Kertokaapa te viisaammat omin sanoin, mikä oli JOB.n taistelun sanoma?
Hän oli hyvästi ja oikesti uskomassa. Jumala antoi kuitenkin hänelle koettelemusten tulvan. Niidenkin keskellä Job uskoi, jaksoi uskoa Jumalaan.
Lopussa Jumala avautuu jobille vieläkin suurempana kuin Job oli asiaa koskaan pysähtynyt ajattelemaan "Jumalalle kaikki, ihan kaikki on mahdollista..." tämä avauti Jobille,...tämäkö oli Jobin kilvoituksen tarkoitus.
Jumalahan siunasi (koettelemusten aikana Job menetti kaiken, perheensä, kunnioituksensa, maallisen omaisuutensa, terveytensä jne...)
loppujen lopuksi runsainmäärin. Kaksinverroin sai hän kaikkea maallista hyvää, mitä hänellä aiemmin oli ollut.
Hän oli hyvästi ja oikesti uskomassa. Jumala antoi kuitenkin hänelle koettelemusten tulvan. Niidenkin keskellä Job uskoi, jaksoi uskoa Jumalaan.
Lopussa Jumala avautuu jobille vieläkin suurempana kuin Job oli asiaa koskaan pysähtynyt ajattelemaan "Jumalalle kaikki, ihan kaikki on mahdollista..." tämä avauti Jobille,...tämäkö oli Jobin kilvoituksen tarkoitus.
Jumalahan siunasi (koettelemusten aikana Job menetti kaiken, perheensä, kunnioituksensa, maallisen omaisuutensa, terveytensä jne...)
loppujen lopuksi runsainmäärin. Kaksinverroin sai hän kaikkea maallista hyvää, mitä hänellä aiemmin oli ollut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jobin kohta oli teema, jota mietin takavuosina kovasti. Ja ahdistuneena. Johtopäätös pohdinnoissani oli, että menetin uskoni...
Olen lukenut Jobin kirjan monta kertaa läpi, koska osalleni on sattunut niin paljon raskaita koettelemuksia.
En ole jaksanut enää ymmärtää, mikä on näiden kaikkien koettelemusten tarkoitus ja eivätkö ne koskaan lopu.
Toivon, että joku viisaampi ihminen vastaisi.
Minun ymmärrykseni ei enää riitä.
Kyllä maailmaan mahtuu paljon kärsimystä, jonka tarkoitusta ei voi käsittää. Joskus tulee mieleen, että jokohan elämme helvetissä. Keskiajalla rutto tappoi niin paljon myös hurskaasti eläneitä ihmisiä, että monelta katosi usko Jumalaan. Syntyi asenne: "Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme". Miksi Jumala sallii joillekin niin paljon koettelemuksia, että usko menee, vaikka raamatun mukaan meille ei anneta taakkoja enempää kuin jaksamme kantaa? Siinä ikuisuuskysymys, johon ei liene vielä kukaan keksinyt tyydyttävää vastausta.
"Miksi Jumala sallii joillekin niin paljon koettelemuksia, että usko menee, vaikka raamatun mukaan meille ei anneta taakkoja enempää kuin jaksamme kantaa?"
Kuka tähän vastaisi nyt! Miksi minä olen mitä olen? Miksen saanut säilyä lapsuuden uskossani taakoistani huolimatta?
..usko varmemmalle pohjalle
"Juuri näin
entinen vee ällä 8.12.2004 klo 14.03
Miksi minä olen mitä olen? Miksen saanut säilyä lapsuuden uskossani taakoistani huolimatta?"
Job oli hyvä ja kunnon ihminen, niin hyvä uskovainen, että Jumala oli mielistynyt uskolliseen palvelijaansa.
Kokoontuipa Uskovaisten joukko ja joukossa oli myös itsensä saatana ja Jumala.
Jumala kertoi saatanalle uskollisesta palvelijastaan Jobista.
Tähän saatana "hyvähän on Jobin olla uskomassa, kun asiat ovat noin hyvin kuin hällä on. Kolme tyttöä seitsemän poikaa, vaimo, paljon karjaa, palvelijoita, rikkautta ja rahaa yllin kyllin".
Job oli niin hurskas, että hän uhrasi joka päivä kaikenvaraltakin lastensakin puolesta uhrin, jos vaikka lapsensa ajatuksissaankin olisivat tietämättään syntiä tehnyt.
Jumala kuunteli saatanan puhetta. saatana jatkoi, "jos Jobilta ottaisit kaiken pois, niin eiköhän uskollisen palvelijasi Jobinkin usko lopu ja hän kiroaisi sinut".
