta koetuksesta.
    Sinulla lisäpaineita on vielä aiheuttanut, että olet alkanut harrastuksen sosiaalisen paineen takia. Tuleeko sinulle mieleen erikoisen hankalia muistoja ja tilanteita. Ja koetko että taistelu on vielä kesken? Vai koetko että olet häviäjä? Mikä eniten askarruttaa näin jälkeen päin. Tällaisia asioita kannattaa käsitellä jonkun terapeutin kanssa. Jutellen ja pohtien pääsee selville ja sovintoon menneisyyden kanssa.
    Älä välitä noista asioiden mitätöijistä.

    Äänestä

  • Minä olen yrittänyt päästä psykologin puheille useaan otteeseen mutta kun kerron taustoista ja mikä on ongelman ydin niin he ovat välittömästi sanoneet että eivät voi auttaa.
    Ilmeisesti ongelma on hieman tabu vaikka näitä tapauksia tulee jatkuvasti lisää.
    Eilen illalla en ottanut ollenkaan alkoholia niin voi tsiisus mitä unia näin!Ainoastaan alkoholin avulla saan irvokkaat painajaiset pysymään poissa.

    Äänestä

  • voiteheytyä kirjoitti:

    Älä vähättele toisen kokemuksia, höpöhöpö. Kyllä sinä voit ja kannattaa hakea apua. Olet vielä nuori ja sinun on siksi helpompi päästä hoitoon. Ole vain rohkea ja ota asia esille hoitoneuvottelussa ja hae apua jo tuohon päihteiden käyttöön. Sinä yrität päihteillä paeta noita harrastuksen traumoja. Puhuminen asiantuntijan kanssa auttaa.
    Kun taistelulajia harrastaa, niin siinä on varmaan jatkuva jännitys, stressi ja adrenaliinipiikki päällä. Varmaan sitä vapaallakin miettii tai on tunne, että miten selviää seuraavasta koetuksesta.
    Sinulla lisäpaineita on vielä aiheuttanut, että olet alkanut harrastuksen sosiaalisen paineen takia. Tuleeko sinulle mieleen erikoisen hankalia muistoja ja tilanteita. Ja koetko että taistelu on vielä kesken? Vai koetko että olet häviäjä? Mikä eniten askarruttaa näin jälkeen päin. Tällaisia asioita kannattaa käsitellä jonkun terapeutin kanssa. Jutellen ja pohtien pääsee selville ja sovintoon menneisyyden kanssa.
    Älä välitä noista asioiden mitätöijistä.

    Melko vajaita kommentteja, siellä miekkailussa selkeästi tapahtui jotain muutakin kuin miekkailua.

    Äänestä

  • Ex-Swordman kirjoitti:

    Minä olen yrittänyt päästä psykologin puheille useaan otteeseen mutta kun kerron taustoista ja mikä on ongelman ydin niin he ovat välittömästi sanoneet että eivät voi auttaa.
    Ilmeisesti ongelma on hieman tabu vaikka näitä tapauksia tulee jatkuvasti lisää.
    Eilen illalla en ottanut ollenkaan alkoholia niin voi tsiisus mitä unia näin!Ainoastaan alkoholin avulla saan irvokkaat painajaiset pysymään poissa.

    On kyllä outoa ettei sinunlaista osata tai haluta auttaa. Vähättelevätkö se niitä ongelmia ja eivät jaksa uskoa, että miekkailu on syy, miksi mielesi on järkyttynyt. Olipa sitten syyt mitkä tahansa niin apua pitää nuorelle antaa. Älä anna periksi ja älä tuhoa elämääsi juomalla.

    Äänestä

Vaihda johonkin rauhallisempaa kuten musiikiin tai juoksemiseen.

Äänestä

viinaa ja pillereitä naamaan niin varmaan saa nupin hajoamaan.... sitten se on vaan sitä joutavanpäiväistä kitinää ja loisena olemista....

Äänestä

Mistä lähtien molonheilutuskisailut on luettu taistelulajiksi ?

Äänestä

Mistä munamiekkailusta täällä puhutaan? Siis homoiluako tarkoitatte?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ex-Swordman kirjoitti:

Olin nuori,melkein poikanen vielä kun menin siihen kirottuun työpaikkaan.Pidin sitä kyllä hieman outona käytöksenä mutta kun melkein kaikki sitä harrastivat niin ajattelin että ei kai siinä ole mitään paheksuttavaa.4 vuotta kestin työssäni kunnes pimahdin lopulta täysin.
Nyt olen ollut 3 vuotta eläkkeellä psykoottisen masennuksen vuoksi,olen pahasti alkoholisoitunut ja uneni ovat hyvin irvokkaita liittyen entiseen työhöni.
Taidan olla menetty tapaus vai voisiko minulla olla vielä toivoa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu