...kasaantumisteoria saa vahvistusta tällä kertaa neljän sosiologian professorin ja ekonomistiprofessorin yhteisvoimin. Sosiologit Wallerstein, Collins, Mann ja ekonomisti Calhoun kirjoitivat kirjan "Onko kapitalismilla tulevaisuutta?".
Suomen valtamedia vaikenee ulkomailla tehdyistä huppututkimuksista. Jälleen kerran. Kataisen, Stubbin hallituksille teos on myrkkyä. Kirjan tutkimus paljastaa kapitalismin sairaaksi mieheksi ja jolle on jotain tehtävä. Leikkauspolitiikka ei ole lainkaan sairauden parannuskeino, siihen ei todella edes uskota. Se on hälytys sairaudesta, jonka takana on syvemmät ongelmat kuin mystinen budjettivaje.
Antoisia lukuhetkiä. Kirja ei ole kallis ostettavaksi.
http://www.vastapaino.fi/vp/index.php?page=sop.product_details&flypage=$flypage&product_id=454
Suomen valtamedia vaikenee ulkomailla tehdyistä huppututkimuksista. Jälleen kerran. Kataisen, Stubbin hallituksille teos on myrkkyä. Kirjan tutkimus paljastaa kapitalismin sairaaksi mieheksi ja jolle on jotain tehtävä. Leikkauspolitiikka ei ole lainkaan sairauden parannuskeino, siihen ei todella edes uskota. Se on hälytys sairaudesta, jonka takana on syvemmät ongelmat kuin mystinen budjettivaje.
Antoisia lukuhetkiä. Kirja ei ole kallis ostettavaksi.
http://www.vastapaino.fi/vp/index.php?page=sop.product_details&flypage=$flypage&product_id=454
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tämä linkki antaa paremman kuvan kirjan ja kirjoittajien taustoista.
http://www.gaudeamus.fi/onko-kapitalismilla-tulevaisuutta/
Jotkut kapitalismin sairauksista ovat silmiemme edessä niitä näkemättä. Muun muassa eriarvoistuminen tai ympäristönmuutos. USA salasi pitkään tai väärensi raportteja ilmastonmuutoksesta mutta on joutunut myöntämään tosiasiat. Vaikka se ei vielä johtaisikaan suuriin tuhoihin, ihmiskunnalla on tieteelliset tiedot ja teknologia estää katastrofia tapahtumasta. Päätökset odottavat poliittista linjausta.
Jotkut esittävät ongelmien johtuva kulttuurien yhteentörmäyksestä. Se tuomitaan ja tulee tuomita hörhöjen taikauskona. Se on tahallista harhaanjohtamista todellisista ongelmista.
HEI! Nythän tämä Transformatiio-ongelman eli Muodonmuutosongelma rL:n eräs ratkaisu on esimerkiksi ns. Laajennettu Uusintaminen puhtaasti taloussmielessä ja myös Teknologia ja Teknologinen Kehitys on toinen kuten ATK ja Automatio sekä vastaavat. Niin ja nyt kysyn sitä, että mitä Te tarkoitatte sillä tarinalla, kun kirjoitatte, että Karl Marx ja Friedrich Engels eivät ole pystyneet ratkaisemaan Transformatio- eli Muodonmuutosongelmaa. Nyt Hyvät Herrat Työkkäri ja Vastaavat olisi hyvä ennen kuin arvostelee jotain, niin selvittää se asia, että mitä kaikkea pitää se asia sisällään, jota arvostelee.
Olen arvoisa mestari ajatellun ratkaista tuon ongelman sopivana laillisena ajankohtana lähimmän 20 vuoden aikana muuttumalla läskistä tuhkaksi.
Eikös se Marxkin jo ole transformationsa suorittanut? Niin ja Engelskin? Koska itse ajattelit suorittaa tehtävän?
Kirjoittajat toteavat, että kapitalismi kasaa pääomaa yhä harvempien käsiin ja pyrkii tekemään sitä loputtomiin. Sen mekanismit eivät ylläpidä yhteiskuntajärjestystä ja hyvinvointivaliota.Kuitenkin paradoksaalisesti se tarvitsee yhteiskunnan tukea.
Suomen kohdalle asetettuna analyysi kuvaa tilannetta hyvin. Pääomien omistajien järjestöt ovat kaiket päivät käsi ojossa valtion tukea tai väliituloa olemassaolonsa turvaamiseksi.
Maailmanlaajuisesti kapitalismi on siirtynyt tuotannon tuhoamislinjalle. Toistakymmentä vuotta on pommitettu arabimaailmaa nuuskaksi eikä loppua näy. Aineelliset vahingot ovat valtavat. 1930 luvun alun laman aikana tuhottiin elintarvikevarastoja kysynnän puutteen vuoksi tai hintojen nostamisen takia. Se oli pientä nykyisen massiivisen tuhoamisen rinnalla.
Asetuotanto on poissa hyvinvoinnista pommittajamaissa. Tuhannet sairaalat ja koulut jäävät rakentamatta yms. Pommitetut maat joutuvat lähtemään rakennustyöhön lähes tyhjästä.
On selvää että näin ei voi jatkua. Nato tulee saattaa kuriin. Sen voisi siirtää siviiliauttamisen järjestöksi, mikä lienee utopiaa. Nato tulee lakkauttaa ja kehittymättömien maiden pommittamiset ja kauppasaarrot tulee lakkauttaa. Nato on sodan rikokseen syyllistynyt järjestö, eikä sen olemassaoloa saa sallia.
Therborn, Piketty ja aloituksen viisikko eivät ole marxilaisia. He tuskin tuntevat Marxia paljonkaan. He tekevät tutkimusta ja päätyvät johtopäätöksiin ja siinä omituisuus piileekin.
He ikäänkuin löytävät Marxin uudelleen. Esim. Piketty kiistää tai vähättelee pääomien keskittymistä mutta tutkimuksessaan todistaa sen lukuisten tilastotietojen nojalla.
Mistä se kertoo? Vaikka Marxin Pääoma-kirjat poltettaisiin kaikki tyynni, taloustiede ja sosiologia löytäisivät Marxin uudelleen.
Marx esitti Pääomassa pääoman logikaan lisärvon tuottajana ja että siitä seuraa niiden kasautuminen ja ideaalisesti se voisi johtaa kaiken varallisuuden keskittymisen yhdelle kapitalistille. Toinen seikka on kapitalismin laajeneminen kaikkialle maailmaan. Ensimmäinen ei käytännössä toteudu. Monopolisoitumisaste on jo nyt siksi korkea, että järjestelmä ei toimi.
Mainitut kirjailijat päätyvät kapitalismin kroonisen järjestelmäongelmaan. He käyttävät hieman eri sanoja kuin Marx mutta ovat Marxin työn jatkajia.
