Mietin mikä osa sinusta on totta, onko kaikki vaan yhtä isoa näytelmää.
Mikä osa sinusta on totta?
sitämietin
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Noh.... Kaikki on totta.
Niin ne osat mitä sanoit. Eihän valehtelua ole jos jättää vain muutamia oleellisia seikkoja kertomatta.
Totta koko sirkus. Vai olisiko parempi sanoa koko huvipuisto. Löytyy kauhujen kammio, vuoristorata, kummitusjuna, hassu peilisali, arpajaiset, ampumarata palkintoineen,on hattaraa ja popcornia, pelisali ja kaiken huippuna pyörivät teekupit. Miten on, jaksaisitko olla minä?
Voi miten hupaisaa, toisilla sitä elämä on sellaista sekametelisoppaa ettei tahdo hahmottaa enää itsekään.
Rikkoutuneet ihmiset kokoilevat palasia koko elämänsä, kaikilla ei ole ollut sitä pullamössälapsuutta ja - nuoruutta.
tiedät ettei millään muulla maailmalla olisi väliä jos oltais lämmittelemässä toisia
Miksi ajattelet että hänessä on näytelmää tai mikä osa on totta? Pohjaako kysymyksesi palstajuttuihin, ei kai?
Joskus tulee onnistumisia joskus ei, vaikka vaan.... sinusta eitiedä kukaan, paitsi rakkaasi vähiten, kerrotko kaiken kosketuksilla ja huokauksilla, sivelyillä ja aamunkasteen tunteilla, vai miten aistkkaastivihjailet rakkaani... enkä edes tiedä oletko se sinä, pyyhkeen valkoisenharmonianpehmeä
?
Jos tollasta kyselee, kannattaa varmaan tutustua paremmin.
Sit ei tarvii kysellä.
Ihmiset ihastuvat sanoihin,
ihmeellisiin tekoihin,
maskeihin ja rooleihin.
Ihmiset uskovat mielikuviin,
illuusioihin ja ihaniin
päiväuniin. Ei heitä
kiinnosta ihminen
sanojen ja tekojen
takana: ei se, kuka
hän on, millainen,
vaan mikä hän on,
hänen arvonsa ja tittelinsä.
Eivätkä ihmiset rakastu
ihmiseen, vaan fasadiin,
kulissiin ja unikuvaansa.
Seiso siinä sitten
alastomana, paljaana,
avoinna ja mitään
salaamatta, peittelemättä,
sellaisena kuin olet,
niin kuin tahdot itsesi
nähtävän, koska todellisuus
repii illuusiot kuitenkin,
ennemmin tai myöhemmin.
Ole siinä rehellinen, äläkä
lupaile olemattomuuksia,
kun ihmiset janoavat valheita,
tyhjiä lupauksia, onttoja valoja
vaaleanpunaisten hattaroidensa
täytteiksi. Lupaa se, mitä et voi
pitää, et lunastaa, ja eteesi
langetaan, sinut palkitaan.
Ennemmin olen yksin,
kuin elän valheiden verkossa,
kuvajaisena, jonkun päiväunena.
Ennemmin olen yksin,
kuin sanojeni vuoksi
rakastettu.
Ennemmin elän,
kuin olen harhan vanki.
Puhut varmaan itsestäsi. Harvoin se ihastuminen ja rakastuminen on tahdonvarainen juttu. Se tulee sun elämään tahdoit tai et. Se millaiseksi toinen lopulta paljastuu voi muuttaa kuvioita, mutta alkumetreillä se on parhaillaan hullaantumista toiseen, eikä siinä hässäkässä tullut miettineeksi sanoja tai tekoja..jne..
Olipa hieno teksti. Totta vieköön.
..vai, kun ei tuo ihan runokaan ole, mut tarkkaan mietittyä, koettua?
@kyllänsinenitetää: nimenomaan, kuitenkin enemmän objektina kuin subjektina.
@hhuhhuh: kiitos, kyllä.
Ei ole näytelmää, kaikki näkee ympärillä totuuden. Nyt minäkin.
En tiedä. Mietin millaisen kuvan sai siellä ja täällä. Olen tosi tunteellinen kaikkia kohtaan, olen sen luontoinen.
Illusion impossible
on totta.
Onneksi siinä ei ole ituja
kuitenkaan
vaikka on jo kevät ja lämmintä.
Sinussa on totta kateus ja katkeruus, ei vain jotakuta perunanenää kohtaan vaan joka toista muutakin ihmistä kohtaan. Katkera törkyturpa!
roolisuorituksia, vaan täytä elämää omin ehdoin. Vaipitäiskö kertoilla ventovieraa(i)lle kalkki se mitä joku keksiikään udella?