Joskus tunteet herää vaikkei tahtoisi ja vaikka niitä yrittäisi torjua. Joskus ne ei herää, vaikka toivoisi heräävän.
Loppujen lopuksi tunnetason kokemukset ovat jotain sellaista, mitä voimme ainoastaan vastaanottaa, niin ulkopuolelta kuin sisäpuoleltakin - tunnekokemus itsessään ei voi syntyä pakottamalla. Jokainen kohtaa joskus tunneskaalan koko kirjon, ja niiden tilanteiden kautta voimme oppia hahmottamaan ja jäsentämään omaa toimintaamme tunteiden näkökulmasta.
Joskus voi jonkun kanssa olla yhteistä ja jaettua iloa, vaikkapa jonkun yksittäisen tilanteen merkityksen arvostamisessa.
Tämmöistä tajunnanvirtaa nyt vaihteeksi.
Loppujen lopuksi tunnetason kokemukset ovat jotain sellaista, mitä voimme ainoastaan vastaanottaa, niin ulkopuolelta kuin sisäpuoleltakin - tunnekokemus itsessään ei voi syntyä pakottamalla. Jokainen kohtaa joskus tunneskaalan koko kirjon, ja niiden tilanteiden kautta voimme oppia hahmottamaan ja jäsentämään omaa toimintaamme tunteiden näkökulmasta.
Joskus voi jonkun kanssa olla yhteistä ja jaettua iloa, vaikkapa jonkun yksittäisen tilanteen merkityksen arvostamisessa.
Tämmöistä tajunnanvirtaa nyt vaihteeksi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Emme koskaan täysin saa tai omista ketään. Jokainen on vapaa sielu.
Totta. Eikä se olisi tarpeenkaan.
Sen kun ymmärtäisi ettei saa toista.
Kaipaus kun jää sieluun, niin mitä siinä voi tehdä.
Miten voi tunteen pois pyyhkiä?
Aika kait sen näytää :(
Ei tunnetta voi pyyhkiä pois. Ei siihen auta muu kuin tunteiden läpikäyminen ja niiden hyväksyminen. Toisinaan se ottaa aikansa... Nimimerkillä "kokemusta on" ;)
Oikeasti, kyllä se helpottaa. Jossain vaiheessa. Toisilla kestää pitempään kuin toisilla.
siellä. ei tarvitse pyyhkiä pois. löytää siitä se kiitollisuus, että sellainen tunne, sellainen ihminen sattui kohdalle.
Puit hienosti sanoiksi. Noin se on.
Tuo on hienosti sanottu. Kiitollisuus erityisestä ihmisestä ja kokemastaan.
Tää palstailu vielä ruokkii mun tunteita.
Enkä halua lopettaa palstailua.
Pattitilanne :(
Samaa mieltä, mutta joku keino pitäisi olla miten sitä tunnetta käsittelee niin, ettei se koteloidu ja ala elämään omaa elämäänsä. Siis itsepintaisesti muka tarkoitusta hakien, omassa päässä. Sykleittäin kaipailu ei kuulosta kovin kivalta.
Keskeneräisyys on raastavaa, jos ei keinoja saada jonkinlaista pistettä. Yksi keino on palstailu, mutta en tiedä onko se riittävä ja järkevääkään pitkällä tähtäimellä velloville ajatuksille.
Palstailu voi auttaa siinä mielessä, että huomaa toisillakin olevan ihan samanlaisia tilanteita. Huomaa, ettei oma ole ollenkaan ainutlaatuista. Että onkin "normaali" ;). Ja että muutkin on selvinneet. Varsinkin, jos tilanne on sellainen, josta ei tohdi kenellekään tosielämässä avautua.
Eri asia sitten, jos palstailu vain ruokkiii niitä omia ajatuksiaan... Niissä tapauksissa kai tuollainen tunteiden käsittelyn ja hyväksymisen viivästyminen ja vellomaan jääminen voi olla vaarana.
Aika paljon täällä on tosiaan niitä "selviämättömiä", tai siis aina uusia samankaltaisia.
Oma tilanteeni on tällä hetkellä hallinnassa, ainakin siltä tuntuu nyt. Parempi olo kuin aikoihin. En sano, että tunteeni olisivat laimenneet, mutta jotenkin tasoittuneet ehkä "terveempään" suuntaan. Tärähtänyt kai sitä on välillä ollut.
Musta on tuntunut tuolta samalta jo pitkään. En uskaltanut kylläkään ihan heti nuolaista ennen kuin tipahtaa ;), siis julistaa "selvinneeni", ja kerran tuli pienoinen takapakki näkemisen seurauksena. Mutta siis nyt uskallan jo "julistaa".
Siltikin... joskus tulee vielä kirjoitettua, mikä ei ehkä ole ihan viisasta, mutta jotenkin sitä haluaa kuitenkin välillä "näkyä". Koska, no, hän on kuitenkin tärkeä.
Mutta nyt palstattomaan viikonloppuun :). Sekin on terveen merkki, että pystyy olemaan täältä pois.
Kuulostat aloittaja jokseenkin fiksulta. Saanko udella mielenkiinnosta, miksei suhde hänen kanssaan onnistunut?
Kummankin rakkaudet, jo olemassa olevat - eikös tuo ollut jo rivienkin välistä luettavissa... Ei kannata särkeä mitään niin hyvää vai siksi, että joku kenties yhtä hyvä osuu kohdalle ja tunteet herää. Silloin pitää vaan pärjätä niiden tunteiden kanssa.
Pakko lisätä, että onhan tuo silti aika lohdutonta.
Ei se ole enää sitten kun sen hyväksyy.
:'(:'(:'(