Entäpä jos tutkijat olisivat opiskelleet olennaisen pääoman logiikasta, he voisivat jäsentää tutkimuksensa ja johtopäätöksensä selvemmin mutta hyvä näinkin.
Porvarillisissa piireissä huomataan kapitalismin kriisi ja ollaan huolestuneita sen puolesta. Valtion sääntelyä kritisoidaan. Samat kritisoijat "rikkaat pummit" vaativat valtion kassasta kiihtyvällä vauhdilla tukea. Markkinat kapitalistisessa muodossa vapaana ilman valtiota eivät toimi. Se heijastaa työn yhä suurempaa yhteiskunnallistumista ja muutostarvetta sosialismin suuntaan. Nykyinen tilanne on päinvastainen. Rikkaat vaativat valtion avulla sosialismia itselleen palkkatyön kustannuksella. Ristiriita on ilmeinen.
Professorit hakevat tilannearviota ja ratkaisua "salapoliisitutkinnalla". He ovat kaikki huolestuneita talousromahduksesta. Kirja on laadittu keskinäisen väittelyn muotoon, joka sinänsä on mielenkiintoista.
Näiden ansioksi sanotaan ennustus reaalisosialismin kaatumisesta. Jos on, he eivät olleet aikaansa edellä. Ympärilläni olevien kommunistien kanssa sama todettiin jo 1970 luvun loppupuolella. Ehdolla ettei NL aloita korjausliikettä, eikä se aloittanut. Professoreille ennustus on ansio ja niiden tutkimukselle.
Kirjan teemajaotus.
- Wallerstein laati kapitalismista analyysin ja persuteesit. Analyysi toteaa kapitalismin ajautununeen rakenteelliseen kriisin. Sen puitteissa tuotantoa ei voi kehittää (tuottavuuden kohoaminen johtaa työttömyyden kasvuun). Tuottavuuden kasvattaminen taas on työväenluokalle elinehto sivistyksen, sotun ja aineellisten etujen vuoksi.
-Collins keskittyy tuottavuuteen entisillä työehdoilla. Se johtaa työvoiman tarpeen vähenemiseen ja ajaa kapitalismin järjestelmäkriisiin. Tuottavuus kasvaa, työttömyys kasvaa, kansa voi huonosti paitsi aineellisesti myös henkisesti.
-Mann ja Calhoun pohtivat, tuleeko ympäristökriisi tuholaiseksi ennen järjestelmäkriisiä vai ei. Myös euro, huomatkaa, he pohtivat onko euron pohja mille se on rakennettu, onko se kapitalismin kumoava peruskriisi. Oliko euro poliitinen projekti eurokapitalismin hegemoniatavoittelussa mutta epäonnistui surkeasti ja saattaa Euroopan sekasortoon.
- Derluguian käsittelee reaalisosialismin ongelmia ja niistä johtunutta kaatumista.
Professorit eivät niinkään kerro kriisin ratkaisukeinoja. Jos kapitalismi on tullut järjestelmänä tiensä päähän niin kuin he toteavat, silloin sosiaalidemokraattiset housujen paikkaukset eivät riitä. Vanhat housut on poltettava ja rakennettava uudet housut. Kapitalistiluokka ei voi enää olla vastaisen kehityksen johtaja. Tilalle täytyy tulla uusi luokka, työväenluokka. Viimeinen luokka ja jonka tehtävä on hävittää luokkajakoon perustuva yhteiskunta. Työväenluokka ottaa poliittisen johtotehtävän ja tuotantoa johtavat ammattijohtajat (voivat olla kapitalistejakin ainakin alkuun). Lisätuotteen jaosta päätetään parlamenteissa. Yhtiöiden tililaskelmat ja varat kulkevat valtionpankin tilien kautta (varojen pimityksen estäminen). Parlamentti jakaa osuudet sotuun, palkkoihin, tutkimukseen ja uuteen tuotantoon lainoina. Professorit eivät voi tätä sanoa, koska he saisivat välittömästi fudut toimestaan.
Professorien ansio onkin siinä, että he nostavat kissan pöydälle. Kissa on kapitalismi järjestelmävaluvikoineen. Voiko sitä korjata yksityiseen voitonsaalistukssen turvautuen vai tuleeko siirtyä yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen johtamiseen, jossa sotu (julkinen sektori) on yhtä tärkeä ellei tärkeämpi kuin tavaratuotanto.
Yksityisen voitonsaalistuksen joutuminen ristiriitaan on samaa kuin Marxin löytämä pääomien kasaantumisen laki ja joka ei voi jatkua loputtomiin. Jo nyt yksi prosentti omistaa noin puolet maailman varallisuudesta.
Kapitalismin kehitystä kuvataan joskus pidemmissä sykleissä.
a) 1870 - 1914 vapaan kapitalismin voittokulku läntisessä Euroopassa. Eurooppa oli vapaa sodista mutta siirtomaavallat mittelivät siirtomaista tai alistivat niitä. Pääoman tuotto oli korkea. b) 1914 - 1980 kaksi suursotaa, 30 luvun suurlama ja jälleenrakennuskaudet. Pääoman tuotto matalampi, verotus korkeampi (myös pääomatulojen) valtion sotatoimien ja jälleenrakennuksen takia. Pääomien keskittyminen jatkui.
c) 1980 ----. Globaali kapitalismi alkoi purra. Pääomien suuri kasatuminen. Tulo ja varallisuuserojen räjähdysmäinen kasvu. Kapitalisten laajamittainen veronkierto alkaa. Ns. rehellinen kapitalisti katoaa. Kapitalistien kiroama valtio hoitaa verotulojen uudelleenjakoa heidän hyväksi. Lännen kapitalismin pitkäaikainen nollakasvu ( jo 7 vuotta). Sotun leikkaamiskausi alkaa Thatcerin Englannista 1970 luvun lopulla. Liemeen kuuluu julkisten toimintojen siirtäminen markkinasaalistuksen kohteeksi ja pääomien yhä kasvava valtion tukien saalistus.
Työn yhteiskunnallistumisaste kasvoi 1870 nähden huikeasti. Tavaroiden massatuotanto vähentää suhteellisesti kapitalistien omiin käsiin tulevaa tavaramäärää. Toisaalta kapitalistien oma loismainen kulutus nousee yksityskohdissa satumaisiin summiin samalla kun he pummaavat valtion tukiaisia tai verohelpotuksia, mitkä ovat saman asian eri puolia. Monissa yhtiöissä verohelpotuksilla katetaan huippujohtajien huippupalkkoja.
"Halla-ahon äänestäjä" esittää työn loppumista ja siten työväenluokan katoamista esimiehensä talousoppina. Aloituksen Collins käsittelee samaa teemaa. Halla-aho lienee tulkinnut väärin Collinsia.
