Russofobia

Se, että tasavallan presidentti kutsutaan yllättäin illalliselle Pietariin, mutta että samalla laitetaan EU-tiedotuspäällikkö, joka käytännössä hoiti Jeltsinin sairauden aikana tämän sanomiset julkisuuteen, osoittaa, että kyseessä on nykyinen normaalimenettely, missä EU:lle tai EU-maalle ikään kuin jo ennen tapaamista ilmoitetaan Venäjän asettamat rajat.

Venäjän presidentti Putin ei mennyt EU-tapaamiseen aikanaan, vaan käytti päiviä viikosta vierailulle Ukrainassa.

Tällä haluttiin osoittaa toisaalta tukea altavastaajaksi vaaleissa jäävälle Ukrainan pääministerille korostaen vuodesta 1654 jatkunutta Venäjän ja Ukrainan liittolaisuutta, mutta toisaalta oli tärkeää osoittaa myös EU:lle sen voimattomuus diplomatiassa erityisesti Ukrainaa koskien.

EU-puheenjohtajamaa Hollannin pääministerin päättäväinen ja osittain Yhdysvaltain mielen mukainen toiminta kuitenkin sai Venäjän presidentin puolustuskannalle ja hän joutui julistautumaan sitoutumattomaksi asian suhteen, mihin hän oli jo näkyvästi pyrkinyt ottamaan kantaa uskonvahvistukseksi alikynteen jääville itäukrainalaisille Venäjän tuesta.

Nyt kun Kutshma on jo väistyvänä presidenttinä jäänyt Ukrainan puhemies Litvinin ja Ukrainan korkeimman oikeuden linjakkaiden päätösten varjoon ja kun Venäjä on jossain määrin kompromettoinut itsensä, mikä näkyy vaimeana vastusteluna myös ETYJssä, ei Venäjällä ole muita kanavia keskustalla EUn kanssa ajankohtaisista aiheista kuin sympaattinen Suomen tasavalta ja sen presidentti Tarja Halonen.

Koska Venäjä on jo kahden vuoden ajan jättänyt pikkuasioita pöydälle aiheuttaen suhteiden kylmemistä maa- ja metsätalousministeriöön sekä liikenne- ja viestintäministeriöön eikä ole investointisopimuksesta puhumattakaan suostunut jatkamaan edes Saimaan kanavan sopimusta, voidaan sanoa, että tämä Suomen ulkopolitiikan rinnastaminen Tanskan toimiin on selvä ylilyönti Jastrzhembskin työnantajalta.

Näyttää jotenkin siltä, että Venäjän ulkoasiainministeriön ennen niin mahtavan 120 työntekijän Skandinaavinen osasto on supistunut niin osaamiseltaan kuin henkilökunnaltaankin ja Suomi tulkitaan väärin. Skandinaavisen osaston väki on Venäjän vallan ajan joutunut jopa kiertämään Jugoslaviassa, mikä on tietenkin vaikuttanut sen Pohjoisen ulottuvuuden hallintaan. Se, että siirrytään ministeriöstä presidentinkansliaan tekemään ulkopolitiikkaa tuo toimintaan poliittista iskevyyttä, mutta toisaalta myös harhaiskujen määrä lisääntyy.

On melko kummalista väittää, että Suomen ulkopolitiikka olisi Venäjää kohtaan jotenkin samanarvoista kuin Tanskan. Suomi ei ole koalitiomaa Irakissa eikä se ole ollut mukana liittokunnassa, mikä on uhannut Fortumin liikekumppanin, Lukoilin öljykenttää Kurna-2:ssa Irakissa.

Toisekseen ei Venäjänkään ulkopolitiikka Suomea kohtaan ole ollut ainakaan yhtään sen parempaa, koska edes Saimaan kanavan sopimusta ei ole jatkettu, minkä yllä pitäminen oli itsestään selvyys neuvostoaikana.

Jastrzhembskin esimíes on outo isäntä. Kutsuu EU-maan presidentin illalliselle maalattuaan itsensä diplomaattiseen nurkkaan EUssa yritettyään ensiksi osoittaa EU:lle paikkansa lykkäämällä huippukokousta Ukrainan vierailun vuoksi ja sitten kaikeksi kukkuraksi vielä panee Jastrzhembskin moittimaan toivoakseen ystävällismielisissä suhteissa olevan maan ulkopolitiikan.

Jastrzhembskin puheista pitäisi varmaan päätellä, että Tanskan Venäjä-politiikka on oikeaa. Natolla ei ole ole kuin neljä F-16 -hävittäjää valvomassa Viron, Liettuan ja Latvian ilmatilaa. PItäisiköhän Suomenkin sitoutua Baltian ilmapuolustukseen, jotta Suomen ulkoopolitiikka olisi Britannian, Norjan, Tanskan ja Belgian veroista?

