Naisille kysymys

Se mitä ei tiedä ei voi satuttaa. Eli älä kerro mitään. Nainen jatkaa elämäänsä. Löytää miehen, rakastuu, menee suhteeseen, avioon ja saa lapsia eikä koskaan osaa edes kaipailla mitään sellaista mistä ei tiedä. Se on onnellinen aviomiehensä ja lastensa kanssa.

Haluaisin tietää ihastuksesta ja suhteen mieltämisestä "mahdottomaksi". Eipä tarvitsisi enää miettiä, välittääkö vai ei, voiko tästä jotakin tulla kaikesta huolimatta? Voisimme molemmat jatkaa eteenpäin asioiden selvittämisen jälkeen, kavereina.

Paljastaisi tunteet mulle.

Sen jälkeen en ymmärrä miksi ei voisi mitään alkaa, paitsi jos on varattu. En sekaannu varattuihin.

Jos päättänyt olla etenemättä, niin siinä tapauksessa olisimme asiasta samaa mieltä.

Tietysti haluaisin, että kertoo tunteistaan. Ihmiset aristelee ihan turhaan kertoa tunteistaan. Pelätään liikaa sitä vastapuolen reaktiota. Ei se mikään maailmanloppu ole se reaktio, vaikka se ei olisikaan itselle mieleinen. Yllytän siis rohkaistumaan näissä asioissa.

A. Mutta haluaisin kuulla myös järkevän selityksen sille miksi asiat ei enää voisi edetä, vaikka tunteet olisi molemminpuoleiset.

jos on päätänyt olla etenemättä asian suhteen? eikö tuo ole jo miehen puolelta päätetty, mitäs sen naisen tunteilla ja mielipiteillä.

a) kertoisi minulle tunteistaan, mutta myös syyt miksi ei voi olla kanssani. Silloin minä ymmärtäisin häntä paremmin ja tietäisi että on turha haaveilla. Tunteista puhuminen myös tasoittaisi tilanteen. Puhumattomat totuudet tahtovat hiertää ihmisten välillä enemmän kuin mikään muu.

Ehdottomasti vaihtoehto a) eli toivon, että hän kertoisi tunteistaan. Uskon, että näin molemmat pääsee asian yli ja jatkettua eteenpäin.

Jos toisella vahvat tunteet, niin silloin teetpä niin tai näin, toinen ei välttämättä pääse koskaan jatkamaan elämäänsä.

Jos ylipääsemistä ajatellaan niin parempi olisi kertoa, että ei ole aikomusta edetä. Ajattelisin, että omapa on menetyksensä ja alkaisin katselemaan muita miehiä.

Uskomatonta lukea näitä vastauksia... Olen nainen jolla on ollut muutaman vuoden ns. sitoutumiskammo ja jota useammasta suunnasta on miehet painostaneet silti suhteeseen. Tunteita minulle on kerrottu ja se on ihan ok mutta kun se ei jäänyt vuosien varrella siihen!
Minua alettiin puhuun ympäri ja jankuttaa sekä painostaa.

Miehistä kun kyse niin aggressiivisilta purkauksilta ei vältytty. Siinä joidenkin kanssa tuli ihan huutotappelua aiheesta. Se painostus ja ylipuhuminen oli ahdistavaa ja aiheutti vain minun menemisen enemmän lukkoon ja puolustustilaan.

Sitähän varmaan suurin osa näistä vastaajista toivoo että saisi vielä ylipuhuttua.

Minua sellainen ajattelutapa ahdisti ja sai karkaan peloissaan vaan kauemmaksi ja aiheutti vain kovia tappeluja. Kyllä jos asenne on se että tykkää mutta suhdetta ei halua niin antakaa nyt sellaisen ihmisen olla rauhassa tuollaiselta ylipuhumiselta ja pakottamiselta.

Minä ainakin toivoin jo ihan huutaen joskus että ANTAKAA NYT PRKLE SITÄ TILAA HENGITTÄÄ!

Kyllä se joka seurustella haluaa niin tekee sen ilman ylipuhumista ihan oma.aloitteisesti itse ja se joka tykkää mutta ei halua sen toivetta kunnioittakaa ja antakaa sen levätä rauhassa suhteilta niin kauan kuin se sitä aikaa tarvitsee.

Itsekkyys helvettiin tällaisista kun se pahentaa asioita.

Miksi paljastaa tunteita jos on päättänyt ettei niillä tunteilla etene mihinkään. Hahhaaa xD
"Tykkään sinusta,ei sillä ole mitään merkitystä minulle, mites sinulle?"

Minä olisin halunnut tietää, mahdollisista tunteista. Nyt jäi vain epävarma olo ja pohdinnat, voiko toista ihmistä tulkita näin väärin.

Omassa tilanteessani, vaikka onkin typerin tilanne ikinä, niin silti aavistan että miehellä tunteita on vaikka niitä ei ole suostunut kertomaan. Tiedän että minusta ja hänestä ei ikinä tule sen enempää, emmekä enää koskaan palaa siihen mitä meillä on ollut. Silti vaikka tunneskaala on tälle hetkellä mitä kirjavin tätä miestä kohtaan, kirjavampi kuin ketään muuta kohtaan koskaan, niin helpottaisi elämää kun saisi totuuden silti tietää. Tottahan se harmittaisi todella, kun tietäisi tunteet ja olemattoman tulevaisuuden, mutta olisipa varmuus siitä miksi on käyttäytynyt miten on.