Tieteellistekninen vallankumous kohottaa jatkuvasti työn tuotantovoimaa. Muuttujien muuten pysyessä samoina, palkat, työaika ja sotusektori, tuotanto tuottaa yhä lyhyemmässä työajassa enemmän tuotteita ja palveluja sekä työttömiä. Vastapoolina syntyy ostovoiman aleneminen työttömien kohdalla sekä talouskuripolitiikan seurauksena kaikenlainen työvoiman ostovoima alenee. Collins päättelee, että se vie taloudelta kyvyn kasvaa. Yhteiskunta muuttuu epästabiiliksi ja vallitsevat kehityskulut johtavat rakenteelliseen kriisiin.
Collins liputtaa tahtomattaan vallankumouksellista tilannetta. Kapitalismi ei voi hallita entisin menetelmin eikä alistettu luokka halua tukea taantuvaa kehitystä. Collins kysyykin että jos työttömyys kasvaa 50 prosenttiin, voiko sellainen yhteisö pysyä kasassa. Voidaan vastata suoraan että ei. Collin esittää paikkausta ts pääomaverojen tuntuvaa korotusta paikkaamaan ostovoimaa.
Maailmassa työtä riittää vielä vuosisadoiksi perusasioidenkin hoitamiseksi. Toisaalta työajan radikaali tai asteittainen työajan lyhennys astuu päiväjärjestykseen. Kansalaispalkka työajan uudelleenjärjestelyssä tulee kuvioon. Pääoman alistaminen poliittisenjärjestelmän rengiksi ei voi olla tulematta. Mutta nyt onkin astuttu kapitalismin rajojen ulkopuolelle.
Collins ja suhde työaikaan ennustavat kapitalismin joutuvan ristiriitaan itsensä kanssa ja se on hänen ansionsa.
Hallituspuolueiden edustajien puheissa työllistämisestä ei kertaakaan ole esiintynyt mainintaa työajan lyhentämisestä. Kokoomus ja muut jauhavat sen pidentämisen puolesta. Kuulema työtä olisi enemmään kuin västö kerkiää tehdä. Paradoksi on siinä Stubbin lausumassa, että hallitus ei työllistä mutta markkinat työllistävät. Hallitus ei pyrkinytkään työllistäviin toimiin.
Markkinat tuovat joka päivä jossain uusia työttömiä. Työn tuottavuus kohoaa roimaa vauhtia ja se on totta. SKP:n näkemys työajan lyhentämisestä ansiotasoa alentamatta on oikea teesi. Siihen on mahdollisuus ja se on välttämätön. Sosiaalisen sektorin ja infran määrärahojen supistaminen on järjetöntä. Taloudelliset mahdollisuudet niiden kehittämiseen ovat paremmat kuin koskaan ennen. Niiden kehittäminen (koulutus, terveys, tiet, tietoliikenne) edistävät vastaavasti työn tuotantovoiman kasvua ts kustantavat ainakin osittain itse itsensä.
Stubbilaiset sanovat että järjestelmä ei kestä suuren valtiovelan takia uudistuksia. Jos niin on, vaihdetaan sellainen järjestelmä joka sallii mm. koulutustason kohottamisen tai suorastaan vaatii sitä. On totta että risoja housuja ei kannata paikata. Parempi tehdä kunnon investointi ja ostaa uudet housut.
Teidän komuloisten käsitys siitä miten taloutta pitää kohentaa on aivan kuin jostain Liisa ihmemaassa tarinasta.
Nyt on tilanne jossa samoilla euroilla pitää saada enemmän aikaan, se tarkoittaa samaa kuin kustannusten lasku/tuotettu yksikkö ja siten mahdollistaa hintakilpailun.
Mikäli olen oikein tulkinnut eri lähteitä tässä mielessä niin tehokkuutta pitäisi saada lisää 15 - 20% jolloin pääsisimme monella alalla taas kilpailemaan muiden kehittyneiden maiden kanssa. Markka-aikaanhan nyt devalvoitaisiin mutta nyt asia pitää hoitaa viisaasti koska devalvointi on vain oman tyhmyytensä tunnustamista, sen ettei polla ole kertonut totuutta siitä mihin pystymme.
Nyt homma pitää hoitaa oikein ja ay liikkeellä on osavastuu asiassa koska sille on ollut suuri vastuu niissä kuvitelmissa joiden perusteella palkkoja ja muuta työn kustannusta on hilattu vuosikymmeniä ylös miettimättä mihin se johtaa.
Tuo sinun työajan lyhentämisesi samalla kokonaispalkalla on kuin uskoisi hammaskeijuun, sen sijaan entisellä tuntiansiolla se kyllä käy päinsä ja olisi joillain aloilla ehkä jopa eduksi kun saataisiin taas lisää päitä hommiin.
"Nyt on tilanne jossa samoilla euroilla pitää saada enemmän aikaan, se tarkoittaa samaa kuin kustannusten lasku/tuotettu yksikkö ja siten mahdollistaa hintakilpailun."
Siteeraus on normaali kapitalistien välisen kilpailun tunnus. Loisporvarit eivät tunnu ymmärtävän yskää. Mikään ei estä yrityksiä kohottamasta työn tuotantovoimaa. Niin juuri tuleekin tehdä. Sosialistisen tuotannon tehdä samaa ottaen huomioon ettei se tapahdu hiostuksen lisääntymisellä tai sotuleikkauksilla. Koulutus ja terveys, lapset ja vanhukset tulee hoitaa.
Stubbien talousoppi "vienti vetää" on puolitotuus. Toinen puoli on kotimaan kysynnän lisääminen. Valtiot eivät voi olla puhtaita vientimaita tai toiset pelkkiä ostajamaita. Ideaalinen keskiarvo lienee enemmän kotimaisen tuotannon puolella.
Markkinat eivät toimi. Hallitus, Kokoomus, kieltäytyy valtion toimista yritysten kotimaisen tuotannon tukemisessa. Päinvastoin. Se yksityistää ja ulosliputtaa olemassaolevaa tuotantoa. Tulos on katastrofi, yli 400 000 työtöntä.
Maailma löytää Marxia yhä uudelleen. Marxin Pääoma on klassinen kapitalistisen "vapaan" markkinatalouden opus. Kaikki oleelliset käsitteet talouden ymmärtämisessä tulevat yhä uudelleen esiin. Puolueettomat porvarilliset talousoppineet ovat elävä esimerkki. Useat heistä näkevät kapitalismin sopeutumattomuuden korkean teknologian aikauteen. Yksityinen voitonsaalistus ja yhteiskunnalliset tarpeet lähestyvät toisiaan yhä vihamielisemmin. Sen lihallinen ilmaus on tuloerojen kasvaminen ja pienen hallitsevan eliitin syntyminen. Eliitti, joka on parlamentaarisen vallan yläpuolella ja määrää sen toimintaa.
