Erityisesti lestadiolaiset ovat tarkkoja parinvalinnassa, ja usein se oma kumppani
on oman lahkon edustaja. Suomi on kuitenkin
pieni maa ja kaikki olemme enempi tai vahempi
sukua toisillemme.
Pohdin, etta kauankohan viela menee, vai onko jo niin, etta lahkolaiset on tunnistettavissa geneettisen perimansa perusteella? siis esim.
homo laestadius.
Se olisi iloinen juttu kun oikeauskoiset voisi
suoraan tunnistaa vaikkapa kaninkorvista tai perunanenasta....
Jorkki
on oman lahkon edustaja. Suomi on kuitenkin
pieni maa ja kaikki olemme enempi tai vahempi
sukua toisillemme.
Pohdin, etta kauankohan viela menee, vai onko jo niin, etta lahkolaiset on tunnistettavissa geneettisen perimansa perusteella? siis esim.
homo laestadius.
Se olisi iloinen juttu kun oikeauskoiset voisi
suoraan tunnistaa vaikkapa kaninkorvista tai perunanenasta....
Jorkki
Vastaukset 11
Vanhimmat
Valitettavasti yhtälösi ei täysin toimi. Kumppani kyllä pyritään valitsemaan seurakunnan sisältä ja tietyissä lestadiolaisissa suvuissa on jo nyt huomattavaissa erityisiä piireitä. Helppo esimerkki on Ruotsin esikoislestadiolaisuus, joka on joukkona huomattavasti pienempi kuin Suomessa. Jokainen hiukan heitä tunteva voi jo ulkonäön perusteella erottaa, mihin sukuun kukakin kuuluu, sillä monilla Ruotsin esikoislestadiolaissuvuilla sattuu olemaan myös voimakkaita ja persoonallisiakin kasvonpiirteitä.
Harmi vain, että pakka menee kuitenkin sekaisin nykyaikana, kun ihmiset pääsevät helposti matkustamaan. Tuntuu, että kaikki ruotsalaiset nuoret menevät naimisiin amerikkalaisten tai vähintään norjalaisten kanssa. Jotkut harvat jopa suomalaisten kanssa. Sinne ovat hukkumassa nekin söpöt pottunenät.
Ainakin esikoislestadiolaisuudessa eri kansallisuuksien väliset avioliitot ovat yleisiä. Olettaa voisi, että kanadalaisten perimä on sen verran erilainen kuin suomalaisen tai norjalaisen, että geenit eivät vielä moneen sukupolveen tuota suurempia ongelmia. Eikä kaikkien tarvitse hakea puolisoa toisesta maasta, kunhan riittävän moni hakee. Toisen maalaista verta saadaan sitten seuraavan sukupolven avioliitoissa levitettyä lisää populaatioon.
Toinen tilannetta helpottava tekijä on se, että populaatio ei ole täysin suljettu, vaan geenien vaihtoa ulkopuolisen maailman kanssa tapahtuu jatkuvasti. Muutama prosentti nuorisosta on sellaisia, joilla ei ole lestadiolaista sukua taustalla, vaan ovat saaneet parannusken armon maailmasta. En laske siis sellaisia, jotka ovat syntyneet lestadiolaiseen kotiin ja sitten menneet maailmaan ja tulleet takaisin, sillä tämähän ei tuo geeneihin mitään uutta. Silti luulen, että toistaiseksi tämän merkitys geenejä sekoittavana tekijänä on edellistä vähäisempi.
Kaninkorvan analyysi oli erinomainen ja mielenkiintoinen. Lisäisin kuitenkin, että ehkä juuri kanadalaiset eivät ole kovin hyvä esimerkki geenipoolien sekoittumisesta, koska kanadalaisilla esikoislestadiolaisilla on huomattavan paljon suomalaista perimää. Kanadan esikoislestadiolaisuus koostuu pääasiassa II maailmansodan jälkeen sinne muuttaneista suomalaisista siirtolaisista ja heidän jälkeläisistään.
Yhdysvalloissa geenien sekalaisuus sen sijaan on Kanadaa suurempaa, koska lestadiolaisuus meni sinne suomalaisten ja skandinaavisten siirtolaisten mukana jo paljon kauemmin sitten, ja siksi geenien sekoittumista on ehtinyt tapahtua enemmän. Tosin suurimmalla osalla sielläkin löytyy geeneistään joko suomalaista tai skandinaavista perimää, mutta ei kaikilla. Ja vaikka löytyisikin, niin useimmilla on myös muita juuria, tavallisimpia lienevät oman kokemukseni perusteella englantilaiset, saksalaiset, hollantilaiset, belgialaiset ja italialaiset geenit, mutta löytyy myös eksoottisempiakin kombinaatioita, esim. intiaanien ja vietnamilaisten jälkeläisiä.
