Tosiasia nyt vaan on se, ettei rakkaus ketään tapa. Jos sattuu käymään niin, että ihan tosi pahasti rakastuu, niin on vaan. Ajan myötä tunne vähän laimenee, eli siitä häviää mielenrauhaa vievät särmät. Jos ei se kokonaan häviä, niin kaikki kipu tunteen ympäriltä häviää aina kokonaan. Joten nyt jäitä hattuun. On jo korkea aika!
Eihän rakkauteen kuole
Rauhotutaasnyt
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei tiä, voi kuollakin:D
Sydärin saa kyllä paljon helpommin siitä, kun joutuu arvoituksia ratkomaan töissä. Vasemmassa käsivarressa kipuilua ja välillä olkapäässä ja joskun kaulan alueella. Liittyvät sydänperäisiin oireisiin.
Ei niin, mutta miksi ihmeessä moinen tunne yllättää täysin arvaamatta ja toivomatta silloin kun kaikki pitäisi olla hyvin ja elämä reilassa. Surkuhupaisaa, mutta niin kävi minulle. Oli rankkaa tuntea niin paljon surua ja vieläpä ihan turhaan. Pitkään meni hyvin ja unohdin melkein hänet. Palasin entiseen suhteeseen ja taas onneton tunne on sydänalassa. Kyllä mä haluisin koko pakkomieltrisestä tunteesta eroon, totta vieköön.
Ei kuole ei. Kannattaa hakea apua jostain jos siltä tuntuu.
Sitä paitsi sen otsikon pitäisi olla, ettei rakkaus kuole.