Mahdatkohan ”työluoarvot” itsekään ymmärtää mitä kirjoitat.
Työ todella luo arvot mutta ne arvot ansaitsee parhaiten se joka on työn suunnitellut ja organisoinut sen valmistuksen, se varsinainen tekijä harvoin on suureltakaan osalta muuta kuin pelkkä suorittaja.
Mitä ovat mielestäsi ensinnäkin ”loisporvarit” moista ammattia kun en muista telefoonikatalookissa koskaan nähneeni?
Mitä sinä omin sanoin tarkoitat ”tuotantovoimalla”?
Missä sosialismissa on saatu aikaan tuotantoa jolla olisi saatu aikaan kansan hyvinvointia jota voi Suomen olosuhteisiin verrata? Älä ota huomioon pelkkään raaka-aineiden toimittamiseen perustuvaa taloutta vaan talous joka perustuu teolliseen tuotantoon maailman markkinoille!
Markkinat eivät toimi koska tuotteet joita markkinoimme ovat ylihintaisia, siinä ei valtion tukiaiset auta vaan kustannustaso on saatava laskemaan tuotettua yksikköä kohden. Se on ainoa keino!
Marx on kuollut, Marx eli aikaa jossa helmitaulu oli huipputekniikkaa. Marx ei enää palaa eikä sosialismikaan kehittyneeseen maailmaan vaan me tulemme elämään porvarillisen katsannon maissa vielä pitkään kunnes jotain uutta saadaan ideoitua.
Täällä pärjää jos viitsii nähdä vaivaa pärjäämisensä kanssa mutta jos jää odottelemaan ay liikkeen työllistävää vaikutusta niin eläke jää pieneksi sillä se perustuu ja sen tulee perustua niihin maksuihin joita työnantaja maksaa alaistensa työpanoksen mukaan.
"Marx on kuollut, Marx eli aikaa jossa helmitaulu oli huipputekniikkaa. "
Aloituksen 5 professoria kaivoivat jostain Marxin henkiin. Aina kun porvari kuoppaa Marxin jostain hän pullahtaa näkösälle.
"Työ todella luo arvot mutta ne arvot ansaitsee parhaiten se joka on työn suunnitellut ja organisoinut sen valmistuksen, se varsinainen tekijä harvoin on suureltakaan osalta muuta kuin pelkkä suorittaja."
Kommunistit eivät voi hyväksyä mainitunkaltaista rotuerottelua. Kaikki tuotantoprosessiin osallistuvat kuuluvat ovat tärkeitä. Ammattien välillä on palkkaeroja mutta muuten kaikkien työntekijöiden ihmisarvo on yhtäläinen.
Suomi on toistaiseksi paljon sosiaalisempi kuin kapitalismin keskiarvo. 1990 luvulta lähtien talouspolitiikka on sitä kovasti yrittänyt murtaa ja onnistunutkin. Tuloerot lähtivät Kataisen hallituksen aikana jyrkkään kohoamiseen oltuaan kymmenisen vuotta muuttumattomana.
1990 luvulla leikkauspolitiikka muutti radikaalisti tuloeroja ginikertoimen mukaan vuoteen 2000 mennessä. Leikkaukset työntekijöiden etuhin näyttävät valuneen rikkaille pummeille.
Sama ilmiö alkoi vaikuttaa 2013, kun Kataisen hallituksen ensi leikkaukset alkoivat vaikuttaa.
Kokonaan perusturvan varassa elää 230 000 kansalaista (4 %) ja määrä on kasvussa. 7 prosenttia väestöstä sai tukea 2013. Tuen saajien joukossa työssä olevien määrä on kasvussa. Se tarkoittaa sitä että palkka ei riitä perustarpeisiin. Köyhyys syvenee, muuttuu pitkäaikaiseksi ja periytyy. Suomi ei ole vielä Kreikassa mutta Kreikan tie on edessä.
"Älykkäiltä" superihmisiltä odotamme innovaatioita. Aloituksen professorit peräänkuuluttaisivat superihmisten perään, jos niitä olisi. He näkevät vikaa talousopissa ja järjestelmän rakenteissa.
Ei innovointiin tarvita superihmisiä vaan olen itsekin ollut mukana innovoimassa erästä ideaa jonka ympärille perustin parin ystäväni kanssa yrityksen joka vieläkin työllistää porukkaa ja kerkisin siinä itsekin olla noin 30 vuotta. Innovointiin vaaditaan hyvä idea jonka voi huomata ihan tavallisessa elämässä kuten mekin teimme. Tosin 8 tunnin työpäivän saa ainakin alkuun unohtaa eikä viikonloppujakaan aina kerkiä viettämään mutta jos onnistuu niin niistä saa palkan jälkikäteen. Niin meillekin kävi.
Niin jos meinaat jottei ole rahaa niin me sijoitimme siihen siihen aikaan noin puolen kuun palkan verran rahaa ja todella runsaasti työtä, työtä ja työtä!
Meillä on vikana se, että suuri osa porukasta vain odottaa muiden toimivan ja jakavan heille almuja tai työpaikan jossa saa päivittää naamakirjaansa mutta väki ei oikein ole työlle ahne mikä todella parantaisi tilannetta koska kyllä työnantaja sen huomaa.
Kuten sanoin, Marx on kuollut ja haudattu eikä enää tule kummittelemaan.
Marxin teoria olisi jäänyt kirjaston kirjaksi ilman Leniniä ja Gorba pani Lenin pölykasaan
Jos on pakko elää Marxin oppien nojalla, kuulisin mielelläni nyt ihan ensiksi ratkaisun Marxin itsensä löytämään ns. transformaatio-ongelmaan?
Marxin ikä ei riittänyt ratkaisun löytämiseen ja Engels löi hanskat tiskiin kun ei löytänyt vastausta, jonka puuttuessa nähdään ettei mallinnus vastaa todellisuutta.
Ilman tätä teoriassa olevan mielikuvitusosan rationaalista ratkaisua koko teoria on vain "mitäpä jos" satu.