Herra sanoi saatnalle "hyvä on.Saat tehdämitä haluat kaikelle, mitä hänellä on.Mutta häneen itseensä et saa koskea".
Ja saatana teki ...eläimet ja palvelijat menehtyivät, samoin kaikki paloi, henkilökunta menehtyi, hän menetti myös kaikki 10 lastaan...jne...
Kaiken tämän jälkeen Job kumartui maahan ja sanoi
" Alastomana minä tulin äitini kohdusta
alastomana palaan täältä.
Herra antoi, Herra otti,
Kiitetty olkoon Herrab nimi"
Kaiken menetysten keskellä Job ei kapinoinut Herraa vastaan, eikä syyttänyt.
Herra kysyi saatanalta, "oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, vilpitöntä, nuhteetonta, Jumalaapelkäävää jne..."Vaikka yllytit minut syöksemään hänet onnettomuuteen, viattoman miehen"
saatana vastasi "Hyvän kaupan Job teki...pelasti sentään oman nahkansa"
"ojennappa kätesi ja koske hänen lihaansa ja luihinsa saat nähdä että hän kiroaa sinua vasten kasvojasi".
Jumala salli jälleen saatanan ruhjoa Jobia, mutta pyysi " hänen henkeään et saa viedä".
Job runneltui märillä paiseilla koko ruuminsa mitalla. Hänen vaimonsa kysi hältä "vieläkö pidät kiinni hurskaudestasi"?
Job vastasi "Hullun puhetta vaimo. Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, tottakai meidän on otettava myös paha". kaiken tämän keskellä Job ei kapinoinut Herraa vastaan...
Aikojen myötä kolme hänen ystäväänsä saapuu lohduttamaan Jobia.
Ensin vaikerrusten, menetysten ja tuskien jatkuessa, aina vain..
Job pitää puheitaan, välillä puhuvat nuo ulkokultaiset ystvänsä, yrittäen painostaa Jobia myöntämään edes yhdenkään synnin, jonka vuoksi JUMALA NÄIN HÄNTÄ KOETTELISI.
Job kysyy Jumalalta" Miksi syytät minua Jumala? Jne...Miksi käyt oikeutta minua vastaan?Mitä hyödyt että sorrat minua?Tutkit minut, ja tiedät etten sinua vastaan rikkonut? Tiedät etten ole syyllinen ja tiedän ettei sinun käsistäsi pelasta mikään"
Jumala koetti, koetteli ja koetteli.
Job pysyi uskossaan, mutta jotain...
Jumala muistutti kuka on kaiken elollisen Herra...Hän Jumala....
Job pienenee omassa uskossaan Jumnalan silmien edessä...
sanoen:
" Nyt minä ymmärrän, kaikki on sinun vallassasi, ei mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa.
Olen puhunut mielettömiä puheita, olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä.
Ne ovat minulle liian ihmeellisiä. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Häpeän puheitani tomussa ja tuhkassa".
-----------------------------------
Jumala siunasi kaiken tämän jälkeen uskollisen palvelijansa Jobin.
Antaen kaikkea kaksinverroin mitä häälä aiemmin oli ollut. Job eli pitkään tämän jälkeen saaden nähdä lastensa lapsia aina neljänteen polveen saakka.
Minkä Job Jumalalta lopulta sai.
Job kesti maanpäällisen kilvoituksen.
Jumalan uskollinen palvelija ei sortunut. Hän jaksoi kuitenkin uskoa ja miettikää, mikä menetysten määrä Jobilla oli?
Jumala palkitsi hänet jo maanpäälisessä elämässään.
Pyhä Raamattu kertoo hänen todella saaneen kaksinverroin kaikkea sitä, mitä hällä aiemmin oli ollut. Lapsiakin hän sai vielä, kolme tyttöä ja seitsemän poikaa...saman verran, kuin hän oli menettänyt. Hän näki myös heidän lapsiaan jne...
Erityismainintana (joka ei tähän varsinaisesti kuulu suoraan)mainittakoon...
Jobin tyttäret, jotka siis Raamatussakin erikseen mainitaan.
Yksi tytär oli Jemima, toinen Kesia, kolmas Keren-Puk. Koko maassa ei Raamatun mukaan ollut kauniimpia tyttäriä kuin nämä Jobin tyttäret.
Isäinsä Job antoi näille tyttärilleen saman perintöosan, kuin tytärten veljetkin, Jobin pojat saivat.
Tämä kohta erityisesti kertoo, kuinka Job Jumalan kautta ymmärsi tyttöjen/naisten samansuuruisen arvon Jumalan silmissä.