Itse pidän geenien sekoittumista hyvänä ja toivottavana asiana, koska geneettinen monomuotoisuus luo vahvempia yksilöitä. Esim. perinnöllisten sairauksien todennäköisyys pienenee.
Itse Olen kotoisin Oulun seudulta ja tunnetusti esim. Oulunsalossa ja Kempeleessä on hyvin paljon lestadiolaisia. Itse tunnistan kaikki lestadiolaiset jo ulkonäön perusteella, vaikka en kyseistä henkilöä olisi koskaan nähnytkään(Tämän on ihan totta, uskoo ken haluaa).
Tämä on todella mielenkiintoinen ilmiö tieteellisestikin. Esim. Irlannin prostanttisella ja katolisella alueella on tutkittu, miten nämä ryhmät voivat tunnistaa toisensa ilman, että heillä olisi mitään ryhmämerkkejä tms. Itse kokeisiin osallistuneet eivät kuitenkaan yhtään osanneet sanoa, mitkä piirteet ovat niitä, joista toisen tunnistaa, mutta aina he olivat osuneet oikeaan. Samalla tavalla tunnistan itse lestadiolaiset. Tunnistavatko lestadiolaiset itse heti "kaltaisensa"?
En tiedä mistä se johtuu, mutta yksi syy on varmasti samankaltainen geeniperimä. Muistan kun koulussa sanottiin, että Suomen pitää avautua ulkomaille, koska kohta perinnölliset sairaudet lisääntyvät, koska vaihtelu ei ole niin suurta. Ehkä tämä on ajankohtainen kysymys myös lestadiolaispiireissä, koska esim. Suomessa heitä on suhteellisesti niin vähän. Ja vaikka pari haettaisiin myös muista Pohjoismaista, geenien liikkuvuus olisi siitä huolimatta pientä. Tietääkö kukaan onko tätä tutkittu tieteellisesti?
Itse olen esikoislestadiolaisesta perheestä ja koko elämäni esikoisuudessa mukana ollut, joten sen liikkeen tunnen hyvin ja voin väittää, että pystyn samalla tavalla tunnistamaan lähes poikkeuksetta esikoset katukuvasta erilleen. Kotiseudullani tärkein lestadiolaisuunta oli kuitenkin vanhoillisuus ja minulla on ollut paljon kontakteja heihin erityisesti kouluelämässä. Jostain syystä voin sanoa myös näin: pystyn tunnistamaan pohjanmaalaisen vanhoillisen katukuvasta, vaikken olisi häntä koskaan nähnytkään. Sen sijaan nykyisellä asumapaikallani eteläsuomessa en voi erottaa vanhoillisia millään tavalla muista ihmisistä, vaan olen joutunut yllättymään, kun joku kertonut vanhoillisuudestaan, minun sitä ennalta huomaamattani.
Esikoisuuden olen selittänyt itselleni sillä, että itse asiassa poikkeamme aika paljon ulkonaisesti muista ihmisistä. Olen ajatellut, että jo alitajuisesti etsii tiettyjä merkkejä, joiden peruteella ajattelee jonkin olevan esikoinen. Vaatteet ja hiukset kertovat erityisesti paljon. Silti usein omasta käytöksestäni olen todennut, että nämä ovat lopulta vain sellaisia varmistusjuttuja. Ajatus on tullut jo aikaisemmin ja sitten alkaa tutkimaan vaatteita ja hiuksia.
Sen sijaan vanhoillisuudesta en ole suoraan löytänyt sellaisia yksittäisiä asioita, millä esimerkiksi nuoren VL-pojan erottaa tavallisesta ei vanhoillisesta nuoresta pojasta. Olen kuitenkin tehnyt tällaisen analyysin. Katselin kerran läpi kaikki omat ja sisarusteni koulukuvat ja muut valokuvat mitkä minulla on ja vertailin vanhoillisten vaatteita ja hiustyylejä muiden ihmisten vaatteisiin ja kampauksiin.
Analyysin perusteella tekemäni päätelmä oli tällainen. Vanhoillisuudessa on oma muoti, joka on kuitenkin erilainen kuin maailman muoti. Eri aikakausina vanhoilliset näyttivät aina keskenään samalaisilta, vaikkakaan eri aikakausien välillä tehdyn vertailun perusteella he eivät olleetkaan samanlaisia. Sama oli myös monen muun porukan kanssa. Tajusin sen siinä samalla, että monet kaveriporukat ovat joka kuvassa keskenään hyvin saman tyylisiä, vaikka tyyli muuttui jatkuvasti ajan kuluessa.