Aivan oikein. Marx törmää tähän Pääoman kolmannessa osassa mutta SIIS ONGELMA EI OLE TÄMÄ VAAN SE ETTÄ KOMUT
a) eivät ole lukeneet Marxia
b) ne jotka ovat lukeneet eivät ole ymmårtäneet
c) lukevat iskulauseita slava velikomu stalinu eläköön suuri stalin
Eli siis
Marxin teoriassa on ongelma, että työnarvosta ei voida johtaa hintoja, tämä johtuu talouden kierrosta jonka Marx unohti Pääoman ykkösosassa mutta huomaa sen kolmos-osassa
KOOMISINTA ON ETTÄ MARXILAISET SUOMESSA AKATEEMISELLA TASOLLA PUHUVAT PÄÄOMASTA EIVÄTKÄ OSAA TÄTÄ ONGELMAA EDES SELITTÄÄ
eli en nyt vaadi ratkaisua mutta ETTÄ EIVÄT EDES TÄTÄ HAHMOTA
Miksi Te Hyvät Henkilöt sanotte siten, että Karl Marx ja Friedrich Engels eivät pystyneet ratkaisemaan Transformatiio- eli Muodonmuutosongelmaa? Niin ja nyt sitten eräs Transformaatio- eli Muodonmuutosongelman ratkaisu on esimerkiksi ns. Laajennettu Uusintaminen puhtaasti taloustiedemielessä ja myös Teknologia ja Teknologinen Kehitys on toinen kuten ATK ja Automatio sekä vastaavat. Niin ja nyt kysyn sitä, että mitä Te Arvon Henkilöt tarkoitatte sillä tarinalla, kun kirjoitatte, että Karl Marx ja Friedrich Engels eivät ole pystyneet ratkaisemaan Transformatio- eli Muodonmuutosongelmaa. Nyt Hyvät Herrat Työkkäri ja Vastaavat olisi hyvä ennen kuin arvostelee jotain, niin selvittää se asia, että mitä kaikkea pitää se asia sisällään, jota arvostelee.
"Kuten sanoin, Marx on kuollut ja haudattu eikä enää tule kummittelemaan."
Kyllä se nyt vaan nousi kuolleista kummittelemaan 5 professorin voimin. Ei voi mitään. Pääomien kansaantuminen sekä tavaroiden tuotannon jatkuva eneneminen ei voi jatkua loputtomiin. Nämä ovat kapitalismin peruselinehto - jatkuva kasvu. Proffat osoittivat monta syytä kasvun tyrehtymiseen. Voittojen lisäys vähenee kapitalismin alkuaikojen tuotannon tietyn osuuden anastamisen sijasta röyhkeään tulojen uudelleenjakoon leikkaamalla proletaarien osuudesta ja joka siirtyy rikkaiden pummien ylellisyystarvikkeisiin tai palveluihin. Piketty huomasi saman trendin. Kapitalismin perusvaluvika on havittavissa ja käsin kosketeltavissa.
Pääoman tuotannollisen tuoton pienentyessä sen seuralaiseksi tulee seuralaispalvelusta sota. Sekin on nähtävissä. Reaalisosialismin kaatuminen ei tuonut mukanaan ristiriitojen katoamista ja "läntistä sivistynyttä rauhan maailmaa". Päinvastoin. Sotapesäkkeet ovat lisääntyneet. Sodat ovat raaistuneet. Työväenluokan riistoa tehtostetaan hallitusten toimesta tulojen uudelleenjaolla. Perussuomalaiset kärkkyvät tilaisuutta päästä mukaan poliittisen korruption eliittiin.
Marx elää, hengittää ja voi mukavasti. Sikari palaa suupielessä ja toteaa: Yhteiskunnallinen kehitys on just niin monimutkaista kuten arvelinkin muttaa luokkasuhde ja pääomasuhde pitää kutinsa.
Ei noussut komu.lassi, ei noussut jos olisi noussut niin varmasti aamu uutisissa olisi näytetty Marxin haamun vaellukset.
Toisaalta ei Marx tiennyut mitään pääomastakaan koska hänellä sitä ei ollut vaan hän keksi jorinoita pääomasta kateuksissaan.
Marxhan eli sen ajan sosiaaliturvalla eli ystävien ja apen laskuun. Miten hän olisi saanut kokemusta pääomista? Ei mitenkään! Aivan sama jos alkaisin kirjoittaa marssilaisten rakkauselämästä, yhtä paljon siinä faktaa olisi kuin Marxin Pääomassakin!
Halla-ahon_äänestäjä :
"Marxin teoriassa on ongelma, että työnarvosta ei voida johtaa hintoja, tämä johtuu talouden kierrosta jonka Marx unohti Pääoman ykkösosassa mutta huomaa sen kolmos-osassa"
Halla-aho valehtelee päin näköä.
Hän olettaa että hinnat määräävät työn tai hinnat ovat mielivaltaisia suureita. Joka tapauksessa hän haluaa poistaa työn ja työläisen pääoman kiertokulusta, sen syntyprosessista ja luokkana aineellisten arvojen luojana. Halla-aho ei tunne Pääomaa tai valehtelee sen sisällöstä tietoisesti.
Marxin Pääoma.
Taloustutkimuksen logikkaa on lähteä yleisestä yksityiseen. Se on tieteessä omaksuttu yleinen metodi. Se on myös ilmiöiden tutkimisen kehityksen luonnollinen metodi. Yleinen hahmottuu ensin ja sitten pureudutaan yhä syvemmälle ilmiöin vuorovaikutuksiin.
Pääoma 1.kirja, Pääoman tuotantoprosessi.
Se on pääoman tuotantoprosessin yleinen esittely. Se alkaa siitä, että kansakunnan (maailman) varallisuus on siinä tuotettujen tavaroiden arvo. Tietyssä ajassa, yleisesti vuodessa, tuotetaan tietty tavaramäärä ja siihen sisältyy vuorenvarmasti tietty työtuntimäärä.
Tästä lähdetään ja mutkien kautta Pääoman 3. kirjan lopussa päädytään samaan (Engelsin kirjoittama viimeinen artikkeli).
Yleinen kaikessa tavaratuotannossa on tavara. Yksinkertaisen simppeli seikka. Tavaran sisältyvästä työstä saadaan tavaroiden vaihtoarvo ja sitä vastaava rahavastikkeen arvo ideaalisena keskiarvona. Työn arvo - tavaran arvo - rahavastike eikä asiassa ole mystiikkaa. Työvoima on myös tavara kapitalistille. Sitä ostetaan ja myydään. Tavaran tekijä ja tuotantokaluston omistaja ovat alussa samat. Tästä edetään työntekijän ja työkalujen omistajuuden erottamisen kautta kapitalistiseen tuotantoon, rahan muuttumiseen pääomaksi (kaikki raha ei ole pääomaa), lisäarvon tuotantoon ja kasautumisprosessiin (pääomien ja tuotannon keskittymiseen = koneellinen suurtuotanto).
Marx ei tässä erottele pääomalajeja. Tuotanto, kauppa ja pankkitoiminta muodostavat kokonaisprosessin ja jossa eri tekijät ikäänkuin jakavat markkinoilta saadun lisäarvon.
2. Pääoma 2. kirja, Pääoman kiertokulkuprosessi.
Rahan ja tavaran kiertokulku ts. vaihtoprosessi ts rahapääoman kiertokulku.
