Moro!
Mä olen 18- vuotias miehenalku, opiskelen lukiossa. Tuntuu tyhmältä sanoa näin, mutta mä kuuluin niihin koulun "suosituimpiin" kundeihin. Huom: kuuluin. Oikeastaan nyt kun mä ajattelen mun elämää, tätä halveksuntaa lukuunottamatta mun elämä on rennompaa. Ai miks mua halveksutaan? No, mäpä kerron.
Mä sain sellasen kasvatuksen, että me kaikki ollaan ihmisiä taustoista, ulkonäöstä, uskonnosta tai ihan mistä tahansa huolimatta. Peruskoulussa jossa mä opiskelin, ei ollut kiusaamista lähes ollenkaan, joten mä totuin siellä siihen että jokaisen kanssa voi olla ilman pelkoa siitä, että sua aletaan vihaamaan. Kun mä siirryin lukioon, tää kiusaamiongelma iski vasten mun kasvoja jo ensimmäisenä päivänä. Jotenkin mä onnistuin suodattamaan kiusaamisen mun osalta, vaikka mun kaveriporukka harrasti tota päivittäin. Mä en kuitenkaan puuttunut kiusaamiseen, mä pelkäsin.
Uusi koulu, uudet kaverit, mitä jos mä menisin väliin ja mä olisin seuraava uhri? Aivan, mä tyydyin katsomaan sivusta.
Kun toinen lukukausi alkoi, meidän kouluun, meidän luokalle tuli uusi tyttö. Tyttö oli selkeästi hieman ylipainoinen, kyllähän sen huomasi, mutta se tyttö oli taivaallisen näköinen. Me oltiin samoilla kursseilla joillame tutustuttii paremmin. Mä tajusin, että mä oikeasti pelkään mun "kavereiden" reaktiota. Meni pitkään kunnes mä yks päivä kuulin, miten tää tyttö oli otettu seuraavaksi uhriksi. Mä olin ihastunut häneen, palavasti. Mä en kestänyt katsella sitä, mä menin väliin ja jouduin kiusattujen listalle. En siksi että mä puolustin tätä tyttöä, vaan siksi että mä huusin mun "kavereille" että mä olen ihastunut tohon likkaan ja te jätätte hänet rauhaan. Mä lopetin jalkapalloilun, koska "ei läskin poikaystävä voi urheilla". Haha.
Vaikka mulle tänäkin päivänä huudellaan, haukutaan, tönitään, mä kestän sen koska mulla on uusia hyviä ystäviä, uusi harrastus , ja mikä tärkeintä maailman ihanin tyttöystävä. <3
Jos joku tunnistaa mut tästä niin okei, ehkä mä saan uudet haukut niskaan, mut hei.
Mä kestän sen "paskan" koska mä tiedän että mä oon tässä tapauksessa teitä parempi ihminen enkä mä aio lannistua! :)
Mä olen 18- vuotias miehenalku, opiskelen lukiossa. Tuntuu tyhmältä sanoa näin, mutta mä kuuluin niihin koulun "suosituimpiin" kundeihin. Huom: kuuluin. Oikeastaan nyt kun mä ajattelen mun elämää, tätä halveksuntaa lukuunottamatta mun elämä on rennompaa. Ai miks mua halveksutaan? No, mäpä kerron.
Mä sain sellasen kasvatuksen, että me kaikki ollaan ihmisiä taustoista, ulkonäöstä, uskonnosta tai ihan mistä tahansa huolimatta. Peruskoulussa jossa mä opiskelin, ei ollut kiusaamista lähes ollenkaan, joten mä totuin siellä siihen että jokaisen kanssa voi olla ilman pelkoa siitä, että sua aletaan vihaamaan. Kun mä siirryin lukioon, tää kiusaamiongelma iski vasten mun kasvoja jo ensimmäisenä päivänä. Jotenkin mä onnistuin suodattamaan kiusaamisen mun osalta, vaikka mun kaveriporukka harrasti tota päivittäin. Mä en kuitenkaan puuttunut kiusaamiseen, mä pelkäsin.
Uusi koulu, uudet kaverit, mitä jos mä menisin väliin ja mä olisin seuraava uhri? Aivan, mä tyydyin katsomaan sivusta.
Kun toinen lukukausi alkoi, meidän kouluun, meidän luokalle tuli uusi tyttö. Tyttö oli selkeästi hieman ylipainoinen, kyllähän sen huomasi, mutta se tyttö oli taivaallisen näköinen. Me oltiin samoilla kursseilla joillame tutustuttii paremmin. Mä tajusin, että mä oikeasti pelkään mun "kavereiden" reaktiota. Meni pitkään kunnes mä yks päivä kuulin, miten tää tyttö oli otettu seuraavaksi uhriksi. Mä olin ihastunut häneen, palavasti. Mä en kestänyt katsella sitä, mä menin väliin ja jouduin kiusattujen listalle. En siksi että mä puolustin tätä tyttöä, vaan siksi että mä huusin mun "kavereille" että mä olen ihastunut tohon likkaan ja te jätätte hänet rauhaan. Mä lopetin jalkapalloilun, koska "ei läskin poikaystävä voi urheilla". Haha.
Vaikka mulle tänäkin päivänä huudellaan, haukutaan, tönitään, mä kestän sen koska mulla on uusia hyviä ystäviä, uusi harrastus , ja mikä tärkeintä maailman ihanin tyttöystävä. <3
Jos joku tunnistaa mut tästä niin okei, ehkä mä saan uudet haukut niskaan, mut hei.
Mä kestän sen "paskan" koska mä tiedän että mä oon tässä tapauksessa teitä parempi ihminen enkä mä aio lannistua! :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä välitä kiusaajista. Sinut on kasvatettu fiksusti fiksuksi. Naura vaikeuksille päin naamaa, kiusaajat ovat heikkoja ihmisiä.
Nimenomaan! Kiitos :)
aika hassua, yleensä peruskoulu on kiusaamisen aikaa, lukion taas aikuisuuden tuulikaappi; sosiaalisesti älykäs on ikään kuin kaikkien kaveri.
"mä huusin mun "kavereille" että mä olen ihastunut tohon likkaan ja te jätätte hänet rauhaan. Mä lopetin jalkapalloilun, koska "ei läskin poikaystävä voi urheilla"."
Ihan varmaan huusit.
Ihan varmaan lopetit.
Niin provo.
älä niistä kiusaajista välitä, ainakin tiiät että oot järkevämpi kun ne. plussat kans sun vanhemmille järkevästä kasvatuksesta :)