Gallupit tuhosivat vaalikeskustelut

Syksystä saakka gallupit nostivat Juha Sipilän voittajaksi ja niin vaalikeskustelut lässähtivät täysin pilalle. Kukaan ei uskaltanut haastaa Juha Sipilää, kaikki puoluejohtajat olivat kuin rengit ja piiat Isännän pakeilla ja kaikki vain koittivat puhua niin varovasti, että Isäntä palkkaisi heidät töihin hallitukseen. Oli sitä surkuhupaisaa seurata. Aivan surkuhupaisaa.
Kun Keskusta alkoi puhua 200 000 uudesta työpaikasta, jotka hallitus 'loisi' tähän maahan, kukaan ei rohjennut sanoa totuutta suoraan päin Sipilän naamaa: 'Se on aivan mahdottomuus', tilanne Euroopassa on nyt niin huono ja Venäjän kauppa hyytyy, että on mahdoton utopia, että tänne syntyisi hallituksen toimien perusteella noin paljon uusia työpaikkoja. Vihreiden Niinistö alkoi heti peesata Juhaa tuossa asiassa eniten - Ville haluaa siis renkipojaksi Juhan hallitukseen. Keskustelu lässähti tykkänään.
Kun Sipilä alkoi puhua strategisesta hallitusohjelmasta, Rinne ja Stubb ottivat asian heti omakseen, kumpikaan ei sanonut, että Suomen hallitus ei voi toimia, kuin yritysjohto. Renkipojat siis olivat kovasti halukkaita Isännän pöytään. Hallitus säätää lakeja, hallitus määrittelee verotasoja lakien avulla, hallitus ohjaa kuntia lakien avulla, hallitus tekee näistä laeista esityksiä eduskunnalle ja eduskunta sitten yleensä ne hyväksyy, koska hallituspuolueet ovat yleensä enemmistönä eduskunnassa. Työ on siis aivan toisenlaista kuin yritysjohtajan työ. Lakien valmistelussa pitäisi ajaa ohjelmistolla lain seurausvaikutukset esiin ja sitten vasta tarkastella, onkos tämä hyvä vai huono ajatus ja esitys. Mikäli ohjelmalla (tarkoitan tietysti tietokoneanalyysiä) ajettuna seuraukset ovat huonot, sellaiset ideat hylätään ja ne jossa seuraukset ovat hyvät niitä ajetaan lainmuutoksiksi.
Hallituksen ja eduskunnan pitäisi katsoa koko kansan etua, mutta puolueet ajavat vain omien etupiiriensä etua, koko kansan edusta ne eivät piittaa muuta, kuin mainospuheissaan, joilla kansalaisia yritetään harhauttaa totuudesta. Valtion ei ole tarkoitus tuottaa voittoa, vaan luoda yhteiskunta, jossa kaikkien on hyvä elää ja jossa kaikki tulevat toimeen ja kaikista pidetään yhtälailla huolta.

Globaali markkinatalous ei toimi enää entisten talousoppien mukaan. Mikäli kansalaisten ostovoimaa parannetaan, me tiedämme, että tuo lisäraha kanavoituu suurimmaksi osaksi ulkomaisiin tuotteisiin, vaatteisiin, elektroniikkaan, autoihin jne. Mikään noista ei ole Suomen tuotannossa. Ostovoiman heikennys sen sijaan tulee näkymään aika pian yritysten kannattavuuden heikkenemisenä ja työttömyyden lisääntymisenä. Silloin aletaan tinkimään myös ruuasta, lomamatkoista, ulkona syömisestä edellisten lisäksi. Ostovoiman heikennys on siis todella paha asia, mutta ostovoiman lisäys ei tuokaan vastaavaa hyötyä.

Yhtä lailla vaikuttavat sitten heikennykset esim. työttömyysturvaan, jolloin ihmiset tulevat nopeammin muiden tukien piiriin, asumistukimenot kasvavat, toimeentulotukimenot kasvavat ja ihmiset lykkäävät avun hakemista myös sairauksiinsa heti, jolloin siitä tulee terveysmenojen tuntuva kasvu. Leikkauksilla onkin pitkällä tähtäyksellä negatiivisia vaikutuksia valtion ja kuntien menoihin. Ne eivät tuokaan säästöjä vaan lisäkuluja ja lisää ahdinkoa ja samalla ostovoima heikkenee ja työttömyys lisääntyy.

EU:ssa meillä on vielä lisäongelma. Mikäli valtio käynnistää isoja urakoita esim. rakentamiseen, teihin ja muihin kuljetuksiin liittyen tai isoja rakentamisohjelmia, ne on Eu tasolla urakoitava, jolloin urakoita eivät yleensä saakaan suomalaiset yritykset, vaan voittajat tulevat lähimaista, Virosta, Puolasta jne. Suomalaiset työntekijät jäävätkin edelleen kortistoon ja siellä pysyvät. Virolainen työntekijä kysyy Suomessa töitä ja sanoo samaan hengen vetoon: 'Paljonko minun pitää maksaa tästä palkasta takaisin Tallinnassa?', käytäntä joka on totta. Toinen asia on sitten se, että suomalaiset yritykset perustavat Viroon pikku pöytälaatikkoyrityksen, joka sitten palkkaa virolaisia Suomeen töihin ja maksaa heille Viron palkkatason mukaista palkkaa. Suomessa rakennuksilla työskentelee jo n. 60 000 virolaista rakennusmiestä - suomalaiset ovat kortistossa, koska virolaiset ovat halvempia ja nuo kepulikonstit on monet, joilla suomalaisia työehtosopimuksia kierretään. Siihen ei ole hallituksella ollut mitään intoa puuttua.

Me olemme ajaneet itsemme globaalin markkinatalouden ahdinkoon, josta ei ole ulospääsyä helpoilla keinoilla ja koviin keinoihin ei suurpuolueilla ole kykyä eikä tahtoakaan. Monet päättäjistä ovat globaalin markkinatalouden harhan vallassa. Suomi ei voi sitä edes muuttaa miksikään. Nyw York on maailman markkinatalouden ja kaupan keskuspaikka, jossa päätökset globaalisti tehdään. Suomi vain kiltisti tekee kaiken mitä pyydetään.

Olisiko mitään tehtävissä näissä olosuhteissa? Olisi. Suomi voisi käynnistää merkittäviä innovaatiohankkeita ja panostaa siihen tosissaan, jotta olisi jatkossa jotain myytävää!
Pekka Lehtinen