Karhu on heräämässä talviuniltaan, mitä saattoi jo odottaakin. Noin minäkin juuri nyt näen. Tuolle heräämiselle tuo itseluottamusta raha, jota Venäjälle on kertynyt enemmän kuin koskaan (Neuvostoliitonkin aika huomioiden). Rahaa on seitsemänneksi eniten koko maailmassa. Tällä hetkellä sitä on Venäjän pankilla yli 100 miljardin dollarin arvosta ja lisää tulee niin, että vuoden päästä sitä on jopa 150 miljardia. Rahaa on jo nyt enemmän kuin maan ulkomainen velka ja paljon ennemmän kuin koko ulkomaisen tuonnin arvo oli viime vuonna. Ero valtion hyväksi kasvaa päivä päivältä. Mikä tahansa valtio olisi tuollaisesta tilanteesta ylpeä ja esim. USA ja EU-maat voivat vain uneksia vastaavasta tilanteesta. Raha tuo valtion johtajille pontta ja itseluottamusta vaatimuksille. Toisaalta maan ulkopolittikan terävöittämisellä yritetään saadaa omien kansalaisten ajatuksia pois maan sisäisistä ongelmista ja kansallistunnetta vähän heräteltyä. Viimepäivien aikaisia kommentteja ennustan ensi vuonna tulevan vielä paljon lisää. Siis sellaiseen viittaavia, että karhun unia ei saa häiritä tai se tulee muuten hyvin vihaiseksi.

Itse lähden illalla ekstreme-matkalle Moldovaan kolmeksi viikoksi. Suomalaisen kalenterin mukaisen joulun vietämme vaimoni kotikylässä Draganestrissä lähellä Ukrainan rajaa. Viime vuonna tähän aikaan meidän oli vähän keljua tarpoa siellä
kaikkine matkalaukkuinemme noin kilometrin matka bussipysäkiltä vaimoni lapsuudenkotiin, kun jalat upposivat vähintää nilkkoja myöten liejuun. Nyt siellä on luvattu valjastaa hevoskärryt ja tulla vastaan, joten se osa matkaa lienee siltä osin helpompi.

Sähkölinjat ja puhelinyhteydet siellä kyllä on, mutta tievaloja ei ole varaa sytyttää kuin tärkeimpiin risteyksiin. Kunnallistekniikan korvaa kaivo ja jonkinlainen puuhuussi. Vähät siitä, sillä ihmiset ovat todella ystävällisiä. Possu on pistetty jo lihoiksi ihan meidän takia, koska viime vuonna kerroin, että me Suomessa syömme jouluna kinkkua. Köyhyys ja elämän yksinkertaisuus on meikäläisittäin hämmentävää, mutta ihmiset kuitenkin vaikuttavat pääsosin hyvinkin onnellisilta ja vieraille järjestetään aina kunnon juhlat ja täytyy sanoa, että ainakin asuinmaani Italian viinejä ja ranskalaisia konjakkeja ei voi edes verrata Moldovan viineihin ja divinoon verrattuna. Niin suuri ero on jälkimmäisten hyväksi.

Kylän suuren pojan, Ukrainan keskuspankin johtajan Serhiy Tihpkon, (Putinin kakkossuosikki Ukrainan presidentiksi Jankovitsin jälkeen) kotitalo on melkein anoppini naapurissa. Mukavaa on nähdä kuinka kylä osaa iloita suurista pojistaan ja tytöistään, sillä vaimoni työskentelee Maailmanpankin ja FAO:n palveluksessa. Tosin hän ei ole taloudellisten päätösten kanssa missään tekemisissä, vaan vastaa tietokonejärjestelmistä, joilla seurataan, että lainat ja avustukset menevät kohteisiinsa) Sitä nyt ei parane tarkemmin heille selittää, sillä viime vuonna nähtyään ensimmäistä kertaa tietokoneen, kannettavan sellaisen vähättelivät, että tuosta mitättömästä laatikosta sitä niin paljon TV:ssä ja radiossa puhutaan Heille kun olis tärkeintä saada edes mutama toimiva traktori sinne. Kylässä on 4000 hehtaaria Euroopan viljavinta peltoa, mutta vain kaksi toimivaa traktoria. Viimekesänä pellot olivat vuokralla italialaisille maanviljelijöille ja toivoa sopii, että vuokratulot on vielä tallessa, jotta saisivat joskus omiakin traktoreita hankittua ja pääsisivät oman elinkeinonsa pariin. Kylän asukkaat ovat tosin suurimmaksi osaksi eläkeläisiä, sillä nuoret ovat muuttaneet kapunkeihin tai maailmalle.

Tihipkoa tuskin tänä vuonna tapaame, sillä sikäläinen joulu on uudenvuoden jälkeen tammikuussa ja me matkustamme ennen uutta vuotta Franfurtin kautta Suomeen. Mukava nähdä Suomen talveakin ja erityisesti puhua Suomen kieltä. Välillä tuntuu, että se taito ruostuu pakostakin, vaikka joka päivä yritän lukea jotain suomenkielistä kirjallisuutta. Eli tässä vaiheessa kiitän kaikkia välillä mielenkiintoisista keskusteluista ja toivotan hyvää joulua ja uutta vuotta 2005! Saitille palaan ehkä tammikuun 11. päivän jälkeen.