Tuotannon lisäksi mukaan tulevat kauppa (teollisuuskapitalisti luovuttaa tavaroiden realisoinnin kauppakapitalistille ja luopuu osasta kokonaislisäarvoa). Luotto on oleellinen osa tavaratuotantoa. Sitä hoitaa alalle erikoistunut pankkipääoma ja saa osuutensa kokonaislisäarvosta. Kiertokulku alkaa raaka-aineista päättyy tavaran jouduttua kuluttajalle.
Mukaan tulee uusintamiset ja kasautumisen laki.
Edetään pintaa syvemmälle kuin 1. kirjassa.
3. Pääoma 3. kirja, Kapitalistisen tuotannon kokonaisprosessi.
Pääoman tuotantoa viipaloidaan yksitysikohtiin. Lisäarvon muuttuminen voitoksi, voiton suhdeluku, kun 1. kirjassa pääosaa esittää riiston suhdeluku (lisäarvon suhde työvoimatuloon). Voiton muuttuminen keskimääräiseksi voitoksi, tuotantohinta ja markkinahinta - loogisesti koko ajan pitäydytään tavaran ja työn arvon samuudessa mutta käsitellään niiden eroavuutta konkreettisesti siinä kun 1. kirjassa pitäydytään enemmän keskiarvossa ja vastaavuudessa.
Kapitalistinen kilpailu tuottaa erilaisia voiton ja lisäarvon suhdelukuja. Voiton suhdeluku voi yksittäisissä yhtiöissä olla yli tai alle työn arvon mutta alan tuotteiden kokonaisuudessa työn ja rahan arvo kohtaavat. Eroavuus on merkittävä. Pääomien kasautumisen liittolainen on voiton suhdeluvun yleinen alenemistendenssi. Kehitys kulkee pientä eliittiä kohti (huom. teoreettisesti yksi kapitalisti voisi omistaa kaiken pääoman), voiton suhdeluku laskee, voittojen absoluuttinen määrä kasvaa. Pääomien kasautuminen toteutuu.
Kiertokulkuprosessin eri osasten tulonmuodostus tulee mukaan. Mukaan tulee maankorko pääomalajina. Voitto jakautuu koroksi ja yrittäjätuloksi. Korkoa tuottava pääoma.
Kansantalouden yleiset lainalaisuudet tulevat esille. Toisarvoista tässä suhteessa on yksittäisen yhtiön kirjanpidon muoto ja valtionverot. Ne ovat käytännön elämn tutkimuskohteita.
Pääoma päättyy alkuun. Maailman tavaroiden arvo - niihin kulutetun työn arvo - rahan arvo. Sääntö ei pidä kutia yksityiskohdissa mutta kokonaisuudessa ja alkuperäisessä vaihdossa pitää (jo tuhansia vuosia sitten arvioitiin tavaravaihdossa niiden työn arvoa).
Kokonaisuudessa kansakunnan/maailman tavaramäärä ja niiden hinta vastaavat työn arvoa tiettynä vuotena. Tuottava yritys saa enemmän voittoa vähemmällä työllä ja vähemmän tuottamaton vähemmän. Hinta keikkuu yksityiskohdissa yli tai alle arvon. Kun poikkeamat poistetaan, jäljelle jää keskiarvo.
Otetaan ajatuskompa. Kapitalisti nostaa kaikkien tavaroiden hinnan kaksinkertaiseksi työvoiman hinnan pysyessä samana. Kapitalisti voi näin tehdä, tosin pienessä mittakaavassa. Työläisen palkka on samalla ostovoima (lähes täydellisesti). Työvoima, kuluttaja, voi ostaa vain puolet tavaroista. Puolet tavaratuotannosta menee nurin. Kapitalismi kokee ennennäkemättömän konkurssiaallon. Maailma joutuu sekasortoon.
Ei taida itää paikkaansa todellisuudessa! Minä ainakaan en koskaan ole koko tiliäni tuhlannut vaan osa on aina laitettu pahan päivän varalle. Se tekee tuon sinun teoriasi pätemättömäksi! En usko kaikkien muidenkaan elävän kädestä suuhun siten, ettei tilipäivänä enää ole mitään jäljellä.
Marx esittääkin teorian siten, että osan lisäarvosta muututtua pääomaksi se menee lyhentämättömänä uuteen tuotantoon ja pääoman kehäkierto sujuisi aina uudestaan. Tuotantopanokset sijoitetaan, ne realisoituvat markkinoilta takaisin kasvaneena arvona ja uusi kehäkierto alkaa korkeammalta tasolta. Kapitalistit saavat voittonsa jokaisen kierroksen aikana ja työläiset saavat palkkansa. Kiertokulkuprosessissa toimeenpanijat jokaisessa vaiheessa ovat palkkaa saavat työläiset. Suurissa yhtiöissä suurkapitalistit ovat harvoin lainkaan töissä.Todellisia yrittäjiä sanan oikeassa tarkoituksessa ovat palkkatyöläiset ja pienyrittäjät.
Veronkierto ja loismainen pääomien makuuttaminen ovat taloudessa häiriö.
Marxin ideaalinen tavaratuotannon malli on perusta. Sitten katsotaan, miten ja missä se toteutuu poikkeamien kautta. Eroavuus työn arvosta poikkeamisessa on yhtä tärkeä kuin työn ja rahan arvon kohtaaminen. Esim. keinottelu, pörssikurssien heilahtelut, kapitalistien välinen kilpailu, kartellit ym aiheuttavat lyhyellä aikavälillä muutoksia työn arvon hintaan heilahteltelemalla yli tai alle arvon.
Marx on muuten kanssasi samaa mieltä, että osa tulosta tulee olla varalla mm. valtion budjetissa odottamattomia tapauksia varten ehdolla ettei yksilökapitalistit piilota pääomia.
Tuo on asiantuntemattoman kirjoittamaa. Ei ole lisäarvoa vaan jos yritys toimii olkein se toimii katteellisesti. Katteella hoidetaan tulevia kuluja niin raaka-aineiden kuin palkkojenkin osalta ja jos oikein hyvin jää niin tilinpäätös osoittaa positiivista tulosta josta voidaan sitten haluttaessa maksaa korvausta pääomien käytöstä eli osinkoa. Loppuhan lisätään yrityksen omaan pääomaan voitto ja tappiotilille ja sitä voidaan käyttää yrityksen investointeihin.
Jos huonosti menee niin katteet eivät riitä edes kuluihin eikä sen vuoden tuloksesta voida maksaa osinkoja eikä lisätä yrityksen omaa pääomaa. Silloin yritys on syönyt edellisten vuosien aikana kertynyttä omaa pääomaa tai siihen aikoinaan sijoitettuja varoja.
Yritys ei ole raha-automaatti vaan se vaatii hyvää hoitoa jos sieltä aiotaan saada tulosta. Hyvästä hoidosta taas kannattaa maksaakin kunnon korvaus. Se myös parantaa työntekijöiden turvallisuutta työpaikan suhteen eli on kannatettavaa.
