Olin 11-13 vuoden iässä ja siskoni neljä vuotta nuorempi. Eräs päivä hän tuli syliini ja en tiedä, pomppi siinä. Jotenkin se kutitti ja pyysin vielä hyppimään, jälkeenpäin ja jo siinä tilanteessa tiesin, että tässä on jotain väärää. En tarkasti muista ja asia vaivaa erittäin paljon. En ole varma tiesinkö mitä tein vai tiesinkö? Tämä kalvaa mieltä ja tuntuu kun voisi itsensä hengiltä ottaa. Eipä tästä paljoa kehtaa puhua, eikä tämä todellakaan ole vitsi. Mitä tehdä ja mitä olette mieltä? Nyt olen 19 vuoden iässä ja tuo tilanne on yhä useimmin mielessäni, lähes koko ajan. Olenko täysin sairas ihminen, paha ja perverssi. No ei tuo ainakaan tervettä ollut... Mitä teen?
Käytin hyväksi
Pajolainen
81416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olit niin nuori itsekin että et tiennyt mitä tapahtui joten älä syyllistä itseäsi..jokaisella on varmaankin joitain seksuaalisuuteen liittyviä "hävettäviä" muistoja lapsuudesta.
Ihan oikein, rauhotu. Lapsi olit itsekin ja mitä sitten? Ei tuolla kannata vaivata itseä koska et tieynnyt mitä oikein teit. Vaikka tiesitkin niin se menee lapselisuuden piikkiin!
Hyväksikäyttöä se olisi ollut vain jos olisit pakottanut siskosi tekemään sellaista mitä hän ei halua.
Kyllä tuo menee ihan lapsuuden aikaiseen uteliaisuuteen ym.Anna itsellesi anteeksi,äläkä mieti enää asiaa,pidä hyvät välit siskoosi ja lähimmäisiin,katso luottavaisin mielin eteenpäin.Yritä olla onnellinen sinulla on koko elämä edessäsi!Hyvää Joulua.
Samoilla linjoilla olen edellisten kanssa. Ei mielestäni mikään iso asia. Mutta voihan tuostakin puhua siskosi tai vanhempiesi kanssa jos se vaivaa. Saattaa tuntua hävettävältä, mutta ei se sitä ole. Itsellänikin on jotakin samankaltaisia muistaja, jotka eivät ole jääneet vaivaamaan mieltäni.
Olen täysin samaa mieltä, kuin edellisetkin vastanneet.
Koet teon vahvasti vääränä, mutta se joka niin kokee, on aikuinen minäsi. Silloin kun asia tapahtui et ajatellut samoin, olit lapsi ja ajattelit myös kuin lapsi.
Lapsuuteen kuuluu seksuaalisuus ja sen herääminen.
Lapsena sen koki vain uutena jännittävänä asiana, mukana ei ollut vielä ajatusmaailmassa asioita, joita aikuisena ajattelemme kiellettyinä.Se on kuin leikki.Lapsena kuulemme kuitenkin näitä: älä roplaa pippeliä, pistä pimppi piiloon juttuja, jolloin joku osa meistä jo oppii ymmärtämään, että tämä on jotenkin kiellettyä.Varmastikkin muistatkin tällaisia?
Niistä taas opit, että yleensäkkin koko "pippelijutuissa" on jotakin luvatonta, eikö?
Eli tiesit lapsen tasolla, että tässä jotakin mitä ei saisi olla, mutta et ymmärtänyt asiaa niin kuin aikuinen.
Itseäni painoi eräs asia yli kymmenen vuotta. Mielestäni se oli jotakin niin kamalaa, että en ikimaailmassa voisi siitä kellekkään puhua. Pidin itseäni kamalana ja pahana ihmisenä.Lopulta kerroin siitä joku aika sitten mesellä ystävälle ja pelkäsin samalla, että hän iskee mesen kiinni, eikä ikinä halua puhuakkaan kanssani.Itkeä vollotin kun asiaa kirjoitin. Kuinkas kävikään?
Hän kertoi että hänenkin elämässään on tehty samanlaista, eikä kokenut sitä mitenkän kummallisena, lähinnä teinien toilailuna.Tästä rohkaistuneena, uskalsin kertoa miehelleni saman asian kasvotusten ja olin siihenkin maalannut kauhukuvat, kuinka hän varmaan jättää mut tai lakkaa välittämästä tms.Ei siinä käynytkään sitten niin, päinvastoin hän ymmärsi täysin ja ihmetteli miksi olen vetänyt vuosia sellaista rekeä perässäni tuollaisesta asiasta.
Oloni helpottui valtavasti.Olenkin ihan hyvä ja rakastettava ihminen huolimatta asiasta, jonka niin mittavaksi sain mielessäni. Mikä parasta, pystyn itsekkin hyväksymään jo asian ja ymmärtämään itseäni.
Siksipä neuvon , että jos tuntuu ettet kertakaikkiaan pääse ajatuksesta puhu siitä jollekkin. Puhuithan jo täällä ja kun huomasit, että kukaan ei tuomitsekkaan, ehkäpä vielä rohkenet puhumaan siitä jollekkin lähimmäisellekkin?
Missään nimessä ei kannata tuhlata vuosia reen vetämiseen, kun kyseessä on asia joka ei ole millään tavalla tuomittavaa. Olet varmastikkin ihminen, joka kokee vahvasti väärän ja oikean ja elää sen mukaan, muuten tämä asia ei sinua haittaisi edes.Viimeinen lauseesi, ei se ainakaan tervettä ollut...sanoisin siihen, että päinvastoin, se oli tervettä lapsen seksuaalisuuden heräämistä.
Niin kuin joku jo sanoikin, et pakottanut siskoasi mihinkään, etkä edes loukannut häntä mitenkään.Näitä kokemuksia erilaisina on paljon ja ne ovat osa lapsen kehitystä.
Toivotan sinulle hyvää jatkoa ja onnellista nuoren miehen elämää, jossa pidät itseäsi hyvänä, rakastettavana ja vastuullisena ihmisenä: )
Mulla samantapaisia kokemuksia. Veli 6 minä 8. Uteliaina tutkittiin toisiamme vähän liian paljon ja äiti yllätti.. selkääni sain ja syyllisyys vieläkin painaa, vaikka en tiennyt edes mitä tein..
Älä nyt ihmeessä tuosta henkees ota. Ihan turhaa.
Kun jätit asian siihen ja tajusit ettei se ole oikein, niin ihan terve jätkä olet.
Minä luulen,e ttä aika usein pikkusiskot kiinnostaa pikkupoikia, kun eivät vielä ymmärrä asioita oikein. On vain se mielenkiinto. Ystävätärkin kertoi opettelleensa pussaamaan veljensä kanssa, ihan vain opettelu mielessä??
Oikeesti nauroivat sitä veljensä kanssa yhdessä nyt aikuisena. Eikai siinä voinut kuin nauraa mukana, olivat niin sulassa sovussa.
Maailmassa tapahtuu niin sikakamalia asioita, ettei sun kannata itseäs tuon takia kurittaa enempää.
Joulua :))