Toisin sanottuna siis kaksi vanhoillista samalta vuodelta olivat yleiseltä olemukseltaan enemmän samanlaisia kuin yksi ja sama henkilö, kun välissä oli viisi tai kymmenen vuotta. Välillä se näkyi jopa yksittäisissä asioissa. Esimerkiksi parin vuoden aikana kaikki tytöt leikkasivat hiuksensa tietyn mittaiseksi. Eräässä kuvassa kaikilla VL pojilla on päälllään hyvin samantyylinen collegepaita, mutta kenelläkään muulla ei ole. Kolmen vuoden päästä asia on taas toisin päin. Yhdelläkään vanhoillisella ei ole collegepaitaa, mutta hyvin monella muulla on, tosin ei kaikilla. Tuskin kukaan silti ajatteli, että tämä vaate tai hiustyyli on joku ulkonainen merkki, jonka avulla minut voidaan tunnistaa tai minä voin tunnistaa jonkun. Lisäksi merkki ei ole sellainen, että sitä ei esiintyisi myös muilla ihmisillä. Sen sijaan, kun näitä merkkejä on alitajuisesti oppinut useita ja jos monet niistä täsmäävät, alkaa ajattelemaan, olisikohan tuo vanhoillinen, osaamatta sanoa, miksi niin ajatelee. Tuskin kukaan voisi väittää, että tunnistan sen tuon collegepaidan tähden. Mikä merkki se muka on.
Luulen, että tällaiset tiedostamattomat ryhmäkäyttäytymiset auttavat meitä tunnistamaan tietyn ryhmä edustajia. Ulkomuoto elää jatkuvasti ja me emme siksi koe, että ihmiset näyttäisivät samalta. Voi olla, että puoli vuotta sitten maailmassa käytettiin ihan yleisesti tällaisia housuja. Miten siis voisin erottua muista laittamalla jalkaani nämä housut? Pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna kuitenkin saa huomata, että ihmisten tyyli muuttuu ryhminä.
Kyse on enemmänkin kokonaisuudesta kuin yksittäisistä asioista. Kokonaisuus tosin rakentuu yksittäisistä asioista, mutta se on niin monimutkainen, ettemme osaa sitä tietoisesti hahmottaa, vaan yritämme etsiä liikaa yksityiskohtia. Alitajunta sen sijaan hallitsee kokonaisuuksien hahmottamisen.
Siihen, miksi en kykene tunnistamaan edelleenkään eteläsuomen vanhoillisia, vaikka olen täällä jo vuosia asunut olen ajatellut monenlaisia selityksia. Mutta tämä on jo niin pitkä teksti, etten jaksa niitä tähän sepustaa.
Olisi mielenkiintoista tehdä myös tällainen testi. Jos olisin kymmenen vuotta käymättä Pohjanmaalla, tunnistaisinko vielä vanhoilliset erilleen. Olisiko etiketti muuttunut niin paljon, etten enää tunnista uusiutuneita tyylejä, vaan vanhoilliset sulautuvat massaan?
Tämä kaikki on siis pelkkää mutua joka on tullut mieleen, kun olen tätä asiaa vuosien varrella pohtinut. Tuo tutkimus on otokseltaan noin 50 vanhoillista ja 15 vuotta. Kokeilkaa itse samanlaista, jos teillä on aineistoa.
Se jäi siis sanomatta, etten usko geeneillä olevan ainakaan merkittävää osuutta tässä tunnistamisasiassa. Tosin se voisi olla yksi lisävaihtoehto etelä ja pohjois-suomalaisten vl:n tunnistusepäselvyystutkimuslistaan.
Täytyypä ruveta tarkastelemaan sukulaisia tuolla silmällä! ;)
Vielä nyt ei ole selkeitä havaintoja.
Ei ku ihan oikeasti, teidät tunnistaa. Naamalla teillä on tekopyhä/hurskas/elämään tympääntynyt ilme. Riippuen aika paljon lessun iästä. Finnejä on yleensä runsaasti, ainakin nuorilla lessuilla. Hiuksia on väännetty tuntitolkulla (kyllähän se jotain pelastaa) ja jalassa lessufarkut. Ja niin edelleen. Sama kuin otsassa lukisi: Aivopesty uskovainen.
Ei pahalla, ei tarvitse heti poistaa.
Hyi että, nyt jo sukurutsataan. Tarkistuttakaa päänne hyvät ihmiset.
Oli niin houkutteleva näkökulma asiaan, että onhan sellainen testattava omillakin havainnoilla. Jos pää on ensin tarkistutettava, niin anna osoite, missä korjauskin on mahdollinen. Mutta pliis, älä sano, että ry:llä... Älä ainakaan minulle!
Siis viestissa luki etta tunnistaa "geneettisen
periman" perusteella. Eihan kenenkaan geeneja tunnista vaan hmmm... oliko se nyt sitten fenotyyppi????
No jaa, asia tuli selvaksi...
Jorkki
...