Pääomia ei voi eikä kannata sijoittaa jos ei ole kannattavaa ideaa ja niiden on annettava huilata jos näkyvissä ei ole heti kohdetta johon ne voi sijoittaa tuottavasti. Pääomien omistajahan on vastuussa niistä ja niiden säilymisestä tulevaa käyttöä varten, pikemminkin ne pitää sijoittaa siten että ne ainakin inflaation verran kasvavat.
Suurkapitalistiksi harvoin pääsee tekemättä mitään, taitaa lotto olla ainoa mistä saa laillista rahaa vain tuurilla, muutoin se on työn tulon joskaan se työ ei aina ole suorittavaa autokorjaajan tai ojankaivajan työhön rinnastettavaa mutta työtä kuitenkin!
"Tuo on asiantuntemattoman kirjoittamaa. Ei ole lisäarvoa vaan jos yritys toimii olkein se toimii katteellisesti. "
Luovasti soveltaen kate ja lisäarvo ovat sama asia eri sanoilla ilmaistuna. Muutenkin kirjoitus oli asiantuntevaa Marxin Pääoman selostusta. Et kai lue salaa? Marx ei erottelee lisarvon jakautumista tarkemmin kuin vasta Pääoma 3. kirjassa vaikka tulee se esiin 1. kirjassakin. Perusehto on kuten sanoit, tuottaa raaka-aine tuotantovälinekulut (niiden menot vuosittain jaksotettuna) sekä työvoimakulut. Näin on päästy itsekannattavaan tuotantoon. Kun työvoima luo lisätuotetta se siirtyy lisäarvoksi ja muuttuu voitoksi. Voitto jakautuu yrittäjäntuloksi, veroiksi, tuotannon lisäämiseksi ja jolloin rahapääoma muuttuu uusiksi tuotantovälineiksi ts tavarapääomaksi ts varallisuudeksi.
Lisätuote on välttämätön aineellisen edistyksen kannalta niukkuuden vallitessa. Kun tarpeet jossain on tyydytetty, riittää vain vallitsevan kulutuksen uusintaminen.
Työvoiman varat on ostovoimana jatkuvassa kierrossa. Pääomaksi muuttunut lisätuotteen osa menee sekin kiertokulkuun. Jossain vaiheessa tietty aineellinen taso riittää tai mahdollistaa lisätuotteen suurenevan osan siirtämistä koulutukseen, terveyteen ym ym.
Tuotannon tekninen puoli ei ole politiikan kohde. Lisätuote, sen jakaminen ja suuntaaminen uudelleen ovat kädenväännön kohteita. Esim. tuotetaanko aseita vai traktoreita, rakennetaanko tuo vai tämä valtatie ensin, siirretäänkö lisätuotteesta osa lapsilisiin vai kulttuuriin tai muuhun.
Selvensit kansanomaisella tavalla Marxin Pääomaa. Tattis.
Taas osoitat s.p jottei sinulla järki juokse vaan joudut käyttämään vainajien henkiä avuksesi. Minä kirjoitan sen minkä olen urani aikana nähnyt ja kokenut, siihen en tarvitse mitään oppi-isää koska tekemällä oppii ja miettiminenkin auttaa.
Nuo sinun marx vertauksesi vain osoittavat, että vaikka Marx ei mistään mitään tiennyt koska ei edes leipää pystynyt perheelleen hankkimaan vaan eli muiden kustannuksella, niin sattumoisin hän joissain kohden osui sitten kohdalleenkin. Sanoohan vanha sananlaskukin: joskus se sokeakin kana löytää jyvän, tai sinne päin.
Tuloksesta maksetaan veroa ei voitosta vaan voitoksi voidaan sanoa sitä mikä jää kun kaikki on maksettu verot mukaan lukien. Jos käytät noita Marx yksinkertaistuksia et opi ikinä ajattelemaan kuten yrittäjän pitää ajatella. Suosittelen noiden nuottien hylkäämistä ja oman nupin käyttöä vai onko se komuloiselle rangaistavaa kun saattaa syntyä ihan uusia ajatuksia? Neuvostoliitossahan moisista ajatuksista sai 20 vuotta helposti ja vielä 5 vuotta karkoitusta jonnekin syrjäkylään.
Olemme vapaassa maassa joten on turhaa jatkaa NL linjalle, opi sinäkin ajattelemaan!
Nyt juuri näimme, vaaleissa, jottei oikea suomalainen juurikaan noita sinun marxilaisuuksiasi kunnioita vaan ohittaa ne roskan tavoin. Demokratiassahan se tarkoittaa jotta olet väärässä ja eikö kommunisti jauha demokratiasta? Koska te siihen siirrytte? Vai onko se kansandemokratia se oikea? eli puoluediktatuuri!
Jatkoa edelliseen ts. Pääoma kirjaan ts Halla-ahon oppilaan valheisiin.
Sikäli kuin tavaranmäärän arvo kokonaisuudessa vastaa työn arvoa (tuotantokalusto työvoima lisäarvo), sen rahavastike on kohdallaan olipa se mikä hyvänsä. Rahamäärän jakautuminen kolmeen osaan tapahtuu palkan osalta työvoiman järjestäytymisen ja poliittisen tietoisuuden nojalla (järjestäytyminen, joukkovoima yms). Työläisen työ korvaa tuotantoprosessin aikana tuotantokaluston. Kapitalisti saa loput lisäarvona.
Mikäli hintoja hieman nostetaan tai lasketaan, voiton määrä muuttuu samassa suhteessa
Mikäli hintoja nostetaan ja voitto kohoaa, se merkitsee työvoiman hinnan suhteellista alenemista. Jos palkka nousee mutta tavaroiden hinnat ovat samat, voiton määrä hieman laskee.
Mikäli rahamarkkinoilla on enemmän/vähemmän rahaa kuin työn arvo suhteessa edellyttää niin liikaraha saattaa markkinat sekasortoon (USA:n finanssikriisi 2008). Jos rahaa vedetään kiertokulusta ja kapitalisti haluaa entisen voiton, silloin työvoiman arvoa leikataan erilaisilla konsteilla. Tämä on tällä hetkellä lännessä vallitseva tilanne. Pääomia ja varoja seisotetaan verokeitaissa tai muuten poissa kiertokulusta ja puuttuva voiton osa otetaan sotun leikkauksilla. Leikkausten tuotto jaetaan valtion budjetin kautta tukiaisten muodossa kapitalisteille. Tukea menee enemmän suurkapitalisteille ja pienyrittäjä jää nuolemaan näppejään. Jos leikkausrahoilla luotaisiin työpaikkoja mm. julkiselle sektorille, rahamarkkinat eivät huomaisi asiaa.