Vaikka molemmat tykkäis niin miksi pitää olla umpikujassa? Pitääkö kaikella aina antaa jokin "titteli" Jos olet ihastunut ja molemmat sinkkuja niin nauttikaa siitä. Ei ihastuminen ja viehättyminen tarkoita välttämättä romanssia. Oletko edes varma mitä se toinen haluaa, ehkä se haluis you know jotain friends with benefits tjs. Typerää mun mielestä tehdä ihanasta asiasta joku ongelma ja pidättäytyä esim. läheisyydestä =)

Tehkää asiat omalla tavalla ja vastaa niin kuin huudetaan. Jos toinen on kertonut sulle tunteistaan niin kyllä voi sen verran olla selkärankaa ja kunnioitusta että itse näin myös tekee. Nykypäivän henki tosin on tää hot n cold paska mitä mm. naiset tykkää harrastaa.

Ehdottomasti a, eli kertoisi rehellisesti ihastuksestaan. Mutta jos ei haluaisi edetä kertoisi sen lisäksi yhtä rehellisesti ja selkeästi. Tuntisin oloni ihanan imarrelluksi (enkä hömökksi kuten se toinen vaihtoehto) mutten haaveilisi enää turhista. Mieluiten selityksen kera ellei se ole ilmiselvä kuten esim että on varattu. Mutta tuokin on sanottava. Varattukin voi olla muuten vain 'varattu'. Epätietoisuus ruokkii omaa mielikuvitustani liikaa, siksi kaverikksi heittäytyminen ei auta mitään mitä tulee irti päästämiseen.

Jos toisella ei ole tunteita minua kohtaan, haluan tietää. Jos toisella on tunteita minua kohtaan, haluan tietää. Jos toisella on lämpimään vivahtavia tunteita minua kohtaan haluan tietää. Näin siksi että ei jää ristiriitaa käytöksen, sanojen ja tunneilmaisun välille. Tunteet kyllä aistii ja jos asiaa ei koskaan selvitetä, se jää pahasti vaivaamaan. On ihan ok, jos toinen tykkää, mutta sanoo, ettei tästä mitään romanssia/suhdetta koskaan tule. Voi olla että olen itsekin samaa mieltä, ettei hommasta mitään tule. Mutta tunteet pitäisi tunnustaa, että elämässä pääsee eteenpäin eikä tarvitse jäädä jossittelemaan että entä jos.

Kertoo tai ei.. ihan yhtä vaikeeta.
Reilua olis kertoa, ettei tuntis itseään vieläpä idiootiksi joka olis kuvitellut kaiken.

Mä en kyllä ymmärrä miksi pitäisi veistä kääntää ja kertoa että juu tykkään susta mutta en halua mitään. Jos olisin sä, jättäisin kertomatta ja ottaisin etäisyyttä. Kyllä se toinen tajuaa kun tulee kylmää vettä niskaan, siinä pääsee paljon helpommin yli kuin mitään tunteita tunnustamalla. Eihän niillä mitään tee, jos ei aio edetä kerran tai ei niitä tarpeeksi ole.

Haluaisin tietää, mutta jos toisella on tunteita eikä silti halua mitään niin sanoisin ettei tunteita ole tarpeeksi. Ei ole oikeata välittämistä semmoinen, että voi toisen hyljätä.
Oikea rakkaus ylittää kaikki esteet ja on se tärkein juttu elämässä.

Kyllä haluaisin tietää, etenkin jos on ollut merkkejä siitä, että tunteet voisivat olla molemminpuolisia. Epävarmuudessa sitä miettii että miten etenisi, mutta asian voisi jotenkin käsitellä jos tietäisi toisen tunteista. Se tilanne muuttuisi todeksi, eikä olisi vain omassa päässä ja jos yhdessäolo todella olisi ihan mahdotonta, niin siitä voisi päästä ylikin kun ei omassa mielessään jossittelisi ja rakentaisi mielikuvitusmaailmoja.

Kyllä nuo tunteet olisi hyvä ilmaista samoin syy miksi ei halua asian suhteen edetä.

Jos tarkoitus olla jatkossakin tekemisissä, niin kannattaa kertoa. Keskustelkaa asiat selviksi. Toisella saattaa olla samat ajatukset. Mahdotonta, mutta vilpitöntä.

Mutta jos olette lähes tuntemattomia, niin ei välttämätöntä.

A,, tietenkin JOS aavistat että hän tuntee samoin.. Jos häntä ilettää sinä, niin älä missään tapauksessa kerro mitään, vaikka olisit ns varattu niin voithan kertoa ihastuneesi, JOS haaleilet että voisit vaihtaa kumppanisi häneen. Jos et missääntapaukaessa vaihda niin ootko petturisorttia ja haluat vain salaseuraa,,...