nyt juuri 5%, eli aika vaikea kiistää etteikö surujen määrä ole reippaasti vähentynyt 70-80 vuoden aikana. Vielä toiset 70-80 vuotta ja se on siinä - tack och adjö.
Vantaakin oli aikoinaan hyvin ruotsinkielinen paikka, vaan ei ole enää kun suruja on vain 2,8%. Venäläisiäkin on siellä jo enemmän, eli kertoo sen kehityksen missä mennään.
Vantaakin oli aikoinaan hyvin ruotsinkielinen paikka, vaan ei ole enää kun suruja on vain 2,8%. Venäläisiäkin on siellä jo enemmän, eli kertoo sen kehityksen missä mennään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuli hyvin hiljaista taas.
Olen miettinyt, mikä tilanne olisi, jos suruja olisi vieläkin 10% väestöstä. Perustilannehan ei muuttuisi mihinkään. Pakkoruotsitus ja kielipolitiikka olisi lähes yhtä kohtuutonta kuin nykytilanteessa. MUTTA sen poistaminen tai edes lieventäminen olisi täysin mahdotonta!
Ei hätää, surut vähenee hitaasti.
Kuinka 10 %:n kohtuuttomien etuoikeuksien komoaminen voi olla demokraattisessa valtiossa mahdotonta? Ei kuinkaan. Tämä koskee vain Suomen kyyristelevää torpparikansaa. Ei uskalla tehdä mitään ettei Herrat suutu.
Sodan jälkeen työn perään Ruotsiin muutti n. 60000-100000 surua. Noin kolmasosa Ruotsiin muuttaneista suomalaisista oli suomenruotsalaisia. Tämä näkyy tietysti syntyvyydessa vuosikymmeniä.
Olisivat saaneet kaikki muuttaa.