Kansantalouden teorian ymmärtäminen on rahan - tavaran arvon - työn arvon ymmärtämistä.
Kun sen ymmärtää, pääsee jyvälle finanssikeinottelusta, terveen rahatalouden hoitamisesta tai riistosuhteesta tms.
ps. Jos maailman kapitalistit nostaisivat hintoja tuplasti ja jotta sekasortoa ei syntyisi, täytyisi työvoiman hinta kaksinkertaistaa. Näin työvoima pystyisi ostamaan entisen määrän ja tuottamaan kapitalisteille entisen voiton. Ellei työvoimalle anneta pelimerkkejä ja edelleen hintoja nostetaan nostetaan, työvoima kuolee nälkään.
Hinnat eivät määrää tavaran ja työvoiman (työn) arvoa. Tavaraan sisältyvä työn paljous on tavaran arvon mittari.
Tavaran arvon hintamuoto ja työn paljouden ykseys poikkeaa yksityiskohdissa mutta toteutuu kokonaisuudessa (maailman tuotanto tai alan tuotanto tai kansakunnan tuotanto ym).
Pääoma-kirjan ja arvolain sielu on kirjattu Friedrich Engelsin artikkelissa 1895 "Täydennys ja lisäys Pääoman kolmanteen osaan". Artikkeli olisi luettava ensin. Toisaalta artikkelia ei voi tajuta ilman Pääoma 1. kirjan tuntemusta.
Pääoma 1. kertoo absoluuttisen lisäarvon tuotannon. Sen perustana on tavaran arvo siihen kulutettun keskimääräisesti välttämättömän työajan perusteella. Työvoiman arvo on hänelle välttämättömät elämisen tarvikkeet. Lisäarvo/voitto syntyy siitä, että työläinen tuottaa työpäivän aikana enemmän kuin kiinteän pääoman ja omat kulut tarvitsevat. Lisätyö muuttuu lisäarvoksi.
Pääoma 3 kirja kertoo konkreettisesti asiantilan markkinahinnan kautta, jolloin yksityiskohdissa työn arvo sen hintamuodosta katoaa mutta totetuu alan tuotannossa tai kansakunnan kokonaistuotannossa.
Mittarina on kaiken aikaa työn arvo. Esitystapa noudattaa loogisesti työn arvoa kautta linjan eikä yksityiskohdat ole ristiriidassa keskenään. Näin syntyy tuhansien yhtiöiden monimutkaisesta sekamelskasta johdonmukainen näkemys tavaratuotannosta ja rahasta. Sitä ei riko sekään että taloudellinen kehitys on alituisessa muutoksessa ollen välillä taantuvaakin. Hintojen sekasortoinen päälle näkyvä ilmiö johtaa ihmiset harhaan mystisestä hinnanmuodostuksesta, piilottaa voiton lähteen irti työstä ja työntekijästä. Helposti tulee mielikuva, että raha luo rahaa (pörssiheilahtelut).
Se minkä Marx kiistattomasti osoittaa, on työ - työvoiman kulutus voiton lähteenä ja että hän luo myös työllään tuotantovälineet. Professorit vahvistavat kasaantumisteorian todeksi. Tulot ja varallisuus keskittyvät, syntyy pieni kansasta erillinen eliitti ja että se tuottaa ongelmia yhteisölle.
Niin se vain on. Kuollut ja kuopattu Marx keksitään yhä uudelleen. Eikä vähiten talousopin takia vaan myös humanismin vuoksi. Marx esittää useissa yhteyksissä yhdenvertaisten ihmisten yhteisöä, maailman kaikkien kansojen olemassaolon oikeutusta sekä sorrettujen solidaarisuutta maan sisällä ja maiden välillä.
Pääomien kasaantuminen ja keskittyminen eivät ole salaisuus. Ilmiö on silmin nähtävissä. Vaikka pienyrityksiä syntyy sadoittain joka vuosi, niiden välinen keskinäinen kilpailu johtaa onnekkaamman menystykseen ja se ottaa kilpailijoiden markkinat haltuunsa.
Myös yrittäjän pysyminen pienenä vahvistaa sääntöä. Tukkuliikkeen tiloissa vuokralla oleva kauppias saattaa pitää "yritystään" pystyssä vuosikymmeniä ja palkata useitakin työntekijöitä. Hän tavallaan tekee työtä työporukan etumiehenä tukkuliikkeen määräämillä ehdoilla. Hän saa tulonsa omalla työllään sekä tehostamalla alaisten tuottavuutta. Kauppias harvoin yltää kovin paljon teollisuuden huippuammattilaista korkeammille palkoille.
Porvarilliset sosiologit kiinnittävät huomiota eliitin eristäytymiseen muusta kansasta luxuselämällään ja päätyvät oleellisempaankin. Eliitti hallitsee riittävää määrää varallisuutta ja tuloja ja omaavat niillä pääosan poliittisesta vallasta. Parlamentit olettavat olevansa itsenäisiä ja vapaita mutta noudattavat sosiaalipolitiikassa eliitin ehtoja. Se vääristää kauttaaltaan ihmisten välisiä normaaleja suhteita kaikilla tasoilla. Jopa vähäpätöisin työtön joutuu ristiriitaan toisen työttömän kanssa työnhaussa.
Viimeksi mainittua nationalistiset oikeistolaiset käyttävät eliitin hyväksi usuttamalla kantaväestön työttömiä ulkomailta tulleiden kimppuun kun oikea osoite olisi eliitti. Suomessa Elinkeinoelmän Keskusliitto, EK, on kuvaava esimerkki. Sen kokoomuslainen johtaja esiintyy tämän tästä julkisuudessa ja väittää työssäkäyvien palkkojen olevan syy työttömyyteen. Vaatimuksina hallitukselle tulee palkkojen ja sosiaaliturvan heikentäminen. Eliitti vaatii valtiota sääntelemään rahvaan tuloja itselleen. Rikkaat pummit saalistavat köyhälistön varoja.
Tervehenkiset sosiologit ja talousoppineet näkevät eriarvoistumisen vaarat. He näkevät siinä vaaran yhteisön hajoamiseen mutta eivät vielä osaa vastata mitä tilalle. Lähinnä ehdotukset kulkevat tuloerojen lieventämisen suuntaan. Jotku näkevät väistämättömän katastrofin, koska tuloerot eivät ole syy vaan seuraus. Syy, kapitalismi, tulisi korjata perinpohjin tai poistaa vanhentuneena talousjärjestelmänä.
Toistaiseksi on yllättävää, ettei kultuuriväki, yhteiskunnan omatunto, Suomessa ole suuremmin kiinnittänyt huomiota ihmisten henkiseen hätään, joka on seurausta jokaisen nokkimisesta toista kohtaan oman menestymisen ehtona.