Kuuntelen ja vastaan viesteihin ja puheluihin. Kuuntelen ja annan anteeksi pitkät puhelunvälit . Kuulen puolitutuilta parhaiden ystävieni menneen naimisiin. " Voi no ei sen nyt ihan näin pitänyt mennä" oli ainoa kommentti. Menipä kuitenkin.
Pyydän ystäväni ensimmäisen lapseni kummeiksi.Oikeana syntymäpäivänä ei ehditty paikalle varmaan kertaakaan koko 15-vuotisen kummiuran aikana. Tiedän kaiken heidän parisuhteistaan, työongelmistaan, lomareissuistaan. Jos olen kutsuttuna mukaan bileisiin, kuulun " ynnä muut" - kastiin, jotka tulevat paikalle ydinjoukon paljuiltua tai syötyä etukäteen. Minun järjestämiin kemuihin he eivät joko saa järjestettyä aikaa tai tulevat vain käväisemään.
Minun elämästäni he tietävät vain sen, mitä Facebookissa kerron.Ei siis paljoa. Koska keskusteluissa ei tule koskaan vaihetta, jossa aidosti haluttaisiin tietää, mitä minulle kuuluu. Elämäni on toisen mielestä ehkä tylsää, toista ystävääni saattaa kalvaa perheemme hyvä taloudellinen tilanne tai sitten joku muu. Kasvotusten kahdestaan tuntuu aina ihanalta nähdä, mutta kun yhteydenottoa tai aloitetta mihinkään ei ikinä kuuluu toiselta osapuolelta, olen tullut siihen tulokseen, etten merkitse näille 20 vuoden takaisille ystävilleni yhtään mitään. Sisarusten puuttuessa näitten vanhimpien ystävyyssuhteiden kariutuminen surettaa tosi paljon
Pyydän ystäväni ensimmäisen lapseni kummeiksi.Oikeana syntymäpäivänä ei ehditty paikalle varmaan kertaakaan koko 15-vuotisen kummiuran aikana. Tiedän kaiken heidän parisuhteistaan, työongelmistaan, lomareissuistaan. Jos olen kutsuttuna mukaan bileisiin, kuulun " ynnä muut" - kastiin, jotka tulevat paikalle ydinjoukon paljuiltua tai syötyä etukäteen. Minun järjestämiin kemuihin he eivät joko saa järjestettyä aikaa tai tulevat vain käväisemään.
Minun elämästäni he tietävät vain sen, mitä Facebookissa kerron.Ei siis paljoa. Koska keskusteluissa ei tule koskaan vaihetta, jossa aidosti haluttaisiin tietää, mitä minulle kuuluu. Elämäni on toisen mielestä ehkä tylsää, toista ystävääni saattaa kalvaa perheemme hyvä taloudellinen tilanne tai sitten joku muu. Kasvotusten kahdestaan tuntuu aina ihanalta nähdä, mutta kun yhteydenottoa tai aloitetta mihinkään ei ikinä kuuluu toiselta osapuolelta, olen tullut siihen tulokseen, etten merkitse näille 20 vuoden takaisille ystävilleni yhtään mitään. Sisarusten puuttuessa näitten vanhimpien ystävyyssuhteiden kariutuminen surettaa tosi paljon
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on vain niin, että kun on se perhe ja oma ydinjoukko, niin ystäville ei enää monella liikene aikaa ja energiaa. Ei kaikki ole niin sosiaalisia. On sitten heitä, joilla on parisuhde ja jälkikasvua, mutta se ei riitä vaan kaipaisi vielä oikeita ystäviä. Sinulla on ymmärtääkseni perhe ja taloudellisesti pärjäätte hyvin. Ole kiitollinen siitä. Elämässä ei vain voi aina toteutua se maksimaallinen ihanne: jostain se ontuu; ystävät, varallisuus, terveys, parisuhde, työongelmat...
Niin ja nykyään on käytössä kaikki se tekniikka, jonka välityksellä yhteydenpito on vielä helppoa ja kätevää ja silti ihmiset ovat yksinäsempiä kuin koskaan.
Varsinkin, jos ihmisellä on perhe, työ ja vielä lisäksi jokin ydinjoukko, tuppaavat muut tuttavat tippumaan pois yhteydenpidosta. Minulla alkoivat yhteydet ystäviin hiipua nuoruusvuosien jälkeen. He löysivät kumppanin, perheellistyivät ja osa löysi jo uusiakin kumppaneita. Tuntuu siltä, että hmiset haluavat olla tekemisissä vain niiden kanssa, joiden elämäntilanne on sama kuin itsellä. Ystävyys lopahtaa helposti, jos jää työttömäksi, masentuu, ei ole parisuhteessa tai ei ole lapsia, jos köyhtyy tai sattuu rikastumaan. Ihmiset ovat melko suoraviivaisia näissäkin asioissa. Kuulostaa rankalta, mutta se lienee luonnonlaki. Ystävyyttä ei voi pakottaa ja kaikenlainen erilaisuus altistaa ulkopuolisuudelle.