Vaihteeksi tämmöinen kyssäri.
Milloin tajusit hänen pitävän sinusta?
milloinseoli
44<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Ei hän pidä minusta.Muutoin olisi ilmoittanut, missä voisin häntä nähdä. :(
Kyllä se varmaan pitää, eri asia missä mielessä. Kun se toi minulle suklaata.
Miksi tai milloin toi suklaata, spontaanisti? lahjaksi? kiitokseksi? Uskon että pitää sinusta :)
Luulen, että rauhoittaakseen. Viime vuoden puolella.
Täällä olevista ei kukaan, ei näitä asioita voi tietää.
Nyt olet väärässä. "Ei kukaan" on liian jyrkästi sanottu.
http://m.youtube.com/watch?v=R4mRNEr-gqY
Saako udella, milloin?
Kaunista...
Aurinko paistaa ja kissat pääsevät haistelemaankevättuulia.
Ei se pidä musta
Varmaan silloin, kun alenti mut maanrakoon, kielsi olemassaoloni, lopetti vastaamisen ja kieltäytyi tuntemasta. Hyvä meno! <33
Ihan varma en voi olla vieläkään. Mutta, luulen, että silloin kun hän laittoi lasit päähän. Oli se sellainen söpö touhu.
;D
Tilasi mulle hissin, katsoi silmiin ja hymyili ihanasti. Mutta siitä nyt on jo aikaa;) Ne hymyt on jo hyytyneet :/
Kun työnsin päätä synnytys aukosta.
En ole tajunnut sitä vieläkään
Suoraan sanoen en tajunnut. Pilaili ja kokeili viehätysvoimaa. Tajusin, että haki ihailijoita itselleen lisätäkseen omaa vetovoimaansa erään tietyn ihmisen suhteen. Läheisriippuvana ihmisenä viehätyn miehistä, jotka ovat röyhkeitä ja julmia eivätkä piittaa toisen tunteista. Näin ollen voisi sanoa loppukanettina, että tajusin jutun juonen ja muka tykkäämisen, mutta annoin sen tapahtua.
Alkuun ei moni tajuakaan, mutta käytöstä seuraamalla pidemmän aikaa alkaa huomaamaan asioita.
silloin kun tunsin sen sydämellisen lämmön ja rakkauden tunteen kosmisena säteilynä ympäristössä.
Voi kun voisin vastata samoin, koska tunsin sen niin, mutta se voi olla minun yksipuolinen kokemus. Siltikin.
Ihan rehellisesti sanottuna ei mitään käsitystä. En osaa lukea kenenkään ajatuksia.
Olen täysin samaa mieltä
En ole ikinä tajunnut jos joku on tykännyt musta.
Odotan vielä. Ehkä se päivä koittaa, sais tosin alkaa jo koittamaan. Vielä kuitenkin nuorekas olen.
Kestänyt kaikki oikkuni ja mokailuni, pysynyt ystävällisenä ja kärsivällisenä, provosoitumatta. Tulee lähelle, juttelee, keksii asiaa, pitkittää kohtaamisia, katsoo silmiin erilailla ja pidempään kuin muita. Pikkuhiljaa sen huomannut, viimeviikkoina tunne varmistunut, joskin aina välillä epäilys hiipii mieleen. Voi toki pitää vain ystävänä, mutta ainakaan ei inhoa.
Luulen ettei koskaan aidosti pitänyt, saattoi olla tietyllä tapaa kiinnostunut jonkun aikaa, mut se meni kai ohi. Ja parempi niin. Mäkin toivon että jo saisin mielessäni täyden rauhan hänestä, koska se ei kuitenkaan tuo mitään lisäarvoa mun elämään. Nyt mulla on mahdollisuus manipuloida omat ajatukseni ja antaa järjen juosta vapaasti, kunhan ensin mieli suostuisi yhteistyöhön järkikullan kanssa.
En mä muuta kirjoita, tää riitti vallan mainiosti :) Hän olkoon onnellinen, sitä kuiteskin toivon.
:( ei mennyt ohi.
On ikävä kuulla, että ajattelet hänestä noin. Onnellista loppuelämää sinulle kuitenkin <3
ihan sama
Vuoden vaihteessa se oli ;)
Niin ;)
Joskus viime kesän aikaan. Sitten elokuussa tajusin, että olin tajunnut väärin...
Ihan oikein olit ymmärtänyt. Kunpa olisi vielä mahdollisuus..
Sitä toivon minäkin...
Hiljaisuus. Saatko han suun auki joku päivä :) öitää..
Ei han, vaan hon ;) Aloittaja siis.
Hän piti minusta kyllä alusta asti, mutta ensi alkuun ajattelin sen olevan samanlaista pitämistä kuin muistakin, jotka hän kohtaa. Sellaista lähtökohtaisesti avointa kiinnostusta, jos nyt kukaan tätä ymmärtää. Sitä en kyllä taida osata vieläkään sanoa, milloin tajusin hänen pitävän enemmänkin.
Miksi pitäisi avata suunsa, ja sinä vaan pyörittelet loputtomasti omia peukaloita
Joskus luulin hänen pitävän minusta, mutta ei asia sitten tainnut ollakaan niin...
En tiedä, olen jokseenkin epävarma vieläkin. Alkuun tiesin vain itse olevani ihastunut, mutta sitten aloin kuvitella että hänkin olisi - vaikka toiveajattelua se varmaan oli, koska mitään oikeaa syytä luulla sellaista en pysty muistamaan. Lopulta sain pääni selväksi ja jätettyä haihattelun - kunnes viime kesänä hän käyttäytyi niin omituisesti että aloin taas epäillä ymmärtäneeni sittenkin joskus jotain oikein. Mutta eihän tästä enää erkkikään ota selvää.
Millä tavalla omituisesti? Tiedän kyllä, että itse olen varmaan käyttäytynyt omituisesti viime kesänä. Ihastunut korviaan myöten eikä saa sanaa suustaan.. Siinä on se syy. Itse olen ollut jo pitkään ihastunut häneen, mutta ajattelin sen olevan yksipuolista. Lisäksi vastapuolikin kyllä käyttäytyi välillä omituisesti niin ei ole oikein tiennyt, että mitä pitäisi ajatella. Hän kuitenkin pyörii mielessä aina vaan..
Ainakin huomioni imarteli, mikään muu ei ole edelleenkään varmaa. Kun viimeksi nähtiin sen jälkeen tapahtui jotain hämmästyttävää, josta voisi päätellä jotain.
Siitä on aikaa, oisko se olut se hymy bussissa, se viimeinenniitti. olikohan se ennen vai jälkeen kun annoin osoitteeni, nyt en muista, monta vuotta jo.
https://youtu.be/4xwnY7FW86I
Tähän on helppo vastata: ensi kohtaamisesta lähtien, vaikka puheet liikkuivat aivan muilla alueilla kuin tunteissa . . . sen vaan tunsi.